On vaikeata rakastaa....

Olen päättänyt kirjoittaa kaikki Hengellisen laulukirjan laulut ja toimittaa ne seurakunnalle, että siellä ne voidaan kokoustilanteissa heijastaa seinälle jokaiselle avuksi. Kaikillahan ei ole laulukirjaa mukana. Äsken kirjoittamani laulun sanat puhuttelivat ja sopivat edelliseen viestiini.

On vaikeata rakastaa, vaan oppivani soisin.

Suo, että mielen itsekkään pois panna Jeesus voisin.

 

Kas loukkaannun, kun joku ei mun tahtoani nouda,

ja milloin auttaa pitäisi, en viitsi enkä jouda.

 

Oi Herra tätä rukoilen: mä muuttuako voisin?

On vaikeata rakastaa, vaan oppivani soisin.

HL nro 271

Välipäivätiedotus

Eipä ihmeitä! Kiitos kysymästä.

Siinä se siis meni - joulu meinaan. Odotettiin, tuli ja meni. Niin kuin aina. Mutta on se edelleen mielestäni mieluisin aika vuodesta. Ei mikään voita sitä ihanaa tunnelmaa, joka tulee pimeydestä, jouluvaloista, joulukoristeista, kynttilöistä ja muuten vaan tohinasta - kunhan ei tohisuta liikaa. Ei siis mikään - paitsi ehkä aurinko lämpimänä kesäpäivänä ja Välimeren lämmin, sinivihreä vesi.

Nuoripari saapui vihdoin puoli komen aikaan aattoa vasten yöllä. Oli nimittäin juna vaihteeksi myöhässä ja kokonaista neljä ja puoli tuntia. Mutta ei se haitannut - ainakaan mua. Keitin aattoaamuna riisipuuron (sen keittämiseltä olen varjellut itseäni, koska äiti keitti sen maailman parhaan enkä usko pystyväni samaan saamallani reseptilläkään). Luumukiisselin on keittänyt jo aatonaattona ja paistanut pikkuisen kinkun. Siispä herättelin nuoret kymmeneltä puuro-luumukeitto-kinkkuvoileipäaamiaiselle ja sitten saunaan!

Kolmen paikkeilla ennätimme välipojan luo joululounaalle. Meitä oli siellä kahdeksan aikuista ja kaksi pikkuista. Ähkysyömisen jälkeen - jälkiruokana oli suklaakakkua, jota tietenkin oli pakko maistaa - alkoi pukin odotus. Ennen kuutta pihalla näkyikin odotettua liikehdintää. Pukki kolkutteli ja astui sisään. Mutta mitä - se oli ihan naisen näköinen. Eihän pukin kuulu olla nainen! Eihän?

Mutta lahjat tuli jaetuksi. Ja niitä olikin niin paljon, että ihan hirvitti.

Tässä erään neitokaisen lahjakasasta osa.

Mutta jokainen viidestä lastenlapsesta sai PALJON lahjoja. Mietin vain, että ovat ajat tosiaankin muuttuneet. Emme me, minun ikäiseni eivätkä ilmeisesti meidän ikäisten lapsetkaan, saaneet sitä määrää lahjoja kuin nykylapset saavat. Onko se sitten hyvä vain huono, jääköön jokaisen itsensä arvioitavaksi. Varmaan molempia. Mutta näin se nyt vain on tänä aikana.

Toisaalta sitten on taas niitä, jotka eivät saa yhtään lahjaa ja heitä lienee maailmassa todella paljon. Meillä on yksi kummityttö Bosniassa ja uutena toivomuksena kummijärjestö toivoo, ettei kummilapsille lähetetä paketteja, sillä se aiheuttaa mm. epätasa-arvoisuutta kylän lapsien keskuudessa. Se, joka ei saa mitään kadehtii sitä, joka saa. Jos haluaa muistaa, voi lahjoittaa rahaa, jonka kummityöntekijät käyttävät huono-osaisimpien perheiden auttamiseen hankkimalla mm. jouluruokaa. Minä olen lähettänyt kerran vuodessa pikku paketin perheen kaikkia lapsia ajatellen. Ihan pientä tavaraa vain: kyniä, värejä, vihkoja, kumeja, teroittimia, myssyjä, sormikkaita yms. pientä. Vaikka toisaalta tuntuu kurjalta, kun ei voi enää lähettää mitään henkilökohtaista, ymmärrän kyllä tämän toiveen. Varsinkin sellaisissa maissa, joissa pakettien hakeminen on hankalaa ja aikaa vievää.

No, taisin eksyä hieman aiheesta. Illalla sitten lähdettiin nuorenparin kanssa esikoisen perheen luokse. Siellä oli joulupukki juuri käynyt ja sielläkin olohuone pursui lahjapaketteja.

Tullessa kävimme hautausmaalla sytyttämässä kynttilät Antti-enon ja poikansa, lasteni vaarin, ja siskontytön haudoille. Sytytimme myös pari kynttilää kaikkien niiden sukulaisten ja ystävien muistolle, joiden hauta on jossain muualla.

Kotona avattiin vielä omat paketit. Kuopus ja sulhonsa olivat ostaneet meille pelin, jonka ajattelimme korkata. Pelilaudan asettelemisessa meni kuitenkin niin kauan aikaa, että kello läheni kahtatoista, kun olimme valmiita alkamaan pelin, joka vaikutti jotensakin vaikealta. Siispä päätettiin jatkaa aamulla. Tosin ei selvinnyt minä aamuna jatkettaisiin.

Sain joulupäivänä hieman ikävän viestin naamakirjan postiin puolitutulta ihmiseltä ja se pahoitti mieltäni. Mutta joillekin ihmisille on parempi olla vastaamatta ja antaa asian olla, koska siitä ei ole mitään hyötyä, päinvastoin. Siitäkin on kokemusta tämän asian kohdalla, joka on vuosia vanha. En mitenkään pysty löytämään ymmärtämystä kyseistä viestiä kohtaan. Se yllätti täysin, emme edes ole tavanneet yli neljään vuoteen. Silti en tunne vihaa enkä kaunaa kyseistä henkilöä kohtaan, ennemminkin sääliä, sillä itseään ja läheisiään hän eniten vahingoittaa yrittäessään meitä haavoittaa. Vaikka asiat on hänen kanssaan kättä puristaen  jo kaksi kertaa yritetty sopia, ei se ole auttanut. Parasta siis vain mennä eteenpäin itse ja toivoa hänen joskus ymmärtävän tai ainakin jättävän meidät jo vihdoin rauhaan ikäviltä viesteiltään.

Meille jokaiselle tekisi varmaan hyvää silloin tällöin muistaa tätä kultaista sääntöä: "Tee toiselle se, mitä tahdot itsellesi tehtävän!" Yritän muistuttaa itseänikin siitä!

Rankka ruuanhakureissu

Päättipä isoM, että tänään on käytävä kokemassa jään alla lilluvat verkot, josko niissä olis lounaan aineksia. Kun en uskaltanut sitä yksin sinne päästää - huomioon ottaen kaikki tautinsa - oli pakko rustata itsensä mukaan. Eli paljon vaatetta ja lämpimimmät kengät, jotka omistan (eikä nekään kovin lämpöset oo) ja menoksi. Pakkasta oli sellaiset -12 astetta, mutta ei yhtään tuullut, joten ei tuntunut kovin kylmältä. Maisema oli valkoisen udun peitossa ja pieniä lumipilkkuja sateli hiljakseen. Eli kaiken kaikkiaan hyvin kaunista.

Verkkoja on saatettu jään alle kolme kappaletta, joten avantoja on neljä. Niiden vieressä on pystyyn jäätyneet kepit näyttämässä avannon paikkaa. Vaikka avannoista ei kylläkään voinut puhua, sillä veden pinta oli noussut ja sen seurauksena ne kohdat, joissa verkonpanoavannot olivat joskus olleet oli kumpu. Avannot oli siis hakattava auki tuuralla. Siinä on oivana lisätyökaluna isoM. Minäkin yritin, mutta eipähän siitä pajoa apua ollut.

Kun oli koettu yksi verkko ja saatu yksi lihavahko ahven, alkoi mulla mahaa kipristellä tosi uhkaavasti. Yritin urheasti kestää, mutta pian oli pakko pyytää isoM:ltä rantasaunan avain ja lähteä kiireen vilkkaa takaisin tulojälkiä ja etsiytyä istumaan tyhjän päälle. Onneksi ehdin!

Ja sitten taas takaisin samoja jälkiä. Onneksi lunta oli vain viitisen senttiä. Sillä aikaa isoM oli nostanut vedestä ISON hauen ja toisen ahvenen. Jäljellä oli vielä yksi verkko. Tässä välissä on muuten mainittava, että sen verran on isoM:ään taudit vaikuttaneet, ettei enää tehty neliömetrin kokoisia avantoja, vaan ihan pikkuiset ja pyöreät. Tästä asiasta olen natkuttanut niin kauan kuin ollaan talvikalastusta harrastettu eli kahdeksan vuotta - minä tosin vähän niin kuin pakosta - mutta eihän tuo mies ole mua kuunnellut. Nyt kait otti sen verran pumpun päälle, että katsoi parhaaksi tyytyä pikkuisiin ja pyöreisii n avantoihin.

Viimeisessä verkossa olikin sitten vielä ISOMPI made. Ja se olikin kiertänyt itsensä oikein kunnolla verkon sisään yrittäessään päästä irti. Oli pakko repiä verkkoa, että sen sai ulos. Vaikutti muuten siltä, että ainakin ensimmäisen verkon kohdalle on sattunut vieläkin ISOMPIA kaloja, kun siinä oli tosi isoja reikiä.  Melkein koko verkko oli yhtä reikää. Se kuulemma pitää vaihtaa - onneksi ei ollut mukana toista verkkoa, muuten olis vierähtänyt kolmas ja neljäskin tunti.

Kun sitten kaikki verkot oli koettu ja saalis laskettu - siis kaksi pullevaa ahventa, yksi isohko hauki ja yksi iso made - niin alkoi välineitten kerääminen ja kotimatka. Lähtiessä manguin, että otetaan tuo ahkio mukaan, niin ei tarvi kantaa tavaroita, mutta isoM ei ottanut kuuleviin korviinsakaan sitä. Ymmärsin sen, kun lähdettiin. Minä sain raahata kalasankoa, joka painoi tonnin verran sekä lapiota ja HÄN käveli takki käsivarrella ja muovipussissa parit hanskat. Tässä todistusaineistoa

no niin, olihan isoM:llä myös tuura

väsynyt kalastaja (ruuan hankkiminen on raskasta)

ei se sanko tyhjä ollut

ihan mukavan kokoista saalista - kaikki

saalis odottaa perkuuta

tällaiset herkut oli mateella mahassaan - mäti ja maksa

Siinä se reissu. Nyt täytynee lähteä laittamaan haukea lounaaksi.

Seurakunnan kuoron joulukonsertti

Lähdettiin kuudeksi seurakunnan joulukonserttiin. Jo salin lavastus antoi odottaa hieman jotain enemmän kuin tavallista konserttia.  Kuusen juurella oli räsymatolla keinutuoli ja sen edessä pieni pöytä, jolla oli kynttilöitä. Salin toiselle laidalle oli rakennettu eläinsuoja. Vanhoista, harmaista laudoista kaksi seinän pätkää, seimi oli tehty heinäseipäistä ja se oli vuorattu oikeilla oljilla, joita oli kasa myös seimen alla lattialla.

Ja meillähän on srk:ssa tosi hienot videolaitteet, joilla heijastetaan takaseinälle koko sen leveydeltä kauniita kuvia, mm. lumisadetta ym. kauniita ja aiheeseen sopivia kuvia.

Kun ohjelma alkoi, eräs vanhempi seurakuntalainen, harmaatukkainen nainen, tuli istumaan keinutuoliin ja alkoi lukea jouluevankeliumia, hieman lisäillen väliin omia sanoja. Hän luki pätkän ja kuoro lauloi. Laulun aikana lähti lehteriltä tulemaan Joosef ja Maria - eli Isak ja Jessica, joka on viimeisillään raskaana. Heillä oli tosi hyvin tilanteeseen sopiva vaatetus. He kulkivat hiljakseen lehterin läpi, alas ja salin läpi talliin, jossa vauva syntyi. Laulut eivät olleet tavanomaisia joululauluja, vaan niiden sanoma mukaili evankeliumia. Näin esitys jatkui; vuorotellen evankeliumin lukua, laulua ja esitystä paimenineen ja tietäjineen. Kun katselin Joosefia ja Mariaa, en voinut välttyä siltä, että silmissä kiilsi jotain.

Lopuksi Elisa lauloi kitaran säestyksellä Tiesitkö Maria? -laulun.

"Tiesitkö,Maria, että poikasi kerran vetten päällä kulkee
Tiesitkö, Maria, että lapsemme hän pelastukseen sulkee
Syntyi tänne maailmaan
Hän tuomaan sanomaa
Tämä pienokainen rakkain
myös sinut lunastaa

Tiesitkö, Maria, että sokean Hän valoon uuteen johtaa
Kuinka kädellään hän tyynnyttää, kun myrskytuuli kohtaa
Enkeleitten maanHän meidän vuoksi jättää saa
Kun sä lastas pientä hoivaat, niin hoivaat Jumalaa

Ja nähdä saat kun kuuro kuulee, kuollut virkoaa
Ja rampa hyppii, mykkä laulaa
kiitoslauluaan!

Tiesitkö, Maria, että poikasi on luomakunnan Luoja
Tiesitkö myös sen, että lapsesi on ainut rauhan tuoja
Hän ken uinuu vierelläs on Taivaan Kuningas
Syytön uhrilammas ja Messias!"

Säv Mark Lowry
San Buddy Greene
Suom Seppo J järvinen

Saman aikaisesti näytettiin seinällä video laulusta. Klikkaa edellistä sanaa, jos haluat kuunnella sen englanniksi ja katsoa videon. Elisa lauloi todella koskettavasti, luulenpa, että esityksen aikana moni silmä kostui - kuten omanikin ja taisi isoM:nkin.

Olisi kiva laittaa kuvia, mutta en voi, kun ei ole lupaa esittäjiltä.

Yllätys

Heräsin aamulla seitsemän jälkeen ja ryhdyin laittautumaan matkaan. Radio auki, kasvojen pesu, aamiainen, petaus, pukeminen, meikkaus ja puoli yhdeksältä saapui Liisa Hondalla.

Asemalle ja junaan. Muutamat viestit ja pari puhelua tulevan vävypojan kanssa ja kas, tapasimme Helsingin rautatieasemalla.

Iina oli koululla ja me menimme heille. Kun Iina ilmoitti saapuvansa, teki vävyn alku treffit hänen kanssaan Selloon. Oli kivaa nähdä typykän ilme, kun hän näki minut. Pääsin kuin pääsinkin yllättämään hänet. Tuntui mukavalta.

Nyt istumme täällä Leppävaarassa kaikki kolme ja jokainen on tietokoneella. Ei siis harrasteta kovinkaan paljon seurustelua toistemme kanssa. Vävypoika tekee töitä, Iina surffailee uudella iPodillaan ja minä kirjoittelen tätä. Siinäpä se.

Ja huomenna kotiin. Mutta mukavaa tehdä pieniä yllätyksiä elämässä.

 

Yksinoloa ja joululeivontaa

Olen nauttinut aivan tavattomasti tästä päivästä. Nukuin peräti  yhdeksään - mikä tuntuu tosi mukavalta. Aikomuksenani oli syödä aamiaiseksi pari keitettyä munaa ja avokado, mutta teki niin kovasti mieli kaurapuuroa, että siihenhän se kaatui. Puuro maistuu taas tosi hyvältä. Kolmisen viikkoa olin hiilarittomalla ja paino putosi vaivaiset pari kiloa, mutta jatkan edelleenkin vähähiilarisella. Toki silloin tällöin saa nautiskella hyväskällä - en tarkoita karkkeja, niille en ole koskaan ollut perso, vaan leivonnaisia.

Puolenpäivän aikaan tein puolen tunnin sauvakävelylenkin ihanassa pikkupakkasessa. Sen jälkeen maistuikin lounaaksi sunnuntaina tehty kukka-, parsakaali ja jauhelihapaistos. Sitä riittää vielä päivälliseksikin!

IsoM tiedotti, että punnituksessa oli tuloksena -3,5 kg. Hienoa! Eiköhän se siitä rupea tippumaan, kun on tuo diabetespeikko takana.

Minä sitten ryhdyin leipomaan joulupullaa ja toinen satsi on nyt uunissa. Ja mauste-puolukkakakku on seuraavana vuorossa. Päivittelin eilen illalla itsekseni, kun mua ei mikään enää oikein huvita enkä hurahda enää mihinkään. Tänään huomasin, että aivan oikeasti tykkään keittiöhommista. Pitäisköhän mennä kokkikouluun? - No ei vaiskaan. Mutta se on mukavaa, vaikka leipominen ei koskaan ole ollut mun suosikkijuttu keittiössä.

Toisaalta tämä yksinäisyys täällä korvessa on ihan mukavaa, toisaalta taas olis kiva lähteä illalla vaikka katteleen näyteikkunoita. No kaikkea ei voi saada!

Huomenna on sitten meidän perheessä yksi virstanpylväs taas saavutettu. Kuopus nimittäin täyttää 30 vuotta! Niin ja isoM 64, mutta se ei ole mikään erityinen virstanpylväs tietääkseni.

Koettakaahan selvitä ilman joulustressiä - minäkin selviän!

Täytetty kesäkurpitsa

Viikon olen nyt potenut tätä flunssaa kaikkine sivuoireineen; kurkkukipu, korvasärky, yskä, lievä lämmönnousu silloin tällöin ynnä muut kurjat oireet. No tämähän lienee tunnettua kaikille, jotka ovat flunssailleet.

Tänään pitäisi olla elämänviivakokoontumisessa, mutta en todellakaan jaksanut lähteä. Tuntuu, että kaikki voimat ovat menneet ja sydän vain tikuttaa nopeammin kuin ennen. Mutta sellainen usko mulla on, ettei tämä ikuisesti kestä .

Olen ollut yksin koko päivän, kun isoM syöttelee työkavereitaan ravintolassa, kokoustelee ja kokoontuilee tuolla Vaasan kaupungissa. Pari tuntia sitten mietin, että mitähän sitä söis. Olen ollut ny kolme viikkoa hiilarittomalla dieetillä ja jonkin verran on paino pudonnut, en ihan tarkkaa lukua tiedä, mutta viis siitä. Mulla on tapana etsiä reseptejän täältä http://www.kotikokki.net/ on tosi hyvä sivusto. Sinne voi laittaa omia reseptejään. Bongasin sieltä jopa lanttu- ja porkkanalaatikkoreseptit tänä vuonna, kun eka satsit ei oikein onnistuneet.

Niin siihen päivän menuuni. Jääkaapissa oli kokonainen kesäkurpitsa ja illalla otin broilerinsuikaleita sulamaan pakkasesta. Niinpä menin kotikokin sivuille ja hain kesäkurpitsan reseptejä ja sieltähän se löytyi. Ja tässäpä resepti, jos kiinnostaa, oli nimittäin tosi hyvää. http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/255587/T%C3%A4ytetyt%20kes%C3%A4kurpitsat

Minä tosin en käytä paprikaa, kun maha ei siitä tykkää ja sitä lykätään nykyään joka paikkaan. Niin enkä myöskään osta valmiiksi marinoitua lihaa, vaan ihan naturell. Ja lisäsin vielä valkosipulia. Ja paljon juustoa

Hyvää ruokahalua sinullekin!

Yökylää ja korvasärkyä

Nelly oli pe-la yökylässä. Käytiin kaksistaan saunassa. Koska sinne pitää mennä ulkokautta ja oli pakkasta, piti Nelly varustaa hyvin matkaan

Vaatetus: alla tavalliset päivävaatteet, sitten kylpytakki korvahuppuineen, fleecepusakka ja kaiken kruunaa isun toppaliivi ja saunahattu. söpöä vai mitä?

Lauantaina tuli myös Hannes hoitoon siksi aikaa, kun vanhemmat olivat jollain ihmekaupoilla tuolla kirkolla. Ei se kahden lapsen hoiteleminen ole ihan läpihuutojuttu varsinkaan, kun on flunssa päällä ja pillerien voimalla arkea pyörittää.

Yöllä sitten heräsinkin kahdelta kovaan korvasärkyyn, jota en ole potenut sitten lapsuuden. Silloin korvaa särki useinkin ja lääkkeenä olivat tupakansavun puhallus korvaan ja toisena vetysuperoksidin laittaminen. Se siellä sitten kiehui inhottavasti. Mulla onkin tärykalvot arpiset, kun ne ovat puhjenneet itsestään ties montako kertaa.

Kun sitten 1958 muutettiin Vaasaan ja korvasäryt jatkuivat, meidät vietiin pikkuveli Tuomon kanssa lääkäriin ja passitettiin leikkaukseen. Multa leikattiin kitarisat ja nielurisat typistettiin. Sen jälkeen ei olekaan korvia särkenyt ennen kuin nyt. Aijai... Leikkauksen jälkeen piti syödä jäätelöä, mutta taisin liian aikaisin puraista omenaa ja haavat aukesivat. Oksentelin verikiklimppejä, yäk... ja kait tuli jokin tulehdus, koska muistan terveyssisaren käyneen meillä kotona antamassa mulle penisilliiniruiskeita.

Tämä nyt lapsuuden muisteloista tällä erää.

Toivotan jokaiselle lukijalle korvasärytöntä ja flunssatonta talvea ja Jeesuksen siunausta jokaiseen päivään.