keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Ruokajuttuja



Kalamestarin siikaa Fransmannissa. Muusissa on kukkakaalia ja vihreä lisuke on avokadoa.


Käytiin Petolahden juntan kanssa syömässä yli kahden vuoden tauon jälkeen. Hyvää oli.


Mutta oikeastaan aiheenani on tällä kertaa se, miten ruuanlaitto on helpottunut viime vuosikymmeninä. Joo-o minä voin jo kirjoittaa, että vuosikymmeninä! Minä olen aina laittanut ruuan alusta saakka itse, en kerta kaikkiaan tykkää valmisruuasta.


Kun tultiin töistä kotiin viiden jälkeen - tulomatkalla oli käyty kaupassa ja haettu apset hoidosta - niin ryhdyin laittamaan ruokaa. Yleensä perunoita ja jotain lihakastiketta tai sitten keittoa, tai pikamakaroonilaatikkoa, joka oli lasten herkkua, mutta kaikki alusta lähtien itse. Sehän tietenkin vei aikaa ja oli välillä työlästäkin.


Toista on tänään. Siis ruuan laiton suhteen. Edelleen vierastan valmisruokia ja keitän ruuan itse. Miten helppoa on laittaa broileria, kalkkunaa tai joskus jopa possua joko pihvinä tai suikaleina, erilaisia mausteita ja kermaa vain joukkoon ja lisukkeeksi joko riisiä tai vain iso vihersalaatti. Tai sitten esim. Dolmion kastike lihan sekaan. (tässä tuli annetuksi hieman periksi tuon Dolmion suhteen) Puoli tuntia ja se on siinä! Tai pakastevihanneksista (parsa-kukkakaali-pinaatti) sosekeitto, johon lisätään Koskenlaskija-juustoa, kermaa ja mausteita. (Luin muuten netistä, että pakastevihanneksissa vitamiinit säilyy paremmin kuin "tuoreissa" vihanneksissa, joista niitä haihtuu sitä enemmän mitä kauemmin ne ovat kaupan hyllyllä.) Ai, että kermaa ei sais olla! Minä käytän ruokakermaa, jossa on rasvaa yleensä 15 %. Mehän tarvitaan myös rasvaa, joten ei sitä kokonaan saa jättää pois. Ja käytän paistamisessa myös hieman voita terästettynä kylmäpuristetulla rypsiöljyllä.


Lihaa en enää suostu ostamaan valmiiksi maustettuna, vaan naturellina.


Eikä sovi unohtaa kalaa. Sitähän pitäisi syödä pari kertaa viikossa. Eniten me kait isoM:n kanssa syödään kirjolohta, se on hyvää ja rasvaisena kalana terveellistä. Siikaa tai ahventa silloin, kun isoM on kalastanut tai sitten kaupan hyllyltä Björköbyn maustesiikaa tai silakkaa. Lisukkeeksi vain keitettyjä perunoita ja kermaviilikastiketta. Niin ja tietenkin salaattia. Me korvataan peruna/riisi/pasta usein kunnon salaatilla. Se antaa voimaa isollekin miehelle.


Feta-juustoa öljyssä mulla on aina jääkaapissa, melkein katastrofi ellei ole. Öljy käy hyvin salaatinkastikkeeksikin, sillä se on maustettu. Pirkka-salaattijuusto lasipurkissa on hyvää.


p.s. Kyllä mun kait on pakko vähän peruuttaa. Ovathan einekset hyviä monta kertaa, jos on oikein kiire tms. mun nyt vain ei ole niitä tarvinnut juurikaan käyttää. Tuli mieleen, että pussikastikkeita käytän jonkin verran. En tykkää tehdä kastikkeita erikseen, ellei ole sellainen ruoka, johon tulee kastike kuin itsestään. Että silleen...

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Hyvänlaatuinen asentohuimaus


Se tuli taas - nimittäin tuo asentohuimaus. On teetellyt viikon verran ja vasta tänä aamuna äkkäsin, että se on taas sitä. Kun nousin aamulla sängystä oli pakko nojata hetki seinään ennen kuin pysyin pystyssä. Kun oli isoM:n kanssa sairaalassa, se tuli yhtäkkiä seisaallaan. Ellen olisi saanut seinästä kiinni, olisin luultavasti kaatunut. No, tämä kuulostaa vakavalta, muttei ole sitä ollenkaan - epämiellyttävää vain.


Johtuu kuulemma korvan kaarikäytävässä olevasta pienten mikrosirujen kerääntymästä, joka tukkii nesteen vapaan kulun käytävässä. Siihen on joku nero insinööri - ihan totta, lue vaikka netistä - keksinyt tietynlaisen asentohoidon. Päätä kallistellaan tietyllä tavalla vaikkapa sängyn reunalla istuen ja sitten hojaannutaan nopeasti makuulle. Myöhemmin on keksitty muunlaistakin asentohoitoa ja niitä nyt sitten yritän toteuttaa ja päästä siten pälkähästä. Onneksi tällä kertaa ei ole oksentelua. Ensimmäisellä kerralla nimittäin oli. Mulla oli silloin kipsi jalassa ja kun aamulla nousin sängystä en pysynyt yhtään pystyssä ja oksensin yhtä soittoa. IsoM vei mut rollaattorilla Nolostunut vessaan, jossa sitten oksentelin. Mullahan oli heti ja aivan varmasti aivosyöpä, kun isoveli oli siihen pari vuotta aikaisemmin menehtynyt. Onnekseni sain hyvän lääkärin, joka puolisen tuntia mua tutkittuaan diagnosoi tämän taudin. Ja taisi kyllä osua oikeaan.


Tässäpä muisteloita aika tarkalleen neljän vuoden takaa



Tällaiselta jalka näytti noin 1,5 kk tapahtuman jälkeen. Aika hyvä jo, vai mitä!



 



Oli pakko käyttää pyörätuolia, kun kyynärsauvojen käyttö aiheutti mielettömän päänsäryn.


Kohta lähden harjoittelun palautekeskusteluun. Eilen jo laitoin tutkintotodistusanomuksen koululle.


 

torstai 25. maaliskuuta 2010

Harjoittelun tunnit täynnä


No niin, eilen ne sitten tulivat täyteen - eli 267 tuntia harjoittelua. 89 t sain hyväksiluetuksi ruotsissa tekemästäni diakoniasta. Tuntuupa hyvältä. Huomenna on palautekeskustelu ohjaajieni kanssa ja sen jälkeen voin lähettää harjoitteluraportin ja arvioinnit opettajalle. Kun hän on harjoitteluni hyväksynyt, voin anoa todistusta. Mitenkähän sekin tulee tehdä? No, kattelen ohjeita koulun sivuilta. Toivottavasti ei tule mitään yllätyksiä tapaan - tämä ja tämä kurssi ovat vajaita tai jokin kurssi puuttuu kokonaan. Opintopisteitä on kuitenkin tulossa muutama ylimääräinenkin. Kova puurtaminen on siis näin lopussa. Ihanan vapauttava tunne - tai ehkä ei ihan vielä, mutta jo sinne päin.


Tänään on täällä seurakunnassa (istun nimittäin toimistossa) työttömien ruokailu ja ruokana hernesoppaa ja pannaria. Naminami... viime kuussakin oli samaa ja se oli erittäin maistuvaa ja hyvää. Kolmisenkymmentä syöjää täällä tapaa olla.


Iina lähti aamulla ajelemaan toista kotiaan kohti Helsinkiin. Elämänkumppaninsa täyttää maanantaina maagiset 30 ja aikovat mennä Tukholman risteilylle viikonloppuna. Jussi perheineen tulee tänään Kanarialta ja taidan mennä kentälle vastaan. Jaakon esikoinen täyttää maanantaina kokonaista 4 vuotta. Joten viuhinaa piisaa. Ostettiin pinkki prinsessainen pyöräilykypärä, tänään pitäis vielä mennä etsimään kyynär- ja polvisuojia. Kakkupohjat on tehty ja miniän äiti vie ne jo lauantaina, että saavat siellä täyttää ne.


Vanhin sisko joutui eilen sairaalaan. Hänellä on keuhkofibroosi ja hengitys on ollut tosi hankalaa ja raskasta viime aikoina. Vaivana joko keuhkokuume tai sitten tuo perustauti. Kyllä sitä saakin olla kiitollinen, että on vielä näinkin terve.


Mutta, koittakaa taas päriätä, ja jos ette päriää, niin soittakaa.


Ja vielä, antakoon Isä teille enkelit turvaamaan matkaanne!

maanantai 22. maaliskuuta 2010

No mutta...


eikös kukaan ole yhtään hölmistyny, että haen paikkaa, vaikka oon eläkkeellä. Luulin tuon nostavan aika määrän kommentteja. Mutta ei sitten! Klink Klink (raha)


 

perjantai 19. maaliskuuta 2010

Työhakemus


Hoh-hoh-hoo... mä laitoin tänään hakemuksen Vaasan ikäkeskuksen vapaaehtoisohjaajan 50 %:n sijaisuuteen, kestää noin vuoden. Pääasiallisena tehtävänä eläkeläisneuvoston sihteerin tehtävät sekä yhteistyö eläkeläisyhdistysten ja muiden yhdistysten kanssa. Eikös kuulostakin siltä, että kuin mulle tehty.


Saas nähdä ymmärtävätkö hyvän päälle!

keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Päivä se on tämäkin


Rinnassa kummallinen olo. Liekö empatiaa infarktin kärsineelle? Vaiko ihan omaa juttua? Eilen tehtiin ohitusleikkaus eräälle tuttavalle. Lähipiirissä noin 7 miestä, joille tehty joko pallolaajennus tai ohitusleikkaus. Onko tämä keski-ikäisten miesten ongelma?


Kohta alkaa seurakuntalehden palaveri, joten palaillaan...

perjantai 12. maaliskuuta 2010

Kevät keikkkuen tulevi


Aahhh, miten ihanaa! Aurinko paistaa, räystäiltä tippuu vesi, lumi sulaa. Tätä se on. Kevään odotus.


Oli muuten asiasta toiseen eilen CM:n parkkipaikka pahempi kuin perunapelto. Jännitti pääseekö siellä autolla lainkaan liikkumaan. Onnistuihan sekin.


Viikkosiivous ruksan toimistolla on tehty uudella hienolla mopilla. Siitä on tyytyväinen mieli. Aamulla istahdan junaan ja matkaan etelään aina Inkooseen saakka viettämään viikonloppua rakkaan ja pitkäaikaisen ystävän luo.


Noin valoisien ajatusten jälkeen ei viittisi edes kertoa, miten epäystävällisen, harmittavan, turhauttavan ja melkein kestämättömän typerä tämä kannettavan tietokoneeni näppäimistö on. Melkein joka viidennen sanan saa palata täydentämään, kun kirjain ei eka näpäytyksellä suostu ilmestymään näytölle. Pah! Olenkin jo reklamoinut myyjälle ja ovat luvanneet tilata uuden näppäimistön. Lieneekö tuo sen parempi. Vanha kunnon erillinen näppäimistö kunniaan! Pusu


Laittaisin tähän kuvan, mutta koneellani ei ole yhtään sopivaa. Kaikki kuvat ovat pöytäkoneella.


No mutta tämä tänään ja nyt matkaan tuonne alakerran keittiöön lämmittämään broilerinmaksakastiketta riisin kera ja nakkaan ne naamariini salaatin saattamana.


Kun ex-mieheni erään kerran ruokapöydässä sanoi noin neljävuotiaalle esikoispojallemme: "Ota korvasta kiinni ja nakkaa naamariis se maito." Poika tottelevaisena (vielä silloin Cool), otti toisella kädellä korvastaan kiinni ja toisella kädellä heitti maidon naamalleen. Arvatkaapas kuka siivosi jäljet!

sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Laiskottelua


En muista milloin olisin ollut yhtä laiska kuin eilen. Ehkä silloin, kun viimeksi sairastin flunssaa. Nyt en sairastanut. Luin yhden kirjan. Se on tosi hyvin kirjoitettu. Siinä ei tapahdu oikeastaan paljonkaan - ja sellaisia kirjoja en koskaan oo tykänny lukea - mutta sen kieli on niiiiin rikasta ja kaunista suomea, että sitä luki aivan innolla. Pääasiassa se kertoi maanviljelijäperheen elämästä 60-luvulta 80-luvulle. Miten maata kynnettiin, se kylvettiin ja sitten oli elonkorjuun vuoro. Miten viikatteella leikattiin, tehtiin lyhteet ja niistä kuhilaat. Sitten puitiin, kuivattiin lämmitetyssä riihessä ja lopuksi säilöttiin laareihin.


Kerronta on niin sujuvaa ja kaunista. Sisältönä on talvisodassa kadonneen pojan paluu vankeudesta Siperiasta. Hän toi sieltä mukanaan vaimon. Kirja kertoo heidän elämästään aina vanhuuteen saakka. Kirja on jatkoa kirjalle, joka ilmeisestikin kertoo miehen pakomatkasta Siperiasta. Tässä kirjassa siihen vain viitattiin.


Mulla on usein vaikeuksia lukea kirjaa, jonka kirjoitustyylistä en tykkää, mutta tämä on ihan eri maata. Käytettiin tosi ihania ja hieman erikoisia - siis vanhahtavia - sanoja kerrottaessa eri toimenpiteistä ja tapahtumista. Niin ja mielenkiintoa lisäsi kirjan hengellisyys. Suosittelen.


Pentti L. Pullinen: Kadonnut palasi


Vajaan tunnin kuluttua lähdetään ehtoolliskokoukseen ja poimitaan matkalta kongolainen pariskunta mukaan.


Siunattua pyhäpäivää!

perjantai 5. maaliskuuta 2010

Uusi blogipohja


Mitä pidät uudesta pohjasta?

Aurinkomuori, aurinkomuori, missä me oikein olemme?


Kysyivät Hupi-hiiri ja Juuso, kun olivat joutuneet kuorma-auton lavalle eivätkä tienneet minne olivat matkalla. Joskus aina tulee taantumia ja tämä liittyy lasten satukasettiin.


Mutta kyllä se aurinkomuori näkyy tänäänkin, tässä todistusaineistoa




Ihan oikea vanha kunnon aurinko, jonka jo luuli hävinneen kaiken lumituiskun sekaan. Mutta ei siellä se taas mollottaa niin ihanasti ja on jo saanut ensimmäiset vesipisarat tippumaan räystäslumesta. Aaahh, kesä tulee... vaikka vielä on kestettävä varmaankin aikamoiset sohjon ajat ennen sitä.


Lähdettiin Munnin kanssa kävelylle ja otin sauvoje itsellenei esiin ajatellen, etteihän Munni voi sauvoja käyttää, kun käsien liike voi olla liikaa sen herkälle sydämelle. Mutta ei - sauvoja se vain hamusi. Totesin lakonisesti, no sittenhän sinä voit imuroidakin! Nähtäväksi jää voiko.


Laitettiin sauna päälle ulos lähtiessämme ja kohtapuoliin saadaan lähteä kylpemään. Taitaa silti hangessa uiminen jäädä tekemättä, vaikka nyt olis lunta tarpeeksi, ettei tarttis hiekkaisen lumen seassa kieriskellä. En tosin vuosikymmeniin ole lumiuinteja harrastanut. Enkä sen puoleen enkeleitäkään. Ehkä pitäis ruveta uudelleen!


Iina on blondannut mustan tukkansa. Ja ilman mun lupaa. Höh... vaikkeipä mun luvalla enää taida olla merkitystä tänä vuonna kolmekymmentä täytävälle tyttärelle. Pitäisiköhän kuitenkin olla? Silmänisku No ehkä kuitenkin tyydyn seurailemaan sivusta, vaikka annoin jo kommenttia, josta neiti ei oikein tykännyt. Siispä paree pitää suukku kiinni. Eikähän mulla oikeastaan saisikaan olla mitään sanomista sen tukkajuttuihin - olletikin, kun ite en oo edes yhtä vuotta koskaan pitänyt samanlaista kampausta. Ei kait se omena kauas puusta putoa kuten vanha kansa väittää.


Eipä tässä kummempia. Pidetään yhteyttä!

maanantai 1. maaliskuuta 2010

Täällä minä, missä sinä?


Luin tuossa äsken erään tuttavani blogia ja mieleni tuli niin iloiseksi hänen tosi hauskasta kirjoitustyylistään, huumoristaan ja rikkaasta kielestään. Harmittaa, ettei siihen bloggeriin pääse kommentoimaan, kun niin vaikeasti, ettei sitä viitsi edes yrittää.


Tulin neljän paikkeilla "töistä" ja vaihdoin ulkoiluvaatteet tehdäkseni hieman lumitöitä. Polku lintujen ruokkimispaikalle näyttä aivan sarjakuvissa nähdyltä.



Terassillakin oli pakko harrastaa lumen luontia, sen verran paljon tuota valkoista nöyhtää taas oli sinne kerääntynyt. Riisuin myös kuusesta valohupun ja irrotin oksiin jäätyneet ulkokynttilät ja ojensin puolikuntoiselle Munnille, jotta hän veisi ne kylppäriin sulamaan. Eikä siinä vielä kaikki. Keittiöjakkaran suosiollisella, mutta melko liukkaalla avustuksella irrotin räystäiltä kaikki sadat talvivalot. Nyt se on sitten tehty. Ja oli kait jo aikakin. Tosin valot niistä on sammutettu jo pari viikkoa sitten. On sen verran pitkät päivät jo, ettei tarvitse lisävalaistusta.


Kolmestasadastakuudestakymmenestä viidesta koulun vaatimasta harjoittelutunnista on171 jo tehty. Huraa! Karseeta vain on laskea tunteja, kun työ sinänsä on ihan mielenkiintoista ja mukavaa. No ehkä saan tämän kuun loppuun mennessä sen pois päiväjärjestyksestä ja pääsen tekemään oikeita töitä - tosin vapaaehtoispohjalla. Tai siis ihan sitä samaa, mitä tähänkin asti, mutta ilman vaatimusta. Ja se se vasta kivaa on.


Varasin tänään ajan permanenttiin Lohjalle. Luit aivan oikein, Lohjalle! Vierailen samalla rakkaan ystävän luona Inkoossa. Hänellä on niin hyvä kampaaja, joka tekee vähän erilaisia permanentteja ja olen ihanstunut ystäväni hiuksiin niin, että päätin sitten yhdistää vierailun ja kampaajakäynnin. Mulla oli aika varattuna jo tammikuun eka viikonloppuna, mutta sattuneesta syystä se peruuntui. Munni kun sai silloin sen infarktin.


Nyt maha kurnii niin pahasti, että on pakko mennä etsimään kaapista jotain syötävää. Munni oli kyllä kattanut mulle lautasen jo pöydälle kotiin tullessani, mutta se on vielä tyhjä.


Että sellaista kuuluu tänään. Viettäkäähän hauska maaliskuu!

 Alla oleva kirjoitus oli paikallisessa Ylöjärven Uutisissa mielipiteenä: Pohojalainen Pirkanmaalla Oon vähä miettiny tätä elämää ja sitä,...