Prinsessakakku

Tänään tuli tehdyksi elämäni ensimmäinen prinsessakakku. Mia asetteli koristeet. Saa nähdä huomenna, miltä maistuu, kun Cajsan 3-vuotissynttäreillä maistellaan. Vähän jännittää.

Tässä prinsessa ja prinsessan kakku....

Minä hiihtelen hankia hiljalleen...

minä hiihtelen siskoni kanssa. Koti tuolla se vilkkuvi kultainen, tuli taasen on takassansa. Emo huolella käy, eikö lapsia näy, kun ilta jo hangilla hämärtäy. Me hiihdämme alta ikkunan, me katsomme salaa sisään. Isä pitkää piippua polttelee, emo takkahan halkoja lisää...... alakouluaikojen muistoja.

Niin, kun tulin neljän paikkeilla töistä kotiin ja aurinko paistoi pilvettömältä, siniseltä taivaalta, oli aivan pakko lähteä hiihtämään. Vaikka sitä ihanuutta en olekaan harjoitellut moneen vuoteen .

Ei, kun monot jalkaan ja kellariin suksia etsimään. Löysin niitä ison kasan ja lyhimmät sieltä sain vaivalla raahatuksi ulos. Ja eikös mitä, niissä oli jotkut rotanloukku-siteet. Takaisin samaan paikkaan. Muistelin, että onhan mulla melkein uudet suksetkin jossain ja löytyiväthän ne. Nätisti suksipussiin pakattuna Munnin suksien kera. Sukset ja sauvat ulos ja monoja siteisiin sovittelemaan. Ei sovi, ei sitten millään, vaikka monon nokassa on se rautasilmukka, johon side pitäisi painaa.

Soitan Munnille. Ei auta. No, Munnihan hoksasi, että mulla on väärät monot jalassa. . Välipojan vanhat taitavat olla. Ei muuta kuin takaisin etsimään oikeita monoja, jotka löytyivätkin ulkovarastosta. Hiki tuli pintaan, kun kenkiä vaihtelin. Mutta sitten jo onnistuikin suksien jalkaan laittaminen.

Aurinkolasit päähän ja menoksi. Vähän oli huteraa menoa ensin, mutta pian vanha taito palasi. Harmi vain, että sukset taisivat luistaa paremmin taakse- kuin eteenpäin. Hiihtelin läheisen saaren rantaan saakka vinosti aurinkoon. Näin sai vasen poski mennessä aurinkoa ja palatessa oikea poski . Oli kyllä aivan mahtavaa lykkiä ihanassa auringonpaisteessa. Runsaan puolen tunnin pikku hujautus, mutta aivan hikinen olin.

 

Nyt sitten suihkunraikkaana tässä kirjoittelen. Kohta on pakko lukea hieman huomiseen tenttiin. Koko sosiaaliturvan kurssi vedettiin viikossa. Ihan hölmöä ja se kun olis kuitenkin aika tärkeää asiaa. Mutta onneksi on ryhmätentti, kai joku aina jonkin kohdan osaa.

Muistakaa lähetystyötä....

Poikien tyttäret

Frankie-boy tykkää Cajsasta, kattokaa vaikka

Aika suloista vai mitä...

Ja tässä Nellyllä on mehiläisen siivet. Isun oli kerran pakko ostaa kirpparilta mehiläispuku, tässä vain siivet ja rannekkeet

Kohta lähdetään mettä keräämään....

Ihania lapsia..... pikkupoikia näette myöhemmin.

Sisko tuli eläkeikään

ja täytti siis 65 vuotta. Mulla taitaa eläke alkaa yt-neuvottelujen myötä hieman aikaisemmin. Olenhan pähkäillyt jo kauan jäisinkö eläkkeelle ensi vuoden vaihteessa vai jatkaisinko 65 vuoteen saakka. Ei taida tarvita enää pähkäillä, jos mut päättää asiasta mun puolesta. Jää nähtäväksi.

Kaksi koulupäivää - tai oikeammin iltaa - jäljellä. Tiistaina neljä tuntia sosiaaliturvaa ja torstaina siitä tentti. Sitten alkaa hulvaton elämä. No, taitaa olla jäljellä vielä muutama tehtävä ja opinnäytetyö. Harjoittelu suoritetaan sitten, kun löytyy siihen aikaa. Nyt tuntuu aivan tosissaan siltä, että tein viisaan ratkaisun, kun jätin tämän kevään alkavan harjoittelun pois ohjelmastani.

Kohta täyttää ensimmäinen lapsenlapseni 3 vuotta. Kyllä aika kulkee nopeasti. Lupasin tehdä prinsessakakun. Onneksi netistä löytyy reseptejä roppakaupalla. Vaaleanpunainen sen olla pitää ja prinsessakruunu koristeena. Oijoi....toivottavasti onnistuu. Niin ja Munnin ainut lapsenlapsi täyttää päivää ennen 16 vuotta. Hänen synttäreilleen ei valitettavasti päästä. On sikakallista mennä tästä yli Ruotsiin, Turusta on paljon edullisempaa.

Niin ja nuorin lapsenlapseni ristitään pääsiäisen jälkeen. Onni on saada lastenlapsia.

Ollaan suunniteltu lähteä 2.4. Ruåttiin Munnin pojan luo. Samalla tapaillaan muita hänen sukulaisiaan ja ajetaan jopa aivan ystäväperheen luo Etelä-Ruotsiin Olofströmiin saakka.

Voi joo..meinas aivan unohtua. Olin suunnitellut, että Ruotsissa mennään vaatekauppaan ja ostetaan molemmille ristiäisvaatteita. Eilen koulun jälkeen "eksyin" Rewelliin ja löysin Maijasta -70 % tangosta aivan ihanan jakun. Heti, kun näin sen, tiesin, että se on mun. Onneksi löytyi vielä sopiva koko. Gerry Weberin jakku ja alkuhinta 159 euroa, mutta sain sen 47,70 e. Sitten ostin vielä mustat satasen farkut, jotka sain 28 euroon.  Kiittelin Herraa mielessäni.

No koettakaahan päriätä, ja jos ette, niin soitelkaa ;)

David Wilkerson

Sitten vähän erilaista asiaa kuin edellisessä viestissä. Niille, jotka eivät tiedä kuka on otsikon mies, kerrottakoon, että hän on amerikkalainen Jumalan profeetta. 60-luvulla hän sai kutsun New Yorkiin jengien pariin ja hänen työnsä kautta tuli uskoon mm. Risti ja linkkuveitsi ja Juokse poika juokse -kirjojen päähenkilö Nicky Crutz, joka aivan hiljattain kävi täällä Suomessa.

Wilkerson kirjoitti 70-luvulla kirjan nimeltä Näky, joka on profetiaa siitä, mitä on tapahtuva aikojen lopulla maailmassa. Suuri osa tuon kirjan ennustuksista on jo tapahtunut. Mm. tämä Amerikan talouskriisi on siinä ennustettu. Kirjasta on otettu monta painosta. Luin sen hiljattain uudelleen ja se toden totta kertoo tästä ajasta.

Facebookissa oli maininta viimeisimmästä Wilkersonin profetiasta viime viikolta, se on päivätty 7.3.2009. Jos haluat lukea sen, tässä osoite: http://www.kolumbus.fi/jouko.piho/sivu10.htm. Se on käännetty suomeksi. Jos haluat tarkistaa sen Wilkersonin omilta sivuilta, tässä osoite: http://www.worldchallenge.org/en/node/6304. Viesti on otsikoitu "Kiireellinen sanoma".

 

Tanssii tähtien kanssa!

Täällä taas. Koulua enää tämä viikko ja ensi tiistai-iltana. Sitten harjoittelujakson aikana suoritetaan yksi kurssi eli 7 tuntia. Ja niin on koulutunnit tältä keväältä ohi. Vain yksi kurssi jää syksyyn, jos sitäkään. Toki tehtävää vielä paljonkin löytyy, mutta ei tarvi töiden jälkeen enää kouluun rientää. Tällä viikolla onkin sitten rankkaa, kun on joka arki-ilta ja vielä lauantaina tunteja, mutta ahhh....sitten koittaa vapaus! Tuntuu oikeastaan aika uskomattomalta. Vaikka ei tietenkään pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa!

Nyt kerron teille salaisuuden. TV:stä ei mielestäni tule paljonkaan katsottavaa ohjelmaa muualta kuin TV7:lta. Mutta on yksi asia, jota mun on vaikea ohittaa. Nimittäin Tanssii tähtien kanssa. En kerta kaikkiaan voi sille mitään, että tanssi - nimenomaan tämä perinteinen kilpatanssi - sykähdyttää mua. Johtunee siitä, että harrastin sitä nuorena. Sanoin Munnille illalla, että haluan kyllä taivaassa tanssia englantilaista valssia (hidas valssi). Se on mun suosikkitanssi. Sen hidas, keinuva tempo ja kauniit kuviot ja mielettömän kaunis vakiotanssien leninki naisella. Se tuntuu sielun sopukoissa asti ja nostaa joskus kyyneleen silmäkulmaan. Munni kyllä hieman epäili mahdetaanko taivaassa sitä tanssia. Mutta miksi ei, Jumalan kunniaksi! Nyt varmaan mun uskovaiset ystävät kauhistuu.... huhh.. tuota Heekaa! Mutta minkäs sille voin?

Eipä tässä muita salaisuuksia taida olla kerrottavana. Mun nuorempi isosiskoni täyttää huomenna 65 ja jää tämän viikon jälkeen eläkkeelle. Mulla on vielä hakusassa jäädäkö ensi vuoden vaihteessa vai jatkaa 65:een saakka. Eli vielä pari vuotta. Aika näyttää....

Yskää ja opiskelua

Aamulla totesin, että taas meinaa yskittää. No, Uma oli Munnilla hoidossa viikonlopun, kun minä olin etelässä. Olen tullut siihen tulokseen, etten oikeastaan ole allerginen - muutenhan ne kissan ihon epiteelit vaikuttais, kun ne säilyy viikkoja tai kuukausia asunnossa - vaan en kestä niitä karvoja. Uma on karvanajolla, pudottanee talviturkkiaan, koska sellaista pohjakarvaa oli irtoillut isoina tukkuina. Muistelen, kun odotin Iinaa viimeisillään, mulla oli aivan kamala yskä monta viikkoa. Totesin myöhemmin sen johtuneen siitä, että istuin kaiket vapaa-ajat ja kudoin. Langasta irronneet höytyvät sen aiheuttivat. Samaa näyttävät tekevän eläinten karvat.

Tämä oli siis pohjustusta sille, että mun oli pakko imuroida, vaikka se on ihan oikeutetusti Munnin hommia . Ja nyt tuntuukin jo paremmalta. Loppupäivän olen tehnyt koulutehtäviä. Hohhoijaa...pitäis lähteä kävelylle. Munni lupasikin tulla mukaan, kunhan pääsee irrottautumaan työstä.

Koulua enää kahdeksan päivää, sitten alkaa harjoittelujakso, jonka minä siis jätän väliin. Ehkä toukokuun lopussa ja kesäkuun alussa on vielä jokunen tunti.

Mulla meinas lopputyö mennä pieleen. Teen sen omaishoitajan jaksamisesta ja Vaasassa on just viime vuoden lopulla tehty sellainen. Kun valitin sitä välipojan ja vaimonsa täällä käydessä, hänen vaimonsa hoksasi, että miksi en kysy Mustasaaren kunnasta. No, enhän toki sitä hoksannut, minähän vain asun siinä kunnassa.

Siispä tänään meilasin omaishoidonohjaajalle ja hän heti vastasi ja pyysi soittamaan. Ja niin sovittiin tapaaminen ja hän lupasi auttaa mua. Juppiii... kait sekin siitä sitten järjestyy. Ei enää olekaan paljon jäljellä tätä opiskelua. Yksi kurssi on kotitentin puolikasta vaille valmis, toisesta on vielä joitain tunteja. En edes muista tuleeko siitä tehtävää. Sitten sosiaaliturvan kurssi alkaa ensi viikolla ja syksyllä kaiketi on vielä yksi kurssi tietoverkoista jäljellä. Niin ja ne kaksi peruskurssia, joita en saa hyväksi, koska ei ole aikaisempaa alan koulutusta. Ne on piece of kake...pikkujuttu....toivottavasti. Ja sit tää lopputyö ja se viimeinen harjoittelu, josta en yhtään tiedä, miten sen saan suoritetuksi. Eli ei ole enää tytöllä paljoa jäljellä.

Kohta Munni tulee ja lähdetään kävelylle. Tänään on suojasää. Vois vaikka tehdä lumiukkoja. Huomenna lähdetään käymään esikoisen luona ja viedään Uman talo sinne. Uma itse muutti sinne keskiviikkona.

Vaasa-Helsinki-Espoo-Inkoo-Helsinki-Vaasa

Tulipahan tehtyä pieni kiertoreissu viikonloppuna. Ihan mukavaa oli käydä vanhinta siskoakin kattoos ja tavata hänen perhettään, joita en ollutkaan nähnyt aikoihin.

Inkoossa olin hyvän ja pitkäaikaisen ystäväni luona. Käytiin lauantaina Siuntion hyvinvointikeskuksessa uimassa ja sen jälkeen syötiin hyvin ja hyvää.

Sunnuntaina sitten alkoivat taas Hellevin kommellukset. Päätin lähteä kotiin klo 16.06. junalla ja saavuin Hesaan ajoissa. Kampissa menin kahvilaan teelle, mutta myyjä väitti, ettei kone hyväksy mun pankkikorttia. Sanoin, että varmaan teidän koneessa on vikaa, kun ostin sillä eilen. Onneksi olin joutunut ennen lähtöäni Espooseen käymään automaatilla, kun piti maksaa bussikyyti. Eli selvisin euroilla siitä pulasta. No rautatieasemalla päätin ostaa lehtiä matkalle ajankuluksi ja taas myyjä sanoi, että korttia ei kone hyväksy. Tämä myyjä olikin sitten kokeneempi kuin edellisen paikan ja totesi ykskantaan, että kortti on vanhentunut. Eli edellispäivänä oli 28.2. ja silloin oli kortin viimeinen käyttöpäivä. Vielä oli rahaa taskun pohjalla, joten ei hätää.

Tulin rautatieasemalle hieman ennen puoli neljää ja pariakymmentä minuuttia vaille neljä päätin tarkistaa netistä ostamani ja kotona tulostamani e-lipun. Ja...jäykistyin kauhusta. Olin varannut paikan klo 15.30 junaan, joka oli lähtenyt 10 minuuttia sitten. Piti oikein tarkistaa asia pariin kolmeen kertaan. No, mitä nyt? Ei muuta kuin lipunmyyntiin jonoon. Siinä hokasin, että voinhan soittaa VR:lle ja lipussa olikin puhelinnumero. Puhelimessani oli viimeinen pylväs menossa eli piti olla nopea. No, muistin sitten, että mullahan on sellainen patterilla toimiva pikalaturi ja kaivoin sen esiin. Siinä näytti olevan kosketushäiriöitä, joten jouduin koko ajan painamaan siitä, että se latasi.

Mutta takaisin puheluun. Herttainen neitokainen kertoi, että e-lippu käy vain varattuun junaan eikä olisi muita vaihtoehtoja kuin ostaa uusi lippu. Nikottelin vähän, mutta eihän siinä mikään auttanut. Lopetin puhelun ja jatkoin jonotusta, mutta hetikohta hokasin, etteihän mun pankkikortti toimi. Kääk...ei muuta kuin uusi puhelu. Kerroin tilanteeni ja että eikö nyt sitten ole mitään keinoa, kun mulla on hätätilanne, eikö voisi saada esim. pankkisiirron. No typykkä lupasi kysyä asiaa ja palasi hetken kuluttua ja kertoi, että voisin kertoa asiani konduktöörille ja antaa hänelle kaikki henkilötietoni, niin ehkä saisin maksaa laskulla. Hän kertasi vielä sen, että mun pitäisi antaa KAIKKI henkilötietoni. No, eikun junalaiturille odottamaan junaa, joka pian sitten tulikin. Hetken kuluttua junalle tallusteli kaksi konnarin näköistä miestä. Pysäytin jälkimmäisen ja kerroin hätätilanteeni. Hän oli ulkomaalaistaustainen nuori mies ja puhui hiemon hoono soomi, mutta sanoi iloisesti, että ei hätää, kyllä me sulle lippu järjestetään. Mene tuonne alakertaan tai ravintolavaunuun, niin käyn kysäisemässä pääkonnarilta.

Minä sitten reippaana tyttönä menin eka vaunuun ja heti oven viereen istumaan. Kun juna oli lähtenyt tämä nuori konnari tuli ja sanoi, että kaikki järjestyy. Hän pyysi e-lippuni, leimasi sen ja antoi kuitin Seinäjoelle asti. Sanoi vielä, että kyllä matka Seinäjoelta Vaasaankin järjestyy (siinä oli nimittäin junan vaihto).

Ja näin kävikin. Vielä yksi konnari kävi tutkailemassa lippuja ja Vaasan junassa oleva vain leimasi lipun sitä sen kummemmin tarkistamatta.

Että sellainen seikkailu Heekalla tällä kertaa. Ei tuu elämä yksitoikkoiseksi, kun välillä vähän seikkailee sano tämä täti.

p.s. tässä kuva hevosista, joita käytiin kattomassa Inkoossa.

Kuka tykkää hevosista? Minä syötin niitä kädestä, ystävä ei uskaltanut. On ne kyllä vähän liian isoja kaveriksi.