torstai 31. heinäkuuta 2008

Tabletteja moneen tarkoitukseen


Ihan lyhkaisesti vain tassa kirjoitan - tai saa nahda, mita sormet tekee :)


Paivalla sattui yksi hauska juttu. Yhdella naisella, joka lienee hieman sekaisin - lievasti sanottuna - on tapana aina valilla huutaa tosi lujaa oikein karmaisevalla aanella ja han valittaa koko ajan "ei hyva" ja muuta sellaista. No tanaan taas oli huutoa eika ruoka maistunut. Kun yritin syottaa, han huusi ja naytti housujensa kuminauhaa ja veteli housunkaulusta irti isosta mahastaan. Ajattelin, etta mahtaako tuo kiristaa.... Huuto jatkui ja jonkin ajan kuluttua meidan tohtorimme meni selvittamaan tilannetta. Hanellekin nainen naytti housunkaulusta. No, tohtorilla oli tilanne selkeasti hallinnassaan, han haki tabletin ja tarjosi sita naiselle. Nainen kun karjaisi, niin tohtori melkein lensi takaseinaan - han on oikein pieni ja hoikka - ja taas naytettiin housunkaulusta. Siihen meni sitten hoitoapulainenkin ja haki ruokaveitsen, jolla yritti ilmeisesti tilannetta helpottaa. Mina tajusin homman ja nappasin taskustani pikkusakset ja vein ne apulaiselle. Ja silla homma hoitui - ei tarvittu tohtorin tablettia. Sniff.....


Niin ja eilen siivoojapoika keksi aivan uuden konstin kuivata lattia. Se voitaisiin ottaa siella Lissunkin hoitolassa kayttoon. Siis ensin lattiaa pestessa sinne heitetaan kipolla vetta, sitten harjataan varsiharjalla, sitten lastalla vedetaan vesi pois. Yleensa lattiassa on siella taalla pyoreita muovilapyskoita ja kun ne otta pois, niin kas, sieltahan paljastuu reika, johon vesi vedetaan lastalla. No niin, sen jalkeen seuraa kuivaus lattiapyyhkeella, joka on lastan alla. Mutta miten lieneekaan sattunut, etta pojalla ei ilmeisesti ollut lattiapyyhetta karryssaan - mutta ei hataa - vieressa oli hoitoapulaisten vaatekarry, jossa on puhtaat lakanat ja sen paalle laitetaan kaytetyt. Siitapa poika nappasi yhden kaytetyn lakanan ja silla kuivasi lattian. Ja puhdasta tuli :) ei kait se haittaa, pestaanhan ne kuitenkin, siis lakanat.


Ja tanaan tohtorimme moitti Hulua, etta pitaa kayttaa huoneiden siivouksessa enemman saippuaa ja muita aineita. Hulu huusi vastaan - taalla siis puhutaan huutaen, ellette muista - etta minako taalla olen johtaja, sano sille, etta tilaa lisaa aineita. No tama oli Hulun kertomus. Joskus olis tosi kiva ymmartaa naitten puhetta.


Asken istuttiin tuolla ulkona Annelienin kanssa. Siihen tuli eras mukava nainen Rachel, joka rupesi kertomaan, etta han oli Arafatin ystava ja kun han sanoi Arafatille, ettei pida sodasta, oli Arafat sanonut, etta no hyva Rachel, ei sitten sodita. Ja usein han kuulemma juttelee Peresin kanssa ja silleen.


Johtaja kavi juttelemassa siina kanssa. Otti mua harteista kiinni ja sanoi, etta han oikein sydamestaan on kiitollinen meista ja meidan tyopanoksesta taalla. Minakin sanoin hanelle, etta he tekevat sos.hoitajan kanssa todella hyvaa tyota ja ollaan huomattu, etta parannuksia on tapahtunut. Ja paatokset tehdaan tosi nopeasti. Kun meilla oli sos.hoitajan kanssa palaveri maanantaina, jossa puhuttiin ne ruokapuolen asiat ja lauantain tosi huono ilmapiiri tyossa, niin asioihin tartuttiin melkein silta istumalta. Tuntuu hyvalta.


Mulla on ollut kova ikava mun synnyinkylaan...aika kummallista. Muutimme sielta Vaasaan, kun olin 11-vuotias. Monena yona olen siella ollut unissani, isoaidin ja -isan tuvalla eli suutarintuvalla. Isoisa oli suutari. Mistakohan tama mahtaa johtua?


Niin mainittakoon nyt viela nain julkisesti, etta noin kuukausi sitten Suomesta lahetetyt postit eivat viela ole meita saavuttaneet. Ollaan kayty kaksi kertaa postissa kyselemassa. Kahdessa on teeta, ovatkohan pysayttaneet ne tulliin luullen huumeiksi? Mutta yhdessa on meidan henkilokuntalehti eika sekaan ole tullut perille. Hoh...mita toimintaa. Marja-Liisan paketti tuli noin viikossa. Ne vain levittelee kasiaan, tosin toisella kerralla nainen sanoin selvittavansa asiaa.....mennaan huomenna kaymaan. Saa nahda, onko selvinnyt.


No lyhyt vai pitka - paattakaa itse...mutta tassa se oli talla kertaa.


Eilinen on mennyt, huomisesta emme tieda, mutta tanaan auttaa Herra!

keskiviikko 30. heinäkuuta 2008

Puutarhahaudalla ja vahan kukkaloistoa


Taalla Jerusalem kuuleeko Suomi?


Kiitoksia taas kerran kommenteista, ei olisi yhtaan kiva kirjoittaa, ellette jaksaisi edes jotain pienta kommenttia laittaa.


No niin, Beit Lechemin matka paattyi siten, etta otimme keskustasta taksin ja pyysimme viemaan Jerusalemiin lahtevalle bussille. Kuvittelimme sen vievan meidat sinne tarkistuspisteeseen, jossa pyorimme edestaikaisin, mutta tama bussi lahtikin kaupungin sisalta ja ajoi toisen tarkistuspisteen kautta, jossa vain naissotilas tutki kaikkien paperit. Koska kyseessa oli arabibussi ja niiden asema on lahella puutarhahautaa, paatimme ajaa sinne saakka ja kayda ym. paikassa. Yritimme sinne jo muutama paiva sitten, mutta se oli kiinni.


Puutarhahauta sijaitsee keskella kaupunkia, on kaunis, rauhallinen ja hiljainen paikka. Siella voisi viihtya pitempaankin. Kaynti siella on maksuton ja saimme suomenkielisen!!!!! opastevihkosen. Hienoa Jerusalem!



Tata paikkaa pidetaan erittain suurella todennakoisyydella Jeesuksen ristiinnaulitseminen, hautaamisen ja ylosnousemisen paikkana. Sen loysi joku britti joskus, en muista, mutta 1900-vuosisaadalla se oli. Han kiinnitti huomiota seuraavaan kuvaan, joka on todellakin paakallonmuotoinen - paakallonpaikka - kuten Golgataa nimitetaan.



Vai mitas sanotte? Ja kaikki muutkin Raamatun kertomat asiat tasta paikasta loytyvat taalta. Tassa hauta



Ja sama paikka Munnin kanssa, ikaankuin todisteena siita, etta todella kavimme taalla.



Ja sisakuva



Puutarhassa oli mustien, ilmeisesti amerikkalaisten ryhma, joka lauloi ihania hengellisia lauluja ja viettivat ehtoollista siella.


Tassa on kuva viininpuristamosta, joka on loydetty puutarhasta. Sielta on loydetty myos miljoonan litran vesisailio kallioon hakattuna. Ja nama molemmat myos todistavat, etta paikalla on ollut viinitarha ja puutarha.



Alkaa kysyko, miten viini tuossa puristettiin....


Muuten taalla mennaan tasaista tahtia. Viela 2 viikkoa, niin lahdemme sinne Tiberiaaseen ja sen jalkeen vajaa viikko toita. Viimeisella viikolla lopetamme tyot ilmeisesti tiistaina ja kotiin lahto on sunnuntaina, joten saadaan hieman lomaa lisaa. Minahan menen jo torstaina toihin ja Munni jatkaa lomaa koko syyskuun, on se niin vaarin.


Me Hannelen kanssa istutaan sitten koulunpenkillekin jo elokuun lopussa. Onneksi on tyoharjoittelua taas muutama viikko syys-marraskuussa.


Ruoka-asiat ovat jarjestyneet aika lailla hyvin meidan osalta, kiitos esirukoilijoille. Annelien ei viela ole saanut itseaan takaisin, vaan jatkaa "syomalakkoaan". Toki han syo, mutta ei talon ruokaa. Me ollaan saatu oikein hyvat ruuat viime paivina ja saamme nykyaan kayda valitsemassa ruuan lautasillemme ennen kuin se viedaan osastoille. Eli saadaan saman paivan ruokaa, aikaisemmin se oli useimmiten eilispaivaista. Ja keittaja oli luvannut kaksi kertaa viikossa paistettua kananmunaa - saamme kylla keitetyn munan joka aamu.


Kaytiin Keitaalla illalla vaa'assa eika ollut paino pudonnut mulla, mutta jonkin verran Munnilla, joten ei tarvi odotella langanlaihaa Heekaa kotiin. Kyllahan se toki nakyy kuvistakin :).


Niin yks juttu viela Ismolle erityisesti. Noin viikko sitten meidan huoneessa vipelsi jonkinnakoinen matelija. Oli sisiliskon nakoinen, mutta ilman hantaa. Vari oli valkoisenharmaa ja iho jotensakin kiiltava, kuin lapinakyva, vaikkei ollut. Munni sen listi eika oikein enaa kuvaa viittiny ottaa. Osaatko Ismo taman perusteella arvella, mika matelija oli kyseessa? Niin ja pituus oli noin 5 cm.


Voi, meinas unohtua. Ajattelin laitta vahan kukkakuvia loppuun. Eli on taalla tuota kukkaloistoakin. Tallaista sinikukkaista pensasta on tosi paljon. En muista kotomaassa paljonkaan sinisia pensaita nahneeni.



Tallaista riippupelargoniaa on paljon. Mm. Kuninkaiden hotellin ehka 7-kerroksisen talon jokaisen parvekkeen kaide on taynna tata. On tosi mahtavan nakoinen talo, mutta tassa muurin paalla kadun varrella...



Ja viimeisena, mutta ei vahaisimpana - kuten ruattalaiset sanoo, tosi kaunis pensas vierellaan komea harmaatukkainen mies... kuka lienee.. tuolla matkalla rookasin...tunnistaako joku?



Tehkaa toisille se, mita toivotte heidan tekevan teille - mekin yritetaan.....


Kommentoimisiin...

maanantai 28. heinäkuuta 2008

Beit Lechemin toilaukset


Taalla taas, onko suomi hereilla?


Me ei nayteta selviavan yhdestakaan matkasta ilman toilauksia. No, antakaahan, kun kerron. Ensinnakin meidan tuntema Betlehem on taalla Beit Lechem eli leivan kyla, ellen aivan vaarin ole ymmartanyt. Lahdimme siis aamun voluntaaripalaverin jalkeen suunnistamaan kohti Betlehemia. Lupu neuvoi meille, mista nousta ja minkanumeroiseen bussiin. Kyseessa oli arabibussi. Sivumennen mainittakoon, etta mietin takaisin tullessa, etta olisi varmaan kaikkein turvallisinta matkustella arabibusseissa, niita ei rajaytella.


Siis bussilla Betlehemin rajalle. Kuten varmaan jokainen aikaansa seuraava lukija muistaa, se on arabien hallitsema kaupunki ja sita siis ymparoi 9 m korkea muuri eika sinne ole juutalaisilla asiaa. Turisteille kuitenkin melko turvallinen kaupunki. Tosin Lupun Jerusalemin ja Palestiinan territorioiden opas sanoo, etta turisteja on kidnapattu siella. Hieman siis jannitti.


Tultiin tulliin ja selvittiin kivasti sisalle, eivat tarkistaneet edes passia, vain vilautettiin sita. Sen jalkeen ihmeteltiin parin muun turistin kanssa, etta mista mutkasta sinne ulos paasee, no ulko-ovesta tietenkin. Tultiin aukealla alueelle, seinassa oli tallainen kyltti



Eli tanne tultiin, tuon muurin takan siis kyseinen kaupunki sijaitsee.


No me siina ihmeteltiin, etta missa se Betlehem on ja minnepain pitaisi yrittaa lahtea. Nahtiin kaksi kylttia, toisessa luki Exit ja toisessa Entrance. Munni oli sita mielta, etta exitia seurataan ja mina kielitaitoisempana, etta eiku entrancesta mennaan sisaan. En ulos halua, vaan sisaan kaupunkiin. No eipa mitaan, siita sitten erinakoisia kanavia pitkin mentiin sisaan ja paadyttiin passintarkistusaulaan, jossa muutama henkilo jo odotteli virkailijoiden saapumista. Me siihen jatkoksi. Arabimies siina vitsaili, etta ovat kahvilla ja odottaa vain pitaa jaksaa. Mina hieman mietiskelin, etta mites se nyt omistaan noin vitsailee. Odoteltiin siina puolisen tuntia, niin rupesi kuulumaan kolinaa ja sama mies sanomaan, ettaa jaa-a taas ne avaa toisen oven. Sen ne tekee aina ja viimeiset tulee ensimmaisiksi ja ensimmaiset viimeisiksi. Avattu ovi oli naet lahempana niita viimeksi tulleita, jotka tietenkin luikkivat ekaksi jonoon. Mies sanoi, etta kerran ne teki tuon tempun kolme kertaa.... No edelleen jonotettiin ja vihdoin paastiin turvatarkastukseen, joka toimi automaattisesti, ihmisia ei nakynyt missaan. Pyoroovi paasti nelja ihmista perakkain sisaan. Hienosti lapi ja sen jalkeen passintarkistus.


Mutta mita kummaa, tamahan on sama halli, josta tultiin sisalle. Varmasti on ja kun tultiin passikontrollin lapi kavaisin ulkona ja sama bussipysakki siella. Pyorittiin siina hetki ja ihmeteltiin, kunnes turvamies ylatasanteelta kysyi, minne oikein olimme menossa. No Betlehemiin tietysti vastasin. Mutta tulitte just sielta ulos......!!!!!!!!!!! Voi rahman kaki....(pankaa pisteet). Portilla oleva mies, joka aukoi sita, sanoi muille, etta han muistaa meidat ja ohjasi meidat uudelleen sisaan ja vei henkilokohtaisesti ylla olevassa kuvassa vasemmalla nakyvasta ovesta ja sanoi, etta taalla on Betlehem.


Hohhoijaa.....taas oli tyritty oikein kunnolla. Mutta ei kait tama blogin lukeminenkaan oikein hauskaa olisi, ellei meilla olisi naita juttuja kerrottavana. Seuraavaksi paadyttiin paikkaan, jossa kymmenkunta keltaista taksia seisoi odottaen asiakkaita. Ja kaikki kuskit hyppasivat meidan paalle ja yhdesta suusta, etta mina vien teidat sinne ja sinne ja sinne ja me oltiin hataa karsimassa. Eika asiaa auttanut se, etta myos korttien myyjat tungeksivat ymparillamme. Mina yritin sanoa, ettei me haluta nahda kuin Jeesuksen syntymakirkki ja sitten kavellaan keskustassa. Miehet sen kuin selittivat ja kysaisin, etta no mita se kierros sitten maksaisi. 180 sekelia eli noin 30 euroa olisi ollut. Mina vankasin, ettemme halua sille kierrokselle, silloin tuli yksi taksimies sivusta kuin pelastavana enkelina ja sanoi, etta mina vien teidat sinne Nativity- kirkolle eli syntymakirkko. Toki hankin sitten matkalla yritti selittaa, etta han odottaa, kun tutustutte kirkkoon ja vie meidat sitten paimenten kedolle ja muihin paikkoihin. Me vain pidimme paamme ja sanoimme, ettemme halua muualle.


Kun sitten perilla kysyin hintaa, han sanoi, etta antakaa mita haluatte. Mieti siina sitte, mita pitaisi antaa. Tarjosin kahtakymmenta sekelia ja kysyin onko se ok, han totesi, etta yleensa annetaan 25.....eipa muuta kuin vitonen lisaa ja paastiin hanesta eroon.


Tassa muutama ensi vaikutelma paikasta



Lienee moskeijan torni. Tuolla oikealla on kauppakatu.



Tassa rakennuksessa on turistikeskus. Taksimies kertoi, etta nykyaan ei ole enaa paljon turisteja, joten monet kaupat, ravintolat ja hotellit on jouduttu sulkemaan ja se kylla nakyi kaikkialla. Eli tama sen jalkeen, kun palestiinalaiset saivat hallinnon.


Sitten mentiin sisaan Jeesuksen syntymapaikan paalle rakennettuun kirkkoon.



Ajattelen, etta sen varmaan ovat rakentaneet ristiretkelaiset, jotka toivat kristinuskon Palestiinaan olikohan se 1200-1300-luvulla. Kirkko oli siis katolinen ja siina oli maanalaisia kappeleita ja kaikenlaisia kaytavia. Iso ja hieno, mutta kaikki oli niin kaupallista, ettei mun sydan ainakaan sykahtanyt sille ollenkaan ei liioin Munnin.


Tasta siis sisaan - matala ovi.... kumarra kunnolla....



Sisakuvia




Tama on mielestani yksi parhaita teoksia ristiinnaulistusta Jeesuksesta. Yleensa hanet esitetaan kiiltokuvamaisena ja risti sileana. Mutta Raamatun ja historiatietojen mukaan han oli kaikkea muuta kuin kiiltokuvamainen, ruoskittu, pahoinpidelty ja naulat kasien ja jalkojen lapi. Pakko ymmartaa, etta siina on veri roiskunut eika puhdasta paikka nakynyt. Ja historia kertoo myos, etta risti oli puun rungonsta tehty, ei veistetty.



Mitas sanotte tamankokoisesta seimiasetelmasta? Naita oli eri kokoisia ja nakoisia joka matkamuistokaupassa ja hurjasti muutakin tavaraa. Eli eivat kaikki kaupat ole joutuneet sulkemaan, mutta hiljaista kuitenkin oli.


Kaveleskelimme pari-kolme tuntia kaupungilla, ostin huivin ja vyon ja syotiin katukeittiossa hyvaa grillattua kanaa Munnin lautasella ja mulla taas falafelia, mutta taytyy kylla myontaa, etta kavaisin sorkkimassa Munnin lautasta aika usein. Oli niiiin hyvaa kanaa.


Sitten hieman maisemakuvia iloksenne...






Tama viimeinen kuva on mun suosikki. Mina kerta kaikkiaan tykkaan katsella noita maisemia. Mulla on ollut sisalla kurjaa kaiherrusta ja lievaa ahtistusta viikon verran eli siita Munnin sairaalareissusta lahtien. Mutta taalla kaikki katosi ja tuli vain niin valtavan hyva olo, ihan kuin silloin ensimmaisina viikkoina.


Loppukevennyksena mainittakoon, etta saimme lauantai-iltana ja sunnuntaiaamuna paistettua kananmunaa ja Munni tuli niin iloiseksi, etta kuulemma velatkin tuntui saatavilta.....


Etta sellaista talla kertaa. Rakastakaa toisianne kuin itseanne.....niin mekin yritetaan.

lauantai 26. heinäkuuta 2008

Murheen karkotusta


Kuten jo tuolla edellisen tekstin kommentissa kirjoitin, tanaan oli tosi kamala paiva toissa. Ja tapahtui pari tuntia tyopaivan paattymisen jalkeen, etta rakas mieheni sanoi, etta haetaan jotain hyvaa murheeseen ja pidetaan bileet. Kun Munni sanoo nain, silloin on tosi kyseessa. Ei nimittain ole moista tapahtunut aikaisemmin yhteisten runsaan 16 vuoden aikana. Siita paikasta huivia paahan ja aurinkolaseja silmille ja menoksi. Ette arvaa, miten ihanaa oli, kun ei ollut paahtavaa helletta, vain sellaiset 24-25 astetta.


Aivan lahelta loytyi arabien yllapitama huoltoaseman myymala, joka on auki sapattinakin. Ostimme paljon hyvaa ja takaisin asunnolle. Heratin Lupun kesken iltapaivaunien ja Annelien raastettiin huoneestaan, josta han ei lupaa sapattina poistua. Ulkona patiolla sitten nautimme suklaisista herkuista, jopa pullassa oli suklaata. Paha vain, ettei suklis ole Munnin suurinta herkkua. Talta sitten naytettiin....




Jaatee ja mangomehu seka vesi maistuivat ja namuja kului.


Munni jo piristyi, mutta mua viela korpeaa.... oikeastaan se on vaara sana, olen vain niin totaalisen vasynyt puhumaan englantia. Joskus ihan huomaamatta sanon Annelienille tai Lupulle (oikea nimi on Lobke) jotain suomeksi ja ihmettelen, kun eivat ymmarra....kumma juttu..... Valilla tuntuu, etten osaa sanoa enaa mitaan enkuksi ja ruotsin kielikin tuntuu ihanalta ja se on ihme se..... mun kohdalla. Alkoon nyt kukaan ruotsinkielinen loukkaantuko, nain se vain on.


Varattiin muuten Tiberiaksesta yksi omakotitalo 12. - 14.8. valiseksi ajaksi. Arvatkaapas mita maksaa? Ai etteko osaa, no ma kerron. 50 euroa kahdelta henkilolta yhteensa. Ihan totta. Taysin varusteltu talo, mutta ruokaa ei sisally. Kuka tulee mukaan? Talo on eraan suomalaisen, joka on siella lomalla ja vuokraa sina aikana taloa muille. En tieda pitaako talvella vieraita.


Nyt tuli Munni hengittamaan olan yli. Etta kirjoittelemisiin......

perjantai 25. heinäkuuta 2008

Sekalaista seurakuntaa ja syomalakkoa


Onkin kulunut jo pari paivaa edellisesta kirjoituksesta. On tapahtunut kaikenlaista ja ei mitaan eli mita siita sitten kirjoittaisi. Munni tuossa kohauttelee hartioitaan, kun kysyn, etta mita kirjoitettaisiin.


No me kaytiin naiden asukkien kanssa taas retkella. Talla kertaa Israelin museossa. Tosin mina en nahnyt paljon mitaan, koska mun piti pitaa huolta sellaisesta miehesta, joka kaveli kavelytuen kanssa eika jaksanut paljonkaan liikkua. Siispa istuimme suurimman osan ajasta. Olivat rekrytoineet noin sata USA:sta ja Kanadasta leirilla olevia juutalaistyttoja - sellaisia teini-ikaisia - lykkimaan pyoratuoleja. Me vapaaehtoiset sitten katottiin naiden nuorten peraan. Taisivat miesasukit olla enemman kiinnostuneita naista tytoista kuin museosta.


Eilen illalla oli pohjanoteeraus iltaruuan kanssa. Kun me kaikki nelja vapaaehtoista mentiin syomaan puoli kahdeksalta, niin meille annettiin vain hieman raejuustoa ja valkoista, maustamatonta tuorejuustoa. Pieni tippa asukeilta jaanytta marmeladia ja valkoista leipaa. Kun ihmeteltiin keittajatuuraajalle, etta eiko ole mitaan ruokaa, han sanoi, etta kaikki on loppu. No, mullakin alkoi jo keittaa. Ruoka on muutenkin taalla huonoa ja sitten sita ei edes saa. Ja jaakaappi on taynna ruokaa - siis keittion sellainen. Me soitettiin sitten sos.hoitajalle, joka soitti johtajalle, joka soitti keittajalle, jolle annettiin ukaasi antaa meille oikeaa juustoa - siis viipaleita - ja jogurttia. Silla sitten parjattiin seuraavaan aamuun puoli kymmeneen. Ja tanaan Lupulle, joka on kasvissyoja, annettiin vain 8 perunaa ja hieman jotain ihme vihannesmossoa, jonka han poisti lautaseltaan. Mina olen jo monta paivaa syonyt lounaalla vain kanaa ja leipaa, en halua syoda niita muita juttuja. Munni on kaikkiruokainen, kaikki kelpaa....ja hyva niin.


No, A. aloitti tanaan syomalakon. Ihan oikeasti. Ei ensisijaisesti tasta ruuasta, vaan siita, miten vakituinen keittaja meita ja muuta henkilokuntaa kohtelee. Hieman jannittaa, miten tassa kay. No, me ei aiota siihen osallistua. Totesinkin tanaan Munnille, etta asiat voisivat olla huonomminkin. Meilla on jaljella enaa 4 viikkoa, sen kylla kestamme.


Tassa on kuva meidan ylla mainitusta ruokailusta ja kolmesta nalkaisesta naisesta...



Tanaan on ollut hieno ilma, jopa pilvia on ollut taivaalla ja lampotila ehka siina 25 paikkeilla - eli hieman viileaa..... taidetaan palella, kun tullaan kotiin.


Tassa teille kuva ihanasta pikkujuutalaisesta



Tassa nakyy kasteluverkosto toiminnassa.....



Mitas tasta sanotte, tekisko mieli ottaa syliin?



Eikos olekin ihania lapsia? Tulee ikava omia pikkuisia.... Nuoret aidit lapsineen tapaavat tulla tahan meidan pation vieressa olevalle leikkikentalle siina viiden maissa iltapaivalla, kun ei enaa ole niin kuuma. Aidit on tosi nuoria, ei varmaan paljonkaan yli kahdenkymmenen.


No oikeastaan meilla ei taida muuta asiaa olla, joten seuraavaan kertaan ja pidetaan lippu korkealla siihen saakka.

keskiviikko 23. heinäkuuta 2008

Seikkailun loppuosa ja otokka Ismon iloksi


No niin, siina poliisiaseman edessa nain ensimmaisen humalaisen nakoisen miehen makaavan leipa vieressaan. Matka jatkui edelleen - sehan alkoi siis klo 17 - ja klo 17.45 avautui edessani ihana naky.....Jaffa-katu ja Jerusalemin paaposti, joka oli jo tuttu rakennus. Voitte arvata, mika helpotus sisimmastani nousi. MUTTA nalka oli edelleen kova, maha huusi osaansa.


Niilla nurkilla - ovat siis paakauppakadut tama Jaffa ja Ben Jehuda - on kerjalaisia ja aina ne samat. Tahan asti on menty tyynesti ohi, mutta nyt olin ilmeisesti sen verran kiitollinen ja nalan heikentama, etta lykkasin yhdelle muutaman lantin. Jehudalla syoksyin ensimmaiseen falafel-baariin ja tilasin annoksen. Kun istuin sen kanssa ulkona poydassa, tuli taas yksi kerjalainen kasi ojossa. Mina nurisin, etta oon kuule hirvean nalkainen, ala hairitse mua....siis kunnon uskovaisen kaytosta!!! Mies jatkoi vain, etta hankin haluaa syoda. No mina kaivoin pari sekelia kukkarosta, mutta se ei riittanyt, han halusi viisi.........siispa annoin, etta paasen rauhassa syomaan.


Eika siina sitten enempaa. Bussilla kotiin ja niin edelleen.


Lupasin siis Ismolle jotain katsottavaa. Paivalla oli taas yksi otokka ruokasalissa, mutta viela kivempi juttu oli se, etta kun menin meidan huoneessa vessaan, niin kampahyllylla oli myos yksi. Yak..... Munni rohkeana poikana ensin yritti kuvata ja sitten tappoi. Kuolleesta yksilosta sitten napsittiin kuvia, etta eraoppaat saavat ryhtya tunnistushommiin. Tosin on sanottava, etta meni vahan littiin eika kuvakaan ole oikein hyva. Munni lupasi laittaa seuraavan elavana kirjekuoressa Sundomiin. Miks muuten Ismo Maalahdesta lahetti terveisia? Ette kai ole muuttaneet? No niin, valmiina....paikoillanne....naps



Siis mahapuoli ekaks....



Tarkennus ei oikein onnistunut. Tuossa vieressa yrittaa olla hammstikku vertailukohtana.


Munni muuten voi jo ihan hyvin, oli tanaan jo toissa. Paasipahan tutustumaan paikalliseen sairaanhoitoon. Taisi muuten jaada mainitsematta, etta han oli koko vuorokauden omissa vaatteissaan sangyssa. Kengat tosin otin pois jalasta :)

tiistai 22. heinäkuuta 2008

Sairaalaseikkailu ja hetkellinen eksyminen Jerusalemin kaduilla


Taitaakin olla melko pitka paussi edellisesta kirjoituksesta - sattuneesta syysta. Lahdettiin sunnuntaina bussilla kaupungin laidalle ja siita kavellen Oljymaelle pain. Oli todella kaunis alkumatka, loppumatka olikin sitten hieman hikinen. Tassa heti alkuun kuva alkupaan kauneudesta.



Tallaista polkua alas ja rinteessa tallainen nakyma



Kaunista vai mita? Jonkin aikaa kuljettuamme paadyimme arabikortteliin ja edessa oli iso maki. Munnia naytti vasyttavan kovasti sen nouseminen ja pysahdyttiin pari kertaa varjoon ja juotiin vetta. Ylhaalla viela vietettiin vajaa puoli tuntia eraassa turistipaikassa varjossa ja juotiin jaamehut. Sitten jatkettiin Getsemaneen, jossa kaikki paikat oli kiinni, silla oli keskipaiva. Jalkeenpain kuulimme, etta lampoasteita oli jotain 37-38 plussaa, eli melkoinen helle.


Siina sitten puhuttiin puhelimessa valipojan kanssa ja pahkailtiin ja kattelin Munnia, etta ei taida voida hyvin. Kurkkasin aurinkolasien alle ja Munnin silmat oli kiinni ja samassa se pyortya kupsahti. Hohhoijaa....mina kavin vuosi sitten Punaisen Ristin ensiapukurssin, jossa painotettiin varmaan joka tunnilla, etta ensin tarkistetaan potilaan vointi ja vasta sitten haetaan apua. No, musta ei taida ensihoitajaa tulla, kun jatin Munnin maahan ja ryntasin helpia huutaen nurkan taakse, jossa tiesin olevan ihmisia. Tultiin heti - ei mennyt varmaan paljon yli 10 sekkaa - takaisin ja Munni oli jo pystyssa. Vein hanet kuitenkin varmuuden vuoksi taksilla sairaalaan....



He halusivat tarkkailla vuorokauden, mutta nyt jo Munni voi mainiosti. Lepaili taman paivan huoneessa, kun mina raadoin ylakerrassa. Tai siis piti lepailla, mutta oli siivonnut kampan - etta se siita lepaamisesta.


No eipa mitaan, mina reippaana tyttona lahdin sielta sairaalasta klo 17 yrittamaan keskustaa kohti tietamatta ollenkaan, missa olen. Toimistosta kysyin, etta minkahannumeroisella bussilla taalta paasee keskustaan ja milta kadulta. Sain ylimalkaisen ohjeen, etta tuo paatie tuossa ja kaikki bussit menee sinne. No mina yrittamaan. Paakatuja nain kaksi eika pysakkia missaan. Siina sitten pahkailin, etta kumpaa katua lahden ja kysaisin yhdelta polkupyorapojalta neuvoa. Ja eikun eteenpain. Ajattelin siis kavella, kun hoitaja oli rengastanut kartalta paikan, jossa ilmeisesti sairaala oli. Matka naytti helpolta ja lyhyelta, mutta toisin kavi.


Muutaman kysaisyn jalkeen havaitsin olevani tutuilla maisemilla. Eli sen hotellin edessa, jossa yovyimme kaksi vuotta sitten taalla kaydessamme. Mutta edelleen olin taysin eksyksissa ja kysyin kahdelta miehelta oikein kartan kanssa, etta missa olen ja minne pitais menna, etta paasis Jaffa-kadulle. Seta osasi englantia paljon paremmin kuin mina ja sain tosi selkeat neuvot ja niita noudattaen matka alkoikin oikein hyvin. Mutta sitten tutkailin yhdessa risteyksessa karttaa, ettei mun kannata tata isoa tieta seurata, paasen toista kautta nopeammin ja lahemmaksi. Eikun menoksi. Siella sitten olikin taas eri lailla pukeutuneita juutalaisia. Edellani kaveli pitka henkilo taluttaen kahta lasta. Pitka pohkeen alaosaan ulottuva tummanharmaa takki, jossa vaaleita liituraitoja, pitkan otsakiharat, mustat sukat ja kengat, mutta housunpulttuja ei missaan nakynyt ja ajattelin, etta mahtaako tuo olla nainen. Kun ohitin hanet, totuus paljastui. Mieshan se oli ja samanlaisiin asuihin pukeutuneita oli muitakin eika ketaan muita nakynyt kuin musta-valkoisia ihmisia. Siis juutalaisia.


Yhdella pysakilla oli paljon ihmisia - niin sivumennen sanottuna mulla oli paallani polvihame ja kapeaolkaiminen toppi - kun ohitin pysakin vastaani tuli vanhempi nainen jonkinlaisen rollaattorin kanssa. Han sanoi kohdallani jotain hepreaksi ja ma vastasin, etten ymmarra. Han juusi englanniksi, etta ala tule tanne tuon nakoisena....!!!! Huh....onneksi olin varannut - jostain kumman syysta - mukaani vaaleanpunaisen, ohuen levean ja pitkan huivin, jonka huitaisin hartioitteni peitoksi.


Ymmarratte varmaan, etta mulla oli kova nalka, kun aamiainen oli syoty puoli kymmenen ja yksi pulla sairaalassa. Rukoilin jo, etta jostain ilmestyisi falafel-baari ja kuinka ollakaan sellainen oli just edessani. No mina sisaan. Mutta sain kylmaa vetta niskaani - sanottiin kylmasti, ettei ole mitaan tarjota. Taisin olla heidan mielestaan aivan hurjan suuri syntinen, kun olin niiiiiiiiin vaarin pukeutunut. Ei muuta kuin maha kurnien eteenpain. Niin ja taas piti kysaista, etta minnekahan pain pitaisi menna, etta paasis Jaffa-kadulle.


Kohta oli sivullani aidattu alue ja kyltissa luki "Jerusalemin keskusvankila". Apua, missa oikein olen? No onneksi aivan lahella oli venalainen kirkko ja poliisiasema. Siina sitten viimeisen kerran neuvoa tivasin ja........ jatkuu....silla nyt pitaa lahtea Keitaalle...

lauantai 19. heinäkuuta 2008

Sapatin valmistusta


Oon nyt sen verran voimissa kuin kolmella 400 mg Ibumaxilla tulee. Ei sare mitaan paikkaa just nyt, etta eikohan se tasta.


On pari viimeisinta tyopaivaa ollut oikeaa sirkusta. Nama ihmiset on niiiiin temperamentikkaita. Ne saattaa huutaa toisilleen kurkku suorana - tai no ei ihan, mutta kovaa kuitenkin ja sit taas ollaan ystavia.


Eilinen paiva alkoi heti kaikenlaisilla kommelluksilla, mutta ei enaa muisteta ensimmaisia, niita on niin paljon. Keittajan sijainen oli unohtanut tuoda osastoille (kaksihan niita on) iltapaivateeastiat ja kakut. Ja kun kello laheni puolta neljaa, me ruvettiin niita kyselemaan. Hulu sitten soitteli ympariinsa ja sai kiinni jonkun, joka lupasi tulla puoli viideksi, kunhan ensiksi haki avaimen joltain toiselta. No me sitten laitettiin kuitenkin se tee eika heimopaallikkokaan vastustellut, vaikkei ollut oikeita astioita. Kerattiin kaikki kupit, jotka osastolta loydettiin ja saatiin homma viedyksi lapi - ilman kakkua tosin. No, kun keittaja sitten toi kakkuja ja astioita, ensimmaiseksi jokin lasiastia meni sirpaleiksi. Me sitten tehtiin koko teejuttu uusiksi kakun kera. No eihan tama kummoiseltakaan kuulosta nain kirjoitettuna, mutta voi sita mekastusta. Miryam rupesi huutamaan "pug, pug" noin sata kertaa ja mina huuli pyoreana, etta mitas kuule tarkoitat. Kunnes sitten selvisi, etta han tarkoittaa kakkua. Ja mina kun olin hetkea aikaisemmin tarjonnut seka hanelle etta poytakaveri Alicelle kakunpalaa eika tati halunnut. Nyt sitten kurkku suorana huutaa pugiaan ja kun sai sen, rupesi Alicekin karttamaan eika muistanut jo saaneensa. Siis tama on todellakin taytta sirkusta.


Yksi mies halusi aamiaisella ruokaansa lisaa suolaa. Purkki oli Polinalla, joka suuttui silmittomasti ja huusi minka jaksoi eika antanut suolaa. No mina salaa hain heimopaallikon suolapurkin ja mies oli tyytyvainen. Onneksi Munni hoksasi vieda purkin takaisin ennen heimopaallikon paikalle tuloa.


Ja proffaa ei tanaankaan paastetty paivaunille, vaikka nukkui poytaa vasten. Hain hanelle siihen tyynyn. Ja kun lounas tuli, mies makasi melkein kirjaimellisesti lautasen paalla ja yritti syoda eika jaksanut kavella huoneeseensa, vaan piti vieda tuolilla. Ja suolan haluaja sai nukkua aamiaisesta lounaaseen huoneessaan. Tasan ei todellakaan kay onnen lahjat. Niin ja proffan sisko kavi eilen illalla ja antoi meille palaset itse tekemaansa marjapiirakkaa ja oli kuulkaa hyvaa. Ja ex-vaimo on kertoillut mulle asioita, joita ei kuulemma saisi kertoa, mutta ma en ole ymmartanyt niista puoliakaan...hihii...ei siis haittaa, vaikka kertookin. On ilmeisesti ottanut mut jotenkin uskotukseen. Ma luulen, etta hanella on syyllisyytta avioerosta ja siita, etta proffa on laitettu tanne. Han sanoi miehen olleen tosi alykas, no senhan kylla naki jo ensi silmayksella. Vaikka en ole varma osaako han enaa lukea tai ymmartaako lukemaansa.


Polina kutsui Munnin aamulla huoneeseensa ja yritti venajaksi selittaa, mita haluaa. Viimein Munni ymmarsi, etta han halusi Munnin vaihtavan huonekaverin (joka on melko pitkalle dementoitunut, han, joka mm. poimii juttuja ilmasta) seinalla olevan kellon ja taulun paikkaa, koska tama Golda ylettyi tauluun ja se ilmeisesti hairitsi Polinaa. No Munni teki tyota kaskettya ja viela toiselta seinalta piti siirtaa pienempi taulu. Sitten huoneeseen purjehti eras arabihoitaja, joka on kovin tarkea ja laittaa nenansa joka paikkaan ja naytti Munnille, mista on 9 hirtta poikki, etta siita ulos.... Munninhan siita lipesi vahin aanina ja siina siunaamassa paatti tastalahin jattaa tauluhommat ammattilaisille.


Ollaan opetettu Lupu pelaamaan Skipbota. Me ite ollaan pelattu sita tosi paljon, varsinkin tukilasten kanssa aikanaan. Lupu voitti tanaan yhden pelin ja oli niin onnellinen. Han sanoi tanaan olevansa iloinen, etta me ollaan taalla. Han lupasi tulla kaymaan meilla Suomessa, kunhan saa matkarahat kasaan. Viela vuosi jaljella rikoiopin opiskeluja kotona Hollannissa. Ollaan juteltu tosi paljon molempien maiden asioista mm. koulujarjestelmasta, maahanmuuttajista jne.


Taalla muuten joka ilta alkaa jossain vaiheessa paukkua. Eka iltana luultiin, etta sota on syttynyt, mutta sittemmin on selvinnyt, etta ne on ilotulitusraketteja. Arabit kuulemma juhlistaa niilla perhejuhliaan.


Meilla on nyt pari vapaapaivaa ja ollaan ajateltu kulkea taalla Jerusalemissa nahtavyyksia katsomassa. Haluan kayda ainakin Oljymaella ja puutarhahaudalla. Sitten se vainojen museo Yad Vashem kiinnostaa.


On muuten nahty tuolla meidan osastolla muutama aika iso otokka. Ne oli noin 3,5-4 cm vartalo ja jalat paalle. Joku kovakuoriaisen nakoinen. Munni lahtas yhden. Ei olis kiva saada sellainen sankykaveriksi, onneksi ei olekaan meidan huoneessa nakynyt.


Eipa taalla nyt taman kummempaa. Pitakaa lippu korkealla ja sade kaukana.


Luettiin muuten Koulukadun palosta Pohjalaisesta. Joo me luetaan sita taallakin....

perjantai 18. heinäkuuta 2008

Pikajuttu...


Koittakaa pariata noilla entisilla. Nyt oon saamassa yskan ja on niiiiiiin vasynyt olo, etta kirjoitussuoni on aivan tukossa. Illallisissa grillipileissa sain 11 otokanpuremaa.... arvatkaapa naurattaako. Jokaiseen tulee vahintaa 1,5, mutta yleensa n. 3 cm punainen alue, joka kuumottaa ja kirvelykutiaa. Kysaisin takalaiselta laakarilta onko taalla borrelioosia ja han vakuutti, ettei ole ja kun naytin puremia, sanoi niissa olevan VAIN paikallinen tulehdus...siis jokaisessa...ja yksi entinen on muuttunut mustelmaksi. Saalia..saalia.... no ma meen nukkumaan, edellisessa kirjoituksessa on voittajan palkinto julistettu.

keskiviikko 16. heinäkuuta 2008

Hyttysenkarkotinta ja tavallista arkea....


Mutta morsiamia ei oo nakyny.... kait joku on laittanut tulemaan :)


Huomenna on taas grillipileet meilla. Lupulla oli eilen ja tanaan vapaapaiva ja huomenna iltavuoro, joten tullee huomenna. Han on todennakoisesti ollut Haifassa ja Tiberiaksessa. Lupu kulkee meidan edella ja me sit kysellaan ja mennaan perassa. Haifaan me ei taideta menna, kun on kayty siella jo silloin 2 vuotta sitten, mutta Tiberiakseen on jo soiteltu eraaseen suomalaiseen majoituspaikkaan ja ehka elokuun alussa menemme sinne muutamaksi paivaksi. Lupu uhkasi kiertaa Genesaretin jarven pyoralla ja kait meidankin pitaa, jos sinne mennaan.


Tyopaiva oli oikeastaan tavanomainen, paitsi etta tulin kylla aika vihaiseksi joistakin jutuista. Proffa ei viela koskaan ole meidan vuoron aikana valittanut vasymysta, nyt han oli ihan poikki ja sanoi voivansa kurjasti ja haluavansa aamiaisen jalkeen petiin. Mina pyysin arabipoikaa viemaan hanet, mutta ei suostunut, kun ei voinut ottaa vastuuta siita...hoh... Kun en antanut periksi, vei poika hanet kuitenkin huoneeseen poydan aareen. Kun ihmettelin, etta miksi ei laittanut sankyyn, sanoi poju proffan halunneen siihen. Minahan riemastuin ja menin kysymaan proffalta itseltaan ja han sanoi haluavansa sankyyn. Muilla alkoi toimintaterapia-aika ja vetaja Sara on oikein mukava ja hankin pitaa proffasta erityisesti. Siina sitten asiaa pohdittiin yhdessa. Kavaisin valilla kattoos, onko prof. pysynyt tuolillaan ja tama oli vetanyt tyynyt sangyn reunalle, nojasi niihin ja nukkui. Sarakin riemastui ja lahti kertomaan osastonhoitajalle, joka ei halunnut tehda asialle mitaan. Vastaava sair.hoitaja lupasi katsoa asiaa, kunhan tulevat tauolta. Seuraavaksi mina "komensin" meidan doktor Markowitchin kattoon proffaa. Han sen jalkeen jutteli Saran kanssa. Kun kysyin Saralta, miksi ei mitaan tapahdu, han kertoi, etta siksi ei laiteta sankyyn, kun se kuitenkin haluaa 20 minuutin paasta takaisin ylos!!!!!!! Voi hyvat hyssyrat.....no noin tunnin kuluttua siita, kun pyysin arabipoikaa laittamaan miehen sankyyn, hanet oli sinne laitettu ja han nukkui tunnin ja oli kuin uusi ihminen herattyaan.


Toinen episodi ja samalla kolmaskin. Valitin, etta proffa haisee ja housut on marat (on kylla vaippa), pari hoituria kavi haistelemassa eivatka sen koommin korvaansa lotkauttaneet. Ja sit yksi nainen halusi vessaan, vein pyynnon edelleen, mutta siihenkaan ei vastattu. Eilen yksi huonosti kaveleva nainen, jota ei saa paastaa yksin, lahti vessaan hakemaan tekareitaan, jotka oli jaaneet sinne. Ei muuten ole eka kerta, kun niita ei muisteta asukin suuhun laittaa. No, hoitsuja ei nakynyt missaan ja nainen halusi pytylle ja mun oli vaan pakko ruveta hoitajaksi. Ei kun hanskat kateen ja pyllya pyyhkimaan kunnon vetelan jalkeen. Mikas siina, tulihan sita onneksi harjoiteltua aidin kanssa, joten en ihan uudella asialla ollut.


Kylla on mulle tullut erilainen kasitys vanhuksista ja hoitoasioista taalla. Ymmarran, etta tyohon rutinoituu eika se aina niin makealta tunnu, mutta kait olisi kuitenkin tarkeaa muistaa, milta itsesta tuntuisi, jos kohdeltaisiin huonosti. Eli se "kultainen saanto" on maailman parhain neuvo ihan kaikille ihmisille ja kaikkiin tilanteisiin: "Tee toiselle se, mita haluaisit itsellesi tehtavan." On kylla tama pieni paa taynna erilaisia ajatuksia ja tarkoitus on niita siella sulatella ja kehitella ja laittaa kotona jossain vaiheessa sormet nappaimistolle ja antaa veisata..... no katotaan.


Mukava kuulla, etta teillakin on hieman ilmat lammenneet. Me taalla jo kohta totutaan tahan ilmastoon, silti aurinkoon ei haluta menna, vaan varjoon hakeudutaan.


Saatiin muuten eilen taskurahat, joten voidaan ostaa joku pikku tuliainen. Meilla on muuten menny turhan paljon rahaa, kun on ostettu omiakin ruokia. Nyt on hiljaisella paatoksella tama viikko oltu vain talon ruuilla ja siksi mulla on kiljuva nalka. Paitsi eilen Keitaalla syotiin ihan kaksi taivaallisen hyvaa suomalaista kotipullaa, jota siella oli tarjolla. Se olikin meidan ainut ruoka klo 14 ja seuraavan aamun 9.30 valilla. No tietenkin muutamat sipsit ja pari pikkuleipaa ja mehua. On jatetty leipakin pois aamuteen kanssa ja odotellaan "oikeaa" aamiaista puoli kymmeneen. Laihtuiskohan sita talleen? Munni varmaankin saikahti sita bussinaisen kommenttia, kun ei ole sen jalkeen leipaa syonyt.....hihii....


Kun mulle tulee edelleen niin hirveita reaktioita noista nakymattomista hyttysista, niin ostettiin viime torstaina sellainen ihmevempain hyttysenkarkotin. Myyja selitti heprean ja englannin sekoituksella, miten se toimii ja talta se nayttaa



Munni kaksi yota piteli sita mun ylla, kun myyjan mukaan sormista lahtee energiaa, joka lammittaa alla pullossa olevan nesteen, mutta taisi uni jaada raukalla aika vahiin. Mulle tosin ei tullut yhtaan uutta jalkea. Kolmantena iltana Munni oli niin vasynyt, ettei jaksanut sita pitaa ja heti tuli kaksi pistosta ja toinen on aitynyt 3,5 cm ympyraksi kasivarressa. On muuten kiusallinen, hieman arka ja kutiava jalki. No neljantena iltana loydettiin englanninkielinen kaytto-ohje ja kas kummaa..... se karkotin pitikin laittaa pistorasiaan....... :)...hihii.....


Joka arvaa, mita seuraava kuva esittee, saa paapalkinnon.....kunniaa ja mainetta...



Kirjoittelemisiin ja nauttikaa kesasta, minkalainen se sitten onkin, ja toisistanne...


 

maanantai 14. heinäkuuta 2008

Ein Gedi ja Masada eika ilman kommelluksia


Voi pojat ja tyttaret, kun oli ihana matka. Mutta ihan alussa jo sohellettiin. Meille oli kerrottu, etta bussi, jolla kuljemme kaupunkiin menee keskuslinja-autoasemalle ja sielta sitten jatketaan Ein Gediin menevalla bussilla. Me katottiin kartasta, etta se asema pitais olla Jaffa-kadun paassa ja, kun oltiin niilla main, tuli paljon lisaa porukkaa ja me ihmettelemaan, etta mites nain vahan ennen bussiasemaa tulee noin paljon ihmisia. Ajeltiin siina jonkin aikaa, niin rupes polttelemaan takapuolta molemmilla ja kysaisin vastapaata istuvalta tytolta, etta koska tullaan keskusasemalle. Tytto kertoi, etta on jo jokin aika sitten ohitettu se..........apua....ei muuta kuin seuraavalla asemalla ulos ja kadun toiselle puolelle odottelemaan, etta tulis vapaa taksi. Tulihan se lopulta ja vei meidat oikeaan paikkaan.....maksoi 25 sekelia eli n. 5 euroa.


Kun sitten jaatiin siihen jalkakaytavalle taksista ei millaan ilveella nahty missaan sita keskusasemaa, paljon linja-autoja riveissa ja silleen - tehan tiedatte. Siina vain ison rakennuksen edessa oli monta turvatarkastusporttia ja yritettiin kysella tarkastajilta, etta mahtaakohan tama olla se central bus station. No ne ei ymmartany mitaan, ainakin kolmelta kysyttiin, sit yksi tuli apuun ja sanoi, etta sisaan vaan... hoh...lapaistiin tarkistus ja jouduttiin valtavaan ihmistungokseen. Aivan ihmeissamme siina pyorittiin kuin puolukka jossain sopassa :) ja ihmeteltiin maalaiset isoa kaupunkia, joka puolella oli pienia kauppoja ja ruokapaikkoja. Yritettiin siina eteenpain ja kysaisin yhdelta nuorelta naiselta, etta mistahan taalta mahtaa bussit lahtea. Han sanoi, etta tulkaahan perassa ja vei meidat kolmanteen kerrokseen ja viittasi, etta tuolla on info, kysykaa sielta. Ja viela kerran hoh..... no en mennyt infotiskille, vaan ostin liput Ein Gediin ja sit alyttiin, etta kyseessa on samantapainen juttu kuin Hesassa Kamppi. Huokaus...ja eikun jonoon...., joka ei ollut ihan lyhyt. Siis sita ennen hoksattiin lahtevat-taulu, josta loytyi laiturin numero.


Pikkuhiljaa paastiin eteenpain ja ovesta ulos ja sitten ihmettelemaan, mahtaako tama olla oikea bussi, kun numero ei tasmaa aikataulun numeroon. Jatkossa tulimme huomaamaan, etta jokaisessa aikataulussa on eri lahtoajat, etta se siita..... Kaksi miesta ohjasi bussin sisalla ihmisia istumaan ja me saatiin sit seisomapaikat. Tosin vahan myohemmin mina sain istumapaikan. Matka kesti noin 1,5 tuntia. Kylla on bussien tekniikka kovalla koetuksella nailla maki-laakso-maisemilla. Mutta perille tultiin onnellisesti. Niin se Ein Gedihan on Kuolleen meren rannalla eli taalla...



Maisemat oli tosi karua, kaikkia ruskean ja beesin savyja ja makia ja vuoria ja valilla tasaista kuin Pohjanmaalla. Ennen tata paikkaa oli muutamia taatelipalmuviljelmia. Taatelitertut oli laitettu harsopusseihin ilmeisesti, etteivat linnut paase syomaan niita. Laitanpa tahan valiin kuvan taatelipuusta, joka tosin kuvattiin Masadassa.



Nyt sitten tiedetaan, miten taatelit kasvaa.


Takaisin EG:iin. Kavaistiin suolameressa uimassa...



Nain se kelluu isompikin ihiminen.....huhhuhh... Vesi oli muuten ihonlampoista, joten ei paljon virkistanyt. Mulla rupesi aika nopeasti kirveleen sita arkaa paikkaa, joten en kauaa ollut eika kuvia viitti nayttaa.... :)


Mutta olihan siella kuuma. Varmasti yli 40 astetta, ei kerta kaikkiaan voinut varttia kauempaa, jos sitakaan, olla auringossa. Ihmettelin kovasti, kun parin kolmen puun siimekseen oli pystytetty kolmisen telttaa ja siella meita vanhemmat pariskunnat lekotteli - ei tosin auringossa, vaan varjossa, mutta siinakin oli kuuma. Uiskentelun jalkeen kaytiin paikallisessa ravintolassa syomassa ja olihan hyvaa ruokaa takalaisten sapuskojen jalkeen. Kanakastikekin, jota Munni otti, mutta mina taisin syoda siita puolet, maistui niiiiin hyvalta, en tajua, mita maustetta siina oli. Se oli ytha aikaa makeaa ja ei makeaa....ei kuitenkaan suolaista. Mina soin ihania salaatteja lisaksi.


Sitten odottelemaan Masadaan menevaa bussia. Se on sitten keskella ei-mitaan. Ihan kirjaimellisesti. Se vuori, joka edustaa israelilaisten periksiantamattomuutta - emme anna periksi millaan. Sitten oli iso rakennelma jokin kansallisjuttumuseotaisellainen ja sitten youth hostel, jonne mentiin kysymaan huonetta.



Tassa hostel...


Se luvattiin, mutta vasta kolmelta oli sisaankirjoitus ja oltiin puoli tuntia etuajassa, joten meille annettiin pyyheliinat ja kehoitettiin menemaan uima-altaalle. UIMA-ALTAALLE vau....ei osattu uneksiakaan sellaisesta ylellisyydesta. Arvaatte varmaan, etta vietimme siella aikaa ja olihan se ihanaa.



Kattokaa nyt, vuorten sylissa keskella ei mitaan Munni uimassa..... ja



Paa kiinni altaan reunalla ja vartalo aivan rentona tunsin olevani kuin meren pohjassa oleva kasvi, jota aallot liikuttavat. Arvatkaapas rentoutuiko koko kroppa ja sielu siina samassa? Aivan taivaallisen nautittavaa..... Illalla syotiin paivallinen ja hyvaa oli.


Jos haluaa nahda auringonnousun Masadan huipulla, taytyy kiiveta jalkaisin ylos tata polkua myoten



Lupu oli kiivennyt ja se kesti noin tunnin. Han kehotti meita menemaan hissilla. Noustiin ennen kuutta ja katottiin auringonnousu parvekkeelta. Se nousi noin parissa minuutissa Kuolleen meren takana olevien Jordanian vuorten takaa nain...



Toinen nakyma parvekkeelta



Seuraava kuva on hostelille pain siita isosta rakennuksesta, josta hissit lahtivat



Hyvan ja maittavan aamiaisen jalkeen hissille, joka lahti klo 8. Mullahan on keittiojakkarakorkeanpaikankammo, joten pelotti kovasti. Mutta hyvinhan se meni, kun en katsonut ollenkaan alas. Matka kesti vain kolmisen minuuttia ja sen jalkeen tuli paha paikka, kun piti menna vuoren sivuun rakennettua lautakaytavaa pitkin ylos, mutta siitakin selvittiin. Paalla oli taman nakoista.



Laki oli tasainen ja Munnin mukaan monen hehtaarin kokoinen. Tutkittiin raunioita ja paistuttiin auringossa. Tassa nakyma laelta toiseen suuntaan kuin, mista tulimme, Munnin ottamana



Takaisin tullessa istuin hissin lattialla eika pelottanut ollenkaan.... :)



Kaytiin viela ennen poislahtoa uimassa.


Perilla keskusasemalla syotiin thailaista ruokaa ja ostettiin viela kuusi erilaista pullaa, maksoivat 17 sekelia eli vahan yli 3 euroa. Onnistuisko siella? Paadyttiin oikeaan "kotibussiin" ja istuttiin paripenkille, mutta koska tuolla Munnilla on niiiiin leveat hartiat en kunnolla mahtunut penkkiin ja vaihdoin toiselle puolelle, kun siina vapautui paikka. Sen jalkeen yksi vanhempi mies meni Munnin viereen...hinkkasi siina hetken ja heti, kun mua vastapaata vapautui paikka tuli siihen. No sitten tuli hieno noin 7-kymppinen nainen Munnille kaveriksi. Kun mun vieresta vapautui paikka, nainen tuli siihen ja sanoi mulle ensin hepreaksi ja sitten englanniksi, etta tuo mies on niin lihava.....:) ja mua nauratti, meinasin sanoa, etta se on mun mies, mutta en halunnu saattaa naista kiusalliseen tilanteeseen. Hetken kuluttua taas yksi nuori nainen yritti sovittautua vieruskaveriksi Munnille, mutta haihtui melko pian. Silloin Munni totesi mulle nauraen, etta ei kukaan halua olla mun vieressa. Silloin nainen varmasti ymmarsi, etta me ollaan samaa porukkaa ja ihan varmasti, kun Munni vaihtoi itseaan vastapaata olevalle penkille ja mina menin siihen entiseen paikkaan. Kun siina kerroin, mita nainen oli mulle sanonut. Munni kysyi, miksi en sanonut naiselle, etta han on vain levea, ei lihava. Meilla oli aika hauskaa. On kuitenkin Munnin puolustukseksi todettava, etta se paikka oli oikeastaan 1,5 penkkia eika 2 penkkia.


Kylla mun enkun kieli on varmaankin parantunut taalla, ainakin puheen tuottaminen. Kuitenkin huomaan paivittain, miten puutteellinen mun sanavarastoni on ihan tavallisista sanoista. Kylla Suomessa pitaisi opettaa enemmankin puhumaan kielta kuin sita ianikuista kielioppia. Toki sekin on tarkeaa, mutta viela tarkeampaa on oppia tuottamaan ja ymmartamaan puhetta. Munni ymmartaa joskus paremmin kuin mina, vaikkei kielta osaakaan..... ihan totta.....eika mikaan kirkonrotta.... :)


Nyt mennaan takalaiselle iltapalalle....mitahan jannaa siella on tarjolla?


Etta tallainen pari paivaa meilla oli.

lauantai 12. heinäkuuta 2008

Ei tuu kirjoituksia pariin paivaan.....


Silla lahdetaan huomenna En Gediin Kuolleen meren rannalle ja sielta Masadaan, jossa yovytaan ja aamulla varttia vaille kuusi pitaisi olla vuoren huipulla ihailemassa auringonnousua. Siispa ottakaahan iisisti, savlanut....kuten hepreaksi sanotaan karsivallisyytta Ulpullekin.


Aiotaan joku iltapaiva kayda myos Betlehemissa, Lupu kavi siella ja sai mahtavaa kohtelua arabeilta. Oli jopa kutsuttu johonkin kotiin kahville ja illan sukujuhlaan, jonne han ei kuitenkaan jaanyt.


Kirjoittelemisiin...

perjantai 11. heinäkuuta 2008

Grillijuhlaa, valikohtauksia ja hyttysen pistoja


Jaa-a mistahan sita aloittaisi, on niin paljon kerrottavaa. Vai paiva jaanyt valiin, no kun ei millaan keritty, kun meilla oli juhlat illalla.....


Jospa aloittaisin ensimmaisesta valikohtauksesta. Mentiin eilen lounaalle ja Lupu oli jo siella lautasensa kanssa. Istui ja pyoritteli haarukkaansa sen nakoisena kuin olisi nokkosia syonyt. Me mentiin keittioon hakeen omia annoksiamme, jotka yleensa on jo lautasella valmiina. Mina katoin hieman "kauhuissani" lautasta ja meinasin, etten kylla syo tuota, mutta Munni otti tyynesti omansa ja meni mikrolle lammittamaan sita. Siispa minakin reippaana tyttona otin lautasen kylmana ja menin toiseen huoneeseen Lupun kanssa. Annelienkin (se et.afr. A) tuli sitten siihen, vaikka oli jo syonyt, meilla kun oli suunnitelmissa pitaa illalla grillijuhlat. Minakin rupesin pyorittelemaan haarukkaa ja happaman nakoisena totesin, etten kylla pysty tata syomaan. En olisi millaan saanut sita alas, ei vaikka..... Annelien on taistellut vaparien ruuasta ja koska han on kerroksessaan ruuan jakajana, niin han nykyaan valitsee itse siella, mita syo. Han sanoi, etta ei ole pakko syoda, viekaa takaisin ja sanokaa, etta haluatte jotain muuta. me Lupun kanssa ankytettiin, ettei me kehdata.


No eipa mitaan, siihen purjehti sattumalta meidan johtaja (oikea tehotippa naiseksi) ja Annelien totesi, ettei tuota ruokaa voi syoda. Johtaja haki lusikan ja maistoi Lupun lautaselta kaalta ja totesi, etta no.... mutta perunamuusista hankaan ei pida. Me oltiin Lupun kanssa niiiiiin vaivautuneita, hapeissamme ja Lupu ihan punainen. Johtaja meni keittioon ja komensi keittajan ruokavarastoon ja meidat perassa. Mina siina sopertelin "I am so sorry.." Mutta sitten sain kateeni sardiinipurkin - ihanaa - ja sitten johtaja tuli perassa punajuuriraasteen kanssa ja latoi sita mun lautaselle kysyttyaan syonko sita. Ja pian Lupukin tuli - han on muuten kasvissyoja - kasissaan iso tomaatti, sipuli ja kurkku. Niita leivalle ja nami..... me tytot syotiin tyytyvaisina, vaikka hieman hapeissamme.


Tanaan aamiaisella keittaja toi meille mansikkajogurtit....jippiii...ja kun istuimme aamulla (meilla oli iltavuoro) taalla toimistossa koneella ovi auki, han ohi mennessaan antoi meille hedelmat. En kasita, miten tuo johtaja saa tallaisten tapahtumien jalkeen alaisensa olemaan edelleen ystavallisia ja iloisia. Keittaja nimittain kavi johtajan toimistossa tuon kohtauksen jalkeen. Ja meilla on toinenkin esimerkki asiasta, jossa kerrottiin yksi juttu johtajalle eika siita seurannut mitaan ihmeellista. Suomessa alkaisi heti kyraily. Taa pomo taitaa olla aikamoinen henkilosuhdeihminen. Taikka sitten alaiset oikeita kaksinaamoja...


No toinen valikohtaus - vielako jaksatte lukea - tanaan on siis sapatin valmistuspaiva ja meidan osastolla kuten ehka muistattekin heimopaallikko aina siunaa sapatin tietyin rituaalein. Sivumennen mainittakoon, etta sita yleensa edeltaa hirvea sanasota ja riita ja sitten tyytyvaisena siunataan sapatti.....onko se farisealaisuutta...en tieda, mutta ei se kylla Raamatun hengen mukaista ole.


No se tamanpaivainen. Sapatin valmistustarvikkeet (leipa, viini, suola, kynttilat) oli jo tuotu ja heimopaallikko yleensa jakoi leivan ja viinin proffan poydassa. No proffa vinkkasi mua luokseen ja pyysi kahvia. Heilla oli juuri ollut iltapaivatee, joka juodaan liloista kupeista. No mina kysyin, etta maidonko kanssa ja vastaus oli, etta kylla. Mina siita lahdin pikkukeittioon ruokasalin peralla tekemaan kahvia (taallahan juodaan vain neskahvia, kuten muistanette) ja sekoittelin sita siina, niin arabihoitaja Hulu tuli kuin tuulispaa sinisen mukin kanssa ja sanoi, etta han vie sen kahvin. Silloin vasta hokasin, etteihan maitoa saa laittaa lilaan kuppiin. (Luulen muuten, etta Hulu toimi ihan tietoisesti.) Niin han kaatoi kahvin siniseen kuppiin ja siihen maidon ja lahti viemaan sita proffalle. Ja siitahan syntyi hirvea meteli, kun heimopaallikko sen naki. Ei sinisia kuppeja saa tuoda lilojen keskelle. Kun Hulu oli antamassa mukia proffalle, heimopaallikko yritti menna valiin huutaen (han on pyoratuolissa). Hulu oli lujana ja antoi vakisin kupin proffalle ja sitten siihen tuli toinenkin naishoitaja, joka rupesi huutamaan heimopaallikolle. Huusivat kurkku suorana monta minuuttia ja proffa istui tyynena kahviaan juoden kuin asia ei hanelle mitenkaan kuuluisi.


Oi, kun meita olisi naurattanut. Hulu tuli sitten kertomaan, etta heimopaallikko tahtoo olla koko joukon pomo, mutta eihan hanella siihen ole mitaan oikeutta. No, tunnelma siita tasaantui ja heimopaallikko joutui antamaan periksi. Jonkin ajan kuluttua Mordechai halusi maitoa ja Hulu haki sita hanelle aivan erilaisessa kupissa ja kovaan aaneen kuulutti, Mordechai juo maitoa.....voi hurlumhei...tata porukkaa. Ei tuu aika pitkaksi.


Ja sitten eiliseen takaisin. Neljalta lahdettiin taksilla laheiseen supermarkettiin ostamaan ruokaa grillausta varten. Annelien ei jaksa kavella, sen huomaatte kohta kuvista, miksi. No oli kylla niin kuuma, ettemme mekaan olisi halunneet kavella sinne. Siina marketissa me ei olla viela kaytykaan ja voi, miten paljon ihmeellisia hedelmia siella oli. Ostettiin grillista ja hiilista lahtien, kanaa, nautaa, vihanneksia yms. mukavaa. Kuitenkin meni vain runsaat 50 euroa ja me kun luultiin, etta taalla on ruoka kallista. Muuten kolme kulmapaistipihvia maksoi 42 sekelia eli noin 8 euroa.....


Annelien opetti etela-afrikkalaisen grillivoileivan teon. Kerronpa sen tassa teillekin, etta voitte kokeilla. Se kylla kannattaa, taidan ensi torstain grillausiltana jattaa lihan valiin ja syoda vain sita leipaa ja vihanneksia. Siis: pitaleipaa avataan vahan lisaa, mutta jatetaan jonkin verran kiinni yhdesta reunasta. Voidellaan molemmat puolet voilla, sitten laitetaan juustonviipale (sellainen, joka sulaa), sen paalle sipulirenkaita (iso keltasipuli ei ole niin voimakas kuin pienempi), sitten kerros tomaatinviipaleita. Maustetaan pippurilla ja suolalla, kansi paalle ja grilliin niin kauaksi aikaa, etta leipa on ihanan rapeaa ja juusto sulanut...ja a'vot....hyvaa on. Ruokajuomana meilla oli kokista ja kun kaupassa kysyin Annelienilta, etta lightia vai tavallista, han totesi, etta vain lihavat juo laittia..... kattokaa ite, niin ymmarratte.



Munni grillin sytytyspuuhissa.



Annelien ja Heeka silla aikaa valmisteli tallaista...



Ja niita leipia.... perunat ja sipulit on voileripaperissa kuten Munni sanoo....



Mahtavat pihvit, eika ollut kallista.....



Pitihan sita kanaakin olla mukana, ettei vallan maku unohdu...



Lupukin ehti iltavuorosta mukaan....kokiksella skoolattiin.... Sain muuten tytoilta luvan laittaa kuvat blogiin



Annelien on just tuollainen, milta tuossa kuvassa nayttaakin. Ihanan hersyva, nauru kuin jyran aani ja niin kova puhumaan, ettei illalla kukaan muu oikeastaan saanut puheenvuoroa. Han kertoi elamantarinansa ja siina olikin ihmettelemista. Ihan alhaalta Jumala hanet pelasti ja lahetti Israeliin.


Niin ja sitten hyttysenpistoihin. Suomen hyttyset ei musta tykkaa yhtaan, mutta Munnia ne rakastaa. Taalla onkin asiat sitten ihan paalaellaan. Itikoita ei nay kuin jokunen silloin talloin, mutta mulla on jalat aivan taynna kamalia puremia ja toisessa kasivarressa ja selassakin muutama. Yksi pohkeessa oleva aityi niin pahaksi, etta olin jo hieman huolissani, etta mahtaako kyseessa olla jokin borrelioosia levittava elukka. Bepanthen eika Hydrokortison auttaneet, sitten naytin sita sairaanhoitajalle toissa ja han antoi jotain salvaa tuubin. Parissa paivassa se auttoi ja nyt ollaan jo voiton puolella. Tassa mallia kunnon hyttysenpureman seurauksista



Se nyt ei nay niin kovin hyvin tassa, mutta siina oli kolme eri rengasta ja isoin oli ainakin 7 cm lapimitaltaan ja koko alue oli kuuma ja kipea. No kuten sanottu, terveena ollaan taas.


Tuli muuten mieleen, etta on vaikea ymmartaa naita ihmisia. Kun se hoitaja laittoi mulle sita voidetta toissa, niin puristi tuubista ainakin 2-3 cm patka jokaista puremaa kohti ja ite sitten levitin. Ihmettelin sita maaraa, etta ite olisin laittanut paljon vahemman. Tanaan sitten sama hoitaja sanoi, kun naytin, etta juttu oli ruvennut paranemaan, etta ala sitten laita paljon, ihan vahan vaan...............hoh... (laita aa-pilkut)...


Ymmarra sitten naita, yks kerta ne sanoo yhta ja toinen toista, mutta kohteliaita ne on....nyt Lupu tuli hairitsemaan, kun silla on niin tylsaa..enka ma voi keskittya kirjoittamaan....moi sitten seuraavaan kertaan

 Alla oleva kirjoitus oli paikallisessa Ylöjärven Uutisissa mielipiteenä: Pohojalainen Pirkanmaalla Oon vähä miettiny tätä elämää ja sitä,...