Perjantain mietteitä

Kello lähenee puoli neljää ja on perjantai. Päätin sitten kuitenkin siivota tänään ja heitin matot ulos tuulettumaan - ravistelin ne kyllä ensin. Meillä olen minä aina yleensä suorittanut tuon mattojen puistelemisen. IsoM kun siihen hommaan päästetään, se vie räsymatotkin telineelle ja antaa niille mattopiiskaa. Mun järkimaailman mukaan käytävämatot - räsysellaiset - pitää hakata päästä pitäen kunnolla ja vielä vaihtaa päätä ja kolmanneksi ottaa keskeltä ja vielä puistella kaksinkerroin. Niin sitä matot pitää hakata eikä millään piiskalla. Ja tästä minä en poikkea. Isotmatot kyllä ansaitsee piiskakäsittelyn.

Sain tässä keväällä mieleeni tuon seurakunnassa suorittamani diakoniaharjoittelujakson aikana tarjota itteäni pitämään ystäväpalvelun ihmisille koulutusta. Voi mua! Olen välillä kyllä katunut suurta suutani. Tilasin sitten kuitenkin kesällä Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitosta vapaaehtoistyön koulutusmateriaalin. Aamupäivällä rupesin sitten rustaamaan sen pohjalta omaa koulutuspakettiani. Olen aikaisemmin lukenut aineiston pari kertaa ja se on kyllä ihan käytettävä. Sainkin aikaiseksi ensimmäisen kokoontumiskerran aineisto. Luulen kolmen kerran tapaamisen riittävän eli jo kolmasosa aineistosta kasassa. Jippii!

Syksy tuli kyllä aivan liian äkäisesti. Ensin oli ihanan lämmintä ja aurinkoista ja sitten yhtäkkiä onkin sateista ja kylmää. Minäkin olen koko päivän ollut huppari pitkähihaisen puseron päällä ja silti kädet ovat olleet kylmät. Äsken kun käväisin suorittamassa tuon ensimmäisessa kappaleessa kuvaamani mattotoimituksen, kädet ovatkin aivan lämpimät. Eli liika laiskuus kylmettää.

Meillä on ollut tosi huono viinimarjasato tänä kesänä. Mustia tuli ehkä pari litraa ja punaisia alle viisi. Tosin yksi vanha punamarjapuska on tuottanut aiha tosi hyvin ja paljon oli tänäkin vuonna marjoja, mutta siihen tuli marjojen kypsymisvaiheessa jokin kumma tauti. Lehtiin tuli mustia kohollaan olevia täpliä, jotka meni lehden läpi, ei mitään elukoita. Ja sitten, kun marjat oli kypsiä,  yhtäkkiä sekä oksissa että marjoissa alkoi näkyä hometta ja marjoihin tuli myös ruskeita, pyöreitä läiskiä. Elikkä se puska koki kohtalonsa ja sahattiin alas. Täytynee jossain vaiheessa kaivaa juuri ylös ja istuttaa tilalle uusi. Se oli vahinko, sillä siinä puskassa oli tosi hyviä punaisia viinimarjoja ja se oli runsassatoinen. Nyt ei siis tulla näkemään meillä mehumaijaa käytössä tänä syksynä.

Mustikatkin ostettiin yksityiseltä ja saatiin eilen kuulla, että toriltakin olisi saanut edullisemmin. Puolukoita on pakko saada kolme sankoa. Ne keitän hilloksi petolahtelaisen reseptin mukaan. Meillä menee puolukkaa tosi paljon. Se on hyvää kaurapuuron kanssa.

Nyt luulen lähteväni pyyhkiväni pölyjä tästä huushollista. Sanottakoon nyt vielä, että viime viikolla istuessani löhötuolissani tv:tä katselleen yhtäkkiä katseeni tavoitti siellä tv:n luona lattian tasolla hämähäkinverkon, jossa oli jokin iso ötökkä saaliina. Tämä kertonee meidän siivoustiheydestä jotain.

No niin, ollanpas sitten ihmisiksi ja muistetaan kultainen sääntö: Tee toiselle se, mitä haluat hänen tekevän sinulle!

p.s. nyt sitten on siivottu lukaali yhteistuumin isoM:n kanssa. Hänen hommiaan on imurointi, minä pyyhkäisin pölyt pahimmista paikoista ja pesaisin lattiat. Siinä se. Olenpahan tähän ikään jotain oppinut eli vähän hiljempää liikkumaan touhutessani. Jotka minut tuntevat, tietävät miten kaiken pitää mulla tapahtua mieluiten jo äsken, mutta nytpä kuljeskelin huoneita pessen isoM:n perässä ihan hissukseen ja matotkin kannoin melkein yksitellen sisään. Eikä tullut hiki. Onneksi! Sillä inhoan - sanon suoraan, että inhoan hikoilemista.

Aamupäivällä muuten laitoin viimeisimmät mustat viinimarjat kattilaan veden kera keittääkseni mehukeittoa aamupuuron seuraksi. Niin ja levyn tietenkin päälle. Sitten läksin peräkamariin katsastamaan oliskohan jotain mielenkiintoista naamakirjassa yms. sivustoilla. Siellä olikin niin mielenkiintoinen, pitkä viesti, etten ole hetkeen saanut. Piti oikein lukea kahteen kertaan. Ja kun lähdin siitä mielessäni kipaista kertomaan isoM:lle leirikeskuksen puolelle viestin sisällöstä, ja lähestyessäni keittiötä, nenääni tuli tuoksu, jota en olisi halunnut tuntea. No arvaattekin jo, että mehut oli hellalla ja pirskottuneina pitkin pöytiä ja kaakeleita. Suolakippokaan ei pirskeiltä säästynyt. Onneksi oli vielä sen verran ytyä kattilan pohjalla, että keitto tuli. Tosin pitkän siivoamisen jälkeen.

Niin se viesti poikinee jotain puuhaa joiksikin iltapuhteiksi, mutta ei siitä sen enempää.

ps.ps. Tulipahan leivottua tosi pitkästä aikaa. Perinteisesti leivon aina korvapuusteja, nyt taikinasta tuli jostain kumman syystä sitkeää enkä jaksanut ruveta sitä kaulimaan. Siispä pyörittelin pikkupullia, joihin saksasin loven ja sinne voita.

Litran taikinasta tuli tämän verran pullia.

Vielä lähikuva ihanan näköisistä pullista. Tekiskö mieli?

Liika kiirusta?

No ei oo millään kerinny kirioottelemahan, ku on ollu niin palio touhottamista. Ensinnäkin oon valamistellu kakkuja ja lohipiiraita Ville-vauvelin ristiäisiin. Villehän näki  päivänvalon 4.8., jos että sitä muista. Niin ja ihan huvin vuoks tuli pyöräytettyä yks puriopiiraski (sen panin pakkasehen) ja tänään salamisamanmoonen. Ja sitte piti keksiä, ketä kuttuus viaraasille. Ja sitte piti luannollisesti valamistaa jotaki makiaaki tariolle. Ja tuossa nua muhvinssit nököttää hellan päällä ja orotteloo viarahia, jokka tuloo ihan Laihalta asti.

Niin ja kun äiti tapas sanua, jotta laiska se töitään luetteloo, niin sanotahan ny sitten viälä, että pesaasin akkunaruurutki ulukopualelta ja olohuoneessa myäs sisäpualelta. Siinä onki aina taiteelemista, ku meillä pesöö akkunoota. On kuulemma ollu akkaihiminen, joka on tämän rakennuksen suunnitellu. Ei kyllä uskoos, kun jos meinaa pestä lasiruurut joka pualelta, pitää akkunat aivan ensimmääseksi nostaa pois paikooltansa ja sitte pitää ruuvata irti toisistansa. Ja tämän takia minä tänään pesaasin vain nua ulukopualet. Ei oo palio järki päätä ihimisellä pakoottanu, ku nuan vaikian järiestyksen on suunnitellu. Jos minoosin ne saanu suunnitella, olisin aivan varmuurella teheny sellaaset piirustukset, jotta joka akkunan sais auki jokaasesta välistä iliman mitään vehkehiä. Mutta eivät oo mulle sellaasta oikeutta antanehet - ainakaan viälä. Niin ja kun ny kerran on ruvettu valittamahan, niin sanottakohon viälä, että nämä keittiönki akkunat on niin kummallisesti laitettu silläviisiin, ettei  pöyrän ääressä istues näy ku pikkuusen puiren latvoja ja taivasta (tai taivasta näkyys palio enämpi, jos olis vähemmän puita). Eikös se olis mukavaa esimerkiksi aamupuuroa syäres kattua samalla mitä ulukopualella tapahtuu, mutta ei se käy meillä.

Oliskin mukavaa osata kunnolla jotain murretta, mutta kun muutimme sieltä Kortesjärven Pellisen kylästä Vaasaan vuonna 1958, jäi mulla samalla murrekin sinne. Jopa niin tyystin, että eräs sukulainen kehotti Vaasassa ikänsä asunutta tytärtään ottamaan multa oppia puheessa ja jo samana vuonna, kun muutettiin. No, onko se sitten hyvä vai huono, päättäköön jokainen tykönään. Mulla vain tarttuu niin nopeasti toisten puhetyyli korvaan.

Nyt on sitten taas yksi seurakuntalehti painoa vaille valmis. Ja hyvä siitä taas tuli. Yllättävän monet ihmiset on hyviä kirjoittajia, pitävät vain kynttiläänsä vakan alla. Minä kun  teen srk:ssa sekä tätä lehtityötä että diakoniaa, niin yks päivä mietin, että jos pitäisi valita, niin en ajattelisikaan, valitsisin lehtityön. Kirjoittaminen on vain niin mukavaa.

Tässä sinulle vielä päivän sana:

Päivän Sana 21. elokuuta 2010

Daavidin virsi, kun hän oli Juudan erämaassa. Jumala, sinä olet minun Jumalani, sinua minä etsin varhain; sinua minun sieluni janoaa, sinua halajaa minun ruumiini kuivassa ja nääntyvässä, vedettömässä maassa.

Ps. 63:1 KR33/38

Kuntoutuskurssia ja leiriä

Torstaiaamuna anivarhain suuntasin Opelin noka kohti Härmää, jossa isoM oli ollut jo 7 päivää sydänkuntoutuskurssilla. Kela maksaa myös omaiselle yhden päivän ja yön ja kunka ollakaan olin ainut omainen, joka halusi olla mukana. No, minähän sain sitten yksityisopetusta mm. ravintoasioista. Nyt sitten osataan tarkistaa tuotteista suola- ja rasvapitoisuudet. Leivän levitteessä pitää kuulemma olla vähintään 60 % rasvaa. Niin ja maultaan eniten voita muistuttaa Kultarypsi. Täytynee kokeilla. Psykologinkin vastaanoton, 1,5 t, sain yksin. Meillä oli tosi hyvä keskustelu ja sain myös ajattelemisen aihetta ja vahvistusta omille ajatuksilleni. Ihan mukava.

Sieltä sitten suuntasimme Särkimon Päivölään, jossa oli määrä pitää isovanhempien ja lastenlasten leiri perjantai-iltapäivästä lauantai-iltapäivään. Minä olin ehdottanut, että meidänkin seurakunta järjestäisi tällaisen ja lapsityön vetäjä Liisa laittoin tuulemaan ja järjesti ohjelman ynnä muun tarvittavan. Ja leiri oli tosi mukava. Eräskin mummi kysyi, että saadaanko me tulla ensi vuonnakin!!!

Liisa oli kehittänyt oikein kivan luontopolunkin. Piilotellut metsään kaikenlaisia kivoja juttuja, joita lasten sitten piti keksiä, että mikä on väärässä paikassa, vaikkapa sipuli kannon päässä. Ja muutakin kivaa leikkiä ja tietenkin uintia oli.

Iltanuotiolla oli suurennuskone

Kun sinne heitti vaikkapa hammastikun, sai takaisin halon tai mehupillin, niin sai letkunpätkän. Oli lapsista tosi hauskaa ja vähän meistä aikuisistakin.

Tämä se vasta oli mukava ohjelmanumero

Minä söin kevytsellaista ja vain yhden, isoM tyytyi mannapuuroon, leipään ja salaattiin.

Mukava leiri kaiken kaikkiaan. Ensi vuonna varmaankin saan mukaan jonkun lastenlapsistani. Nellyn oli määrä tulla, mutta katsottiin, että se olisi ollut hänelle liikaa, kun oli eka täysipäiväinen viikko  päiväkodissa.

No niin, kirjoittelemisiin ja kommentoimisiin!

Yks tavallinen tiistai

IsoM on vielä kuntoutuksessa ja minäkin saan omaisena mennä sinne kahdeksi päiväksi Kelan maksamana. Olen ainut omainen, joten ohjelma on sitten vain minua varten. Hihii....saas nähdä, minkälaista oppia sydäntaudeista  yms. saan. Sieltä tulomatkalla perjantaina iltapäivällä poikkeamme Särkimoon seurakuntamme leirikeskukseen, jonne jään/jäämme isovanhempien ja lastenlasten leirille. Tosin mukana ei ole yhtään lastenlasta, mutta koska olen kyseisen leirin alkuunpanija, on oikeus ja kohtuus, että otan osaa leiriin.

Tämä päivä on vierähtänyt töitä tehden. Aamupäivällä suunniteltiin ym. leiriä Liisan kanssa ja iltapäivää olen viettänyt lehden kokoamisen parissa. Pakkaa olla niin, että jokainen kirjoittaja lykkää kirjoittamisen viimeiseen päivään, niin nytkin. Vain yksi kirjoittaja noudatti ilmoitettua päivää, lisäksi yksi oma juttuni oli valmis. Kirjoitan pääkirjoituksen mahdollisimman myöhään, että se olisi ajankohtainen, eli kirjoitin sen äsken. Aihe syntyi kävelylenkillä.

Huomenna menen taas käymään Petolahdessa ja saan nähdä Ville-vauvan ja isosiskon ja -veljen. Vien nimittäin automme hoitoon sinne paikalliseen pajaan. Sitten torstaiaamuna aikaisin jHs (jos Herra suo) ohjaan sen nokan Härmää kohti.

Eipä tässä tämän kummempia kuin

"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa (Jeesuksen), ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä." Johanneksen evankeliumi 3:16

Mahtava näytelmä taivaalla

Sunnuntaiaamuna - eli tänään - heräsin kuudelta ja makoilin unen ja valveen rajamailla, kun aivan yhtäkkiä alkoi tuulla todella kovaa. Kiirehdin nopeasti terassille nostamaan amppelikukan maahan (se on nimittäin jo muutaman kerran pudonnut tuulen voimasta) ja tukemaan pajukehikossa olevan köynnöskasvin tuoleilla, ettei se kaadu. Puut huojuivat melkein vaakatasoon ja suuria vesipisaroita putoili harvakseen. Tuulta kesti noin viisi minuuttia, sitten se aivan yhtäkkiä lakkasi ja puut seisoivat aivan hiljaa. Sitten alkoi ukonilma, joka ei tullut aivan päälle, vaan jäi muutaman kilometrin päähän luultavasti merelle päin. Nukahdin.

Olin valmistautunut lähtemään jumalanpalvelukseen yhdeksitoista, mutta seuraavan puolen tunnin aikana mieleni muuttui ja jäin kotiin. Yhtäkkiä muutama minuutti yli kymmenen alkoi pimetä ja tuli uhkaava hämäräpimeä. Taivas näytti tältä

Huomaathan, että lamppuihin on syttynyt valo, oli siis niin pimeä, että hämäräkytkin löi päälle.

Koko muu taivas oli tummanharmaan pilvikerroksen peitossa, vain tuo alaosa oli vaalea. Meri oli todella uhkaavan näköinen, ei aaltojen vuoksi, vaan sen väri oli pahaenteisen tummanharmaa. Sitten alkoi salamoida aivan ihmeellisesti. Ensin tuli muutama tavallinen salama, jotka iskivät maata kohti, sen jälkeen tuolla vaalealla alueella alkoi vähän väliä ilmestyä kirkasta valoa koko taivaan leveydeltä aivan kyin sykkien. En osaa sitä paremmin kuvata. Samaan aikaan jyrisi melkein tauotta muutaman minuutin. Sitten taas tuli välillä tavallisia salamoita ja välillä tuota ihmeellistä elosalamointia taivaankannella. Ja jyrinää väliin. Tuo vaalea alue välillä leveni ja välillä kapeni. Samalla alkoi sataa ja tuulla tosi kovaa. Meidän ikkunoiden yllä on vähintään puolen metrin katos, joten ikkunoihin sataa todella harvoin. Nyt niistä suorastaan valui vesi ja yllättäen huomasin veden tulleen ikkunoiden väliinkin.

Seurasin tätä näytelmää aivan mykistyneenä - mitä nyt välillä soitin isoM:lle ja Helinälle kertoen näkemästäni - tätä kesti noin 45 minuuttia. Sitten taivas rupesi vähitellen vaalenemaan normaaliksi sekä tuuli, sade ja salamointi laantumaan. Tätä kirjoittaessani vielä silloin tällöin kuuluu kaukaista kuminaa, mutta taivas on kirkas ja sade ihan pientä.

Enpähän aikaisemmin ole tällaista näytelmää nähnyt. Pani kyllä miettimään, miten pieni ihminen on luonnonvoimien edessä. Silti mua ei pelottanut ollenkaan. Nuorempana pelkäsin hullun lailla ukonilmaa, mutta uskon myötä olen siitä vapautunut. Nimittäin, kun olin lapsi ja asuimme maalla, meille tuli aina kova ukonilma sille kohdalle. Kerran jopa tuli pallosalama sisään. Seisoin kamarin ja tuvan oviaukossa ja näin sen vasemmalla katon rajassa nurkassa. Äiti putosi polvilleen ja veljeltä putosi vasara kädestä. Kun ukonilman jälkeen tarkasteltiin salaman kulkureittiä, nähtiin talon ulkoseinässä yhden laudan irronneen siitä kohtaa, mistä pallosalama oli mennyt sisään, noussut seinää ylös ja  päässyt sisälle. Ja talon vieressä oli mänty, jonka juurella oli mättäässä pyöreä tunneli ja runkoa pitkin ylös meni jäljet, josta salama oli "kiivennyt" puuhun ja katkonut oksia. Meillä pelättiin siis ukonilmoja ja aina yritettiin ehtiä aittaan siksi ajaksi, koska siellä ei ollut sähköjä.

Niin jäi meno jumalanpalvelukseen kokonaan, ei siihen ilmaan voinut lähteä.

Jesaja 29:6 "Herra Sebaot etsiskelee sinua ukkosenjylinässä ja maanjäristyksessä, kovassa pauhinassa, myrskyssä ja rajuilmassa, kuluttavan tulen liekissä."

Kotiapulaisena

No niin ensimmäinen päiväni kotiapulaisena on ainakin hetkeksi katkennut. Esikoinen lähti näyttämään lapsille uutta tulokasta. Nähtiin jo ensimmäiset kuvat vauvasta ja aivan ihana, siis niin ihana ja kaunis poikavauva. Isokin on, yli 4 kiloa.

Ihan hyvin on päivä mennyt, tosin jalat on lujilla. Askeleita on tullut tähän saakka 14.125 mittarin mukaan, mikä tekee vajaat 10 km. Höh, mullehan kasvaa aikamoiset pohkeet näinä päivinä, kun täällä teijaan, äidin sanaa käyttääkseni.

Nyt istuskelen takapihalla vierasmökissä kirjoittelemassa. Ikkunassa oli pieniä kukkakärpäsen tapaisia elukoita aivan mustana. Hain ikkunanpesuainetta ja pesin lasin ja siinä samalla sain nujerretuksi suurimman osan. Loppuja varten laitoin siirappia pieneen astiaan ikkkunalaudalle. Saa nähdä, montako saan saaliiksi.

Exäni on nukkunut täällä kaksi edellistä yötä. Kun esikoinen sanoi vaimolleen, että isänsä tulee vierasmajaan nukkumaan viikoksi, miniä tuumasi, että mitähän mahtaa äitisi siitä sanoa, kun hän tulee sinne nukkumaan keskiviikkona. Niinpä exä hakeutui välipojan luo loppuviikoksi. On nimittäin tämän viikon Vaasassa töissä.

Ei nyt pitää ruveta kirjoittamaan puhtaaksi yhtä juttua. Lehden DL on perjantaina eikä juttuja ole tullut vasta kuin yksi. Mutta eiköhän se aikanaan kuitenkin valmistu - kuten aina ennenkin.

Kirjoittelemisiin

Mjau, oletko sinä minun emäntäni?

Vielä olis yksi suloinen kissanpentu kotia vailla. Hän on poika, harmaanvalkoinen ja rauhallinen luonteeltaan. Ilmaise tahtosi mitä pikimmiten, ettei muut ehdi ennen. Niin ja sen voi hakea vaikkapa jo tänään. Minulta saa lisätietoja.