Loppuvuoden hali kaikille blogini lukijoille!

Nyt en jaksa muuta kuin halata teitä. Olen puoli yhdeksästä aamulla touhunnut päivällisen eteen. Kaikki lapset olivat perheineen sekä lasten isän äiti eli ex-anoppini syömässä. Olen aivan puhki. Mutta tyytyväinen. Ensimmäinen poronpaistini ja varsinkin kastike onnistuivat aivan yli odotusten. Oli tosi hyvää. 3,5 kg:n paisti hupeni melkein tyystin ja loput annettiin mukaan, pikkuisen jäi itelle.


Ruoka maistui kaikille..



Nelly lähti Prismaan hakemaan mm. isulle karjalanpaistia ja spagettia.... ;)

En nyt jaksa enempää kirjoitella, mutta muistellaan kuitenkin....

Hyvää loppuvuotta...maanantaina töihini....

Joulu, joulu tullut on, juhla armahainen. Siitä riemu verraton, ilo autuainen.....

Niin se tule tänäkin vuonna....siis huomenna on aatto. Teen tässä viimeisiä pieniä valmisteluja. En isoja oo tehnykään. Pyyhkäisin kattolamput ja pesin kristallikruunun. Sain sen perinnönjaossa, vaikka oikeastaan se meni Esa-veljelle, mutta hän ei halunnut sitä, joten lahjoitti sen mulle. Kiitos vain siitä! En koskaan erityisesti pitänyt siitä, kun se oli isän ja äidin katossa, mutta nyt tykkään siitä aivan valtavasti. Niin sitä ihmisen muuttuu aikojen saatossa. Se on niin tosi kaunis, kun aurinko paistaa ja prismat heijastavat seinille ja kattoon kaikki sateenkaaren värit ikäänkuin tähtinä. Ja muutenkin usein istuskelen sitä ihailemassa. Musta on tullut oikea perinnefriikki. Kaikki perinteinen on ruvennut viehättämään aivan eri tavalla kuin ennen. Ja kaikki suvussa ennen minua tapahtunut kiinnostaa. Ikäkö siihen vaikuttaa, vai mikä?

Olen valvonut kahtena yönä tällä viikolla, mutta ei se mitään. Seuraava yö on sitten sitäkin makeampi. Täytyy vain asennoitua siihen siten. Eivät ne vaikeat asiat meitä kaada, vaan se, miten me niihin asennoidumme. Muista tämä, kun ahistaa....

No niin, tässä on hyvän joulun toivotus kaikille blogini lukijoille:

Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa.
Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: \"Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa."
Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat:
"Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!


Tämän joulun toivotuksen toivon syttyvän jokaisen sydämeen.

Siivot tehty, lahjat paketissa

Nyt saa joulu tulla. On siivottu ja lahjat kaikki paketissa. Huomenna välipojan tytär tulee meille viikonlopuksi ja lauantaina leivotaan piparia, Iina tulee mukaan ja toivon mukaan myös esikoisen tytär pääsee tulemaan. Ensi vuonna poika myös mukaan, nyt vielä liian pieni, vain 7 kk...

Munnilla verenpaine reistailee ja mulla polvi. Kävellessä särkee, ei muuten. Siskon nivelreuma alkoi polvikivulla ja tulehduksella. Aloitin hoitajan ohjeiden mukaan Burana-kuurin, viikon 3 tbl päivässä. Jos tulehdus, niin pitäisi sillä parantua. Voihan se olla nivelkulumaakin, sitä meillä on suvussa tarpeeksi, veljelle jo vaihdettu polvinivelkin. No, ei se ikä yksin tule. En vielä kehtaa käyttää vanhuus-sanaa.

Munni tuolla keitteli itelleen kahvia, se nostanee verenpaineen normaaliksi, on ollut liian alhainen.  Täytynee sitten juoksuttaa sitä kissan perässä, ellei muu auta ;)

No joo..... nyt laiskottelemaan.... tunnen kyllä sen ansainneeni....

Koettakaa pärjätä, ja ellette, niin soitelkaa...

Yksi työpäivä ennen joulua

Ihanaa, enää huomenna töitä, sit puolitoista viikkoa lomaa.......lomaa....lomaa.... En aio stressata vähääkään joulun eteen. Aina olen tehnyt kaiken itse, nyt aion ostaa jopa laatikotkin. Laitetaan sit vain vähän lisää kermaa ja mausteita, eiköhän siitä aivan hyvä tule.

Meidän seurakuntalehti on ilmestynyt. Taittaja on laittanut alkuun kaksi mun juttua...höh...olis vähän hajasijoittanut. Jos haluat lukea, käy täällä http://www.vaasanhelluntaiseurakunta.fi/srklehti/2008/srk-lehti%203_2008%20www.pdf

Lähdetään kohta Munnin kanssa ruksalle laulurukouskokoukseen. Miten sitä pärjäis ilman Jeesusta?
 

Koulu on ohi tältä vuodelta

Olin tentissä 40 minuuttia. Ei ollut vaikea, mutta en silti mitään hirmu hyvää numeroa odota. Läpi varmaan kuitenkin meni.
Nyt siis saa joulu tulla ja minäkin saan hengähtää. Lujille otti tämä syksykausi ja keväästä on tulossa vielä hurjempi. Mutta mennään päivää kerrallaan, ei niitä huomisen voimia vielä tänään saa....

Tässä vähän esimakua meidän joulusta...

Keittiön ikkunalla on joulu..


samoin olkkarin...


vähän verhoa...


Pitäis saada uudet hahmot seimeen, kun Munni särki suuren osan ja häiräännyin ostamaan tuon valkoisen jutun. Aikaisemmat oli kaikki savea.


Muuta kuusta ei tänä vuonna hankita, vain tämä parvekkeella oleva


Munni soitti äsken ovikelloa ja tuli tällaisen herkkukorin kanssa. Oli voittanut tuolla leirikeskuksessa arpajaisissa..... aina se voittaa jotain


Voiko kissa enää laiskempi olla??? mä vaan kysyn... nukkui tälleen ketarat ojossa selällään vaikka kuinka kauan, höh...mikä kissa....

Tentinlukupäivä...

Pitkästä aikaa kunnon eläkepäivä. Nukuin aamulla yhdeksään ja se on ihme....yleensä nousen jo ennen kahdeksaa. Ilmeisesti kyseessä kuitenkin jonkinlainen uupumustila. Yskä on ollut kova muutaman päivän, mutta löysin hyvän tablettimuotoisen yskänlääkkeen ja sit astmalääkkeen annostus kaksinkertaiseksi. Sillä selvittiin...ainakin melkein.

Rapido-kissaa ei ole edelleenkään näkynyt. Kateissa jo kolmisen viikkoa. Uma voi hyvin ja on meidän ilona sisällä iltaisin. Yöt ja päivät viettää ulkona. Aamulla, kun otetaan sisääsn syömään, se haluaa melko nopeasti takaisin ulos. Illalla se vain vetelehtii ja nukkuu.

Mennään Iinan kanssa tänä iltana kattoon Joulutarina-elokuvaa. Maanantaina on Iinan ja Munnin synttäri - joo samana päivänä.

Ei nyt on pakko mennä lukemaan, en enää keksi tekosyitä laistaa sitä, joten härkää sarvista ja silleen.....

Testaa joulumielesi....

Heekan tulokset:

Joulu koskettaa sinua

Maa on niin kaunis... Oikea joulu alkaa joulurauhanjulistuksesta. Nyt on aika rauhoittua ja muistaa mistä joulussa on oikeasti kyse.

Työ: Jouluna arkiset askareet saa jättää hetkeksi ja keskittyä todelliseen joulun sanomaan.

Raha: Kuluttaminen joululahjoihin on turhaa. Lahjoittamalla rahaa hyväntekeväisyyteen voit ilahduttaa tuntemattomia.

Rakkaus: Joulun teema on lähimmäisenrakkaus.

Mitä pukki tuo sinulle: Samuli Edelmanin uuden Virsiä-levyn.

Kokeile sinäkin täällä http://www2.hs.fi/extrat/hsfi/omaelama/joulutesti08/default.asp

Ai niin, mun piti opiskella ;)

Torstai on toivoa täynnä...

Varsinkin, kun on pitkästä aikaa vapaata eli eläkepäivä. Heräsin jo ennen kutta ja puoli seitsemän noustiin Munnin kanssa aamiaiselle. Vähä ahistaa...mutta ei auta. On luettava tenttiin tänään, kun huomenna lähdetään virkistysmatkalle sadan kilometrin päähän Lappajärvelle Kivitippu-kylpylään pariksi vuorokaudeksi. Rentoutuminen alkaa tunnin hieronnalla...mmmmm....odotan jo sitä. Sitten lenkkeillään uidaan, saunotaan ja syödään hyvin.

Viikon päästä lauantaina on sitten se tentti eikä ensi viikolla paljon ehdi lukea. Radiossa soi jouluradio, Munni meni toiselle puolelle töihinsä ja mulla pyykki koneessa. Pitäis vissiin jo käydä laittaas kuivamaan.

Iina oli pari sekuntia tv:ssä eilen kulttuuriuutisissa. Se oli siitä sen projektista, jossa tehdään tunnetuksi kuuroutuneille tarkoitettua tekstitulkkausta. Niillä oli seminaari Helsingissä ja siellä oli vieraita ja luennoitsijoita myös Tukholmasta. Iinallakin oli oma osuutensa ja kuulemma hyvin meni.

No, nyt pyykki kuivamaan ja sit keittiön pöydän ääreen opiskelemaan.....tsemppiä teillekin....

p.s. linkit ovat kadonneet tuosta oikealta. Laitoin blogituelle viestiä, joten eiköhän ne saada takaisin sieltä...

Työ tehty on, ma pääsin voittajaksi......

Näin tais Vänrikki Stoolin tarinoissa von Döbeln sanoa. Ja nyt sen sanoo Heeka. Tekaisin tuossa raportinkin harjoittelusta, sellaiset 4,5 sivua. Kiitos vain jokaiselle, joka on jaksanut huokaista puolestani Isän puoleen.

Vaikka ei vielä sovi kovin isoon ääneen julistaa voittoa, sen verran on vielä painimista jäljellä. Voi pojat ja tytöt, jos se päivä joskus koittaa, että saan käteeni sosionomin paperit, mitä ihmettä teenkään. Sanokaas se!!

Ei ole Rappe-hösseliä näkynyt ja tuo Umakin on aika hömppä. Kun istuin tässä koneella, niin eikös tyttö tullut siihen ja käpälällään työnsi näppäimistön pois, että mahtui syliin. Välillä se tulee naukuen ja kun nousen ylös ja meen sen luo, se paiskaa itsensä selälleen ja rupeaa piehtaroimaan ja tarjoamaan mahaansa rapsutettavaksi. Höh....kukas mua rapsuttais.....

Eikä sun Ulpu mulle tarvi niitä joululaatikoita tehdä, mullahan alkaa taas pyöriä eläkepäivät...hihii....
Kommentoimisiin...

Rapido on kateissa...

Poikakisua ei ole näkynyt kuin viimeksi eilen illalla. Missä lienee. Jokohan on ruvennut riiamaan vai onko joutunut surman suuhun?

Huomenna vielä 3,5 tuntia harjoittelua ja sit...huhhuh...
hokasin just, että mun pitääkin tehdä vielä tästä harjoittelusta yksi tehtävä.. blääh.. mutta tehtävä on.

Tänään olin kahdessa asiakastapaamisessa ja toinen oli tosi mielenkiintoinen, oltiin A-neuvolassa.

Saken piti tulla tänään käymään, hän kun on Vaasassa tekemässä jotain ohjelmointityötä, mutta työ taisi venähtää niin pitkäksi, ettei ennätä enää tänne, kun kello on jo varttia vaille 9. Mukavaa, että otti kuitenkin yhteyttä.

Herättiin Munnin kanssa aamulla neljältä eikä enää uni tullut silmään. Loikoiltiin kuuteen ja sit noustiin ylös. Ei yhtään väsytä silti. En olekaan ainakaan kuukauteen valvonut yöllä. Koko syksyn on ollut yksi tai pari yötä viikossa, jolloin olen noussut yöllä katsomaan hetkeksi kristillista tv-kanavaa ja sitten on uni taas tullut.

Oon muuten kadottanu hammastukeni, jota pidin yöllä. Ja se maksoi 125 euroa!! Ei mitään käsitystä, minne se on joutunut. Aamulla sen vielä pesin ja hain keittiöstä talouspaperia kuivatakseni sen ja lähdin viemään sitä yöpöydällä olevaan rasiaan, muttei se sinne koskaan ole päätynyt. Illalla aioin noin vain sen sieltä poimia, mutta rasia oli tyhjä. Mulla on täysin musta aukko siinä kohti, kun lähdin keittiöstä. Ei hajuakaan minne sen olen pannut. Pengottiin kaikki roskiksetkin, mutta hukkapiilossa se vain pysyy. Kaipaan sitä joka iltan, olin jo niin tottunut siihen. Se kyllä auttoi, en pureskellut poskiani ja kieltäni rikki yöllä enkä narskutellut hampaita. Mutta ei auta itku markkinoilla....

Hyvää yötä Jeesus myötä, eikä unohdeta lähetystyötä.....

Ei mitään uutta auringon alla

Olen rekisteröitynyt facebookiin - naamakirjaan. Kaikkea sitä tulee tehdyksi. Nuorten juttuja, mutta aika mukava tapa pitää yhteyttä ihmisiin. Maanantain luento oli peruutettu - onneksi - eilen oli kriminaalityöstä pari luennoitsijaa. Tehtävän siitä olen jo tehnyt ja enää jäljellä yksi tentti. Siihen en vielä ole opiskellut juuri mitään.

Vällipojan perhe oli viime sunnuntaina käymässä ja istuttiin kahvipöydässä. Tytär 2 vee sanoi, kun sai maitoa kuppiinsa:"Mamma osaa kaataa hyvää maitoa. Munni ei osaa kaataa hyvää maitoa. Munni on niin vanha." Voi rakkaus, kun meillä oli hauskaa. Naurettiin vedet silmissä ja typy ihmetteli, että mitä ne nyt nauraa. Sitten totesi vielä ykskantaan mua kattoen: "Isu ei oo vanha." Että lasten ja imeväisten suusta jne..... :)

Huomenna vielä koko päivä soskussa harjoittelussa ja perjantaina vihoviimeiset 3,5 tuntia. Sitten helpottaa.

Kyllä tämä tästä...

Olet Milja aivan oikeassa, ratkaisu on vaikea - ja kuitenkin niin selvä. En mitenkään voi jättää opiskelua tässä vaiheessa enää. Jos vaikka ajattelisin siirtääkin, niin se toisi erilaista ahdistusta. Kunhan selviän ensi viikosta, niin harjoittelu on loppu ja saan takaisin eläkepäivät. Sitten helpottaa. Eikä onneksi joulukuussa ole enää koulua paljon jäljellä ja ainoastaan yksi tenttikin vain.

Onneksi Munni on niiiiiin ihana, se tekee kaikki kotona. Iltaisin voin vain olla, sekin on jo paljo se. Ja Munni on tukenut mua tosi paljon tässä opiskelussa, en ilman sitä olisi voinut jatkaakaan. Täytyy vain ottaa pieniä ilon ja onnen hetkiä, kuten äsken, kun kävin olemassa hetken aikaa ulkona. On pimeä ja muutama sentti lunta. Vain pihavalot ja yhdet jouluvalot päällä. Lapioin hieman kevyttä pakkaslunta ja tein pienen lenkin tuossa pihalla. Kun Uma on ulkona, ei voi lähteä kävelylle autotielle. Se seuraa perässä kuin koira. Toissailtana lähdettiin Munnin kanssa kävelylle, mutta jouduttiin menemään ihan pimeälle metsätielle, kun Uma ei suostunut jäämään kotiin. Tuolla isolla tiellä olis valot merelle päin mentäessä, mutta liikenne on niin kova, ettei me uskallettu riskeerata. Uma olis voinut juosta auton alle. Ja siinä olisi voinut käydä monelle huonosti.

Uma ja Rappe ovat muuten saamassa uuden kodin ensi keväänä. Iinan ystävä on muuttamassa Helsingistä Vaasaan ja on innolla ottamassa kissat taloineen....



Nyt on eteinenkin valmis. Miltäs näyttää? Enää se lattialämmitys. Iinan poikakaveri on valmistumassa sähköinsinööriksi ja olen sanonut, että on hänen tehtävänsä suunnitella se lämmitys taloon ennen kuin tulee kovat pakkaset. Kissat on kyllä nykyään sisällä pariin kolmeen otteeseen joka päivä. Pienestä hetkestä pariin tuntiin, nytkin Uma nukkuu tuossa sohvalla. Tämä on sellaista siedätystä meidän allergioille. Pahinta on se, että välipojan avovaimo on niin pahasti kissoille allerginen, ettei voida antaa niiden olla liikaa täällä.

No tämä tällä erää...

Mittari ja valot

Nyt on stressimittari punaisella ja varoitusvalot vilkkuu.....

Mitä tehdä, kun ei mitään voi tehdä? Töissä on oltava ja harjoittelua vielä tällä ja ensi viikolla (pakko suorittaa) eikä opiskelujakaan viittis enää tässä vaiheessa lopettaa. Jos koet asian omaksesi, voit muistaa mua Isän edessä.

 

Äidin kädet

Mua on viime viikkoina puhutellut sellainen aihe kuin äidin kädet. Veljenpoika Jarno, joka on valokuvaaja on ikuistanut pariin kuvaan äidin käsiä ja nuo kuvat muistuttavat mua niin rakkaasti äidistä. Minä sain isän äidille hääpäivänä 1961 ostaman sormuksen. Äiti lupasi sen mulle jo vuosia vuosia sitten ja kun täytin 60, hän sitten otti sen sormestaan ja painoi käteeni. Joka kerta, kun laitan sen aamuisin sormeeni, muistan äitiä. Niin monta kertaa katselin noita käsiä ja silmissäni näen niissä aina tuon sormuksen.

Kouluun piti kerran viime talvena viedä itseä puhutteleva valokuva. Minä vein tämän kuvan



Ja, kun siitä piti kertoa, en voinut liikutukselle mitään. Netistä löysin tällaisen runon, joka kertoo kuin äidistä:

Kädet paljon työtä tehneet, mua lasna kantaneet, kädet väsyneet, kädet rakkaat, mun puolesta rukoilleet ne peitteellä hiljaisina suonin sinisin ne viimeisen, viimeisen kerran on käyneet ristihin.

Joka kerta, kun katselen noita käsiä, ne vaikuttavat muhun tosi syvästi, ne kertovat mulle äidin elämästä ja rukouksesta meidän lasten puolesta.

 

Ei kaikki ole sitä, miltä näyttää...

Äsken Uma oli tietokonepöydällä ja käpälöi näyttöruutua.... aikoi varmaan hakea juttuseuraa jostain chatista :)

Mitäs sanoat allaolevasta?

Eräänä päivänä viisaan
kiinalaisen miehen hevonen karkasi aitauksesta. Naapurit tulivat valittelemaan
ja sanoivat: ”Voi, mikä onnettomuus sinua kohtasi!”

Viisas mies vastasi:
”Mistä tiedätte, oliko se onnettomuus?”

Jonkin ajan kuluttua
miehen hevonen palasi takaisin mukanaan lauma villihevosia.

Naapurit tulivat miehen
luo ja sanoivat: ”Olipa sinulla onnea!”

Viisas mies vastasi:
”Mistä tiedätte, oliko se onni?”

Sitten kävi niin, että
miehen poika putosi hevosen selästä ja hänen jalkansa katkesi.

Taas naapurit tulivat
valittelemaan ja sanoivat: ”Voi, mikä onnettomuus sinua kohtasi!”

Tähän viisas mies
vastasi: ”Mistä tiedätte, oliko se onnettomuus?”

Jonkin ajan kuluttua
alkoi sota ja kylän kaikki muut nuoret miehet paitsi viisaan miehen poika
joutuivat sotaan.

Elämä taitaa sittenkin voittaa

Tuntuu todellakin siltä, että elämä alkaa voittaa. Voimia tuntuu tulevan tarpeen mukaan. Eihän sitä huomisen voimia voi tänään vielä saadakaan. Kolmena viikkona vielä harjoittelussa, sitten tunnit riittää. Sain muuten varmistuksen kevään harjoittelustakin. Pääsen seurakuntayhtymän diakoniatyöhön. Tuntuu ihan mukavalta. Näkee vähän, miten siellä asiat järjestetään. Eihän sitä koskaan tiedä, mitä tässä vielä eteen tulee.

Työtyökin tuntuu ihan mukavalta. Vielä mietin jäänkö vuoden päästä eläkkeelle vai en. Keväällä se pitää päättää. No, eiköhän jokainen tuleva päivä tuo viisautensa mukanaan!

Pian päästään tutustumaan pikkuponiin, kun esikoisen perheeseen sellainen hankitaan muiden kotieläinten lisäksi. Pitäisi vain tuon Munnin ehtiä laudoittamaan eläinsuoja, mutta on niin paljon leirejä, ettei ole ehtinyt ja jaksanut.

Tänään lopetan keski-ikäisen rukoukseen, kas tässä rukoukseni:

Herra, Sinä tiedät paremmin kuin minä, että olen tulossa vanhaksi. Suojele minua tulemasta liian puheliaaksi ja ajattelemasta, että minun on sanottava painava sanani joka asiassa ja joka tilaisuudessa. Vapauta minut haluistani järjestellä kaikkien muiden asioita. Tee minusta ajatteleva ihminen - ei ärtyisä, eikä ylemmyydentuntoinen. Ottaen huomioon viisauteni laajan varaston, on tosin sääli olla sitä kaikkea käyttämättä, mutta tiedäthän Herra, että haluan kuitenkin säilyttää muutaman ystävän itselläni elämäni loppuun saakka. Pidä mieleni vapaana loputtomien yksityiskohtien kertaamisesta ja anna minulle siivet, joilla voin lentää suoraan asian ytimeen. Sinetöi huuleni vaikenemaan kaikista kivuistani ja vaivoistani, jotka ovat lisääntymässä ja joista puhuminen on sitä miellyttävämpää mitä pidemmälle vuodet vierivät. Pyydän sen sijaan itselleni tarpeeksi voimaa kuunnella muiden vaivoja ja kestävyyttä ymmärtää heitä kärsivällisin mielin. Pidä minut suhteellisen lempeänä. En halua olla mikään pyhimys, sillä muutamien sellaisten kanssa on hyvin vaikea elää. Mutta hapan vanha ihminen on paholaisen suurimpia töitä. Auta minua saamaan elämästäni irti kaikki mahdollinen hauskuus. Ympärillämme on paljon hauskoja asioita, enkä haluaisi menettää ainoatakaan niistä.

Amen

Laiskottelun mestari

Olin eilen niin väsynyt, etten meinannut jaksaa mennä nukkumaan. No kun sitten pääsin sänkyyn, nukuin 10 tuntia. Mutta laiskottelun mestari on aivan muualla. Kattokaapas tätä..



Puhumattakaan tästä...



Uma sen osaa. Tässäkin kuvassa kierähti vain ympäri eikä viitsinyt parantaa asentoa, vaikka pöydän jalka tuli eteen. Näin kunpa osais olla rentona ja jättää murheet sinne, minne ne kuuluu. Sillä "..murheellanne ja murehtimisellanne ette lisää elämäänne kyynäränkään vertaa..." sanoi Jeesus.

Nämä kissat on niin mukavia. Annetaan niiden olla joka päivä vähän aikaa sisällä - se on sellaista siedätyshoitoa meille ja meidän allergioille. Vielä ei ole tullut oireita. Aamulla annoin niille purkillisen kermaa (laktoositonta ruokakermaa; tiedoksi Iinalle). Oi kun ne tykkää siitä.

Huomenna ja tiistaina on pitkä päivä. Ensin omassa työssä, sitten harjoittelupaikkaan joksikin aikaa. No tuntejahan siitä tulee. Harjoitteluun mun pitää saada 127 tuntia kasaan. Mun ohjaaja on kaatunut ja käsi murtunut, joten tulen saamaan uuden ohjaajan, en vielä tiedä kuka se on vai onko useampia. Ilmeisesti joku sosiaaliohjaajista. Siinä ainakin saa nähdä ihan sitä työtä itteään.

Pidä
pääsi ja sydämesi oikeassa suunnassa,

niin sinun ei koskaan tarvitse huolehtia jaloistasi.

Se on tehty...

No nyt se on tehty....nimittäin se kotitentti. 12 sivua tekstiä. Tosin 1,5 rivivälillä. Mutta iso urakka oli.

Ja hautajaiset meni hyvin. Ilmi-täti oli lastensa kanssa meilläkin ja syötiin metripizzaa. Kun kutsuin heidät meille, sanoin, ettei mulla ole mitään tarjoa, mutta täällähän olette syöneet tarpeeksi. Ilmi-täti totesi, että minä en viittis kutsua vieraita, jos mulla ei olis mitään tarjota. Täti on sitten niin ihanan hauska ihminen. Oli tosi mukavaa, kun kävivät.

Täti tapaa keittää meille aina juustovelliä ja se on sitten maailmanhyvää.... ja Marketan Eeli lupasi muurinpohjalättyjä, kunhan seuraavan kerran mennään käymään.

Nyt laiskottelemaan loppuillaksi.

Koulutusta ja tehtävän vääntöä

Huhh...kaksi päivää olen kuunnellut professoreita. Hikeä pukkaa... eka oli mies ja niin vauhdikas, että olen aivan varma ADHD-oireyhtymästä :) toinen oli nainen ja hänellä vaikutti olevan jonkinasteinen alemmuuskompleksi. Niin olin aistivinani eräistä pienistä vihjeistä. No, sainpahan olla pari päivää itseäni paaaaljon viisaampien seurassa. Kyse oli nimittäin sosiaali- ja terveysalan johtajuuskoulutuksesta, jonne mun harjoitteluohjaaja hommasi mut vähän niin kuin jäniksenä - eli salaa. Ihan mielenkiintoista - ainakin se, mitä jaksoin kuunnella ja mitä ymmärsin.

Ja nyt sitten olen taas vääntänyt sitä sosiaalialan organisaation ja  lainsäädännön  kotitenttiä. Taisi olla jo toinen tai kolmas ilta. Ei koskaan ennen ole yhdessä tehtävässä mennyt näin kauan. Ja vielä on puolitoista kysymystä vastattavana. Pitää saada kasaan 12 - 15 sivua tekstiä ja valmiina on vajaa seitsemän. Sit sain erityispedagogiikan luennot ja pitäsi hommata yksi kirja ja ne pitäis tenttiä jossain välissä.

Huomenna on Tyyne-tädin hautajaiset. Hän pääsi kaipaamaansa lepoon viikko sitten sunnuntaina 98-vuotiaana. Onneksi ehdin käydä häntä katsomassa syyskuussa. Olisi toki pitänyt käydä useamminkin. Kun äiti vielä eli, käytiin aina välillä, he kun olivat samassa vanhainkodissa eri osastoilla. Tyyne ei enää paljon kuullut eikä nähnytkään ja paha astma oli. Sai kuitenkin nukkua rauhallisesti pois. Simo-serkku oli ollut vierellä. Enää yksi äidin puoleinen täti on elossa, mutta hän onkin sitten oikea teräsmummo, 84 vee. Matkustelee paljon, lienee nytkin Pärnussa. Aikoo sieltä jouluviinat hankkia....huhhuhhh.. Ladakin lienee vielä iskussa samoin kuin Ilmi-täti.
Isän puolella on vielä Kaisa-, Raili- ja Pirkko-tädit. Niin se suku pienenee. Onneksi oma laajennettu perhe taas kohta kasvaa.

No niin, kirjoittelemisiin....

Ihmiset unohtavat mitä olet tehnyt.
Ihmiset unohtavat mitä olet sanonut.
Mutta he eivät unohda niitä tunteita
joita olet heissä herättänyt.

Kuun vaihde oli ja meni...

Ja sit on marraskuu. Enää 7,5 viikkoa jouluun. Huhh... ei yhtään lajaa vielä pussissa, vaikka ajatuksissa kyllä on, mutta ei vielä ole päässeet toteutukseen. Oon kyllä miettiny, että aika hurahtanut minäkin oon, kun rupesin tässä iässä opiskelemaan. Mutta pakko viedä loppuun saakka, kun näin pitkälle olen edennyt. Nyt on tullut vastaan ensimmäinen vaikea aine, sosiaalialan organisaation hallinto ja lainsäädäntö. Eikähän tuo hallinto, mutta lainsäädäntö.... yritän saada kasaan kotitenttiä, mutta on niin vaikeita kysymyksiä, ettei tahdo hyviä vastauksia löytyä millään. Nyt tekis mieli lyödä hanskat tiskiin.....

Nelly oli yökylässä lauantaina ja meni oikein hyvin. Tyttö totesi, kun hain hänet kotoa, että mennään Munnia moikkaamaan. Ja isu meinas paleltua, kun tyttö ei olisi malttanut tulla ulkoa sisälle, koska pihalla oli isoja leiriläistyttöjä, jotka jumppas ja hyppi narua. Lopulta sain kantaa neidin sisälle, kun puolentoista tunnin jälkeen mun varpaat oli kuin jäiset nakit.

Nyt rupeen taas ettimään vastauksia niihin kotitenttikysymyksiin....

"Kaikki muuttui sinä päivänä, kun hän
ymmärsi, että on täsmälleen riittävästi aikaa kaikille tärkeille asioille hänen elämässään."
-Brian Andreas

Munni haluaa Jerusalemiin

Munni tuli illalla sänkyyn vähän jälkeen kuin itse menin ja tuumasi, että taidan tästä lähteä Jerusalemiin, mitä mä täällä teen..... huhh....

Munni tais ottaa ihan tosissaan tuon vanhainkodin keikan. Ja ensin sain puoli vuotta houkutella lähtemään. Niin siinä voi käydä....voi jäädä kiinni....

Harjoittelemassa sossussa....

Kello on jo yli neljä, mutta täällä vielä istun ja odotan ohjaajaani. Katotaan yhdessä tavoitteet tälle mun harjoittelulle. Ne on pakollisia ja opettaja on jo niitä kysellyt. On vain niin suuri rajoitus sillä, että olen täällä vain 2 pv viikossa. En millään pääse näkemään kokonaisuutta. Usein on just mun poissaolopäivinä sellaisia palavereita, jotka antais mulle tosi paljon. Mutta täytyy nyt vain edetä näiden rajoitteiden kanssa parhaalla mahdollisella tavalla.

Mulla on kummallista vihlomista puolessa päässä kurkusta korvan taakse takaraivoon päin. On ollu pakko syödä särkylääkkeitä eilen ja tänään. Ikävää.... mutta mennee ohi aikanaan.

Aamulla Munni sanoi, että enää kolme vuotta täällä. Eka kerta, kun tosissaan sanoi, että aikoo jäädä normaaliin aikaan eläkkeelle. Muuten on koko ajan sanonut tekevänsä töitä 68:aan saakka. Saas nähdä, minne ajaudutaan, varmaankin Vaasaan jonnekin päin vuokralle. Eihän meillä ole omaa asuntoa eikä aiota hankkiakaan. Näinkin pärjää ja hyvin on pärjätty tuolla Lepikossa. Eipähän täältä mitään saa mukaan. Kertovat rikkaan miehen kuoleman jälkeen jonkun omaisuudesta kiinnostuneen kysyneen: "Paljonko jäi?" Viisas vastaus kuului: "Kaikki jäi!" Äiti tapasi sanoa, ettei ruumisarkussa ole taskuja.

Saas nähdä, miten tämä talouskriisi kehittyy..

Piti lopettaa, kun ohjaaja kutsui.

"Huoli ei tyhjennä huomispäivää sen suruista; se tyhjentää tämän päivän sen voimista."
-Corrie Ten Boom

Kissatalo ja opiskelua

Tänään piti olla koulua neljään saakka, mutta onneksi päästiin pois jo yhdeltä. jess.... Saatiin kotitenttiin melko vaikean näköisiä kysymyksiä. Onneksi tentin saa tehdä kotona kaiken materiaalin keskellä.

Kissat ovat ruvenneet syömään vähemmän kuin ennen. Ja pääasiassa yöllä kippo tyhjenee. Mahtavatkohan saalistaa jäniksiä pienempiä eläimiä ruuakseen? Voi eikö kukaan haluaisi niitä? Kattokaa nyt kuinka suloisia ne on ja miten hieno talo niillä on...



Ihana Uma....



Ja ihmisarka Rapido..... kuin äitinsä kuva....



Tässä talo. Ensiksi ehtivä saa ne kaikki....

On ollut koko viikon erityinen väsymys päällä. Meinaa tökkiä kaikki. Vähän lohdutti, että Hannelellakin tökkii..... mutta eiköhän se tästä. Enää loppurutistus opiskeluissa. Tuli tosin yksi kurssi lisää, josta aikaisemmin väitettiin, ettei tarvi suorittaa. Onneksi ite olin sitä mieltä, että pitää ja tarkistin asian. No pari pientä peruskurssia ja muut kurssiin kuuluvat. Ja tämän syksyn kurssien tehtävistä suurin osa tehty.

Sain muuten työeläkeotteen, ei ole tulossa suurta eläkettä. Mitenkähän sitten mahtaakaan pärjätä. Munnillakin tulee suuri osa eläkkeestä Ruotsista ja meillä täällä ne tulot verotetaan, vaikka sama tapahtuu Ruotsissakin. Ja sit ne väittää, ettei ole kaksoisverotusta, mutta kun se vain käytännössä on. No, den dagen, den sorgen....jokainen päivä pitää huolen itsestään.

Voisin muuten jäädä jo nyt varhennetulle vanhuus ??? eläkkeelle ja vuoden päästä oikealle vanhuuseläkkeelle. Tuo nimi pitäis ehdottomasti muuttaa....kuka sitä nyt vielä vanha on 62-vuotiaana. Meidän äidistä tuli vanha vasta melkein ysikymppisenä.

"Murheellanne ja murehtimisellanne ette lisää elämäänne kyynäränkään vertaa." sanoi Jeesus.

Tylsää...

Oon harjoittelussa, mutta ei ole mitään tekemistä, kun ohjaajani on jossain eikä ehtinyt etsiä mulle mitään. Pyysin päästä jonkun sosiaaliohjaajan vierihoitoon, mutta heillä on kaikilla nyt työnohjausta, joten tässä sitten istun vain ja näpyttelen. Aion kyllä lähteä kolmen vartin päästä. Mennään Iinan kanssa vesijumppaan ja uimaan. Perjantaina mennään Munnin ammattiyhdistyksen kanssa kattoon ruotsalaiseen teatteriin Edit Piafin elämäntarinaa Jag ångrar ingenting (en kadu mitään). Ja lauantaina on koulupäivä, siirrettiin 8 tuntia joulukuulle sijoitettua tuntia siihen, joten koko päivä menee. On sitten vähemmän tunteja joulukuussa.

Muuten Iinan mökki on vuokrattavana katsele: http://www.findit.fi/fin/search/38812.htm#topofpage

Mökin ulkokuvat on vähän vanhoja. Eka kuvassa näkyvän "terassin" paikalle on rakennettu kunnollinen terassi ilman kaiteita. Ei kun vuokraamaan edullisesti....

Syyshommia perikunnan talolla

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.





Tässä näette, miten Munni hoitelee haravointia - ja siistiä vaan pakkaa tulemaan...







Minä sit kärräsin lehtiä pois. Onneksi myöhemmin tuli käly auttamaan. Välillä käväisin imuroimassa yläkerran asunnon. Niin, niin, laiska töitään lukevi....opetettiin jo lapsena.

Haluaako joku syödä....yäk...



Sit vielä kisumisut.... Uma makaa tuolissa ja Rapido on ylempänä....eikö kukaan halua?



Uma on niin ihmisrakas, mutta Rapido hieman karsastaa kyseisiä olentoja.

Olin kyllä haravointikeikan lälkeen ihan tööt....ei edes tehnyt mieli syödä illalla. Ja se on jotain se....ei voi olla aivan terve silloin. :)

Luin lehdestä, että eläinpölylle altistuminen estää allergioiden muodostumista. Vieläköhän tuo auttaisi? Pitäiskö kokeilla? Hihii....

Nyt lähden jumalanpalvelukseen. Siellä laulaa entinen tangoprinssi Petri Ritari, joka tuli muutama vuosi sitten uskoon.

Vaalikone

Kävin testaamassa netissä vaalikoneella ketä se ehdottaisi mulle äänestettäväksi. Ja arvatkaapas kuka tuli ykköseksi - Munni!!!!!! Olihan meillä hauskaa. Munni ei kuulemma halua valtuustoon, mutta asettui ehdolle, jos vaikka saisi muutaman äänen KD:lle. Kun sitten sanoin äänestäväni Tainaa, koska Munni ei halua tulla valituksi, ei se ollutkaan hyvä. Sanoin, etteihän sun itsekään kannata itseäsi äänestää, ellet kerran halua sisään. No, täytynee sitten kuitenkin noudattaa vaalikoneen neuvoa. Taina ei tosin ollut laittanut omia tietojaan koneelle, joten hän ei ollut kisassa mukana.

Pitäis mennä Aseveliin haravoimaan pihaa, kun huomenna on näyttö. Kaksi on tulossa katsomaan. On myyty taloa jo yli puoli vuotta ja ajat sen kun huononee eikä oikeaa ostajaa näy. Tule, tule ostaja, että päästään irti talosta!

Mua hirvittää se, että yhä useammin näkee uutisia, joissa aikuiset ovat käyttäneet hyväkseen lapsia. Se sattuu aivan sydämen syvimpään lokeroon. Miten joku voi tehdä sellaista? Lapselta varastetaan näin elämä. Hän ei koskaan enää voi olla se viaton lapsi, joka hän ennen aikuisen kosketusta oli. Ja vaatii valtavasti työtä sekä auttavilta aikuisilta että lapselta itseltään päästä tasapainoon sellaisen jälkeen.

Tänään media työntää esiin asioita, jotka eivät missään nimessä kuulu lapsen maailmaan. Lapsen ei enää anneta olla lapsi, vaan sitä parempi mitä aikaisemmin hänestä tulee itsenäinen. Kuitenkin, jotta voisi kehittyä tasapainoiseksi aikuiseksi, pitää saada olla tarvitseva ja tietämätön ja elää turvallisessa ympäristössä. Lapsen pitää saada tuntea, että vanhemmat/aikuiset ovat niitä turvallisia ihmisiä, jotka asettavat hänelle rajat, joiden sisällä on turvallista elää. Ja jotka laajentavat niitä rajoja sitä mukaa kuin lapsen kehitys etenee.

Niin, niin, kukapa meistä olisi osannut olla täydellinen äiti tai isä. Ei kukaan, mutta yritystä on ollut. Ja kun tekee parhaansa, enempää ei voi. Joka tilanteessahan sitä toimii juuri sillä tiedolla ja taidolla ja ymmärryksellä, mikä juuri silloin itsellä on. Ja parempaanhan ei pysty, mutta aina on mahdollisuus kasvaa ja kehittyä. Ja pyytää anteeksi osaamattomuuttaan. No niin, meni taas maailman parantamiseksi..... :)

Mutta yritetään me omalta osaltamme tukea lapsia ja heidän vanhempiaan tuossa niin tärkeässä elämäntyössä.

Raitoja hiuksiin

Iina tuli kahden hiusväripakkauksen kanssa ja ei kun tekemään raitoja hänen hiuksiinsa. Sain pikakoulutuksen, miten raidat otetaan ja sit vain töihin. Päälle vaaleita ja väliin ja alle tumman ruskeita. Kului paljon alumiinifoliota, mutta ihan hyvä lopputulos. Taitaa saada Iina laittaa mullekin alahiuksiin väriä, päälle en tahdo, kun inhoan juurikasvua.

Kiva, kun kone on kotona.

Saimme terveisiä Jerusalemista

Voi ihanaa, saimme meilin Jerusalemin vanhainkodista eräältä Merjalta, joka on siellä nyt vapaaehtoisena. Hän kertoo siellä olleen kolme vapaaehtoista, joista yksi lähti heti pois eivätkä toisetkaan viihdy. Ei ole kuulemma tarpeeksi hyvä paikka ja raskas työ. Merja sanoo viihtyvänsä, onhan hän Suomesta. Siinä meille suomalaisille kunniaa. Meitä kuulemma muistellaan lämmöllä siellä, että olimme ihana pari.

Ollaan välipojan luona, joten pääsin koneelle, mutta pikku prinsessa tuossa vieressä hokee, että isu, Nelly haluaa lukea kirjaa, isu, isu, isu, isu pisu joten täytyy lopettaa :).

Maailmankirjat sekaisin, vai mitä sen on?

Elämänmeno tuolla suuressa maailmassa kuuluu olevan melkoisessa mylläkässä. Ainakin mitä rahamarkkinoihin uutisten mukaan tulee. Mitäköhän se tietää? Tuleeko maailmanlaajuinen talouden romahdus nyt? David Wilkerson ennusti vuonna 1973 näkemänsä näyn perusteella, että näin tulee käymään. Mutta onko se nyt vai joskus myöhemmin? Ei pieni ihminen sitä tiedä. Paljon muutakin hän ennusti ja suuri osa niistä on tapahtunut jo.

Mutta parasta on vain elää niin hyvin kuin voi ja luottaa niin elämänsä kuin taloutensakin Taivaan Isän käsiin. Silloin ei tarvitse pelätä, vaikka mitä tapahtuisi. Munnin mukaan Tyyne toteaisi, että jo on maailmankirjat sekaisin.

Mulla taitaa jonkinlainen virustauti pukata päälle. Lihaksia ja päätä särkee, mutta ei passaa nyt sairastua, ei. Ibumaxia vain  poskeen ja menoksi. Pitäis Iinan kanssa laittaa kirpparitavaraakin myyntiin, mutta saa typykkä hoidella sen puolen. Minä vain kasaan tavarat, joista haluan päästä eroon.

Huomenna kerrotaan seurakunnassa meidän Israelin matkasta. Ovat pyytäneet. Ja marraskuun Koputus-ohjelma paikallis-tv-kanava BotniaTV:lle tehdään myös tuosta matkasta. Jos ohjelma tulee jossain vaiheessa TV7:ltä, niin laitan siitä tietoa niille, jotka haluavat kattoo sen. Sitä kanavaa voi nimittäin katsoa netin kautta ympäri maailmaa.

Muuten sinne Jerusalemin vanhainkotiin meni viime perjantaina eräs nainen täältä Suomesta. Toivotaan, että saadaan häneltä tietoa, miten siellä asiat luistavat. Usein nuo vanhukset vain ovat mielessä, ei sille mitään voi.

No, tässä taas tällä kertaa..... ei unohdeta vanhuksia tai muita yksinäisiä!

Jaksaakohan sitä?

Ei enää huomenna, vaan eilen....joo-o nyt on pakko saada muutama kilo painosta pois, kun ei meinaa enää vaatteet sopia päälle. Puseronnapit pomppii auki ryntäitten kohdalla ja housun vetoketju on tiukoilla. Ei sitten mitään ihmedieettejä, vain iltasyöminen seis ja leivonnaiset pannaan - ainakin siksi, kunnes tavoitepaino on saavutettu.

Niin ja uintikin alkaa taas  pitkän katkon jälkeen huomenna. Onneksi Iina muutti Vaasaan, saan hänestä kaverin uimahalliin. Mulla onkin ollut opiskelun mittainen tauko siinä jutussa, vaikka aikaisemmin kävin ahkerasti viikoittain - yhteen aikaan jopa kaksi kertaa viikossa aamu-uinnilla ennen työhön menoa.

Tosi mukavaa, että Munni on taas maisemissa. Ei ollut yhtään mukavaa olla yksin. Niin ja harjoittelukin alkoi tänään. Saa nähdä, minkälaiseksi se muodostuu. Pitäis jaksaa lukea kolme kirjaa varhaiskasvatuksesta ja erityisestä tuesta näille pikkuisille. Niin ja tehdä viiden sivun essee siitä. Ja pitäis vanhustyöhön lukea yksi kirja ja referoida ja sit vielä hallinnon organisaation ja lainsäädännön tenttiä varten opiskella, joten ei tässä laakereilla vielä ainakaan lepäillä.

Viime viikolla olin tosi poikki. Mulla se ressi näkyy - tai oikeammin tuntuu siten, että sydän alkaa poukkoilla liian kiivaasti aina välillä, useimmiten vasta illalla sängyssä. Viime viikonloppuna se oli aivan hurjana, mutta on nyt tasaantunut. Siispä taas jatketaan, kyllä se siitä.

Uma ja Rapido voivat hyvin. Rappe kasvaa eikä enää juokse pakoon, kun näkee ihmisiä. Ei silti vielä anna koskea itseensä, mutta on jo kummasti lähestynyt mua. Hiljaa hyvä tulee...ajatellen aivan kaunis.....

Hyvää viikonloppua kaikille, jotka vielä viitsii täällä käydä. Luen teille Herran siunauksen......

Lisää kissajuttuja

Etteikö mulla enää ole muuta kerrottavaa kuin kissajuttuja?? No ei nyt just.... tai no, siellä dementiaa sairastavien vanhusten Botnia-kodissa meillä oli oikein mukava parituntinen. Vanhukset on sitten mukavia. Jumpattiin, tunnistettiin puiden oksia ja kuvista marjoja. Juotiin pullakahvit ja laulettiin vanhoja lauluja. Ja miten he lauloivat ja nauttivat. Oli hienoa olla heidän kanssaan.

Niin, lähdin eilen iltapäivällä kotoa ja latasin kissoille ruokaa tarpeeksi. Käväisin kuitenkin tänään aamupäivällä kotona ennen Botnia-kodille menoa lisäämään ruokaa kissoille. Mutta huomasin, ettei ruokaa ollut kovin paljon hävinnyt eikä kumpaakaan kissaa näkynyt. Lähdin sitten seurakuntaan naisten iltapäivään ja tulin kotiin kuuden aikoihin eikä ruoka ollut vähentynyt juuri lainkaan. Mitä kummaa on tapahtunut? Missä kissat ovat? Vein nopeasti tavarat sisälle ja lähdin etsiskelemään. Huutelin kissoja ja kohta Rappe tuli naukuen ja aivan kuin hädissään mua vastaan. Sehän ei koskaan tule kutsusta, vaan pelkää ihmisiä. Heti arvasin, että jotain on pielessä. Ja kas, tuli mieleen, mitä Munni sanoi ennen lähtöään. Hain äkkiä kellarin avaimen ja kun lähestyin kellarin ovea Umaa huudelleen, kuulin hätäistä naukumista jostain. Avasin kellarin oven ja siellähän Uma oli - ollut kait vuorokauden.

Munni oli nimittäin nähnyt molemmat kissat kerran kellarin perällä olevien superlonpatjojen päällä ja varoitti mua siitä ja ihan kädestä pitäen neuvoi, miten mun pitää varovasti mennä ja kiertää niiden taakse, kun kellari on täynnä tavaraa.... ja mä sille nauroin, että kait mä nyt aikauinen ihminen osaan..... no tässä se taas nähtiin. Munnin tuuraaja oli ilmeisesti ollut kellarissa ja Uma mennyt silloin sinne. Kun Uma tuli, niin Rappe kiersi äitiään ja hieroi itseään sitä vasten. Oli raukka saanut olla ilman äidin lämpöä niin kauan. Nyt Iinaa itkettää.... mutta ei hätää, kaikki on nyt hyvin.

Enkeleitä, onko heitä?

Siis onko?

Munni lähti tänään Ruåttinmaalle. Tästä yli Uumajaan ja siitä alas Sollefteåån ja huomenaamulla ainakin 700 km etelään Finspångiin pojan 40-vuotisjuhliin. Minä en päässyt mukaan koulun takia. Töistä ehkä olisin voinut järjestää, vaikka vaikeaa sekin olisi ollut, kun on paljon töitä ja vain kolme työpäivää viikossa. Takaisin Munni tulee vasta tiistaina. Eli kuusi yksinäistä yötä :(

Ja sit Munni osti mulle sellaisen vekottimen, joka kuuman ilman avulla irroittelee maalit. Mullahan on ne isoisän ja -äidin huonekalut, jotka pitää putsata. Ja minä, kun luulin, että vain kuumaa ilmaa puhalletaan ja sillä sipuli. Kun kattelin pakkausta tarkemmin, huomasin, että kyllä ne maalit pitää irrottaa lastalla...höh... luulis niiden keksineen parempia vekottimia. Saa nähdä kokeilenko huomenna vai teenkö koulutehtäviä.

Kissat voi hyvin ja talo on maalattu punaiseksi ja nurkkalaudat on valkoiset. Vielä kattohuopa puuttuu. Rapidokaan ei enää juokse karkuun, kun me tullaan ulos, mutta ei silti lähelle tule. Iina kävi tuomassa mut koulusta kotiin, kun auto on Munnilla ja kutsui ulkona Umaa ja kissa tuli heti. Tunsi oikean emäntänsä äänen.

Menen perjantai-iltana hoitamaan välipojan tytärtä ja olen siellä yötä. Lauantaina järjestämme vanhustyön kurssin puitteissa toimintahetken Botnia-kodilla, joka on dementiavanhusten hoitokoti. Ja ensi viikollahan sitten alkaa se kauan odotettu harjoittelujakso ja koulusta on tauko aina 18.11. saakka :) Montakohan kertaa olen senkin jo kertonut....

Tämä tällä kertaa.....koettakaahan pärjäillä

"Ainoastaan sydämellä näkee hyvin.
Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä." sanoi kettu
Pikku Prinssi, Antoine de Saint-Exupery

Kissatalo

Munni-puuseppä tekaisi tänään kissoille uuden talon. Kattokaapas kuinka hieno siitä tuli



Paksu styroksi joka puolella, seinissä, lattiassa ja katossa. Katto on irroitettava. Ja huomatkaapas nuo oven karmien koverrukset..... kyllä kissojen kelpaa. Alla on Iinan antama peite ja mä vein vielä fleecen pehmikkeeksi.

Rappe on kyllä kasvamassa isoksi pojaksi, kun kulkee omilla teillään. Luulin jo aamulla, että on joutunut ketun kynsiin, kun en löytänyt sitä mistään. Kuljin koko tontin ympäri ja kuvittelin jo laiturille mennessäni kuulleeni pientä vinkunaa. Loppuviimeksi toteisin sen tulevan linnuista :). Rappe ei anna ottaa itseään kiinni, ei siis tarvi hellyyttä toisin kuin Uma. Jahtaa äitiään ja kiusaa tätä. Juteltiin Iinan kanssa ja todettiin, että kyseessä voi olla myös se, että Uma yrittää vieroittaa Rappea syömästä rintaa.
No eiköhän luonto noita asioita järjestele ihan ittekseen. Ruoka kyllä tuntuu kissoille maittavan.

En ole jaksanut yhtään opiskella enkä tehdä mitään muutakaan. Pölypallot kasvaa nurkissa ja sänky ollut koko päivän petaamatta - ei muuten kyllä ole ollenkaan tavallista meillä. Johtunee siitä, että Munni petaa arkisin ja mulle se homma lankeaa viikonloppuisin. Hyi mua.....mutta pakko joskus vain laiskotella. Ei ne pallot sieltä nurkista mihinkään karkaa... ja pitäähän sitä sänkyä tuulettaa joskus :)

Nyt meen nukkumaan, Munni jo siellä loikoilee...

Kissamainen juttu

No niin siinä sitten kävi, että meillä on nyt kaksi kissaa..... Uma ja Rapido eli Rappe. Iina muutti Vaasaan M:nsä kanssa eikä kerrostaloon voi ottaa kissoja, jotka ovat tottunet ulkoelämään. Eilen nämä tuotiin talonsa kanssa...



Kieltämättä suloisia otuksia. Tosin Rappe on hieman arka eikä anna ottaa itseään kiinni. Uma taas on tosi hellyyden kipeä. Mutta arvatkaapa onko vaikeaa olla avaamatta ovea, kun Uma nousee ulko-oven vieressä olevaa ikkunaa vasten ja naukuu avaamaan ovea. Aivan siinä sydän menee sykkyrälle. Mutta sisään en voi ottaa, kun astmani pahenisi siitä.

Minä kyllä en voi ajatellakaan, että kissat olisivat talvella ukona. Niiden ruokakinhan jäätyy. Saas nähdä minkälainen ratkaisu asiaan keksitään. Täytynee aluksi ainakin ottaa tuohon pikkueteiseen yöksi ja sitten etsiä uutta asuinpaikkaa. Eli HUOM..HUOM..! kuka haluaa kissan?

Niin ja lupasin sen pihlajapuun kuvan, tässä tulee



Mun parvekkeen koristeet ovat hieman nuutuneet, mutta poistellaan vain kuivia lehtiä ja jätetään marjat kaunistamaan parveketta. Olen kyllästynyt niihin iänikuisiin kanerviin.

On tosi väsynyt olo, takana kolme 12-tuntista päivää. Ei sitä oikein tahdo tällä ikää enää jaksaa. Joskus mietin olenko ihan täysjärkinen, kun tälleen itteäni rasitan. Toisaalta se antaa kuitenkin tosi paljon. Ja mitä sitten puuhaisin, ellen opiskelisi? No sekin aika tullee jossain vaiheessa. Illalla taas kouluun ja ensi viikko vielä, sitten alkaa harjoittelu.

Munni lähti puolukoita poimimaan, se tietää soseen keittoa. No, se menee nopeasti ja Munni lupasi tehdä sen..... taidan kuitenkin änkeytyä itse sinne kattilan ääreen.

MUISTA! KISSOJA TARJOLLA.....

p.s. vakuutusyhtiöltä tuli sittenkin korvaus siitä mun sairaalakäynnistä. En kyllä sitä uskonut eli sain 294,35 euroa, sen verran maksoi siis kurkkututkimus...

Ja sitten ei naureta...

Ostin perjantaina ihanan vaaleanpunaisen poolopuseron. Maanantaiaamuna tietenkin se piti laittaa päälle. Munni oli lähtenyt jo kuuden jälkeen matkaan kohteena Valamon luostari. No, minä jouduin itse keittämään puuron ja teen, petaamaan petin ja kaikki hänelle luonnollisesti kuuluvat tehtävät, joten meinas tulla vähän kiire. Puuron päälle päätin laittaa mansikka-mustikkaseosta. Jottei pusero likaantuisi, laitoin essun päälle... käytän usein essua, kokeile sinäkin - ja hyvin meni sokerin lisääminen marjoihin, samoin puuron syönti. Mutta eipäs mitään, kun ryhdyin tyhjentämään homehtunutta mustaviinimarjasosetta astiasta, niin sitä roiskahti hihalle.......apua......enkä voinut puseroa enää vaihtaa., sillä tukka oli kammattu ja aika kortilla - olin jo normaalista aikataulusta myöhässä. Ei muuta kuin Fairya hihaan ja kraanan alle. Ja viedessäni sitä kurjaa sosetta vessanpyttyyn huomasin sosetta roiskuneen myös eteisen matolle. Kääk.... Munni kyllä riemastuu, kun tulee kotiin. Ja mä lähdin märällä puseron hihalla töihin. Nyt pusero on koneessa, saa nähdä tuleeko puhdasta. Viime viikolla likasin toisen vaaleanpunaisen neulepuseroni, kun syötin pikkuiselle mustikkasosetta. Se ei kaikki lähtenyt pois ja siksi piti ostaa uusi samanvärinen. Oliskohan tää sitä, että mun pitäisi jo luopua vaaleanpunaisesta?? Mä en halua.....

Täällä yksikseni istuskelen eikä Munni edes vastaa puhelimeen. Mitähän mahtaa puuhata niiden munkkien kanssa?

No, laitetaan nyt yksi kuva. Terassin edessä oleva pihlaja on niin kauniisti marjoja täynnä, että haluan ilahduttaa juuri sinua tällä kuvalla

Sori...jäit ilman kuvaa, tuli tällainen teksti
Näyttää siltä että tietokanta on mennyt rikki. Sivusto palaa kuntoon kuhan ylläpitokin huomaa asian.

Lisään kuvan ensi kerralla. Hyvää yötä Jeesus myötä....

Tavallista arkea.....

Katottiin just Polttouhrien toinen osa. On se hirveää, miten yksi mies sai sadat muut tekemään aivan hirveitä asioita toisille ihmisille - juutalaisille, mustalaisille, vammaisille ynnä muille hänen mielestään ei-toivotuille ihmisille. Vanha sanonta "ihminen on ihmiselle susi" on tässä kyllä käynyt toteen.

Munni käväisi taas rakentamassa eläinsuojaa ja nyt se on jo hyvässä mallissa. Pikkumies jokelteli ja nauroi välillä ihan ääneen ja taisi isoäiti edesauttaa sylivauvan syntymistä :). Isotyttö oli hieman huonossa kunnossa - mahatautia. Toivottavasti menee pian ohi. Miniä tarjosi tosi maukasta ruokaa taas mmmm.... Käväistiin tulomatkalla kattomassa välipojan pihan tasauksen edistymistä. Hieno tulee. Prinsessa oli just herännyt nukkumasta, mutta käväisi kuitenkin isun sylissä. Taisi kuitenkin iskän syli olla lämpimämpi :)

Jaa-a huomenna tavataan kaikki sisarukset Aselissa, kun mamikin on maisemissa. Kunpa pian löytyisi se ostaja.....
Laittelin parvekelaatikkoihin pihlajanmarjaoksia. Kaunista tuli, kunhan vain eivät rastaat tule syömään. Kävivät yhtenä syksynä - yksi pöläys vain ja  kaikki pihlajat lähietäisyydellä oli täysin ilman marjoja. No tästä tekstistä nyt näkee, ettei oikein tahdo olla mitään, mitä kirjoitta. Kas, kun ei enää tapahdu mitään... on vain tasaista arkea, mutta hyvä niin......taidan lähteä taas karviaispuskaan.

Kilipukkeja ja karviaisia

Vietettiin eilen iltapäivää ja alkuiltaa esikoisen perheen luona. Munni autteli esikoista eläintensuojan rakentamisessa. Saa nähdä mahtuvatko kaikki kolme lammasta ja kolme kilipukkia sinne talveksi - eiköhän. Mutta eivät eläimet siihen lopu, lisäksi on ISO koira ja pieni koira ja muutama kissa - noin kymmenen - tai ei kai sentään, mutta aika monta. Ihan mukavaa ja lapset tykkää.

Pikkumies oli yhtä hymyä valveilla ollessaan ja iso tyttö oli kasvanut niiiiin kovasti eikä ollut enää yhtään pienen tytön pyöreyttä. Keskipojan tytär oli yökylässä lauantaina ja meillä oli oikein mukavaa. Tämäkin neiti on kasvanut kovasti ja kohta hänestäkin tulee isosisko. Lastenlapset sen kuin lisääntyy..... sehän on isulle/isoäidille tosi mukavaa.

Niin siitä eläinsuojan rakentamisesta. Yksi kilipukeista, Allan, touhusi tosi kovasti mukana kaikessa, mitä miehet teki ja tykkäs varsinkin Munnista. Kiipesi tikkaitakin, kun Munni kattoparruja naulasi. Tässä kuva alkajaisiksi....



Eikös olekin viehättävä, jos nyt miepuolisesta kilipukista niin voi sanoa. Mutta mä ainakin rakastuin Allaniin ensi näkemältä. Toiset vuohet on valkoisia, mutta tämä yksilö on aivan hurmaava.

Tässä Allan pukkii Munnia takapuoleen



Kolmella lampaalla on esikoisen mukaan vain yhdet yhteiset aivot. No, eiväthän lampaat mitään viisauden pesiä taida olla.

Arvatkaapas mitä, jos jaksan vuoden ja kuukauden painia tuon opiskelun kanssa, niin olen valmis.... huhhuhh....mutta paljon virtaa vettä Kyrönjoessa ennen sitä. Lokakuun alussa alkaa harjoittelu ja kestää marraskuun 18. päivään. Pääsin sosiaalivirastoon ja saan tehdä harjoittelun kahtena eläkepäivänä viikossa eli torstaisin ja perjantaisin. - Mahdoinkohan jo kirjoittaa tästä - no jos, niin kertaus on opintojenkin äiti :)
Onneksi on tämä harjoittelujakso, viime syksy oli niin rasittava, että hyvä, kun hengissä selvisi.

Vain on Ulpun puolaimet torilla. Me kun käytiin viikko sitten välipojan luona, niin prinsessan kanssa käväistiin tien toisella puolella ja kymmenessä minuutissa kerättiin sangollinen puolukoita. Ja niitä jäi vielä paljon eikä ole hirvikärpäsiä riesana. Kun tulin tänään koulusta keitin ne petolahtelaisen reseptin mukaan, jossa puolukat survotaan (tehosekoittimella) ja pikku tippa kattilan pohjalle vettä ja noin puolet marjoista sinne ja kiehautetaan. Lisätään sokeri ja sekoitetaan toiseen puoliskoon kylmiä marjoja. Tämä sose maistuu koko talven melkein tuoreelta puolukkasoseelta. Reseptiä saa vapaasti käyttää.

Olis taas Lissulle karviaisia, mutta taitaa puska tyhjentyä siihen mennessä, kun tuutte käymään. Soitin pikkuveljelle ja lupasivat tarvita. Mulla on vielä viime kesäistä hilloa jääkaapissa - kuka haluaa? Kerro, niin tuon.....

No hyvänen aika sentään....

jos Ulpun taantuminen näissä tietokoneasioissa on tästä kiinni, eikun jatketaan. :) Ja mukavaahan tämä on, kun vain sais ajan riittämään. Vaikka eipä kait sitä muillakaan ole enempää kuin 24 tuntia vuorokaudessa - tai no ruokatunti päälle.

Kirjoitin harjoitteluraportin ja tänään oli opettajan kanssa loppukeskustelu. Lupasi laittaa 11 pistettä pistepussiini. Jee...jee...ja sit arvatkaapa mitä? Keväällä ei ollut hajuakaan, miten ihmeessä pystyn suorittamaan tämän syksyn 8 viikon harjoittelujakson sosiaalialan hallinnosta. Eipä muuta, kun vanhan tutkintoni pohjalta anomaan hyväksilukua ja sainkin 11 pisteestä kuusi hyväksi. Ja tänään selvisi, että mulla on harjoittelupaikka sosiaalivirastossa toimeentulotuen puolella ja saan tehdä sen eläkepäivinäni eli torstaisin ja perjantaisin ja kuulkaa vielä, miten ihmeellisesti kaikki on järjestynyt. Ehdin juuri suorittaa näinä päivinä sen harjoittelujakson aikana ne puuttuvat viisi pistettä. Eikö olekin ihmeellistä. Koko tämä mun opiskeluaikani on ollut niin ihmeellistä palojen loksahtelemista paikoilleen juuri oikeaan aikaan. Ilmeisesti mun ei tarvi huolehtia keväänkään harjoittelusta. Jos on tarpeen, niin sekin sitten vain järjestyy.

Nyt saatte kuvan kaikkein tavanomaisimmasta juutalaisen naineen naisen päähineestä, kas tässä


Ja sitten tavallinen juutalainen perhe kävelyllä 30 asteen helteessä...


Miehet kyllä näyttivät siellä ottavan kiitettävästi osaa lasten hoitoon ja perhe tuntui näyttelevän tosi tärkeää osaa heidän elämässään.

Tässä Baruch päivälevolla vanhainkodin ulko-oven edessä


Mulla on mehumaija hellalla, keitän tässä samalla mustaviinimarjamehua, kun se ei ole täällä itsestään pulloihin juossut. Vielä on karviaispensas pullollaan ja yksi punainen viinimarjapensas puolillaan. Niin ja kun oltiin Nellylässä, niin kahmaistiin yhtäkkiä sangollinen puolukoita. Ne täytynee keittää soseeksi huomenna. Tuo Munni on niin kova syömään puolukkahilloa.

Tänään kirjoitettiin myös juttua Shalom-lehteen meidän yhteyshenkilön pyynnöstä. Ja Tuula-ystävä pyysi tv-haastattelua. Han tekee niitä sekä tänne paikallistelevisioon että TV7:lle. Mikäpäs siinä, voihan sitä noin hienosta kokemuksesta lähteä kertomaan hieman laajemmallekin kuulijakunnalle.

Niin ja tyttäreni on muuttamassa avokkinsa kanssa Vaasaan..jee..jee... se on ihan mukavaa. Voi yksi juttu vielä. Olen saanut mun isoisän ja isoäidin kotoa pöydän ka kaksi tuolia. Pöytä on pieni ja siinä on laatikko ja tuolit ovat puisia nojatuoleja, joissa on pehmustettu istuiosa. Nyt ei muuta kuin maaleja niistä poistamaan ja uudet kankaat istuimiin. Voi, mä rakastan vanhoja huonekaluja ja näillä on vielä niin valtava tunnearvo, kun muistan ne niin kaukaan, kun yleensä jotain muistan. Tulkaa sitten kattoon niitä....

p.s. Pakko lisätä vielä yksi kuva. Juutalaisen naisen jalkavarusteet 30 asteen helteellä



Sukat on ainakin 40 denieriä.....

Normaaliin elämään paluu

 Jaa-a mitäs sitä enää osaa kirjoittaa, kun ei tapahdu mitään erikoista. Töihin paluu sujui ongelmitta, vaikka eka päivänä en ehtinyt käydä edes kaikkia tulleita meilejä läpi. Munni joutui myös antibioottikuurille, vielä ei tiedetä, mikä tautimme aiheutti. Ehkä huomenna tulee mun labravastaukset.

Sunnuntaina oltiin 2-vuotissynttäreillä ja juhlakalu oli niin tohinassa, ettei oikein tiennyt, minne päin olisi juossut ja mitä pakettia aukonut. Ostettiin lasten turvaistuinkin autoon, niin voidaan kuskailla pikkuisia helpommin. Nuorempi 2-vuotiaista on tulossa lauantaina yökylään isun ja Munnin luo.

Kuopuskin on aikeissa muuttaa maalta kaupunkiin. Ihan mukava saada hänet hieman lähemmäksi.

Katsotaan nyt jatkossa tuleeko enää mitään mielenkiintoista kirjoitettavaa. Mutta mukavaa tämä on ollut - kirjoittaminen meinaan.....

p.s. pari tuntia myöhemmin. Siirsin just matkalla ottamamme valokuvat koneelle ja katsoin ne läpi. Voiihhh...mun tuli ikävä..... tähän saakka ei ole oikein tuntunut miltään. Vain kuin oltais tultu jostain kylästä, mutta kun katselin niitä kuvia ja muistelin paikkoja ja ihmisiä, niiiiin.....nyyhhh....pitää varmaan mennä pian uudelleen käymään. :)

Kotimatka ja omat tuliaiset

 Kotimatka ei sujunut aivan suunnitelmien mukaan. Tel Avivista Budapestiin lähtevä kone oli kolme tuntia myöhässä ja niin ollen emme ehtineet Suomeen lähtevälle jatkolennolle. Mutta ei hätää, unkarilainen lentoyhtiö Malev, jonka lentoja käytimme, järjesti meille taksin, hotellin, ruuat ja taksin takaisin lentokentälle seuraavana aamuna sekä tietenkin varasi uuden lennon maanantaille. Saimme siis yöpyä Budapestissä ja aamulla teimme pienen kävelylenkin hotellin ympäristössä. Muuten sitten kotimatka meni hyvin. Tulimme Helsingistä junalla - ja onneksi ehdimme sellaiseen, jossa ei ollut vaihtoja.

Jälleennäkemiset ovat olleet ihania. Vielä ei vanhimman lapsen perhettä ole tavattu ja täksi illaksi suunniteltu vierailukin siirtyi niiden omien tuliaisten vuoksi. Minä nimittäin sain jonkinlaisen matkailijan mahataudin ilmeisesti lentokentän ruuasta Tel Avivissa, sillä heti sen jälkeen alkoi maha kouristella ja sitä on jatkunut tähän saakka eli nyt ollaan torstaissa. Kävin heti tiistaina lääkärissä ja otettiin tarvittavat labrat. Eilen kouristukset äityivät ripuliksi ja illalla nousi kuume. Lääkäri soitti tänään ja sanoi, että aloitetaan heti antibioottihoito, vaikkei ulostusviljely vielä ole tullut. Eli kyseessä lienee joku neljästä matkailijan bakteerista: salmonella, shigella, kampylo tai yersinia. No, hyvä käsihygienia riittää tartuttamisen ehkäisemiseksi sekä se, etten laita ruokaa vieraille. Munnilla lienee sama pöpö, sillä hänellä oli Budapestissä myös ripulia. Eli toisillemme saamme kokkailla :)

Että tällaista tänään. Onneksi tämän iltaiset luennot koululla peruutettiin, eilen jouduin lähtemään puolessa välissä pois tihentyneiden vessakäyntien vuoksi.

Vielä on iso työ edessä, siirtää kaikki valokuvat koneelle tai Netikan galleriaan. Niin ja järjestellä ne kansioihin ja sit vielä päättää, mistä teetetään paperiversiot. Mutta se työ saanee vielä odottaa. Muuten arvatkaapa onko helppo oppia taas käyttämään äätä ja öötä? Ei ole, voin sen sanoa.

Mutta, kirjoittelemisiin....

Hyvastijaton aika

Tama tulee olemaan viimeinen blogikirjoitus taalta Pninat Sloshet Ha'avotista. Kavimme hyvastelemassa asukkaat ja henkilokunta. Nenaliinaa siina tarvittiin. Shulamit - jonka kanssa olen kuvassa muutama kirjoitus sitten - halusi suudella mua. Kaikki eivat varmaankaan edes ymmartaneet, etta lahdemme, ei ole enaa sellaisia evaita takataskussa.

Tuntuu haikealta ajatella, etta jatamme kaikki nama ihanat - myos pikkuisen vahemman ihanat - ihmiset tanne emmeka hyvin todennakoisesti koskaan enaa tapaa. Ainakaan kaikkia. On jotenkin epatodellinen olo. Nytko se aika jo vierahti. Juurihan tanne tulimme ja kaikki oli edessapain. Tulee mieleen sekin paiva, kun Munni oli valmis heittamaan hanskat tiskiin ja lahtemaan kotiin - se oli se huono paiva.... onneksi just silloin mulla oli parempi paiva. Hienoa oli se, etteivat huonot paivat koskaan sattuneet meille yhta aikaa. Toinen voi silloin puntata toista hieman ylospain.

Tavarat on pakattu lukuunottamatta paalla olevia vaatteita ja niita juttuja, joita viela aamulla tarvitaan. Kamppa siivottu, hyvastit jatetty...mita viela....

Kiva, kun olette jaksaneet seurata matkaamme ja elaa kanssamme niita hyvia ja huonompiakin paivia. Jatketaan matkaa yhdessa ja erikseen....mutta ei unohdeta blogia :)

Viimeiset tuliaiset ostettu

Enaa tanaan ei lahdetty kaupungille, kaytiin vain laheisessa megamarketissa hakemassa viimeinen tuliainen ja kaksi isoa kukkakimppua. Toinen osastollemme ja toinen keittajalle. Han on osoittanut todellista muutosvoimaa. Sen Annelienin kamppailun jalkeen han on parantanut ruuan antamistaan meille 100 %. Ei mitaan valittamista meilla ole hanen suhteensa.

Muuten vasta viime viikolla tajusimme, etta ruoka tulee tanne valmiina. Olemme kuvitelleet hanen keittavan sen taalla ajattelematta, miten se voisi olla mahdollista kahdella kaasulevylla, jotka eivat edes ole oikeita levyja, vain rautateline, jossa ne ovat. Han tuli tosi iloiseksi kukkakimpusta.

Jerusalem on muuten muurien kaupunki. Niita on joka paikassa. Elleivat talot ole kiinni jalkakaytavassa, niin siina takuuvarmasti on pienempi tai isompi muuri. Samoin on teiden varsilla rinteissa. Talot on ymparoity erilaisilla muureilla. MUTTA kaikki on tuota samaa kalkkikivea samoin kuin talotkin ja usein jalkakaytavatkin. Kun se on kulunut kiiltavaksi, se haikaisee silmia. Eli tama on kalkkikiven kaupunki.

Toinen asia, mita taalla on paljon, on peruukit naisilla. Ensin en sita huomannut, mutta vahitellen rupesin ihmettelemaan ja tosi monella naimisissa olevalla naisella on sellainen. No, miksiko? Samasta syysta kuin miehilla kippa - se pieni kuppipaahine.  Kun kysyin syyta siihen yhdelta juutalaisnuorukaiselta, han sanoi, etta se on Jumalan ja ihmisen valissa. ???? Riittaako se? Meilla kristityilla silla paikalla on Jeesus. Han on valimies Jumalan ja ihmisen valilla. Kun juutalainen nainen menee naimisiin, han peittaa paansa joko huivilla, lakilla tai peruukilla. Nain olen ymmartanyt. Muutenkin juutalaiset yrittavat miellyttaa Jumalaa pukeutumisella, syomatavoilla (kosher) ja muilla tekemisilla, jotka periytyvat esi-isilta. Niita on seka Toora eli Mooseksen lait etta perinnaissaannot. Meille riittaa Jeesuksen sovitustyo ristilla.

Tama talla kertaa. Nyt pakkaamista suunnittelemaan :)

p.s. Arabi-sairaanhoitaja (mies) kavi tuossa ovella ja sanoi aivan tosissaan: "Olen tavannut 1000 (han oikein kirjoitti sen sormella seinaan ja toisti) vapaaehtoista, mutta te olette aivan erityiset......" tuntuu ihan uskomattomalta, etta han sanoo noin.

Talla eraa viimeisin vierailu vanhassa kaupungissa

Huhh...hiki virtaa eli on taallakin kuuma, vaikkei niin kuuma kuin Tiberiaassa. Koko paiva vaelleltiin vanhassa kaupungissa ja ostettiin pikkuisille....enpa kerrokaan mita..... tein kylla aikamoiset tinkaukset. Uskotteko, etta tinkasin alkuperaisesta 500 sekelista 100 sekeliin? Se on totta..... en oikein uskonut itsekaan, mutta oli vakaasti paattanyt, ettei me makseta enempaa kuin satanen. Kuitenkin uskon kauppiaan tehneen voitollisen kaupan :) Mutta ei se joka paikassa onnistu. Yritin toisessa paikassa samalla taktiikalla, muttei onnistunut ja kauppa jai tekematta.

Meilla oli sitten loppumiitinki johtajan kanssa. Han kovasti toivo, etta voisimme lahettaa hieman vanhemman pariskunnan tanne meidan jalkeemme..... He oikeasti tarvitsevat vapaaehtoisia taalla ja nuoremmat ehka ovat erilaisia kuin me, joilla on enemman elamankokemusta. En todellakaan sano, ettei nuorissa olisi hyvia ja tanne sopivia, mutta tama oli, mita he toivovat.

Saimme yllatykseksemme aivan ihanan lahjan... kas tassa

Nukke ja sen jalkojen valissa oleva kulho on tehty taalla. Sen sisalla on kullan varinen maljakko, kasivoidetta ja jotain muuta viela, jota ei olla tarkistettu mita se on. Tama saa kylla kunniapaikan meilla kotona - ainakin aluksi :)

On tama ollut meidan yhteisen elaman yksi merkittavimpia ajanjaksoja. Hieman haikumielella jo ollaan, vaikkakin iloisia kotiin paasysta. Jaadaan kaipaamaan naita ihmisia taalla, erityisesti vanhuksia. Me kylla jollain tasolla rakastuttiin heihin.

Johtaja lupasi kirjoittaa meille kirjeen ja Annelien nakyi sita aamulla englannittavan, muttei olla sita viela ite nahty eika sosiaalihoitajan antaman raportin suomennosta mun tyoskentelysta, se kun oli taytta hepreaa :). Mina tarvin sen opiskeluihini, etta saan pisteet tasta tyoharjoitteluun. Viela on kirjoitettava oma raportti, mutta se tulee sitten aikanaan kotona.

Niin ja yksi tarkea asia viela. Mulla ei enaa ole kurkku kipea, vain hieman painoarkuutta kaularauhasissa, ja olo on melkein normaali. Aika ihmeellista, kun olin aivan varma, etta kurkkutulehdus mulla on. Uskon rukouksen voimaan. Joskus se kay nain pikkuhiljaa, joskus yhtakkia ja joskus sitten laakarien ja laakkeiden kautta.

Eipa talla eraa enempaa, mutta alkaa jattako blogia, kirjoittelen kylla vielakin joskus ja varmaan taaltakin viela huomenna ja ylihuomenna.

Eletaan niin kuin tama paiva olisi viimeinen.....

Jad Hasmona

Huhhuhh.. tullaan just paivan reissulta taas. Kaytiin Jaffakadulla olevassa King of Kings -seurakunnan toimistossa. Se on kansainvalinen seurakunta, jonka taloudesta vastaa suomalainen mies ja sihteerina on hanen vaimonsa. Tavattiin vaimo ja sitten kaytiin saman talon 14. kerroksessa, jossa on rukoustorni 24 t vuorokaudessa auki. Siella oli saksalainen ryhma ylistamassa ja rukoilemassa. Viivyttiin hetki aikaa siella, mutta musiikki ei oikein kolahtanut, joten lahdettiin aika pian pois.

Maisemat oli tosi mahtavat. En nyt saa kuvaa tahan, kun kameran akku lopahti Hasmonassa eli sieltakaan ei ole olemassa montaa kuvaa. Ja siella olisi ollut tosi paljon nahtavaa. Jos joku haluaa kayda kattoos sivuja, taalta loytyy http://www.yad8.com/ ja tassa on hyva sivu Israeliin matkustaville. Vahinko vain, etta loysin sen vasta toissapaivana. Olisi ollut hyva tutkailla sita ennen matkaa, mutta parempi myohaan kuin ei milloinkaan. http://www.tourism.gov.il/Tourism_Fin/HomePage.htm

Kirjoittelin jo edellisen kirjoituksen kommenttiin siita, etta mun kurkkukipu aimistyi taas sunnuntaina. Ibumaxien voimalla olen tehnyt tyopaivat ja tiistai-iltana oltiin taas Keitaalla. Kysyin siella, kun rupesi tuntumaan tosi pahalta koko kaulassa, rauhaset oli isot ja oikein arat, siis kysyin, etta otanko sarkylaakkeen vai rukoiletteko puolestani. No, rukoilivat ja voitelivat oljylla Raamatun kehotuksen mukaan (Jaakobin kirje 14. "Jos joku teistä sairastaa, kutsukoon tykönsä seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä.")

Paatin sitten olla ottamatta sarkylaaketta koko iltana, vaikka asunnolle tultaessa oli sellainen olo, etta kuume nousee ja kurkussa oli valkea laiska. Arvelin heti angiinaa. No, aamulla ei ollut kuumetta - tosin nukuin huonosti, lieneeko papiljoteilla osuutensa siina - eika sarkenyt paata eika niskaa. Kaula oli viela arka ja kurkku kipea, kuten nytkin, mutta ei enaa niin paljon kuin eilen. En millaan viittis lahtea taalla laakariin, kun ei ole varmaa maksaako matkavakuutus sita edellistakaan kallista reissua. Hyvin olen jaksanut koko paivan tuolla maailmalla kulkea, vaikka oli aika kuuma. Antoivat Keitaalla hyvia neuvoja - tosin vahan myohaan - kuuma ilmasto yhtakkia voi tehda kurkulle kepposen, siispa ei saisi juoda kylmaa. No, mehan on koko ajan juotu kylmaa vetta. Heti lopetettiin, kun saatin neuvot. Ostin myos valkosipulia, jota alan illalla syoda ja taidan laittaa varpaiden valiin yoksi. Eikohan tama tasta tokene.

Eipa muuta kuin kohta sanotaan nakemisiin.....

p.s. joo muuten asken kavaisin juttelemassa vetta hakiessani sairaanhoitaja Malkan kanssa ja han sanoi kuulleensa, etta me jatketaan taalla..........ihmeellisia huhuja...ei kertonut kuka niin on sanonut.

Helenin luona

Taalla Jerusalem, kuuleeko Rantasalmi? Ok, annetaan sitten palaa.....

Eli illalla sitten kaytiin taman bussissa tapaamamme naisen, Helenin luona vierailulla. Han oli oikein viehattava, ehka 75- 80-vuotias, mutta ei halunnut itseaan kuvattavan. Sanoi hettaneensa menemaan kaikki kuvat, joissa esiintyy, koska nakee itsensa niin rumana. Ja han oli ihan oikeasti kaunis ja tosi viehattava....harmitti, mutta taytyy kunnioittaa tietenkin hanta. Hanella on ihana koti. Pieni yksio kauniilla paikalla aivan lahella keskustaa. Kadun nimi on suomeksi Siionia rakastavat ja han sanoi sen olevan niin osuvaa, koska han rakastaa Israelia. Han on Sveitsissa syntynyt, Saksassa ja Ranskassa kasvanut juutalainen. Asunut myos Kanadassa. Hanen 18 vuotta sitten edesmennyt miehensa oli kartografi ja keraili vanhoja karttoja. Han lahjoitti ne sitten kansalliselle kirjastolle ja sai Helenin mukaan "rangaistukseksi" luetteloida ne kaikki. Tyo kesti 8 vuotta ja sen tuloksena syntyi hieno kirja, jossa kartat on kuvattu ja lueteltu kaikki noin 6000 kipaletta. Helen naytti tuota kirjaa.

Kun kysyin, miksi ihmeessa han kutsui meidat kylaan, han sanoi itseaan koskettavan syvalta, kun kuulee jonkun olevan vapaaehtoistyossa Israelissa. Han tarjosi meille yrttiteeta, jonka oli hauduttanut puutarhasta poimituista tuoksupelargonian lehdista. Eli siita vaan teeta hauduttamaan jokainen, jolla tama kasvi on. Mullakin on aikoinaan ollut ja sain nyt hanelta oksia. Ajattelin yrittaa tuoda ne kotiin ja istuttaa purkkiin. Toki samaa kasvia saa Suomesta, mutta olisi aika tunteellista saada kasvamaan taalta tuotu kukka. En tieda onko se sallittua, mutta yritan kait kuitenkin....

No, koska Helen ei suostunut kuvaan, han kehotti ottamaan kuvia kodistaan. Se oli tosi kaunis...tassa olkaa hyvat...

Nakyma ovelta

Siita vasemmalle

Hupsista, siellahan oli mies..... ja edelleen vasemmalle

Ja nyt on kayty ympari

Sitten viela kuva ovinurkasta

No, mitas piditte? Luulenpa Iinan ainakin pitaneen. Lattia oli tuollaista kaunista kaakelia. Rappukaytavasta sisaan tultaessa oli pieni eteisaula, joka jatkui keittioksi. Muuta emme nahneet, mutta yksiosta lienee kysymys, koska vuode oli olohuoneessa.

Nyt sitten olette tekin kayneet Helenin luona kylassa. :)

Viela on kaksi tyopaivaa, sitten olemme ajatelleet kayda viela suomalaiste noin 40 vuotta sitten perustamassa kibbutsissa Jad Hasmonassa. Ja yhteyshenkiloltamme saimme tanaan tietaa eraasta paikallisesta seurakunnasta, jolla on rukoustorni 14. kerroksessa. Sielta on kuulemma aivan mahtavat nakoalat yli Jerusalemin. Siella on suomalainen johtaja-pastori.

Tasan viikon kuluttua lahestymme Budapestia....ja kotia...jesss.....

Pidetaan lippu korkealla eika unohdeta vanhuksia...

Shabbat shalom

Nain tervehditaan taalla sapattina.

Vai on Ulpu sita mielta, etta oon nipistelly sita vauvana. No mutta, minahan olin itse kiltteys, vain kerran heitin Marja-Liisaa nailonharjalla ottaan niin, etta harjan varsi katkesi. Muuten kiltti :)...vai olinko...?

Meilla on vaikeuksia saada kyyti Keravalta kotiin 25.8. maanantaiaamuna, kun pitais olla koulussa jo klo 16.15. Lapset on toissa ja pikkuveli Ruottissa enka tiia keta sit viela kehtais kysya. Sais hakea meidan autolla. Eiko kukaan haluais lahtea? Tai tiedatteko jonkun, joka olis silloin tulossa Vaasaan pain? Toki juna kulkee, mutta kun kattelin aikatauluja, niin joka ainoa juna, jolla voitais tulla jaa Seinajoelle ja pitaa siella vaihtaa taajamajunaan. Ja meilla on 2 isoa laukkua, 2 pienempaa ja sit viela yksi + reppu ja kasilaukku. Huh...mites siina selviaa? Onko niilla sellaisia karryja kuin lentoasemalla? Kuka tietaa?

No eikohan se jotenkin jarjesty. Tassa tulee kuva meidan talon kotikissasta, Juuda nimeltaan.

Yhtena paivana Juuda makasi ketarat oikosenaan paasisaankaynnin edessa, oli ilmeisesti liian kuuma. Taalla on muuten tolkuttoman paljon kissoja. Talla alueella on ainakin parikymmenta ja ne on kaikki villikissoja, paitsi Juuda. Samoin oli Tiberiaassa.

Tassa sitten hoitoalalla oleville pieni vinkki, miten saada pyoratuolissa oleva henkilo pysymaan paikoillaan. Tama nainen nimittain kulkee koko ajan ympari, ympari ja valilla saattaa huutaa vouuuh..vouu-uuh. :) Kattokaa tarkasti. Jutun teki yksi arabihoitajanainen.

Poydan toisessa paassa istui samanlaisessa tuolissa mies, jolla poyta pitaa aina olla ihan kiinni tuolissa. Han kiskaisee sen aina sita vasten. No, nainen yritti taaksepain tuolillaan ja veti samalla poytaa perassaan ja mies tuli perassa kiskoen poytaa tuoliaan vasten. Olihan naurussa pitelemista.

Tassa on Munnin suosikkisyotettava. Sokea, dementoitunut nainen, joka ei puhu, huutaa vain valilla tosi lujaa ja heiluttaa itseaan. Tassa ruokasalissa asukit viettavat valtaosan paivastaan.

Mina syotan aina ensiksi taman naisen. Han on se, joka suuteli mua kolme kertaa otsalle. Han ei enaa tieda, mita lusikalla tehdaan. Tassa annan hyyteloa valipalaksi. Takana nakyy vahan heimopaallikkoa, jolla on edessaan sapatin siunausvalineet viinipulloineen (viini on tosin alkoholitonta).

Ja sitten kaksi kaunista.... :) hihii.... siskot tietaa, etta ma aina kiinnyn ihmisiin, joista muut ei oikein valita. Tama nainen on sellainen. Tosi vaikea aluksi, huuteli koko ajan "please give me..come here and give me..." ja sita rataa. Aluksi tein kuten muutkin, enka valittanyt huudoista. Menin silloin, kun han oikeasti tarvitsi. Kunnes tajusin....hanen poikansa kavi vaimonsa kanssa eika minkaanlaista tunnetta, vaimo oli niin kyllastyneen nakoinen ja haluton. Ymmarsin, etta naisesta ei kukaan oikeasti valita. Ja kumma, kun rupesin menemaan hanen luokseen aina valilla, istuin tuossa vieressa olevalla poydalla ja juttelin (nainen osaa englantia), han muuttui. Minusta tuli hanen "you are my dear"... ja rupesin ihan oikesti valittamaan hanesta ja olen sanonutkin sen hanelle. Aina valilla han on ihan muissa maailmoissa - laakkeistako johtuen, en tieda - hanella on parkinson, kadet tarisee eika niissa ole voimaa ja paa kenottaa taaksepain, silmat vuotaa, ei ole hampaita. Eli kaikkea sellaista, mista voi tulla vastenmielinen tunne, mutta ei, tykkaan hanesta oikeasti. Tassa kuvassa han on hyvan nakoinen, viime paivina ei olisi noin hyvaa kuvaa saanut :( se on niin surullista.

Viela yksi kuva Tiberiaan Blue beachilta. Eli samanlaisissa uikkareissa siella oltiin paitsi tuo vasemmalla toisena makaava nainen. Hanella oli polvihousut, t-paita ja lakki paassa - juutalainen. Han makasi tuossa ainakin tunnin, ehka enemmankin.

Ja sitten viela yksi kuva. Grillattua kalaa tiberialaisittain.... olkaa hyva

Kala on avattu selkapuolelta. Ensiksi tuli neljassa pikkukulhossa naposteltavaa, salaattia, kurkkuja yms. kerallaan 3 pitaleipaa. Taalla syodaan kaikkien ruokien kanssa ruokaloissa pitaa. Ma oon tosi kyllastyny valkoiseen leipaan. Kotona me ei oikeastaan koskaan syoda sita ja siita varmasti johtuu, etta mulla ei ole kilot karissu. On pakko syoda sita taalla, etta saa muun ruuan alas :(

Niin ja viela siita Ulpun kommentista, etta papujako taalta tulee. No kun ei tule. Ei olla kunnolla edes rusketuttu. Mites sita varjossa ruskettuu? Auringossa ei pysty olemaan eika auringonotto kiinnosta tippaakaan. On muutenkin kuin saunassa aina valilla. Tiberiaassa oltiin se pari tuntia ja Munnilla hieman rinta paloi ja ma vahan punastuin. Ei sen kummempaa. Eli tunnette kylla viela meidat.

Parin tunnin paasta lahdetaan sinne tuntemattoman naisen luo kylaan...janskaa..

Vietetaan aikaa yhdessa rakkaitten kanssa.....

Vahan lisaa Tiberiaasta seka muuta sekalaista

Jai tuo eilinen kirjoitus jotenkin pintapuoliseksi, taisin olla illalla vasynyt. Nukuinkin kokonaiset 10 tuntia, koska meilla oli tanaan iltavuoro. Laitan heti alkuun muutaman vahan paremman kuvan Tiberiaasta. Tassa on nakyma majapaikkamme ikkunasta Genesaretin jarvelle

Viimeisena aamuna taman maiseman aarella soimme aamiaisen. Lampotila oli puoli kymmenelta auringossa 41,5 plussaa ja varjossa 34. Tosin aamiainen syotiin aikaisemmin eli jo kahdeksalta.

Tassa kuva sen kadun paasta, jossa majailimme. Vuoriasutusta. Siella lienee paljon viileampaa kuin alhaalla kattilassa.

Tassa vasynyt matkamies. Pakko oli vahan valia istahtaa huilaamaan. Huomaattehan vesipullot.

Tama kuva on rantakadulta. Siina on vieri vieressa hotelleja, kuten tuo oikealla oleva. Mutta kuvan laitoin oikeastaan siksi, etta naette siina kaksi uskoaan vaatteilla julistavaa juutalaisnaista. Heita tosin ei siella paljon nakynyt, toisin kuin taalla. Eli mustat vaatteet, musta virkattu lakki paassa, toisella on lyhyempi hame, mutta monella oli paksut sukat viela lisana.

Komea puu... tallaista ei ole nakynyt Jerusalemissa.

Taman kuvan otin pimealla ihan varta vasten mamia varten. Kyseessa on kukkiva Yucca-palmu. En ole koskaan tiennyt sen kukkivan. Mami ei lue blogia, mutta laitan sen hanelle paperiversiona. Kerrottakoon tietamattomille, etta mami on mun vanhin sisko.

Niin ja sitten toiseen asiaan. Muistattehan bussissa tapaamamme naisen, joka kutsui meidat kylaan. No, tanaan soitin hanen antamaansa numeroon, mutta siella oli vastaaja paalla. Iltapaivalla han sitten soitti tanne toihin ja selitti sairaanhoitajalle, joka vastasi puhelimeen, miten oli meidat tavannut, koska ei tiennyt nimeani eika saanut vastaajasta selvaa siita ja nain "loysi" minut. Sovimme menevamme huomenillalla kahdeksalta hanen luokseen. Se tulee olemaan jannittava vierailu. Hanen kotinsa ei ole kovin kaukana taalta, joten taidamme kavella sinne. Onhan sitten taas lisaa kerrottavaa teille, kun palaamme sielta.

Munni ei keksi teille mitaan toivotettavaa, joten taytyy mun taas yrittaa..... rakastakaa lahimmaistanne kuin itseanne..... olisko se hyva lopetus talle sessiolle?