Nelly 3 vee

No niin, nyt on jo toinen lapsenlapsi 3-vuotias. Kakusta tuli tämän näköinen, ei ollenkaan niin kaunis, kuin halusin. Vielä on oppimista pursotusten kanssa isulla kovasti

Mamma laittoi kynttilät myöhemmin.

Ja se leikkimökki on nyt vihdoin valmis. Käytiin aamulla, kun perhe oli vielä saaressa, laittamassa rusetti mökkiin

Vähän sisäkuvia

Laitoin ikkunaverhoihin kapeat punaiset nauhat, jotka piti verhoja sivussa. Kun Nelly ja Nea leikkivät mökissä eka kertaa, nauhat hävisivät ja mammalle sanottiin, että ne oli roskia...

Tässä vielä kuva ikkunalaudan kissasta, hiirestä ja kukasta

Juhlien aikana Munni ja Nelly sulkeutuivat typykän huoneeseen. Kun kävin kurkistamassa, he makoilivat lattialla Nellyn täkin alla ja lähettelivät tekstiviestejä Muumi-mammalle ja Nuuskamuikkuselle

Lauantaivapaapäivä

Tänne kojelautaan on taas tehty muutoksia. No, nyt on lauantaiaamu kello puoli kymmenen ja oltu ylhäällä jo pari tuntia. Puurot syöty ja isäntä jo ensimmäisillä päikkäreillä. Se kyllä nukkuu nykyään tosi paljon päivälläkin. Se vanhuus....ei se tule yksin.

Eilen oli Iina Antun kera kylässä ja laitoin kolmen ruuan päivällisen. Hyvin näytti maistuvan. Sienikeittoa alkuruuaksi, kreikkalaisia lihapullia bulgurin ja vihersalaatin kera ja jälkiruuaksi pannacottaa vadelmien, vaahterasiirapin ja mintunlehtien kera. Mmmmm, hyvää oli, vaikka itse sanonkin. Söpöiltä nuo nuoret vaikuttivat. Iina aivan innoissaan alkaneesta opiskelusta. Lieneekö tullut äitiinsä . Hui, mulla onkin taas kova syksy edessä. Pitäis lukea noin 370-sivuinen tenttikirja 11.9. mennessä ja päästä vielä tentistä läpi. Vihoviimeisen kurssin luennot alkaa 1.9. ja loppuu 6.10, siis tiistaisin. Lopputyö vielä kesken. Tää kaikki pitää saada valmiiksi lokakuun loppuun mennessä. Kun jaksais vielä rutistaa. Työt loppuu samoihin aikoihin eli sen jälkeen lepäillään laakereilla.

Nyt silitysrauta odottaa ja sit pitäis ryhtyä lukemaan. Siinä on vain se ongelma, että haluan lukea joko keittiössä tai olohuoneessa ja jos Munni haluaa kuunnella ratioo tai katella telkkaria, se häiritsee. No, tähänkin asti on selvitty.

Olokaahan ihimisiksi....

Ihan totta...

ei jaksa eikä huvita ja pitäiskö sitten huvittaa. Viime yönä käytiin keskustelua sänkykaverin kanssa kolmelta. Käyhän se niinkin. Tahtoo taas useina öinä valvottaa. Mutta seuraavana aina sitten nukkuu paremmin.

Pitäkää peukkuja, että Nellyn kakunkoriste ehtii tulla ennen perjantaita, muuten on isu liemessä.

Koittakaa päriätä....niin minäkin koitan...

Mitähän se sai....

Nitähän mahtaa olla Ulpu Helinän paketissa? Siskokset ihmettelee....vai ihmettelevätköhän sittenkään....

Mutta hauskaa oli, kun Liisan kassista löytyi aina vaan uusi paketti eikä ollenkaan tullut niitä korvakoruja, joita Ulpu oli halunnut. No, tulihan ne vihdoin toisilta henkilöiltä. Helinä sai muuten Helinä-nimisiä Kalevala-koruja ison kasan. Miksei missään oo mitään Hellevi-nimisiä? Ei mukeja, ei koruja eikä muutakaan....

Täytekakku Ulpu Helinälle

Siis onkohan ketään yhtä kommellusherkkää ihmistä kuin minä? No ehkä mun esikoinen. Kun hän oli pieni, hän joskus sanoi, miksi mulle aina saattuu kaikkea? No, minä voisin sanoa samoin. Toisaalta se taitanee johtua siitä, että minä en kerta kaikkiaan osaa suunnitella.

No, pyysin lupaa saada tehdä Helinälle synttärikakun. Just mun tapaista. Sitten netistä katteltiin, minkähänlaisen rouva haluaisi. Mustikkaa sen kuulemma piti olla ja päällä pensasmustikoita. No koristeluehdotukesta kieltäydyin heti kättelyssä. Jos mä teen kakun, haluan ite päättää koristelusta.

Haettiin aineet yhdessä ja eilen aamulla tein pohjan. Mulla on yksi 3,5 litran vuoka, jonka voitelin. Mutta, kun taikina oli valmis, totesin, ettei se millään mahdu siihen vuokaan. Hohhoijaa....onneksi Lepikossa on hyvä keittiövarustus. Siispä sinne tutkailemaan löytyiskö lainaksi isompaa vuokaa. Olihan siellä halkaisijaltaan isompi, mutta aika matalareunainen. Pakko siis yrittää. Ja se onnistui.

Olihan mun pakko käyttää se voideltukin vuoka hyväkseni, joten tein siihen Nellylle 3-vuotissynttäreitä varten jo pohjan.

Sitten illalla, kun olin tehnyt lasagnea meille ja välipojan perheelle - Nellyhän oli meillä yökylässä, kun halusi lähteä Munnin mukaan ja muu perhe tuli häntä hakemaan kauppareissullaan. Niin, sitten täyttelemään kakkua. Sain kuin sainkin sen leikatuksi kolmeen kerrokseen. Pohja siis vain uuden Tupperwaren kakunkuljetusastian pohjalle. Siihen päälle eka mustikkasosekerros ja sen päälle olisi pitänyt laittaa mustikkavaahto, jonka olin tehnyt ohjeen mukaan. Mutta voi rähmän käki....se oli niin löysää, etteihän se millään pysy kerrosten välissä. Sormi suussa mietin. Eipä muuta kuin irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi ja ujutin kakun tekeleen sille ja reunat kiinni. Eli päätin koota kakun vuokaan. Joskus olin sellaisesta lukenut netistä. Ja hyvin meni - toinen kerros. Mustikkavaahtoa oli hirveän paljon ja kerroksesta lienee tullut aika paksu, koska toisen kerroksen laittamisen jälkeen vuoka oli täynnä. Ja jäljellä vielä yksi täyteväli ja päällimmäinen kakkukerros. Mikäs nyt neuvoksi? No, onneksi mä olen aika kekseliäs ja olin huomannut, että Lepikossa on kaksi samankokoista irtopohjavuokaa. Ei kun hakemaan toiset reunat ja teippasin ne maalarinteipillä edellisten reunojen päälle. Ja kas, taas oli tilaa parille kerrokselle. Vaahtoa jäi muuten vieläkin paljon jäljelle.

Sitten jääkaappiin hyytymään. Jännitys oli huipussaan, kun hain sen tänä aamuna koristelua varten esiin. Mutta ei mitään. Teipit irti ja veitsellä reunoja irrotellen löysin hienon ja korkean kakun - ja hyvin hyytyneen. Vetelin kakun leivinpaperista Tupperin pohjan päälle. Sitten vain kerma-rahkaseos päälle ja koristeet, jotka napsin ulkoa. Tässä tulos.

Miltäs näyttää? Nuo reunat ei tulleet oikein hyvät. Mutta ilokseni voin kertoa, että sijoitin  keväällä Tupperware-astioihin ja yksi on ylitse muiden. Pursotin. En siis koskaan ole niin hyvää pursotinta käyttänyt. Kaikki kakuntekijät nyt ostamaan Tupperin pursotin.

Nyt paplarit pois päästä ja vaatteet vaihtoon ja menoksi. Toivottavasti saadaan komeus perille Vassoriin ehjänä. Muuten sen kuljetusastian kupu ei sovi tuohon päälle.

Hyvää synttäriä Ulpu Helinä - eikös muuten ole isä ja äiti antaneet tyttärelle kauniin nimen?

Yöheräämisiä

Illalla just, kun oli menty sänkyyn, Munnin puhelin soi. Soittaja on seurakuntaneuvoston jäsen, hän sanoi, että Vaasan kirkko palaa. Hän oli kuulemma kävellyt siellä ja kirkon luona oli ollut 4-5 paloautoa, tornista tullut savua ja savusukeltajat menossa sisälle. No, mehän kauhistuttiin. Sehän on melkeen niinkun Munnin kirkko, kun hän sitä hoiteli 8 vuotta. Se meinas siltä seisomalta läheteä Vaasaan, mutta minä estelin ja sanoin, että katotaan BotniaTV:n citykamerasta. Yritin sitä ensin netistä, mutta ei toiminut ja eikun vanha kunnon langaton lankapuhelin käteen ja näpyttelemään. Kuva tuli telkkariin, mutta näppäimistä ei toiminut kuin nelonen, joka siirtää kuvaa vasemmalle. Ei mikään tsuumaus tai tarkennus toiminut. Aijai....anvialaiset... Puheluaika on rajoitettu enkä vielä kolmen puhelun aikana ollut päässyt kirkkoon saakka.

No kohta puhelin soi uudelleen ja sama mies sanoi, että väärä hälytys. Kyseessä oli hänen mukaansa mehiläisparvi, joka oli niin suuri, että vaikutti savulta. Joku sivullinen lienee kutsunut palokunna. Tämän päivän Vasabladetissa oli siitä pieni uutinen, mutta Pohjalainen ei maininnut mitään.

Eipä muuta kuin nukkumaan. Noin tunnin unen jälkeen puhelin soi taas. Siellä oli hätäkeskus, joka kyseli Alskathemmetin isännän perään, kun hän ei vastannut puhelimeen. Siellä oli palohälytysyhteys poikki. Munni soitti isännälle lankaan, mutta ei saanut kiinni. Yritettiin taas nukkua, niin kohta puhelin taas pärisi. Nyt soitettiin hätäkeskuksesta, että Lepikonkin yhteydet on poikki. No, isäntä soitti Anviaan. Kello oli silloin 00:08 ja sieltä kerrottiin, että tekevät joitain huolto- tms. töitä, joten on noin puolentoista tunnin katkos. Mä muuten olen töissä Anvialla

Sen jälkeen kuunneltiin ukkosta ja nähtiin parit salamat. Ei tullut onneksi lähelle rajuilma, vaan pysytteli muualla.

No, aamulla taas töihin. Että sitä rataa.

Kansikuvahommia

Koko aamupäivä meni kuvatessa kohteita srk-lehden kansikuvaa varten. Lopulta se onnistui.

Illalla oltiin taiteiden yössä, oli tosi paljon ihmisiä kaupungilla. Samba-karnevaalikin tuli nähdyksi. Jotenkin tuli sääli, kun katseli pieniä tyttöjä, jotka oli puettu aikuisten tapaan hyvin paljastaviin vaatteisiin ja töyhdöt laitettu päähän. Siinä he yrittivät kovasti matkia napatanssijoiden liikkeitä. Mielestäni tuollainen ei vielä kuulu lasten maailmaan. Ollaanko me menossa samaan suuntaan kuin oli keskiajalla, jolloin lapsia pidettiin pieninä aikuisina?

Muutenkin olen miettinyt sitä, että lapset joutuvat nykyään liian usein näkemään ja kokemaan aikuisten maailmasta asioita, joita heillä ei vielä ole kykyä käsittää. Ennen oltiin lapsia ja liiankin tietämättömiä, nyt ollaan liiankin tietoisia. En ihannoi entisiä aikoja. Lapsilla on nykyään tosi paljon tietoa jo pienestä pitäen ja paljon hyvää tietoa, mutta ennen lapsi sai leikkiä ja kehitellä itse asioita ja mielikuvitustaan. Ei tarvinnut kiirehtiä aikuisuuteen. Annetaanko tänään kaikki lapsille liian valmiina? Ehkä ennen kuitenkin oli niin, että asiat tulivat lasten tietoisuuteen enemmän ikäkautta vastaavasti. En tiedä, tällaisia ajatuksia vain päässäni on viime aikoina pyörinyt. Ja ajatellahan saa!

Musaa...

Olin just ryhtymässä rupeemaan - sitä haastattelua - niin ulkoa alkoi kuulua musisiointia. Pakkohan sitä oli pysähtyä kuuntelemaan. Munni puheli illalla jostain orkesterista, joka tulee yöllä eikä luvannut olla heitä varten hereillä. Saunan lupasi kuitenkin laittaa päälle. No, eipä hätää - täällä on keva-rippileiri (kehitysvammaiset) ja yövahti päästi pojat sisään.

Tuonne meren puoleiselle pihalle raahasivat vehkeensä ja ryhtyivät soittelemaan. Kun laulu alkoi, alkoi mullakin jalat notkua ja peppu hyppiä. Sanoin Munnille, että mukavaa musiikkia. Ihan kuin lastenlauluja. Munni siihen, että ne on jotkin palikat, jotka menee illalla taiteiden yöhön soittelemaan. No, minä heti äkkäsin - FRÖBELIN PALIKAT - eeeiiii, ne on meidän takapihalla ja laulaa ihania lastenlauluja. Ihan totta ja ihka elävänä. Konsertti alkaa yhdeltä ja voitte arvata kuka kans on mukana. Tosi mukavia sanoja lauluissa on.

Laitan teille kuvia sitten ensi kirjoitukseen - jos jaksan.....

 

No niin konsertti on pidetty. Ja on korjattava edellistä kirjoitusta sillä, ettei kyseessä ollut suinkaan Fröbelin palikat vaan Pieni suuri seikkailu -niminen orkesteri. Oli tosi hyvä 45 minuuttinen. tässä kuva orkesterista

ja kansa eli mukana. Siinä samalla tuo sini-puna-paitainen laulajamies voimistelutti meitä melkein joka laulun kanssa. Videoin yhden laulun, mutta en viitti laittaa nettiin. Kannattaa mennä illalla taiteiden yöhön kattoon näitä kirkon puistoon.

Isovanhempien ja lastenlasten leiri

No niin leiri on pidetty ja Österi nähty. Ja hieno leiri oli ja paljon lapsia ja vähän vähemmän isovanhempia. Kannattaa mennä.

Nelly oli leirin kuopus, mutta pärjäsi siinä kuin muutkin. Kun takaisintullessa Nelly linja-autossa halusi harjata hiuksiaan eikä siitä näyttänyt tulla loppua ollenkaan, minä jo hieman tuskastuneena kysyin, miksi niitä aina vaan pitää harjata, tuli napakka vastaus: "mun hiukset on ristiin rastiin". Että silleen....

Ja huomenna taas arki koittaa ja työ maittaa....