perjantai 29. lokakuuta 2010

Espoon reissu jatkuu ja päättyy


No niin, tyttäreni tulevien appivanhempien tapaaminen sujui hyvin. Ihastuin varsinkin tulevaan anoppiin. Ruoka oli hyvää ja ilta onnistunut.


Keskiviikkona suuntasimme eräiden asioiden hoitamisten jälkeen auton nokan kohti Inkoota yhteisen ystävämme luo.



Joko saa alkaa


Oli muuten tosi hyvät pitsat paikallisesta kuppilasta ostettuina. Oikeastaan voisi sanoa harvinaisen hyvää. Katsottiin elokuva Kultalampi. Ipana nukkui koko filmin ajan, joten ei liene ollut kovin hyvin selvillä sen sisällöstä. Voin muuten suositella filimä. Katsoin sen vuosia sitten, kun se oli aivan uusi, mutta en silloin vielä ymmärtänyt sen sanomaa. Siinä on syvä sanoma erilaisista ihmisistä, mutta ilman minkäänlaista psykologisointia. Katsoja saa itse tehdä johtopäätöksensä. Tosin loppu on lyhennetty ja kaunistettu, mutta on kyllä katsomisen arvoinen elokuva.


Illalla saunottiin ja mentiin aikaisin nukkumaan - ainakin minä. Nukuin muuten yllättävän hyvin vieraassa paikassa. Tuntui, ettei se nyt niin vieras ollutkaan. Oli kaiken kaikkiaan mukava vierailu ja ipana viestitti, että saan tulla uudelleenkin. Eli en mokannut ainakaan kovin pahasti Nolostunut.


Torstaiaamuna oli hieman sananvaihtoa siitä, miten aikaisin lähdetään matkaan. Minä haluan olla ajoissa joka paikassa, missä vain mahdollista, joten oltiin Hesan asemalla 40 minuuttia ennen junan lähtöä. Ipana ehti hoitaa yhden asian sillä aikaa, kun minut laitettiin istumaan aseman lipunmyynnin puupenkille odottamaan ipanan takaisintuloa. Vävykokelas lähti siitä töihinsä.


Minut saatettiin junaan ajoissa ja matka alkoi kohti Tamperetta, jossa vietin päivän Elina-ystävän kanssa tutustuen minulle vieraaseen kaupunkiin ja muuten turisten.


Jostain kumman syystä ahisti tulla Vaasaan. Sitä ei ole milloinkaan - siis ei milloinkaan - ennen tapahtunut. En ainakaan muista. Tosin muistiini ei ole kovin paljon syytä nykyään enää luottaa. Vasta hetki sitten rukouksen jälkeen ahistus helpotti.


Tänään pitää hakea ipanan entisestä asunnosta neljä tuolia ja etsiä niille jokin säilytyspaikka siihen saakka, kunnes löytyy oikea käyttöpaikka. Pari tuoleista on isoäitini ja -isäni luona olleita. Jos muistat, niin putsasin ne maalista ja laitoin kuvankin blogiin joskus toista vuotta sitten. Ne ei yksinkertaisesti sovi tänne meille, joten olisi hyvä saada ne hoitoon jonnekin. Pitänee kysyä miniöiltä mahtaisko heille sopia.


Eipä tässä muuta tällä erää. Ihmetellään elämää edelleenkin!

tiistai 26. lokakuuta 2010

Espoon reissulla


Iina-ipanan kanssa on kuljeksittu ympäriinsä. Eilen tutustuttiin Sellon ostosparatiisiin, mutta en jaksanut oikein kiinnostua edes vaatteiden kattelusta. Olisko jokin sairaus tulossa. Laitettiin mahtavia lihapullia uunissa. Iina teki seoksen ja mä sain kunnian tehdä perunamuusin.


Tänään on jo käyty Hesassa tutustumassa Ateneumin taidenäyttelyihin. Se olikin mun eka kerta. Siellä oli italialaisen grafiikan erityisnäyttely, jonka työt nyt eivät suuremmin kiinnostaneet. Mutta ah, kun päästiin yläkertaan pysyvään näyttelyyn (tai luulen sen olevan pysyvä), siellä oli aivan mahtavia tauluja, joista ymmärsi, mitä ne esitti. Mutta ylitse muiden taiteilojoiden oli Albert Edelfeltin taulut. Siis niin MAHTAVIA, ettei sanat riitä kuvaamaan. Olisin katsellut niitä varmaan tuntitolkulla. Aivan erityisesti jäi mieleen hänen tyttärensä muotokuva. Tuntui, että tyttö voi milloin tahansa lähteä siitä leikkeihinsä. Ja sitten toinen, jonka nimi oli Ristinsaatto. Siinä oli kuvattu veneessä ihmisiä matkalla ilmeisesti kuolleen lapsen kanssa kirkolle. On aivan uskomatonta, että joku voi vangita sellaisen tunnelman kankaalle. Ne olivat kuin kolmiulotteisia. Vaasan kirkon Paimenten kumarrushan on myös saman taiteilijan tekemä, sekin aivan mahtava.


Nyt ollaan valmistelemassa päivällistä. Tapaan tulevan vävyn vanhemmat eka kertaa. Äidin näin edestakaisin eilen, mutta tänään tutustutaan paremmin. Jännittää!


Laitamme ruuaksi välimerellistä uunilohta ja pilahviriisiä sekä salaatin. Iina teki aamulla suklaakakun jälkkäriksi.


Huomenna turistaan lisää, tai sitten ei.


Herra on hyvä tänäänkin!

lauantai 23. lokakuuta 2010

Hiustenleikkuuta


Kuten jo aikaisemmissa kirjoituksissani lienen maininnut, on tukkani lyhentynyt aika tavalla. Parikymmentä vuotta kävin Maijalla leikkuuttamassa hiukseni ja hän oli tosi taitava siinä. Kun hän vanheni, piti ryhtyä etsiskelemään uutta luottokampaajaa ja sitä etsiskelyä onkin sitten kestänyt monta vuotta, mutta vieläkään ei löytynyt.


Kyselin entiseltä työkaveriltani hänen kampaajansa nimeä, kun hänellä oli hyviä leikkauksia hiuksissa ja päädyin kokeilemaan hänen suosittelemaansa. No, tukka lyheni reilusti - enemmän kuin olin ajatellut, mutta en sitä ole katunut. Sen sijaan on toisen seikka aiheuttanut sen, ettei tämäkään kampaaja ollut SE oikea. Kun lähdin tämän kampaajan tuolista ja kotona ryhdyin itse tukkaani hoitelemaan, huomasin, että se on vasemmalta sivulta paksumpi ja pitempi. Viikon verran sitä katselin, kunnes soitin kampaajalle ja kyselin voisiko hän korjata asian. Ilman muuta, oli vastaus.


Kun sitten toisen kerran lähdin tältä kampaajalta, oli se vasen puoli tullut lyhyemmäksi kuin oikea, jonka kanssa oli yritetty saada samanpituista. Otsan rypistys


Tänään sitten oli seurakunnassamme perinteinen toimintapäivä, jossa kerätään rahaa vaihtamalla autoihin renkaita, siivoamalla autot, leikkaamalla ihmisten hiuksia ja ruokaa myymällä. Kun siellä söimme ja lähdin katselemaan kahta kampaajaa työssään, kysäisin josko heistä jompikumpi voisi saada sivuhiukseni suunnilleen samanpituisiksi. Ja onnistuihan se. Teuvo, joka leikkasi ystäväni hiuksen tosi hyvin, ryhtyi hommiin. Hän ihmetteli, mitä tuo edellinen kampaaja oikein oli yrittänyt tehdä, sivuhiuksissa ei ollut mitään kunnon mallia. No nyt ovat sivut yhtä pitkät ja suunnilleen samanlaiset, mutta luottokampaajaa ei vielä ole löytynyt. Ellei sitten tämä Teuvo. Vahinko vain, että hän parinkymmenen kampaajana vietetyn vuoden jälkeen on vaihtanut alaa ja leikkoo ihmisten päitä vain harrastuksesta.


Että sellainen tarina tänään!

torstai 14. lokakuuta 2010

Oliskohan aihetta vaihtaa alaa?


Nyt on kyllä kaikki rakkaat mieslukijat niin, että se teidän sädekehä on hieman himmentynyt silmissäni. Sain nimittäin kunnian olla apurina vaihtamassa talvirenkaita autoon. Ja mitä kummaa huomasinkaan? Eihän se mikään ihmeellinen juttu ollutkaan! Viisi ruuvia per rengas! No, mainittava kyllä on, että sitä tunkkia hieman, etten sanoisi melkoisestikin, vierastan. En ole tähän ikääni vielä tullut kovin läheiseksi minkäänlaisen isomman - tai vahvaa voimaa edustavan - koneen tai laitteen kanssa. Pelkään esimerkiksi vannesahaa tai sirkkeliä kuollakseni. Siis käynnissä olevaa. Sitähän voi sattua mitä vain sen kanssa puuhaavalle.


Niin siihen renkaiden vaihtoon mennäkseni. Kun isoM oli onnistuneesti tunkannut auton yhden renkaan irti maasta, ja minä luonnollisesti sitä ennen olin irrottanut pölykapselin ja ruuvannut ruuveja hieman löysemmälle, niin ei kun ruuvit kokonaan auki. Pyör irti. Toinen tilalle. Ruuvit kiinni. Tunkilla auto alas - siis isoM:n voimin. Ruuvien kiristys. Pölykapseli paikoilleen. Siinä se! Ja sama neljä kertaa. Pitäisköhän vaihtaa alaa? IsoM lupasi jo ruveta tekemään kylttiä tien poskeen: "Auton renkaiden vaihto naisvoimin 20 euroa." Minä tosin en luvannut sitä niin halvalla tehdä. Täytyy se jonkinlainen ammattiylpeys ihmisellä olla - vaikka heikompikin!


Mahtui päivään toinenkin yllätys. Se on tässä.



IsoM: kun sulla nyt sitten huomenna on SE päivä, niin mentäiskös kauppaan!


Minä: hmmm, jos nyt sitten välttämättä haluat!


Saalis on yllä, kuva tosin on heikonlainen, mutta saa välttää.


Mutta laitetaanpas vielä yksi komea kuva. Pellisen sisarukset, vain vanhin puuttuu joukosta, koska ei ollut mukana kuopuksen 60-vuotiskahveilla.



Arvatkaapas kuka kuopus on.


"Vain osa rakkaudesta on onnea ja senkin eteen on tehtävä työtä." sanoi rakkausprofessori Kaarina Määttä

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Tietokoneen näpelöintiä


Istuin keittiön pöydän ääressä tietokonetta näpelöiden. IsoM makasi sohvalla.


IsoM: Tahtoisin olla tietokone


Minä: Miten niin?


IsoM: naurahtaa


että sellaista keskustelua. Keskustelu kertonee selvää kieltään siitä, mitä isoM kaipailee. Nolostunut


Se herätettiin muuten puhelimella puoli kolme viime yönä. On ollut pari päivää kahdesta leirikeskuksesta vastuussa. Puhelu tuli hätäkeskuksesta. Ilmoittivat, että palohälytysyhteys ei toisessa leirikeskuksessa toiminut. Niinpä mies lähti sinne, koska siellä oli vanhuksia leirillä. Elikkä, jos olisi tullut tulipalo, ei hälytys olisi mennyt hätäkeskukseen. Nyt isoM siis nukkui siellä, jotta voisi heti hälyttää apua, jos jotain tapahtuisi.


Kiertelin tänään kirpparilla ja tein oikein hyviä löytöjä. Punavalkoruutuinen paitapusero ja ruskea tosi nätti hame sekä harmaa samettibleiseri, joka sopii just toisen hameeni kanssa.


Siellä oli yksi pöytä, jossa oli tosi hienoa tavaraa, saksalaisia lasten vaatteita ja hyvät hinnat. Vahinko vain, etteivät olleet yhdenkään lapsenlapseni kokoisia. No ehkä yksi lyhyt neulejakku, sen ostin Cajsalle. Oli aivan ihanat tyttöjen asut, johon kuului, hihaton mekko, pitkähihainen t-paita ja hiusnauha, väri tumman ruskeanpunainen. Kaikki samaa väriä, mekossa kukkakuosi. Koot olivat 130 ja 120, muistaakseni. Tuota pienempää ajattelin Cajsalle, mutta vaikutti kyllä liian isolta. Sitten oli yksi tosi äkee pusakka, joka olis ehkä Kallen kokoa. Aika paksu ja kaikenlaisia vempaimia, taskuja jne. merkkivaate. Hinta 6,90. Mutta siihen ei ollut toppahousuja, joten jätin sen sinne. Oli myös 3 kpl muotoon ommeltuja lakanoita kokoa 60x120 ja hinta 1,90 e. ja 200x200 iso sellainen, kaikki lakanat oli tosi valkoisia, ei harmaiksi pestyjä. Ostin yhden pienen ajatellen sen sopivan jonkun lapsen sänkyyn. Sitten oli valkoinen lasten täkki, ei ihan pieni. Ja tosi kiva vauvan nukkumakeinu. Sen hinta oli 22,90. En ole moista ennen nähnyt. Se oli valkoista markiisikangasta ja neljältä sivulta pujotettu puisiin pyöreisiin pulikoihin. Sitten siinä oli reiät jalkoja varten. Asento oli sama kuin sitterissä. Ja ripustus kattoon. Lisäksi oli HP:n valokuvapapereita paketeissa 50 kpl jokaisessa, koko 10x15 ja hinta 1,80. Tää oli Adam & Ewa, en muista pöydän numeroa.


Eipä muuta.


"Tee toiselle se, mitä haluat sinulle tehtävän!"

lauantai 9. lokakuuta 2010

Lauantaiturinoita


Siis lauantai. Makailin yöllä pari tuntia valveilla ja ihmettelin elämää. Pienen olkkarihetken jälkeen uni jälleen valtasi mieleni - onneksi! Ulkona on mahtava syysilma enkä ole käynytkään siellä muuta kuin matot ravistelemassa. Pitäisköhän? Jotenkin vain ei ole sellaista fiilistä, että huvittais. En ole ollut oikein kunnossa syyskuun alusta lähtien. Mikä lie vastustaa.


Sain sentään imurin kaapista ja juoksutin sitä ympäri huushollia hetken ja olin aivan rättiväsynyt ja hikinen sen jälkeen. Sekin jo todistaa, ettei ole kroppa ihan viimosen päälle kunnossa. Ekat pyykit kuivumassa, toiset tulossa. Sitten värjään Israelista ostamani hameen, kun ei ollut kuin valkoinen mun kokoinen. Molemmat siskot ostivat samanlaisen hameen itselleen toinen mustan ja toinen ruskean. Minun hameestani olisi määrä tulla harmaa, saas nähdä miten käy.


Torstai-iltana oltiin Petossa hoitelemassa esikoisen lapsia. PikkuPille oli vähän marunen, taisi olla ilmavaivoja. Vain syli oli hyvä paikka ja siinäkin vatsallaan. Pienen puolentunnin torkun vain otti. Muuten meni oikein hyvin, mutta ottaa se jo tän ikäisen voimille. Eilen illalla sitten olivat välipojan lapset täällä hoidossa. Hanski oppi sanomaan oranssi = oranki Nauru, mutta isua ei sano, vaan olen Munni samoin kuin oikea Munnikin. Isun ruokakaan ei kelvannut, vain purkkisellainen. Eikä kyllä kelvannut isommallekaan, vain perunaa ja kukkakaalta puputti. Onneksi söi kyllä mansikoita kunnon annoksen.


Eipäs tässä tämän kummempaa. Söis, jos viittis.


 

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Kelloköynnöshän se tietenkin on


senhän näkee jo kukastakin kuten isosisko muistuttaa.



Nyt kukka on tämän näköinen.


Kun nuppu alkaa kehittyä, se on aluksi aivan valkoinen, sitten se pikkuhiljaa alkaa vihertää ja kukan avautuessa, se on herkän vaalean vihreä ja vähitellen muuttuu tumman lilaksi. Aika ihmeellinen kukka.


Oli aivan pakko laittaa tämä uusi kuva, kun kukka on niin kaunis. Saa nähdä tuleeko niitä vielä lisää vai jääkö se muutamaan kukkaan.


Istuskelen tässä muutama papiljotti päässä ja ihmettelen, miten tämän uuden tukan kanssa pärjäilen. Tunnin päästä olen lähdössä päivärukoushetkeen ja sen jälkeen päiväpiiriin. Sitten on käytävä kaupassa ja ostettava hieman ruokaa, kun huomenna tulee mieluinen vieras käymään.


Siunausta tähänkin päivääsi!














Päivän Sana 6. lokakuuta 2010
"Olenhan minä sinua käskenyt: Ole luja ja rohkea; älä säikähdy äläkä arkaile, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin."
Joos. 1:9 KR33/38

 

maanantai 4. lokakuuta 2010

Lookin vaihtoa siellä ja täällä


Olen ollut hieman tuuliajolla mitä tulee kampaajiin. Vuosikymmenien luottokampaajani Maija, kun jo vuosia sitten vanheni, niin että piti katsella uutta hiuskarvantupsuttajaa. Monia on läpikäyty ja sinne jätetty. Jälleen kerran äidyin uuden pakeille. Tosin häneltä olen vuosien aikana nähnyt todella hyvää tuotosta. Entinen - muistattehan, että olen eläkkeellä - työkaverini hiukset olivat aina niin hyvin leikatut, että otin tässä päivänä muutamana yhteyttä ja kyselin kampaajan nimeä. Ja niin varasin ajan sinne.


Tänään tuo toimitus sitten suoritettiin. Kuten ehkä tiedättekin, mulla OLI sellainen tasainen puolipitkä melkein olkapäille ulottuva hiuspehko, jota oli tosi helppo silloin tällöin (viime aikana enemmän usein kuin harvoin) kietaista vain kammalla kiinni tai sutturoida hiuspinneillä ihan mukiinmenevän näköiseksi nutturaksi.


Istuttuani kampaajan tuoliin tuumasin ensi sanoikseni, että haluan sitten säilyttää puolipitkän mallin, tehdään vain siistimistä ja otsatukka suunnitellaan uudelleen. Olen niin monta kymmentä vuotta pitänyt ihan lyhyttä tukkaa, että nyt on puolipitkän vuoro. No, kun tuolista sitten runsaan puolen tunnin kuluttua nousin, olinkin yllätyksekseni lyhyttukkainen. MUTTA ja tämä on syytä panna tarkkaan merkille: leikkaus on tosi kivan näköinen enkä taida kaivata ainakaan vielä niitä roikkuvia suortuviani. Voi olla, että kuvaakin jossain välissä rustaan tänne, jahka tuo isoM ehtii mua linssin kautta tiirailla.


Sillä kun on nyt muuta, tosi kiintoisaa tekemistä. Käväistiin nimittäin tekemässä autokaupat!! Yllätykseksemme lyötiin kättä päälle ja autot vaihtavat omistajia huomenissa. Nyt isoM siis tyhjentelee nykyistä Opeliamme, että voimme sen hurahuttaa huomenna autokaupalle ja lähteä sieltä uudella - tai siis ei nyt aivan uudella, mutta meille uudella - autolla kotia päin.


Että sellainen päivä tänään lookit vaihtuneet vaimolla ja autolla, siis isoM:n.

Lokakuinen maanantai


Se on sitten taas uusi viikko alkanut. Muuten painonhallinnasta jatkaakseni, matkan jälkeinen painoni on pudonnut  yksi kilo 800 grammaa eli hyvä alku. Mutta kuten Ulpukin sanoi, enhän minä lihava ole, vain lievästi tukevahko Cool.


Pitäisi alkaa tsekata tekemiäni koulutusmuistiinpanoja onko niissä mitään järkeä. En edes tiedä milloin koulutus on, pitäisi olla loka-marraskuussa kolmena iltana viikon välein. Ja käsittelee vapaaehtoistyötä tai tarkemmin sanottuna ystäväpalvelua . Näyttää siltä, että saan ruveta vetämään - diakoniatyöstä vastuussa olevan vanhimmistoveljen 'valvonnassa' - seurakuntamme diakoniatyötä. Mahdankohan tunkea itseäni liian isoihin saappaisiin. Vaikka jos saappaat on tarpeeksi isot, eihän niihin tunkea tarvitse, hypätä vain. Aikapa tuon näyttää.


Tänään on aivan mahtava syysilma; aurinko paistaa ja meri aaltoilee vain hieman. Puutarhan syystyöt on tehty eli vanha ja tautinen viinimarjapensas kaivettu ylös ja uusi istutettu, kaikki puutarhakalusteet viety talvisäilöön, kesäkukat vaihdettu syyssellaisiin eli callunoihin tällä kertaa. Vaikka pakko oli vielä jättää miljoonakellot aidan päälle väriläikiksi, koska olivat niin hyvinvoivia vielä.


Yksi kasveista päätyi sisälle jo ennen matkaani, koska se ei vielä ollut kukkinut. Ja ilokseni matkalta palattuani löysin siitä pari kukkaa ja lisää on tullut sekä tulossa.



En kasvin nimeä muista, vaikka isosisko sen mulle jossain vaiheessa ilmoitti.



 



Herkän kaunis kukka


Kovan kohtalon koki myös kultaköynnös, jonka pari vuotta sitten sain yllä mainitulta isosiskoltani. Kasvi ryhtyi pudottelemaan lehtiä ja alkoi vetelöityä. Sitä se on teetellyt jo muutaman kuukauden, joten nyt se sai sitten lähtöpassin ja löysi tiensä roskikseen. Hieman tyhjältä näyttää olohuoneen ja keittiön välillä oleva kaariaukk, jota kasvi kiersi. Mutta kaikkeen tottuu.


Kuten ehkä olet jo huomannutkin, ei mulla varsinaista asiaa ole, kunhan sepustelen. Siispä jääkää rauhaan ja palaillaan.


Päivä on tuleva, voitonpäivä valtava.
Taivas ei pilveen käy eikä kyyneleitä näy.
Silloin rauha ikuinen, alkaa luona Jeesuksen.
Päivä tuo ihana on tuleva.

Päivä tuo valtava, kun saan Herran kohdata.
Silloin katson kasvoihin, tuon rakkaan kalliin Mestarin
ja Hän tarttuu käteen mun ja levon antaa siunatun.
Päivä tuo ihana on tuleva.

perjantai 1. lokakuuta 2010

Painonhallintaa vai -hallitsemattomuutta


Että on elo ankeaa naisena, kun pitäis aina olla hyvän näköinen ja sopivan kokoinen. Tosin isoM ei sitä edellytä - lienee vain tämä naisten maailmassa oleva ilmi kertomaton vaatimus. Onneksi isoM:n mielestä olen edelleen kaunis ja viehättävä. Ja sehän on tärkeintä, eikös vain!


Muistanet taannoisen vaakasekoiluni. Olenkin ajatellut haastaa vaa'an valmistajan oikeuteen syytettynä nykyisestä ilmiolemuksestani.


Minä kun luotin vaa'an kertomiin lukemiin täysin sinisilmäisesti antamatta ajatustakaan sille, että peili ehkä kertoi jotain muuta ja vaatteet pakkasivat kutistumaan komerossa. Vaakahan kertoi, ettei painoa ollut tullut lisää ja välillä jopa vähemmänkin kuin edellisellä punnituskerralla. Ja numerothan ne tätä maailmaa nykyään ohjaa.


Vasta, kun vaaka ryhtyi näyttelemään lukemia milloin minkinlaisia, rupesin epäilemään petosta. Niin ja muistanet sen hämmennyksen, minkä uuden vaa'an lukemien tarkastelu minun sisimmässäni aiheutti. Tai ellen sitä kertonut siinä edellisessä vaaka-kirjoitelmassani, niin nyt sen tiedät. Ja hämmennystä lisäsi suuresti vasta päättynyt Israelin matka ja sen valokuvien katseleminen. Enhän minä nyt noin lihava ole, sanoivat aivoni. Se on varmaan jokin trikki. Mutta, kun useat kuvat osoittivat samaan suuntaan ja vielä se uusi vaakakin, oli se uskottava. Aikaisemmin kirjoitin heiaheia (http://www.heiaheia.com/account) -profiiliini tavoitteekseni neljän (4) kilogramman laihtumisen. Nyt tavoitetta on täytynyt hieman kasvattaa, sikäli mikäli tavoitteena on saman painon saavuttaminen. On se niin väärin.



Voisiko se paremmin osoittaa? Nolostunut

 Alla oleva kirjoitus oli paikallisessa Ylöjärven Uutisissa mielipiteenä: Pohojalainen Pirkanmaalla Oon vähä miettiny tätä elämää ja sitä,...