Laihia - here we are

että silleen. Nyt ollaan sitten ihka aitoja laihialaisia! Jeejee... Tararat kuten Hannes sanoo ovat vielä osittain levällään, kun ei oikein ole paikkaa kaikelle. On pakko kaseerata. Kaksi banaanilaatikollista jo viety kirpparille. Ja tänään haettiin toiselta kirpparilta lisää. Pöytä. Tietokonetta varten.  Pitää vain poistaa siitä vielä maali, mutta se taitaa mennä kesään, kun ei oo enää sellaisia tiloja, joissa sen vois tehdä talvella.

Mutta suuri toiveeni on, ettei koskaan enää tarvitsisi muuttaa. Onneksi saatiin kantoapua, kun Matti ei saa vielä juurikaan kantaa. Monta reipasta miestä täällä huhki. Lepikossa eri miehet kuin täällä. Laihian helluntaiseurakunta oli järkännyt neljä raavasta miestä tänne kantoavuksi. Nina ja Sannis siivosivat Lepikon kodin ja Jussi ja Maria olivat täällä koko viikonlopun auttelemassa. Niin ja tietenkin Nelly ja Hannes. Ja Mia ja Jaakko toivat lastensa kanssa meille lauantai-iltana ruokaa, kun oltais muuten kuoltu nälkään. Ja kahvinkeitinkin sano työsopimuksensa irti. Onneksi oli vielä takuuaikaa kesään ja saatiin tänään jo uusi tilalle.

Mutta silti. Kaikesta edellä luetusta avusta huolimatta ollaan oltu kyllä loppuraakkiväsyneitä joka ilta. Vaikkei kaikkia laatikoita edes ole vielä ehditty purkaa. Iltaisin lonkkia ja toista polvea on särkenyt niin vietävästi, että on ollut pakko popsia särkylääkkeitä. Eikä untakaan ole oikein riittänyt kunnolla kuin vasta viime yönä. Nukuin jopa seitsemään, muuten olen tämän ruljanssin aikana herännyt melkein joka aamu viiden ja kuuden välillä.

Tämä päivä menikin sitten Vaasassa kierrellessä asioilla. Ja paljon unohtui siitä, mitä piti tehdä. Mutta eipä siitä enempää.

Että viihdytään kyllä, kiitos kysymästä.

Job 5:24—26” Saat huomata, että majasi on rauhoitettu, ja kun tarkastat asuinsijaasi, et sieltä mitään kaipaa. Ja saat huomata, että sinun sukusi on suuri ja vesasi runsaat kuin ruoho maassa. Ikäsi kypsyydessä sinä menet hautaan, niin kuin lyhde korjataan ajallansa.”

Näytteenottosekoilua

Onneksi olin laittanut muistutuksen puhelimeen, että aamulla on mentävä antamaan käsivarresta verta labraan ja vielä heti aamustla. Lähete oli laitettu keskussairaalasta paikalliseen tvk:een. Noh. Ihan muutaman minuutin odottamisen jälkeen plingahti mun numero näyttöön. Labrahoitaja otti esiin lähetteeni tietokoneelta ja totesi sitä hetken tutkailtuaan, että ei me varmaankaan voida tätä ottaa täällä - ei ole sellaisia näyteputkia. Mutta tarkistetaan vielä. Sitten hän otti toisesta tietokoneesta ohjeet, miten kyseinen näyte otetaan. Jutteli jonkun näkymättömän henkilön kanssa, joka lienee ollut samaa mieltä, että keskussairaalan labraan, ei tänne. Hoitaja antoi mulle tulostamansa ohjeen ja painotti kohtaa, jossa sanotaan, että näyte pitää heti laittaa jäävesihauteeseen.

Eihän siinä muu auttanut kuin mennä matkoihinsa. Ajaessani sairaalaa kohti pohdiskelin sitä, kun sairaanhoitaja oli lähetettä kirjoittaessaan (toki lääkärin ohjeiden mukaan) sanonut, että se pitää ottaa aamulla, sillä pitoisuudet muuttuu päivän aikana. Ja että ressi vaikuttaa tulokseen. Ja muahan jo ressasi aika lailla. Ensin olisin unohtanut koko homman ilman muistutusta ja toiseksi, ettei tvk pysty ottamaan näytettä. Minä olin luullut lähetteessä olevan vain ressihormooninäyte, mutta sit oli tää toinen. Siis pohdiskelin, että menenkö kuitenkin suoraan labraan jonottamaan vai käynkö ensin polilla hoitsun pakeilla.

Asia ratkesi, kun tulin labraan, joka oli täynnänsä porukkaa, osa oli jopa käytävällä. Niinpä marssin hoitajan puheille ja hän totesi, ettei kannata ottaa näytettä enää, vaan saan mennä ensi viikolla uuden asuinkunnan tvk:een, siellä kuulemma osataan homma hoitaa. Sanoi myös, että heillä on jatkuvasti ongelmia tämän nykyisen kunnan tvk:n labran kanssa. Sillä he kyllä pystyvät tämän näytteen ottamaan, mutta lienee siellä ollut uusi näytteenottaja. Sanoi ottavansa asian tiimoilta jälleen yhteyssä sinne. Muut tvk:t kuulemma hoitavat homman ok. Olisko kyseessä, etteivät halua nähdä vaivaa, kun kyseessä hieman erikoisempi näytteenotto? No, mene ja tiedä. Muuten olen kyllä saanut hyvää palvelua kyseisessä tvk:ssa.

Siispä ajelin kotiin ja odottelen, milloin saan lähteä sinne takaisin. Noutamaan ukkelia kotiin.

Tälle päivälle saat suosikkipaikkani Raamatusta.

Psalmi 23 Daavidin virsi.

Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.

Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa.

Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden.

Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.

Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen.

Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.

 

Vanhusten seuraa

Vein aamulla aikaisin rakkaani lasarettiin pieneen toimenpiteeseen. Koska kello oli vasta vaille seitsemän, päätin mennä uimaan. Eihän mikään paikka tuohon aikaan ole vielä auki. Paitsi uimahalli. No, siellä poskuttelin lasit ja uimalakki päässä 600 metriä. On kunto huonontunut parissa kuukaudessa, jolloin uin reteesti kilometrin. En vain jaksanut. Osansa voi tietenkin olla aikaisella herätyksellä ja lyhyellä yöunella. Seliseli..

Vanhempi ja nuorempi siskoni retostelevat käyvänsä maanantaisin ja perjantaisin aikaisin aamulla juoksemassa vedessä. Eivät piittaa uimisesta. Minä taas en piittaa juoksemisesta - en vedessä enkä maalla. No, minä ajattelin yllättää siskoni, mutta kas kummaa. Ei siellä ketään tuttuja näkynyt. Jo ajattelin, että lienevät mulle vain trossailleet asiassa olematta mitään perää. No eipä mitään, kun olin jo uintini uinut, saunonut kaksi kertaa ja seisoin suhkussa, niin eiköhän kaksi viehättävää nei..eiku rouvasta puikkelehdi esiin. Siinähän he olivat. On kuulemma amme tyhjempi juuri puoli kahdeksan aikoihi. hmpfh

Että miksikö sitten en lähtenyt heti kotiin, kun sain saatelluksi mieheni sinne, minne piti? No, kun piti käydä kaupassa ostelemassa kaikenlaista. Ajattelin uinnin jälkeen käväistä nauttimassa yhden lattekahvin - eilen Hanskin synttäreillä eräs miespuolinen vieras totesi katsellessaan kahvinvalmistustani (puoli kuppia maitoa mikroon ensin): ai, maito kahvilla. Ei siis kahvi maidolla! No sittarin parkkihallihan ei tietenkään ollut auki. Ja vaikutti siltä, että koko Vaasa oli vielä kahdeksalta kiinni. No, Rewellin sentteri oli auki, mutta ei juuri muut. Sain siellä kuitenkin Göranilta kahvini - tai siis maitoni kahvin kera.

Ajelin siitä sitten Prismaan, jonka parkkihallissa olin autoineni toinen. Pian saapui muutama muukin auto. Kello oli 8:53. Muista autoista vääntäytyi vanhuksia jonottamaan oven aukeamista. Hieman hymyilytti, että täällä minä sitten olen kaltaisteni joukossa. Vanhusten. Odottelemassa kauppaan pääsyä aivan kuin kilpaillen, kuka saa olla eka.

Prismassa olikin aikamoinen sekasotku. Tekevät siellä muutoksia tavaroiden paikkoihin. Siis siirtelevät kaikki tavarat eri paikkoihin, missä ennen olivat. Etteivät vain asiakkaan löytäisi niitä. Pah

No eipä sitten muuta kuin hyvää päivän jatkoa sullekin! Ei huvita kirjoitella enempää.

Sananlaskut 22:6 ”Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea.”

Muuttoa pukkaa

No niin hyvät ystävät!

Minulla on ilo ilmoittaa kaikille tuhansille lukijoilleni, että muuttopäivä on päätetty eli 28.1.2012.

Hello Laihia, here we come!

Remontti alkaa...

huomenna. Saadaan mennä kattoon sinne myös ja ihmettelemään, mitä emme huomanneet nopealla ensivisiitillä. Avaimet saadaan heti remontin jälkeen. Ei vielä aavistustakaan mitä aikovat tehdä, mutta lienemme huomenna hieman viisaampia siinä asiassa.

 

Ei vieläkään muuttopäivää

On kyllä kummallista, ettemme vieläkään saa tietää muuttopäivämäärää. Tulee jo mieleen, että edelliset asukkaat vain kiusaavat, kun ollaan heille soitettu ja kyselty muutosta. He ovat muuttaneet uuteen taloonsa viikonloppuna, mutta eivät vielä ilmoittaneet - tai ei ainakaan aamulla vielä - muutostaan vuokranantajalle. No tottakai heillä on oikeus pitää avainta niin kauan kuin maksavat vuokraa, mutta meillä loppuu asumisoikeus 31.1. ja sitä ennen pitäisi kuulemma tehdä vähän remonttia asunnossa.

Harmittaa niin vietävästi. Meinaa jo tämä epätietoisuus ja odottaminen ruveta kyllästyttämään. Heeka-täti on NIIN harmistunut.

 

Hieman ajateltavaa

Naamakirjakaverini sai teepussistaan mielestäni tosi hienon mietelauseen. Lue ja ymmärrä!

"Mene itseesi ja muista käyneesi."

Ja tälle päivälle tuli mulle Päivän Sanaksi seuraava, minkä otan ihan totena ja henkilökohtaisesti - ja vähän Munnillekin.

Päivän Sana

...

2 Moos 23:20 "Katso, minä lähetän enkelin sinun edellesi varjelemaan sinua tiellä ja johdattamaan sinua siihen paikkaan, jonka minä olen valmistanut."

Tammikuinen lauantai

Jaahas, pitäis varmaan taas laittaa joitain kirjaimia peräkkäin. On lauantai ja aamiainen nautittu, lehti luettu ja tärkeimmät uutiset annosteltu. RadioDei soi taustalla. Siinähän se!

Mutta, onhan toki muutakin. Asunto on täynnänsä erikokoisia ja näköisiä laatikoita, joista suurin osa jo täynnä asumisemme kannalta tärkeitä juttuja. Muuttopäivä ei vielä ole määrätty, tullee olemaan viimeisellä viikolla. Maanantaina varmaankin saadan jotain tietoa Laihian Vuokrataloilta, näin uskomme. Olemme esittäneet joitain toiveita todennäköisesti tapahtuvan pintaremontin suhteen. Haluan esimerkiksi ikkunalaudat - ihan ehdottomasti. Elleivät he niitä laita, laitamme itse. Ja piste. Täytyyhän talossa ikkunalaudat olla. Vai onko joku toista mieltä?

Pahaksi - vai olisiko hyväksi - onneksi Munnille tuli määräys pieneen toimenpiteeseen sairaalaan just muuttoviikolla. Eikä hän saa tehdä mitään raskasta 3-4 viikon aikana. Kukapahan sen pystyisikään sanomaan onko se onni vai ei, kuten eräs japanilainen mies opetti. En nyt koko tarinaa laita, kun oon niin huono kertomuksia kertomaan, mutta koskaanhan ei voi tietää, mitä mikin tapahtuma tuo tullessaan. Näin on varmaankin hyvä. Ja suuri usko meillä on siitä, että muuttajia saadaan tarpeeksi kasaan.

Ja sitten on saatu tuota niin mukavaa lunta ja ihan riittämiin. On kyllä pyryttänyt oikein kunnolla ainakin täällä rannikolla. Muuton kannalta vain kesä olisi ollut paljon parempi ajankohta, mutta kait se onnistuu keskellä talveakin. Munni luki just lehdestä, että uuden osoitteemme naapurissa on talo myytävänä. Tulee olemaan muutenkin mukava tutustua naapurustoon. Ainakin yksi jo tunnetaan, hyvien ystäviemme pojan perhe. Ja ystävätkin asuvat kilometrin säteellä. Eipähän tässä muuta kuin annetaan mennä.

No, jos piristykseksi yksi kuva

Näin meillä, entä teillä?

Luukas 7:44 ”Ja naiseen kääntyen hän (Jeesus) sanoi Simonille: "Näetkö tämän naisen? Minä tulin sinun taloosi; et sinä antanut vettä minun jaloilleni, mutta tämä kasteli kyynelillään minun jalkani ja kuivasi ne hiuksillaan. Et sinä antanut minulle suudelmaa, mutta tämä ei ole lakannut suutelemasta minun jalkojani siitä asti, kuin tulin sisään. Et sinä voidellut öljyllä minun päätäni, mutta tämä voiteli hajuvoiteella minun jalkani. Sentähden minä sanon sinulle: tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon; mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän." Sitten hän sanoi naiselle: "Sinun syntisi ovat anteeksi annetut.”

Loppiaisen runo

Naamakirjassa eräs kaveri kirjoitti seinälleen ajatuksen, jonka jaan tässä kanssanne.

Aroin askelin, nöyrin mielin astu kärsivän huoneeseen.

Sanat suuret, neuvosi viisaatkin malta jättää eteiseen.

Älä tunkeudu toisen tuskaan, viivy vierellä kuunnellen vain.

Ehkä raskaan salvan hän avaa, ovea raottaa

itsensä uskoo sulle, kipunsa paljastaa.

Silloin tarkoituksia Herran varo käydä arvailemaan.

On aivoituksensa liian suuret, pienen ihmisen oivaltaa.

Saat olla vain ihminen heikko, rinnalla ihmisen.

Ottaa vastaan tuskan itkut, läheisyydelläs lohduttaen.

Olkasi antaa kuormansa alle, kantaa sen Jumalalle.

 

-Mirja Kotilahti-

Loppiaisen alla

Huomenna on siis loppiainen ja joulunaika loppuu. Meillä taitavat joulukoristeet majailla nykyisillä paikoillaan vielä jonkin aikaa. En millään viitti ruveta tekemään mitään vaihdoksia enää ennen muuttoa. Yksi varasto on nyt siivottu turhista tavaroista ja muutenkin olen pikkuhiljaa katsellut, mikä on tarpeellista mikä ei. Kahdeksan banaanilaatikkoa odottelee tuossa selkäni takana sisältöä ja muitakin laatikoita on saatu kerätyksi.

Kun olin Jussin ja lasten kanssa Tropiclandiassa, siellä just oltiin heittämässä laatikoita pois, niin minähän reippaana tyttönä kerjäsin ne itselleni. Ja sain. Niin ja aiotaan lainata jonkin tavarantoimittajan muovilaatikoita lisäksi.

Olenkin jo asetellut mielessäni huonekaluja paikoilleen uudessa kodissa. Isäntä ei oikein sitä ymmärrä, että nyt jo tietäisin, mitä sinne mahtuu ja mitä ei. Meinasi tulla oikein iso riitakin asiasta.

Eilen leivoin litran pullataikinasta monta pussillista suklaa- ja kanelipullia. Tänään tuleekin sitten ystäviä kylään ja ajattelin suolapalaksi tehdä kinkku-metwurstipiiraan.

Ja eipähän tässä sitten muuta tällä erää, kuin siunattua alkanutta vuotta!

Matteuksen evankeliumi 4:4 ”Mutta hän vastasi ja sanoi: "Kirjoitettu on: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.'”

Jotta ei olis niin tylsästi vain kirjoitusta, laitan kuvan rakkaasta vanhimmasta siskostani nypläämässä jotain. Hän rakasti nyplätä aina jotain. Tämä sisko muutti ajasta iäisyyteen 25.7.11

Kaisa-mami vajaa 5 kk ennen kuolemaansa, kädet ovat nivelreuman runtelemat.

 

Teille on koti Laihialla!

Näin tuli joskus marraskuussa eräs meille tuntematon (kerran aikaisemmin oli nähty hänet kokouksessa Laihialla) evankelista sanomaan. Nyt se sitten on totta! Tänään varmistui, että saamme vuokrata rivitalokolmion Laihian Mäntymäen alueelta, joka sijaitsee aseman takana noin 2,5 km keskustasta. Muuttoiveet kuin sijainti keskustassa palveluiden lähellä toteutuvat tässä asunnossa. Mutta kaikkeahan ei voi saada ja kuka tietää kumpi on parempi asuinalue. Ehkäpä juuri tämä!

Kyllä on helpottunut olo. Lokakuusta lähtien on aktiivisesti etsiskelty, soiteltu, kirjoiteltu jne. asuntoa. Oltu toiveikkaita ja menetetty toivo. Välillä jo ihan melkein epätoivossa eletty. Nyt on helppo hengittää ja ryhtyä suunnittelemaan muuttoa - tai ennenkaikkea tietenkin sisustusta. Sellaisiahan me naiset pakataan olemaan. Vaikka asia ei vielä ollut varma, olen jo moneen kertaan sen sisustanut.

Takapiha on tosin aika ankea, mutta sittenhän sen saa tehdä mieleisekseen. Voipi olla, ettei sinne hirveän paljon aurinko ylety, kun on pieni metsikkö heti sen takana. Kevät ja kesähän senkin sitten paljastaa. Niin ja se hyvä puoli on asua kunnan asunnossa, ettei tarvi pelätä sitä myytävän alta pois tai että joku omistajan sukulainen tarvitseekin asuntoa ja vuokralaiset häädetään.

Voitte ystävät uskoa, että tuntuu hyvältä. Koska saamme muuttaa heti, kun signaali kunnalta tulee, niin voidaan tehdä sitä vähitellen muutaman päivän aikana ja rykäistä sitten viimeiseksi kaikki ystävät kasaan ja viedä huonekalut. Kantoapuakin on jo luvassa, kun tuo Munni ei oikein pysty enää kantamaan isoja taakkoja, sydän kun toimii vain 65 %:n teholla. Mutta onneksi ystäväpiirissä on riskejä terveitäkin miehiä.

Psalmit 84:4 ”Löysihän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon se poikasensa laskee: sinun alttarisi, Herra Sebaot, minun kuninkaani ja minun Jumalani.”