Koululla.....

Istun koululla Raastuvankadulla ja odottelen Ann-Maria.  Tehdään yhdessä projektityö-kurssin tehtävää. Olen ollut kaupungilla ja ostellut pikkuisille vaatteita. Oi, kun oli taas mukava ostaa vauvan vaatteita. Jokaiselle ostin jotakin, paitsi Cajsalle on jo valmiiksi ostettuna. Pian hän täyttää 3 vuotta. Ja uusin Mini-vauva on viikon ikäinen.

Miniä soitti, että heille oli ykskaks syntynyt pieni kilivauva. PikkuMyy on ollut raskaana ilman, että olisivat huomanneet. Tosin lieviä ihmettelyjä oli ollut, kun oli viikon verran halunnut koko ajan ruokaa. Sain kuvan pikku Frankista, suloinen kilivauva.

Olen jonkin aikaa prosessoinut asiaa ja tullut siihen tulokseen, että on pakko hieman hidastaa tahtia opiskeluissa. Jätän ilmeisesti harjoittelun nyt keväällä suorittamatta - se ei ole vielä ihan varma, mutta ilmeisesti kuitenkin - yritän suorittaa kaikki kurssit ja tehdä opinnäytetyön syksyyn mennessä ja saa sitten kattoo, miten suorittelen harjoittelun. Eli en sitten valmistu jouluksi, mutta väliäkö sillä. On pakko ottaa huomioon stressioireet, joista edellisessä tekstissä kerrottu lienee yksi. Jos nyt huhti-toukokuussa menisin harjoitteluun, joutuisin käyttämään kaikki tämän ja ensi talven lomat eli 6 viikkkoa + vielä kolmen viikon 9 työpäivää pitäisi tehdä takaisin tai etukäteen sisään. Ja sit ei olisi kesälomaa. Ei kuulkaa tuu mitään, kun ei lomaa ollut viime kesänäkään kuin viikko.

Munni on Helsingissä kurssilla ja minä kaksin Uman kanssa kotona. Nyt vaikuttaa siltä, että on löytynyt yksi kissasta kiinnostunut. Se tarkoittaisi sitä, että Umasta tulisi sisäkissa, en kyllä tiedä onnistuuko se. Vaikkei kissa paljon ulkona olekaan, on se saanut juoksennella siellä vapaasti. Vaikea sanoa, miten sopeutuu hihnaulkoiluun. Kissasta kiinnostunut soittelee illalla. Katotaan sitten.

Kohta A-M tulee, joten hyvää viikonloppua kaikille lukijoille!

 

Kiitokset onnitteluista....

Kiitos vain jokaiselle onnitteluista. Mullahan se on suuri osuus tuossakin asiassa . Ihana vauva, en vain vielä halunnut ottaa syliin, kun on tämä yskä, vaikka uskonkin sen olevan allergista eli kissa-Umasta johtuvaa. Eiköhän pian löydy joku, joka kisulin haluaa. Vaikka kyllähän tuo Munni välillä miettii, kumpi saa jäädä hänen kanssaan asumaan, Uma vai minä .

Mulla oli tänään aika hämmentävä kokemus töissä. Meillä on kaikilla samanlaiset huoneet ja kaksi samassa huoneessa . Mun huoneessa toinen istuu ikkunan luona ja minä oven luona, meillä on sermi välissä. Olin lähdössä kahvilta ja ajattelin käydä työkaverini huoneessa, hänen ja mun huoneen välissä on yksi huone. Menin huoneeseen ja ihmettelin, että hän on tainnut vaihtaa pöydän sijaintia jotenkin, näytti niin erilaiselta. Sitten kattelin ympärilleni ja ihmettelin kenen huoneessa oikein olen. Menin ulos ja katsoin ovenpielestä nimikylttiä. Ja - olin omassa huoneessani, oman työpöytäni vieressä. Hui....mitäs siitä sanotte? Liekö tulossa vanhuus vai mikä...vai olenko jo niin hajamielinen - professori en sentään ole, eikä tule. Vähän niinkuin isoisä etsi silmälasejaan, jotka olivat omalla otsalla. Vai oliko tämä pahee...?

No, se siitä. Kaikenlaista sitä elämässä sattuu.

Vauva on tosi nätti, suu kuin Nellyllä, muuten isänsä näköinen. Toivottavasti isosisko hyväksyy vauvan ilman suurempia mustasukkaisuuksia. Tyttö on kyllä aika temperamenttinen - ja niin nopea - kuin ajatus. Mutta osaa olla rauhassakin pitkiäkin aikoja, kun luetaan kirjaa tai kun keskittyy johonkin leikkiin.

Esikoisen luona en nyt just ole käynyt, mutta viimeksi ennen joulua, kun kävin tytär 2,5 vee esitti hienon tanssin. Ensin piti pukea mekko ylle ja sitten tanssittiin. Ja pikkumies on yhtä hymyä.

Tässä heidän poninsa

Eikö olekin hellyttävä?

Nyt toivotan kaikille hyvää yötä..

Poika....

syntyi tänään klo 12. Näin jo kuvan. Aivan isonsiskonsa näköinen. Olen ihan onnesta soikeana.

Mahassa pirraa.....

Olen hieman hermostunut. Ovat hakemassa vauvaa. Olen sellainen mahalla jännittäjä.... Aika täsmällinen vauva, kun tänään just on laskettu aika. Harmi vain, että olen tulossa sairaaksi. Muutaman päivän on jo ollut kova yskä ja nyt päässä hakkaa ja kurkussa raapii. Taidan olla sisällä koko päivän ja juoda paaaaljon mustaviinimarjamehua. Eiköhän se siitä tokene.

Koulu on alkanut vähemmällä stressillä kuin luulin. Kaksi kursseista on luovia, eli toisella on draamaa ja toisella tehdään käsillä, esim. huovutetaan ja muuta askartelua. Ja nämähän ovat vain rentouttavia ja mukavia kursseja, joissa ei ole tenttejä. Eikä tenttejä muutenkaan ole tiedossa ennen maaliskuun lopussa alkavaa harjoittelua, vain kaksi kotitehtävää tai siis kotitenttiä.

Oltiin tiistai-iltana kuuntelemassa Veli Taivaallista. Hän on kiinalainen mies, joka on nyt asunut Saksassa 12 vuotta. Kiinassa hän oli maanalaisen seurakunnan pastori ja vietiin monta kertaa vankilaan uskonsa vuoksi. Joka kerta tuli useita vankeja uskoon hänen vankilassaoloaikanaan. Viimeisen kerran ennen ulkomaille muuttoaan häneltä murskattiin jalkaterät vankilassa, siellähän heitä kidutetaan. Mutta sen jälkeen tapahtui uskomaton ihme. Aivan samanlainen kuin Apostolien teot luku 5 ja jakeet 17-20 kerrotaan. Jumala paransi tämän Veli Taivaallisen jalat, käski nousta ylös ja lähteä ulos vankilasta. Ja mies nousi ja lähti ja kaikki ovet ulkoporttia myöten avautuivat hänen edessään eivätkä vartijat huomanneet häntä. Ja tämä on totta eikä mikään juttu. Tämän jälkeen mies lähti Kiinasta ja on nyt julistanut Jumalan Sanaa Euroopassa. Hänen elämästään on kirjoitettu kirja: Veli Taivaallinen.

Siellä Kiinassa uskovat eivät pelkää vankilaan joutumista tai kuolemaa. He suorastaan rukoilevat, että saisivat kärsiä uskonsa tähden. Tiesittekö muuten, että noin 200.000 uskovaa tapetaan uskonsa takia joka vuosi? Tästä eivät mediat juurikaan kerro. Nytkin Intiassa on suuret vainot, sadat uskovat ovat joutuneet lähtemään kodeistaa ja piiloutumaan vuorille ja metsiin. Heitä tapetaan ja heidän kotejaan ja kirkkojaan poltetaan. Tätä tapahtuu myös mm. Indonesiassa ja muissa Aasian maissa. Eikä tämä todellakaan ole mitään propagandaa, näissä maissa on paljon lähetystyöntekijöitä länsimaista ja he ovat asiasta kertoneet.

No, mites tämä nyt tähän meni? Mutta ajattelemisen aihetta antava asia.

Munni on lumitöissä ja Kiisseli pihalla. Mulla on epäilykseni tämän yskätautini alkuperästä. Kiisselin aikana tätä on jo toisen kerran eikä ennen kissaa ollut näin kovaa yskää. MUTTA on se niin hauska vekkuli, etten ennen ole moista kissaa nähnyt eikä siitä malttaisi luopua . Toivotaan, että Mia pian muuttaa Vaasaan ja ottaa kissan. Ellei, niin on pakko keksiä jotain muuta. Haluaisitko Sinä sen? Muuten taas asiasta toiseen, kuultiin illalla, että täälläpäin on ilveksiä. Ovat kuulemma ajaneet jonkun yksilön tuonne Köklotiin saakka - siis jotkut ihmiset ilveksen - ei ilves ihmistä. Mahtoikohan ilves napata Rapidon? No, Iina, älä nyt itke..... sellaista se on luonnossa.

Eikun jännittämään taas.... tai pitänee korjata kriminaalityön tarinaa, kun se on kuulemma jäänyt puutteelliseksi ja sain vain kakkosen. En ollut hoksannut, että siihen piti sisällyttää omaa pohdintaa. Höh.....sitä se ylpeys tekee.....luulee tosta vaan tarinan pykäävänsä eikä lue kunnolla ohjeita, hyi Heeka.....

No niin....jatketaan....

Tää sininen väri on kyllä paras.

Niin niistä kirjoista. Eilen aloin lukea ensimmäistä kirjaa Itikkakesä. Se olikin romaani, joka kertoi yhdeksänkymppisen Johanneksen ja hänen ympärillään olevien ihmisten elämästä. Kannattaa lukea, oli helppolukuinen ja käsitteli mm. ihmissuhteita ja vanhustenhuollon tilaa. Ihmissuhteissa oli jännää se, että sama asia kerrottiin monen ihmisen näkökulmasta ja asia näytti aina aivan erilaiselta. Kirja on hieman humoristinenkin, ilman muuta lukemisen arvoinen.

Nelly tuli meille - tai hain hänet Vaasasta - Maria-miniä oli perjantaiostoksilla. Meillä oli oikein mukavaa yhdessäoloa typykän. Ensimmäiseksi, kun tavattiin Prisman parkkihallissa Nelly kysyi: Missä Munni on?

Kävin eilen Respectassa kyselemässä peukalotukea, mutta minun kokoni oli loppu, joten saan sen myöhemmin. Kävin myös optikolla uusia näyttöpäätelaseja varten. Valitsin puna-lilat, aika rohkeat, mutta pitäähän sitä olla jotain piristävää työssäkin. Olen kyllä nykyään ihan tyytyväinen työhöni, vaikka päätehtäväni ovat pysyneet samoina, mutta on mukava työskennellä mukavassa porukassa. Olin työssäni niin yksin monta vuotta, vaikka viereisissä huoneissa olikin ihmisiä, mutta työni oli yksinäistä. Nyt on aivan toisin, en taida malttaa jäädä vielä vuoden päästä eläkkeelle.

Pian on uuden - viidennen lastenlapsen - syntymäaika. Näytti siltä, että vauva olisi jo laskeutunut. Laskettu aika taitaa olla ensi viikolla. Jännittävää.....

Luokkakaverit ovat tunnin päästä hikoilemassa matematiikan tentissä. Olen muistanut heitä, että selviäisivät.

Nyt yritän alkaa lukea toista kirjaa....tai sitten jotain muuta....

 

Miltäs tuntuis tällainen maisema...

No onkos tullut kesä nyt talven keskelle?

Elämä kulkee ja kissa lihoo

Pitäis kovasti lukea jo omaishoitajuudesta, josta aion tehdä lopputyön. Kirjoja on tuossa pöydällä odottamassa jo neljä kipaletta. Ei muuta kuin huonoa omaatuntoa pitävät yllä.

Munni hokas just, että kello on kohta puoli 2 ja mulla on kahdelta optikko, joten jatketaan myöhemmin.

Viikonloppureissu

Hei taas!

Olen kotiutunut viikonloppureissulta. Vilppulassa evankelistakodilla rukous- ja paastopäivillä. Oli hyvät päivät. Saimme iloita yhteisestä uskosta ja Herra kohtasi meitä valtavasti. Menin sieltä suoraan Liisa-siskon luo, jossa vaihdoin vaatteet, söin voileivän ja Activiaa ja lähdin Aglow-iltaan puhumaan. Joo, joo...minä puhumaan. Vaikka kyllä koin, että en mikään puhuja ole, kirjoittaisin paljon mieluummin. Hyvin arkana astuin yleisöni eteen. Onneksi naisia ei ollut paljon ja he rukoilivat puolestani, että selviän tehtävästäni. Minulla oli vakava sanoma ja uskon sen saaneeni Herralta. Jumalan suuruudesta ja pyhyydestä, joka osin tuntuu kadonneen uskovienkin keskuudesta. Herra auttoi!

Huomenna sitten alkaa taas koulu ja heti neljä iltaa peräkkäin. Onneksi nyt pyörii eläkevapaat, joten eiköhän siitä selvitä. Tosin mulla alkoi perjantain vastaisen yönä kova särky oikeassa ranteessa peukalon juuressa. Se on tietyissä asennoissa kipuillut vuosia, mutta nyt äityi tulehdukseksi. Itse sen diagnosoin jännetupen tulehdukseksi, joka yleensä paranee itsestään, kunhan laittaa paikan lepoon, pitää sen lämpimänä eikä rasita sitä. Käytin paikallisia kipuvoiteita ja sidoin käden ideaalisiteellä. Hieman vielä on tuossa kohdassa turvotusta, mutta ei enää särkyä, vain kipua liikuteltaessa. Kyllä se siitä tokenee, laitan taas yöksi siteen, nyt illalla otin sen pois, kun ei sopinut tunikan väriin , ei vaiskaa.....muuten vain jätin pois.

Eipä tässä muuta kuin tsemppiä kaikille.

Torstaita kaikille

Tämä blogin hallintapuoli on pantu aivan uusiksi. Tänne saa hymiöitäkin hihii... ja varmaan kaikkea muutakin kivaa, jota en nyt viitti ruveta tutkailemaan.

Laitettiin Iinan kanssa tuolla leirikeskuksen puolella ainakin 100 kiloa - jos nyt hieman saa liioitella - tavaroita järjestykseen. Ne oli siis sieltä Iinan talosta tuotuja tavaroita, kaikenmaailman erilaisia tekstiilejä ja muutama kattila. Osa menee kirpparimyyntiin, osa annetaan kirpparille, osa meni vielä Iinalla käyttöön ja osa roskiin. Huhh.... iso homma, mutta meni nopeammin kuin ajattelin.

Mä olen niin täynnä virtaa, että Iinaa otti ihan hermoon.  Tunnen nyt - ainakin tänään ja huomisestahan ei vielä tiedä - olevani elämäni kunnossa. Kaikki joulua ennen ollut stressi on poissa. Olen levännyt kunnolla ja löytänyt taas oikean unirytmin. Syksyllähän valvoin 1-2 yönä viikossa tunnista kolmeen tuntiin. Nyt ei ole enää sellaista. Taisi kaikki - myös se päänsärky - olla kovan stressin seurausta.

Maanantaina alkaa koulu. Kun jaksaisi 10 kuukautta tsempata, niin sitten se olisi putkessa. Tuntuu, etten millään voi jäädä samanaikaisesti eläkkeelle, kun koulu loppuun. Minähän tuun pitkähäntäisiin täihin, jos kaikki yhtäkkiä jää pois. Eli näillä näkymin ainakin jatkan vielä tätä osa-aikaeläkettä. Sehän on aika mukavaa: 3 pv töitä ja 4 pv vapaata. No, huomenna voin jo taas olla toista mieltä. Eipä sitä kannata vielä huolehtia ensi syksyn asioista, mennään nyt tätä. Näin tapasi äitini sanoa, kun oli raskaita aikoja.

Uma-kissa on saanut uuden nimen: Kiisseli. Iina vähän vastusteli, mutta sanoin, että tietenkin virallinen nimi on Uma Salo ja lempinimi Kiisseli Pesonen. Eikös se kuulostakin hyvältä. Me ollaan pärjätty ihan hyvin allergioittenkin kanssa, vaikka Kiisseli on yöt sisällä, kun on kylmä. Siitä on tullut kyllä aika kranttu. Voitteko ymmärtää, ettei kissa syö tuoretta kalaa!!! Mutta Kiisselipä ei syö. Purkkiruokaa vain ahtaa isoon mahaansa.

Tässä vielä sinisen hämärän kuva iloksenne.

Eipä ihmeitä

siis kuulu, jos niinkuin sitä ajattelit kysyä.
Ei ole ollut oikein hyvä olo moneen päivään. Maha ollut kuralla eilen illalla ja yöllä ja pää ei tiedä särkeäkö vai ei ja huono olo.... blääh.. ja huomenna töihin. No se ei mitään, ihan mukava sinne on mennä.

Perjantaina mennään Liisan kanssa evankelistakodille Vilppulaan rukous- ja paastopäiville. Sitä odotan kovasti. Odotan myös kovasti meidän viidennen lapsenlapsen syntymää. Taas uusi ihana vauva. Mitähän mahtaa Nelly tuumata?

Eilen olin Iinan ja Martinin kanssa tyhjäämässä Lillstugonia - Iinan mummonmökkiä - se kun on vuokrannut sen. Ihan hyvä, ettei seiso tyhjillään siellä, kun nuoret asuu kaupungissa. Kävin myös edestakaisin vuokraajan äidin, Marja-Leenan luona. Hän on hyvä ystäväni. Pitäis vain joskus haalia aikaa, että sais kunnolla jutella. Ei olla moneen vuoteen istuttu kahdestaan juttelemassa kaikesta maan ja taivaan alla. Usein Petolahdessa asuessani niin tehtiin. Monet huolet on toisillemme kerrottu...

Nyt vain kaikille hyvää loppiaista.

1.1.2009

Ja taas saa opetella uuden vuosiluvun kirjoittamisen. Kun olin vielä alle 10-vuotias ja asuimme maalla, meillä oli tapana vuoden vaihtuessa kilpailla siitä, kuka kirjoittaa nopeimmin vuoden vaihtumisen jälkeen uuden vuosiluvun - seinätapettiin... huhh..eikä vanhemmat edes kieltäneet.

Illalla oltiin ystävien luona Laihialla vuodenvaihdetta viettämässä. Oli mukava turinailta. Karihan luonnollisesti posauttii muutaman raketin, me Riitan kanssa vain katseltiin ikkunasta. Aamulla heräsin sellaiseen päänsärkyyn, etten muista koska olisi ollut niin kovaa särkyä aikaisemmin. Käytiin eilen ennen vieraisille menoa syömässä kiinalaisessa ravintolassa ja Munnilla meni maha sekaisin ja luulen, että meillä oli lievä ruokamyrkytys.... olen ottanut 900 mg särkylääkettä, mutta ei kipu silti ole kokonaan poissa. Ei kovaa kuitenkaan.

Nukuttiin kymmeneen ja aamiaisen jälkeen käytiin kävelyllä. Pitihän mun kokeilla uutta kevyttoppapukua ;)



ja kädessä äitirakkaan noin sata vuotta sitten karitsan villasta kutomat lapaset. Eiks oo hieno puku, vain huppu puuttuu. Onneksi mulla on siihen sopiva irtohuppu, jossa turkisreunus ja kaikki. Kun olin sitä etsimässä kaupoista tiistaina, totesin miten suuri merkitys palvelevalla myyjällä on. Citarissa etsiskelin itse satojen pukujen seassa ja sovitin muutamaa....ei hyvä....Prismassa ei ollut mitään kunnollista ja ylätori urheiluliike mikäsenniminytonkaan.... kaikki rekit ja telineet pursusivat toinen toistaan hienompia takkeja ja pukuja. Kuljin kuin eksynyt lapsi vaatteiden keskellä. Lopulta sovitin kahta - toinen liian iso ja toisen housut ei menneet kiinni. Höh....sitten menin Intersportiin - vai mikä se on, siinä Aktian sisäänkäynnin vieressä. Siellä oli oikea myyjä palvelemassa. Kerroin haluavani kevyttoppapuvun ja toinen, mitä hän näytti oli se, jonka ostin. Sovituksessakin hän oli mukana. Kyllä ostopäätöstä helpottaa myyjän näkemys. Ei silti, jos myyjä sanoo vaatteen olevan hyvännäköinen ja sopiva, vaikka ei ole, ei asikas helposti tule uudelleen. Entisenä vaatekauppiaana tiedän, miten paljon myyjä voi asiakkaan päätökseen vaikuttaa. Mutta hyvä tuli.....

1000 palan Muumi-palapeli tuli valmiiksi. Joulusta asti sitä on väsätty. Välillä yhdessäkin Munnin kanssa. Oli ihan mukavaa ajanvietettä.



aikamoinen urakka.
Päänsärky taitaa ruveta kovenemaan...

Eipäs tässä kummempia. Hyvää tätä vuotta vain sinulle lukijani.