maanantai 26. lokakuuta 2009

Maanantai 26.10.2009


Ei tämä vielä miltään sen kummemmalta tunnu. Kuin olisi loma alkanut. No, kestää ennen kuin kolahtaa. Mutta toivottavasti kolahtaa kivasti.


Munni on vihdoinkin laskenut verkot vesille ja kalaa on tullut ihan kivasti. Naamakirjassa jo esittelin kuvaa kahdesta siiasta ja yhdestä meritaimenesta. Tässä on eilinen saalis



Isompi oli mätisiika.


Tässä tämän aamuisen verkkojen kokemisen tulos



taitaa tulla joillekin ihan kademieli, mutta ei se mitään. Kalakaupastakin saa kalaa, ellei ole mahdollisuutta itse niitä vedestä nostaa.


Taas oli suurimmalla siialla isot mätipullukat mahassa. Pakkasessa on siis jo joulun mädit odottelemassa.


Tänään käyn tekemässä yhden haastattelun srk-lehteen ja sitten hierojalle. Aahhh.. nautittavaa.


Koskahan alkaa se keittiön kaappien siivous? Oltiin nuoremman isosiskon Liisan kanssa vanhemman isosiskon, suvun yhteisen Kaisa-mamin, luona Tapiolassa. Hän on sen verran huonokuntoinen, ettei enää pysty tekemään oikeastaan mitään. Niinpä me reippaina tyttöinä otettiin ja siivottiin hänelle. Mulle lankesi keittiö, joten kokemusta on. Yksi niitä nautittavimpia tunteita mielestäni on se, kun ison siivousurakan jälkeen saa istua ja ihailla kättensä jälkeä.


Kaisa-mamin tytär lainasi pyörätuolin tvk:sta ja niin päästiin yhdessä kolme sisarusta keskustaan shoppailemaan. Ostettiin Kaisalle pari leninkiä, Liisalle tunika ja minä löysin vihdoinkin itelleni lakin ja siihen vielä sopivan huivin. Oli tosin melko vaikeaa päättää kahden lakin välillä. Valitsin sitten sen makeamman ja halvemman - toinen oli hieman leidimäisempi enkä oikein tunne itseäni - ainakaan usein - leidiksi. Viaton


Illalla istuttiin Kaisan keittiössä ja soitettiin neljännelle siskolle Vaasaan ja voi, kun meillä oli hauskaa. Naurettiin vatsamme kipeiksi - siinä saivat sisuskalut hölkkää ja noradrenaliinit virtasi. Kumma, että meillä siskoilla on yhdessä aina niin hauskaa. Mahtaneekohan johtua samankaltaisesta huumorista vai mistä?


Eipä tässä muuta kuin makeata syksyä kaikille! Ottakaa joskus naurukuuri - se piristää kummasti!

tiistai 20. lokakuuta 2009

Vapaus koitti


Voi pojat ja tytöt, mikä päivä!


No niin, nyt se sitten alkoi - se vapaus. Loppuvuosi vapaata ja vuoden vaihteesta harjoittelu. Eilen pomo sanoi, että mua tullaan hakemaan tänään töihin klo 8.20. Heräsin ajoissa, jo puoli seitsemän, kun piti vielä viimeistellä kakut tomusokerilla ja järjestää kuljetus turvallisesti seitsemälle kakulle.



Näinhän se sujui ongelmitta. Varsinkin, kun H-hetkellä auton torvea töötättiin ja oven avattuani näin, millä mua tultiin hakemaan



Jos et heti arvannut, niin kyseessä on vuoden 1963 mallia oleva Thunderbird. Mikä nyt sitten se päänimi onkaan, en tiiä, mutta hieno auto. Vihreä sisustus, vain turvatyöt puuttuivat. Näin sitä mentiin seppele päässä, sillä minut kruunattiin ennen matkan alkua



Työpaikkani oli koristeltu Juniorilipuin ja tipusin. Sammakko istui tuolilla.




Kello yhdeksän mua kehotettiin saapumaan aulan taukotilaan, ja arvatkaapas mitä? Sain ensimmäisen serenadini, kun seitsemän komeaa urosta kajautti "Sä kasvoit neito kaunoinen..." ihan kaikki säkeistöt. Taisi tulla hieman kosteaa linssiin. Sitten Tiina-pomo piti kauniin puheen ja sain kukkia ja lahjan.


En viitsi laittaa tänne henkiöiden kuvia, joilta ei ole lupaa, joten saatte tyytyä kuvittelemaan kuoron ja muun yleisön, jota päätteeksi kävin halaamassa.


Lounaalle minut vietiin Strampenille. Sillä aikaa, kun Tiina kävi tankkaamassa autonsa, minä käväisin Museokadun toimipisteessä helssaamassa tutut. Seuraavaan ohjelmanumeroon piti valmistautua puoli kolmeksi. Siinä välissä kävin tervehtimässä ja hyvästelemässä koko talon väen - siis ne, jotka olivat paikalla.


Kakskytyli kaksi tiimiläiset kansoittivat huoneeni kysellen joko olin käynyt kahvilla. Ja että pitäisi valmistautua. Jouduin vähän paniikkiin, kun yhtäkkiä piti tyhjentää sähköposti - onneksi kaiken muun olin jo tehnyt, luovuttanut virkapuhelimen muun muassa. Tiina lupasi hoitaa kulkuläpyskän ja henkilökortin palautuksen. Yhä ihmetellen pakkasin kaiken saamani tavarani - Seinäjoeltakin tuli lahjapaketti - ja takki päälle. Tiimiläiset seisoivat ympärillä ja ihmettelin eivätkö he tule mukaan, vain Tiina sovitti takkia päälleen. Sain vastaukseksi, etteivät he voi tulla sinne, mihin menen. Oho...mitähän tästä tulee?


Pianhan se selvisi, kun Tiina parkkeerasi Day Span eteen. Voi, ihanaa...pääsin lämminkivihoitoon tunniksi. Aahhh, mikä raukea olo sen jälkeen, kun lämpimiä - melkein kuumia - kiviä oli hierottu hellästi kehoni eri puolille ja kevyttä hierontaa siinä välissä.


Hoidon jälkeen Tiina toi minut kotiin. Kaiken kaikkiaan ihana viimeinen työpäivä - mikseivät kaikki työpäivät voisi olla samanlaisia.


Lähetin aamupäivällä kaikille entisille VLP:läisille kiitosmeilin, jossa oli runo Tänään (http://www.positiivarit.fi/Content.aspx?917f8327-a910-45f1-a4d9-3d8a67c6365f) sain muutaman aivan ihanan vastauksen. Tyätovereita tulen ikävöimään. VLP:lle tai Anvialle ei ollut koskaan paha mennä töihin - se tosin ei johtunut itse työstä, vaan ihanista työtovereista.


Eli tässä sitä nyt sitten aloitellaan vapaarouvan elämää. Aamulla lähdetään siskoLiisan kanssa heti Tapiolaan Kaarina-siskon luo ja palataan lauantaina.


Tässä kaikki saamani kukat. Kotona odotti ihana orkideakimppu rakkaalta mieheltäni ja lahjakortti - kasvo- ja jalkahoitoon.



perjantai 16. lokakuuta 2009

3 kauneustipsiä


Pakko lainata fb:stä Raijan kauneusvinkkejä, olivat niin hyvät.











Kolme kauneusvinkkiä:



  1. Kauniit ja täyteläiset huulet: puhu sitä, mikä on hyvää.

  2. Kauniit ja hyvinhoidetut kädet: anna ja ole avulias.

  3. Pirteät ja kauniit silmät: näe kaikissa ihmisissä heidän hyvät ominaisuutensa.


Mitä jos ruvettais noudattamaan näitä!

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Kaikista sanoista kaunein




Se on kaikista sanoista suurin. 
Se on kirkas ja ihmeellinen.

Se on kaikista sanoista kaunein.
 Kaikkein pieninkin ymmärtää sen.

Yksi sana - ja vuoria siirtyy.
 Yksi sana luo historiaa.

Yksi sana kun sydämeen piirtyy,
 ilon hauraan se kukkimaan saa.

Se on kaikista sanoista herkin,
 ja sen arkakin lausua voi.
Se on sydämeen piirtänyt merkin.
 Nyt se kaikilla kielillä soi.

Yksi sana, ja kaikki on toisin.
 Sana särkyneen voi parantaa.
Kuinka sanan tuon lausua voisin,
 kun se sydämen syttymään saa?

Se on rakkaus,
 se on rakkaus,
se on kaikista sanoista suurin,

se on alku ja matkamme pää.

Se on rakkaus,
 se on rakkaus.

Se on kaikista sanoista kaunein.

Halki aikojen soimaan se jää.

Se on yllemme lausuttu kerran. 
Se on vahva ja muuttumaton.

Se on tie, se on salaisuus Herran.
 Kaiken antanut meille hän on.

Sillä sanalla hän pyytää meitä: 
Olet kutsuttu rakastamaan.

Kulje luottaen uusia teitä.
 Sydän kiitosta on tulvillaan.

Se on rakkaus…

(A-M Kaskinen ja P. Simojoki)

maanantai 12. lokakuuta 2009

Neljä työaamua jäljellä....


Vähiin ne menee, ennenkuin ne loppuu. Ensi viikon tiistaina on sitten se vihoviimeinen työpäivä - ainakin tässä työsuhteessa. Ei kannata vannoa mitään. Pitäis ruveta fiksaamaan seurakuntalehden juttuja ja katteleen, missä asti siinä mennään. Kun ei enää iltaisin ole koulua, tuntuu aikaa olevan tosi paljon. Mitähän sitä oikein sillä kaikella vapaa-ajalla tekis? No, enpä usko, että tulee vaikeuksia löytää kohteita Nolostunut.


Ei nyt oikein kirjoutussuoni kuki, joten pärjäilkää....



perjantai 9. lokakuuta 2009

Harvinaista herkkua...


...siis blogista uuden kirjoituksen löytyminen. Hyvä, jos kerran viikossa saan tänne jotain aikaiseksi. Aamupäivällä tuli siivotuksi ja nyt just olen saanut tehdyksi ne muutamat korjaukset oppariin, joita opettaja oli tehnyt.


Joo, ja sain vihdoinkin kootuksi Iinan Ikealta jo aikaa sitten pyynnöstäni tuoman lomakelaatikoston ja nyt se seisoo komeasti tuossa vieressä. Vanha muovinen ja keltainen odottaa uutta, innokasta omistajaansa eli Iinaa. Sohva tuossa vieressä - tietokonepöytä on siis peräkamarissa - on ollut monta kuukautta puolillaan kaikenlaisia papereita, kirjoja, lehtileikkeita yms. opparin tekemiseen liittyvää roinaa. MUTTA NYT se on siivottu.


Vein eilen uuden - tai siis aika uuden - puhelimeni huoltoon, kun se syö akkua mun mielestä liikaa ja aina välillä sammuilee ja syttyilee ihan ittekseen. Lupasivat ajaa ohjelman uudelleen siihen. Toivottavasti auttaa.


Olen lukenut kaksi kirjaa tällä viikolla. Kirjastokissa oli tosi ihana kirja...mä haluun kissan....mun on ikävä Umaa - ihan oikeasti. Olisi aivan ihanaa, kun vois pitää kissaa. Mutta kun ei, niin ei. Jos ite kestäisinkin, niin toinen miniäni ei kestä... algeerisena olo on rankkaa. Niin ja toinen oli Enni Mustosen kirja 1800-luvun loppupuolen Suomesta, kun Bobrikov täällä junaili maan asioita. Sellainen ihan mukava ja harmiton kuvaus ihmisten elämästä. Nyt pitäisi alkaa se Sikalat-kirja. Olen sitä lykännyt, kun tiedän sen olevan aika rankka. Ei ainakaan illalla sängyssä kannata lukea, taitaisi mennä unet siitä.


Taidan ruveta harjoittelemaan hula-hulan pyöritystä.


Tsemppiä kaikille....

torstai 1. lokakuuta 2009

Päänsärkyä...


jo kolmatta päivää, tänäänkin jo 1 g Panadolia ja edelleen kurja olo. Munni on sairastanut pari-kolme päivää yllättävää nuhakuumetta. Lienevätkö nämä niitä nöfnöf-tauteja kukapas sen tietää. Isoisosiskolleni tehtiin eilen pallolaajennus, oli kuulemma kova juttu, varsinkin kun on liuta muita vakavia tauteja.


Mulla 8 työpäivää jäljellä. Nyt en jaksa siitäkään iloita, kun on niin kurja olo. Tänään aion kuitenkin viedä opparin suomenopettajalle kielitarkistukseen. Kuten jo naamakirjassa hehkuttelin, on kaikki - siis aivan KAIKKI - kurssit sosionomin koulutuksesta tehty. Ainakin omien laskujeni mukaan. Marraskuussa on opparin esitysseminaarit ja kypsyyskoe....mitenkäköhän siitäkin selviää!! hihii....ettei vain olis ylikypsä... ja ensi vuonna se harjoittelu. Siinäpä se, neljän vuoden uurastus. Koville se on kuulkaa ottanu. Enkä ilman tuota Munnia olis jaksanukaan. Ja Iina on tukenut henkisesti. Monet varmaankin ovat mielessään ihmetelleet, että mitä ihmettä tuo täti enää tuollaisia juttuja tekee, mutta eipä mitään - omapahan on asiani. Ja siinä ne on vuodet kuluneet - olisivat kuluneet ilman opiskeluakin, mutta taidan olla kuitenkin sisäisesti rikkaampi näin. Ainakin niin haluan uskoa.


Kolmen tunnin päästä istun kampaajan tuolissa ja ihmettelen, minkä väristä laitettais. Permanentti oli kyllä ihan yhtä tyhjän kanssa, ei juurikaan kiharaa ja maksoi maltaita. Valitin siitä kyllä kampaajalle ja hän lupasi joko uusia suorimpiin paikkoihin tai sitten antaa seuraavalla kerralla alennusta. Taidan tyytyä alennukseen.


Tänä aamuna oli jo auton ikkunat jäässä. Siitä se talvi kehkeytyy. Mulla on jo keittiön verhojen vaihdon jälkeen ollut aamuisin ihan jouluinen olo. Mä rakastan joulun aikaa. Se tunnelma on niin ihana. Pian, aivan pian saa laittaa kaikki joulun ihanat jutut esille.


Ostin muuten netistä kirjan Sikalat. Teatteriesitys siitä oli hyvä, mutta jäi hieman vajaaksi, kun ei kaikkia vuorosanoja ymmärtänyt - ruotsia kun oli. Kirja on saanut Ruotsin korkeimman tunnustuspalkinnon August-sellaisen vuonna 2006. Kertoo siirtolaissuomalaisesta perheestä tyttären silmin. Siitä, miten vanhemmat vajoavat alkoholin kurimukseen.


Kirjoittelemisiin....

 Alla oleva kirjoitus oli paikallisessa Ylöjärven Uutisissa mielipiteenä: Pohojalainen Pirkanmaalla Oon vähä miettiny tätä elämää ja sitä,...