keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Aurinkopäivä


Päivää vietetty riipputuolissa. Illalla tarkoitus mennä Seinäjoelle Sateet lähetä -iltaan. Munni haluaa. Mulla on uusi puhelin hihii ja päivästä on kulunut iso osa siihen tutustumiseen. Olin mm. sillä yhteydessä nettiin. Jihuu. Tekniikka on ihmeellistä.


Munni vain ei oikein tahdo löytää tekemistä lomalla. Vähän väliä on jotain kuikuilemassa työpaikalla, josa olen kyllä kovasti kieltänyt.


Eipäs muuta kuin aurinkoa vain kovasti kaikille ja nautitaan täysin siemauksin.



Joosua 10:12 ”Silloin puhui Joosua Herralle, sinä päivänä, jona Herra antoi amorilaiset israelilaisten valtaan, ja sanoi Israelin silmien edessä: "Aurinko, seiso alallasi Gibeonissa, ja kuu Aijalonin laaksossa."


p.s. Vrt Jes. 38:8 Olen jostain lukenut, että tämä auringon seisahtuminen on laskettu tietokoneella tapahtuneen eli aurinkokellossa aika siirtyi kymmenen astetta taaksepäin. Ja laskujen mukaan meidän ajastamme puuttuu juuri tuo aika, en nyt muista paljonko se oli, ehkä kaksi tuntia.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Juhannus on ohi


Tänään on juhannuksen jälkeinen päivä eli eilen oli juhannuspäivä. Tarkoituksena oli lähteä jo keskiviikkona Keuruulle konferenssiin, oltiin sovittu jo vaunun vuokrauksestakin. Mutta. Suunnitelmaksi se jäi. Munnin jalka oli sen verran huono, ettei voinut ajatella lähteä sinne ramppaamaan. Ja toinen syy oli se, etten millään olisi uskaltanut ajaa vaunun kanssa sinne.


Siispä olemme viettäneet erilaisen juhannuksen. Olemme katselleet koko juhannuksen ajan melkein kaikki tilaisuudet Keuruulta netin kautta. Ainoastaan nuorten iltamyöhän kokoukset ovat jääneet väliin. On ollut tosi hyvää sanaa siellä. Voisi sanoa, että erityisen hyvää ja koskettavaa sanaa. Juhannuspäivänä käväisimme Vassorissa Helinän ja Unton mökillä, jossa he Liisan ja Kajn kanssa ovat viettäneet juhannuksen.


Nytkin kuuntelemme musiikkia Keuruulta. Vartin päästä alkaa viimeinen tilaisuus - ehtoolliskokous.


Sen jälkeen olen ajatellut laittaa saunan lämpiämään ja tehdä pienen pyöräretken lämpiämisen aikana. Onkin jäänyt yli viikoksi koko pyöräily.


En nyt oikein osaa keskittyä tähän kirjoittamiseen, kun soi nuo kuorolaulut tuolla taustalla ja välillä radiotoimittaja juttelee. Siispä lukemisiin toiseen kertaan.


























Psalmit 97:9 ”Sillä sinä, Herra, olet Korkein yli kaiken maan, sinä olet ylen korkea, ylitse kaikkien jumalain.”

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Lintuperhe


Melkein kuukauden olemme saaneet seurata rastaan perhe-elämään. Pesä rakennettiin tosi nopeasti eli yhdessä päivässä - se oli uskomattoman hieno suoritus. Sitten tuli munat, joita tosin emme nähneet, sillä ne eivät näy, kun katselemme pesää ikkunasta. Hautominen kesti noin kolme viikkoa ja sen jälkeen alkoi melkoinen edestakaisin lenteleminen milloin ruokaa poikasille tuoden, milloin heidän jätöksiään pesästä pois vieden. Tämä tapahtui Tuo tullessas, vie mennessäs -periaatteella.


Aluksi pesästä kurkotteli kolme keltaista, aukinaista nokkaa kaiken aikaa. Lopulta huomasin neljännenkin, joka lienee jäänyt pahnanpohjimmaiseksi. Poikaset kasvoivat uskomatonta vauhtia molempien vanhempien kantaessa siivet syrjällään heille ruokaa.


Joka päivä meillä oli ensimmäinen toimi katsoa, miten lintuperhe voi. Eilen katselimme iltasella pesää ja tuumailimme, että pakko poikasten on kohta lähteä pesästä, eivät enää sinne sovi. Tänä aamuna sitten pesässä oli enää kaksi poikasta jäljellä. Kaksi oli lennähtänyt jo nurmikolle, jossa emo näytti niitä opastavan sekä lennon että ruuan etsimisen saloihin. Kaksi jäljellä olevaa nousivat vuoroin pesän reunalle siipiään oikomaan, vuoroin pohjemmalle ihmettelemään. Mutta emo oli kovana. Se kerta kaikkiaan ei enää tuonut niille ruokaa ja kävi välillä pesän reunalla kuin rohkaisemassa: lähtekää nyt vain lentoon, siipenne kantavat kyllä.


Kun palasimme asioiltamme muutaman tunnin kuluttua, oli pesä - tai se, mitä siitä enää oli jäljellä - tyhjä eikä poikasia sen paremmin kuin emoakaan näkynyt mailla ei halmeilla. Oli tosi mielenkiintoista seurata näin läheltä poikasten kehittymistä.


On muuten vaikka vain ihan ohimennen sanottava, että kyllä on Sepänkylän terveyskeskuksessa hyvä ja sujuva palvelu. Jo vastaanotossa keskustellaan vaiva ja hoitaja laittaa labraan lähetteen monista kokeista. Vasta sen jälkeen mennään lääkärille, joka tarvittaessa sitten otattaa lisää kokeita. Palvelu on ystävällistä - myös suomenkielellä - lääkäri tosi mukava ja kaikki sujuu tosi hienosti. Ei voi verrata Vaasan vastaavaan, ei.



Psalmit 84:4 ”Löysihän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon se poikasensa laskee: sinun alttarisi, Herra Sebaot, minun kuninkaani ja minun Jumalani.”

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Millainen on sinun Jeesuksesi?


 

Jeesus ristillä, Salvador Dalí, v.1951, (kuva aukeaa klikkaamalla isompana)


“Kyllä minä Jumalaan uskon, mutta mihin sitä Jeesusta tarvitaan?” Tällaiseen

kysymykseen törmää usein. Kysymys ei ole uusi, sillä jo Paavali on huolissaan siitä, millaiseen Jeesukseen Korintin seurakunnassa uskottiin (2.Kor.11:4). Myös meidän aikanamme kaupitellaan monenlaisia jeesuksia. Tässä muutama kuvaava esimerkki:

 



  1. Etelä-Amerikan rohkea vallankumouksellinen Jeesus

  2. New Agen viisas henkinen guru ja opettaja Jeesus

  3. Humanistien Vuorisaarnan ylevä Jeesus (Luuk.19:22)

  4. Menestysteologien joulupukki Jeesus

  5. Kaiken salliva ja heikon ihmisen syntiä läpi sormien katsova kiiltokuva Jeesus

  6. Islamin profeetta Jeesus


 


Evankeliumia pidetään esillä, mutta synnistä ja tuomiosta puhutaan enää ani harvoin. Mihin on unohtumassa syntiä vihaava ja syntisten puolesta ristillä kuollut Jumalan Poika ja meidän ylösnoussut Vapahtajamme Jeesus, joka on ainoa tie pelastukseen ja Jumalan luo?


Kuva ei muuten aukea klikkaamalla isompana.


Teksti on otettu sivulta: http://www.reijotelaranta.fi/viikon_tarinat/millainen_on_sinun_jeesuksesi/

tiistai 14. kesäkuuta 2011

Riipputuoli


No niin, vihdoinkin sain sen. Tilasin sen jo jokin aika sitten ja odottelin kovasti jo viime helleviikolla sen saavani. Laitoinkin toimittajalle viestin, että nyt just sitä tarvittais, niin heti seuraavana päivänä lähti paketti. Se on aivan ihana, uskotko?



Riipputuoli - se se oli...


Siinä voi istua jalat maassa tai vetää ne sisään. Siinä voi maata tai loikoa tai istua tai vaikka mitä. Aivan ihana tavara. Kokeilin sitä eka kerran Sensoteekissa ja ihastuin ikihyviksi. Täältä sitä ja paljon muuta kivaa saa http://www.varuste.net/.


Viime yö oli taas lohikäärmeen henkäyksen kanssa taistelua. Tuleeko vai eikö tule. Olen edelliskerrasta 2.5. lähtien syönyt haponestolääkettä joka päivä (paitsi yhden kerran) ja eilen päätin kokeilla joko pärjäisin ilman. Koko päivän oli kurja olo ja joka askeleella tunsin mahalaukkuni Yllättynyt. Yöllä en voinut nukkua edes kyljellä, ainoastaan selällä ja välillä vain puoli-istuvassa asennossa. No yhdeltä otin ekan salpaajan ja neljältä vai oliko se viideltä, toisen. Sitten sain nukutuksi puoli yhdeksään. Edelleen on tosi kurja olo, päänsärkyä ja kuvotusta. En kyllä halua mennä nielemään sitä letkua! Siispä kattellaan vielä.


Helteet sitten meni menojaan. Ollaan ensi viikolla lähdössä Keuruulle juhannuskonferenssiin. Vuokrataan asuntovaunu Seinäjoelta. Lähdetään keskiviikkona ja palataan sunnuntaina. Sinnepäin on ennustettu sadetta koko juhannukseksi. Toivottavasti ennustukset menevät mettään.

torstai 9. kesäkuuta 2011

Pari isän runoa


Kirjoittelen puhtaaksi isän muutaman viimeisen vuoden päiväkirjamerkintöjä ja niissä olevia runoja. Tässä pari esimerkkiä.













Kun olin sairas, ihmettelin:
miten ihminen pääsee ylös sängystä.
Ei se niin helppoa ollut…
Kellon teko on helpompaa.
Kirjoittaisin paljon tänä iltana,
mutta kun sanat menivät piiloon.
Korvien välissä ei ole kuin vaikkua.

                       *











Kovettuvat kosteat hanget pakkasessa.
Lepäilen aamutuimaan.
Iltapäivällä hanki ei enää kanna.

ja vielä yksi











Sanoisiko se mitään, jos metsänranta painuisi auringon taa
ja kuu vajoaisi suon silmäkkeeseen.

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Keskiviikko


Nyt ei kyllä oikeastaan huvittaisi kirjoittaa mitään, mutta pelkään, että jos en aina välillä kirjoita, menetän kaikki lukijani. En kylläkään tiedä onko niitä muita kuin Helinä ja Elina - enkä Elinastakaan tiedä enää, kun ei oo tullunna kommentteja.


Että keskiviikko, ja toissapäivänä aloin taas pyöräillä. Siitä onkon jo vierähtänyt luvattoman kauan eli ainakin pari vuotta, kun olen pyöräillyt. Tein sellaisen kivan lenkin tuolla Iskmon maisemissa. Ja pakko sanoa, ettei kauniimpaa ole kuin kesäinen maalaismaisema. Pyörälenkkini on siis niin kauniissa maisemissa, että sieluni on saanut ravintoa talven varalle jo kahdella lenkillä rutkasti. Toivottavasti se säilyy siellä talveen saakka. Lenkin pituus on muuten 12,6 km ja aikaa siihen kuluu 50 minuuttia. Puolet on kapeaa, mutkaista, kuoppaista ja aika mäkistäkin hiekkatietä ja puolet asfalttia. Kokeilin jo kiertää molempiin suuntiin, mutta hiekkatie ensiksi on parempi. Kun asfaltti alkaa, hiki on jo kivasti pinnassa ja huohotus kunnossa. No ei vaiskaa, enhän mä huohota, kevyestihän se menee. Tosin kuuma on ja siksi en pyöräilekään klo 11-14.30 välillä. Pakko laittaa tuo 14.30, kun tänään lähdin siihen aikaan.


Mun parvekekukat kärsi kyllä aika lailla myrskytuulesta, kun en toisella kertaa enää viittiny niistä lattialle nostella. Toivoa sopii, että sentään kuntoutuvat lämmön ja ruokinnan myötä. Ruokinta sisältää juottamisenkin.


Vaasan torille on muuten tuotu asuntovaunu, jossa myydään vietnami-thailaisruokaa. Avajaiset on huomenna torstaina ja silloin kaikki annokset saa vitosella. Söin siinä auringossa istuen friteerattua kanaa hapanimeläkastikkeen kera ja hyvää oli. Maksoi 6,50 eli ei paha. Mun mielestä on tosi hienoa, että tulee noita ns. katuruokapaikkoja muitakin kuin vain hampsari ja pitsapaikkoja. Oon lopen kyllästyny kyseisiin tuotteisiin. Olen muuten aika saletti siitä, että nuorison lihavoituminen - sekä täällä kotosuomessa että amerikoissa - on juuri noitten pikaruokien syytä suurelta osin. Tietenkin vähempi liikunta vaikuttaa myös ja siihen taitaa vaikuttaa tämä rakkine, jota naputtelen.


No, taidan tästä vääntäytyä katteleen uutisia. Oon eka kertaa elämässäni seurannu hallituksenmuodostamisen jännittävää koetusta ja saanu jonkinmoisen käsityksen tuosta politiikankin teosta. Aika pienen tosin vielä, mutta kattokaahan vain, etten laittaudu ehdokkaaksi ensi vaaleihin. Hihiiii



Jeremia 29:7 ”Ja harrastakaa sen kaupungin menestystä, johon minä olen teidät siirtänyt, ja rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidän menestyksenne.



perjantai 3. kesäkuuta 2011

Vihanneskeittoa ja miljoonakelloja


Tänään sain mahdollisuuden nauttia käsienhoidosta ja kuorinnan sekä puhdistuksen sisältävästä kasvojenhoidosta. Kiitos ystävällisen aviomieheni, joka oli ostanut lahjakortin Day Spahan. Olipahan mukavaa. Kyllä nyt passaa ruskettua.


Käväistiin myös jokakesäisillä kukkaostoksilla Sundomin kukkatorilla. Siellä on paaaaljon kauniimpia ja isompia amppelikukkia kuin Kivihaan Kukkatorilla. Että sinne vaan niin kauan kuin siellä niitä on. Viime kesänä olimme hieman myöhässä, mutta sain kuin sainkin ihannoimanivärisiä miljoonakelloja. (Katso väri edellisestä kirjoituksesta.)


Mutta mitä kummaa tänä vuonna on tapahtunut? Joka paikassa (itse asiassa olen käynyt kahdessa) on tosi paljon keltaisia kukkia, sekä amppelisellaisia että muita. Ostin Lepikon pääovelle keltaisen miljoonakelloamppelin ja kahteen laatikkoon laitoin sinisten ja keltaisten orvokkien keskelle keltaiset daaliat. Sopivat sinne tosi hyvin, kun iltapäivällä siellä on varjoisaa. Antavat sinne väriä. Mutta en keltaista parvekkeelleni halua.


Itse asiassa jäin ilman aniliininpunaisiakin. Niitä ei yksinkertaisesti ole tänä kesänä. Muutaman aika pienen amppelin olen nähnyt. Ja miljoonakelloja haluan, ne ovat niin helppohoitoisia ja kukkivat koko kesän eivätkä piittaa melkein jatkuvasta merituulesta. Niin eikä niitä tarvi nyppiä. Ja siitä väristä sitten. Oli pakko ottaa keltaiseen taittuva punainen - ei oranssi sentään. Reunoille otin lumihiutaleet. Mulla kyllä tuo matikkapää on tainnut hukkua kukkien sekaan, kun otin neljään laatikkoon neljä kappaletta lumihiutaleita ja ajattelin niiden riittävän kaksi per laatikko. No pakko hakea lisää. Miljoonakelloamppelin jaan aina kahdeksi puukolla ja istutan parvekelaatikkoon.


Muuten huomaan tässä kirjoittaessani, että tuo oikea pikkusormeni, joka on ollut puoli vuotta aika kipeä. Ja on muuttunut koukkuiseksi ja päimmäinen nivel on paksuuntunut ja tosi arka, niin arka, että olen joutunut kehittelemään tuen sormeen, että kirjoittaminen sujuisi normaalisti. Lienee nivelrikkoa eikä nivelreumakaan ole poissuljettu. Nyt siihen ei tämä kirjoittaminen satu ollenkaan. Kummallista! Mahtoikohan se manikyyri auttaa siihen? Ja huomasin päivällä, ettei käveleminenkään sattunut lonkkiin. Hei, oonko tulossa terveeksi? Cool


Eikä blogikirjoitusta ilman ruokajuttuja. Keittää päräytin todella hyvän vihanneskeiton. Kasvisliemessä keitin pehmeäksi varhaiskaalta, pakastettua parsa- ja kukkakaalta ja keltasipulia. Kun ne olivat pehmeät, lisäsin hienonnettua persiljaa ja mausteeksi timjamia ja valkopippuria. Sitten vielä pilkoin sekaan sulamaan paketin mustaa, vahvaa Koskenlaskijaa. (Mitä on muuten suomeksi "förestående forskare"? tietenkin etukenossa seisova koskenlaskija. hihii, tää oli ruåttia taitaville) Kun juusto oli sulanut, soseutin keiton ja lisäsin vielä hieman vaaleaa kastikejauhetta saostamaan keiton ja tietenkin piti hieman vielä antaa kiehua. Eikä suolaa ollenkaan. Oli kyllä maailmanhyvää!! Kokeile vaikka!


Niin ne parvekekukat



Kyllähän tuo punainen väri olisi saanut olla edes syvä punainen, mutta näillä on nyt mentävä tämä kesä.



Pelastuksen ajan ihanuus: Jes. 35:6—10 ”Silloin avautuvat sokeain silmät ja kuurojen korvat aukenevat. Silloin rampa hyppii niin kuin peura ja mykän kieli riemuun ratkeaa; sillä vedet puhkeavat erämaahan ja aromaahan purot. Hehkuva hiekka tulee lammikoiksi ja kuiva maa vesilähteiksi. Aavikkosutten asunnossa, missä ne makasivat, kasvaa ruoho ynnä ruoko ja kaisla.
Ja siellä on oleva valtatie, ja sen nimi on "pyhä tie": sitä ei kulje saastainen; se on heitä itseänsä varten. Joka sitä tietä kulkee, ei eksy - eivät hullutkaan.  Ei ole siellä leijonaa, ei nouse sinne raateleva peto; ei sellaista siellä tavata: lunastetut sitä kulkevat.
Niin Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat.”

 Alla oleva kirjoitus oli paikallisessa Ylöjärven Uutisissa mielipiteenä: Pohojalainen Pirkanmaalla Oon vähä miettiny tätä elämää ja sitä,...