Isän Rakkauskirje

Lapseni...



Et ehkä tunne minua,

mutta minä tiedän kaiken sinusta.

Ps. 139:1



Tiedän milloin istut ja milloin nouset.

Ps. 139:2

Tunnen kaikki sinun tiesi.

Ps. 139:3

Olen laskenut kaikki pääsi hiuksetkin.

Matt. 10:29-31

Tein sinut minun kuvakseni.

1. Moos. 1:27

Minussa sinä elät, liikut ja olet.

Ap.t. 17:28

Sillä sinä olet minun lapseni.

Ap.t. 17:28

Tunsin sinut jo ennen syntymääsi.

Jer. 1:4-5

Valitsin sinut, kun suunnittelin luomakuntaa.

Ef. 1:11-12

Et ollut vahinko.

Ps. 139:15-16

Kaikki sinun päiväsi on kirjoitettu minun kirjaani.

Ps. 139:15-16

Päätin tarkkaan, milloin synnyt ja missä asut.

Ap.t. 17:26

Sinä olet ihme, suuri ihme.

Ps. 139:14

Kudoin sinut kokoon äitisi kohdussa.

Ps. 139:13

Saatoin sinut maailmaan syntymäpäivänäsi.

Ps. 71:6

Ne, jotka eivät tunne minua,

ovat antaneet minusta väärän kuvan.

Joh. 8:41-44

En ole kaukainen enkä vihainen

vaan täydellinen rakkaus.

1. Joh. 4:16

Ja haluan antaa sinulle ylen määrin rakkauttani

1. Joh. 3:1

vain siksi, että olet minun

lapseni ja minä olen Isäsi.

1. Joh. 3:1

Tarjoan sinulle enemmän kuin maallinen

isäsi koskaan kykenisi.

Matt. 7:11

Sillä minä olen täydellinen Isä.

Matt. 5:48

Kaikki hyvä, mitä saat, tulee minulta.

Jaak. 1:17

Minä olen sinun huolenpitäjäsi ja

täytän kaikki tarpeesi.

Matt. 6:31-33

Suunnitelmani sinun tulevaisuutesi

varalle on aina ollut täynnä toivoa.

Jer. 29:11

Minä rakastan sinua ikuisella rakkaudella.

Jer. 31:3

Ajatukseni sinua kohtaan ovat lukemattomat

kuin hiekanjyväset meren rannalla.

Ps. 139:17-18

Minä iloitsen sinusta laulaen.

Sef. 3:17

En koskaan lakkaa tekemästä sinulle hyvää.

Jer. 32:40

Sillä sinä olet minun aarteeni.

2. Moos. 19:5

Haluan koko sydämestäni ja sielustani

palauttaa asemasi lapsenani.

Jer. 32:41

Ja tahdon näyttää sinulle suuria ja ihmeellisiä asioita.

Jer. 33:3

Jos etsit minua koko sydämestäsi, löydät minut.

5. Moos. 4:29

Iloitse minussa, ja annan sinulle,

mitä sydämesi toivoo,

Ps. 37:4

koska juuri minä olen antanut sinulle ne toiveet.

Fil. 2:13

Voin tehdä sinulle enemmän kuin

osaat edes kuvitella,

Ef. 3:20

sillä olen suurin rohkaisijasi.

2. Tess. 2:16-17

Olen myös Isä, joka lohduttaa

sinua kaikissa murheissasi.

2. Kor. 1:3-4

Kun sydämesi on särkynyt, olen lähelläsi.

Ps. 34:18

Kannan sinua sylissäni niin kuin

paimen kantaa lammastaan.

Jes. 40:11

Kerran tulee päivä,

jolloin pyyhin silmistäsi kaikki kyyneleet.

Ilm. 21:3-4

Ja otan pois kaiken sen tuskan,

jota olet kärsinyt maan päällä.

Ilm. 21:3-4

Olen Isäsi ja rakastan sinua aivan

kuin poikaani Jeesusta.

Joh. 17:23

Jeesuksessa rakkauteni sinuun tulee ilmi.

Joh. 17:26

Hän on olemukseni täydellinen kuva.

Hepr. 1:3

Hän tuli osoittamaan, että olen puolellasi,

en sinua vastaan,

Room. 8:31

ja kertomaan, etten pidä kirjaa synneistäsi.

2. Kor. 5:18-19

Jeesus kuoli, jotta sinä ja

minä voisimme tehdä sovinnon.

2. Kor. 5:18-19

Hänen kuolemansa oli lopullinen osoitus

rakkaudestani sinua kohtaan.

1. Joh. 4:10

Annoin kaiken, mitä rakastin,

saadakseni sinun rakkautesi.

Room. 8:31-32

Jos otat vastaan Jeesuksen,

otat vastaan minut.

1. Joh. 2:23

Eikä mikään enää erota

sinua minun rakkaudestani.

Room. 8:38-39

Tule kotiin, ja järjestän taivaassa

kaikkien aikojen juhlat.

Luuk. 15:7

Olen aina ollut ja tulen aina olemaan Isä.

Ef. 3:14-15

Kysyn sinulta: haluatko olla lapseni?

Joh. 1:12-13

Minä odotan sinua.

Luuk. 15:11-32

Rakkaudella, Taivaallinen Isäsi

Kaikkivaltias Jumala

Kaksi ekaa kertaa

Muutaman päivän ajan sairastin kuumeilua ja kaameaa yskää. Tavallista flunsaa. Tietenkin. Vaikka kaikki menikin aivan toisin kuin aikaisemmissa sairauskertomuksissa. Vaikka popsin kuumetta alentavia pillereitä, en kokonaan moisesta vaivasta vapautunut ja yskimisestä kipeytyneet pallealihakset olivt kovilla - samoin muuten yläselän lihakset!



Kun koitti sairauden neljäs aamu ja jo edellisenä iltana olin mittaillut verenpainetta, joka oli normaali, mutta pulssi huiteli yli sadan, päätin, että nyt tai ei koskaan. Ensimmäinen vierailu Laihian tvk:een (lue: terveyskeskukseen). Itse rakennukselle osattiin ja kylttien avustuksella parin kujan päässä olevaan lääkärin vastaanottotilaan. Yhdessä kyltissä kehotettiin ottamaan jonotusnumero ilmoittautumisluukulle pääsyä varten, mutta jonotusnumerolaitetta vain ei missään näkynyt. Siinä sitä ääneen ihmetellessäni, odotushuoneen asiakkaat ohjasivat minut pylvään takana piilottelevan jonotusnumeroautomaatin luo. Pari vielä ennen minua.



Kun vuoroni tuli - olin siis soittanut sinne aikaisemmin, kun niin kehotettiin tvk:n nettisivuilla tekemään ja kertonut vaivani ja perussairauteni astman - astuin luukulle ja sanoin nimeni. Tietoni löytyivätkin nopeasti ja virkailija kerran minua katsahdettuaan, totesi, että näytän aika huonolta ja että jaksanko istua vai haluanko maata. Hiljaisesti visersin, että jaksan kyllä istua, mutta jo seuraavassa sekunnissa tuli kiltti hoitaja ja vei minut ensiapuun ja pisti petiin. Yskänkohtausten ravistelemana siinä huokailin. Kohtausten aikana oli pakko mennä kaksinkerroin, kun se sattui niin vietävästi. Otettiin ekg, jossa edelleen pulssi osoitti 110:tä. Ja kohta paikalle tuli lääkäri. Mun ei siis tarvinnu mennä lääkärin luo, vaan hän tuli luokseni. Kun hän kuunteli keuhkojani ja mun oli hengitettävä syvään, luulin pökertyväni. Hengitys alkoi olla tosi pinnallista ja vaikeaa. Labran täti tuli ottamaan kokeet ja toinen täti vei röntgeniin. Sitten laitettiin tippa.



Lääkäri tuli kertomaan tuloksien olevan sekä labrasta että rtg:stä normaalit, joten kyseessä oli raju, viruksen aiheuttama influenssa. Siis ensimmäinen influenssani. Noita lunssiahan on tullut sairastelluksi silloin sun tällöin, mutta nyt se oli ihan oikea influenssa.



Sain vielä kankkuuni kortisonipiikin ja happinaamarin kautta jotain kehkoputkia avaavaa lääkitystä. Samalla tarkkailtiin, ettei pulssi nouse liian korkeaksi kortisonipiikin takia. Siellä se edelleenkin pyöri 110:n yläpuolella. Pikkuhiljaa oloni alkoi tuntua hieman paremmalta ja parin tunnin hoitojakson jälkeen pääsin kotiin. Vaikkakin lääkäri sanoi lähettävänsä minut sairaalaan, ellen kokisi pärjääväni kotona. Lupasin pärjätä. En halua sairaalaan. Loppuviikosta pitäisi mennä näyttäytymään ja heti takaisin, jos tila huononee - mitä nyt en usko.



Kaiken kaikkiaan oli tosi hyvä ensikosketus Laihian tvk:n ensiapuun. Kovasti siellä oli vilskettä ja vilinää, ambulanssi tuli ja meni vieden ihmisiä mennessään. Kiitinkin hyvästä hoidosta ja hoitajatytölle annoin erityiskiitokset, että olin kokenut oloni koko ajan turvalliseksi.



Kotona otin särkylääkettä ja kaivauduin peiton alle. Nukuin tunnin. Väsymys oli vieläkin totaalinen. En jaksanut edes lehteä lukea enkä katsoa keneltä sain tekstarin.



Hetki sitten mun rupesi tekemään mieli lättyjä, mansikkahilloa ja kermavaahtoa. Hieman varovasti esitin asiaa hallitukselle, joka kyllä reteesti sanoi toki osaavansa lättyjä tehdä. Olenkin taitanut aivan turhaan laittaa hänelle ruokaa nämä 20 vuotta. Olisihan hän osannut itsekin. Noh, vispikermaa ei ollut, joten hallitus sanoi pistäytyvänsä kirkolla. Soitin perään, että osta valmispaketti ohukaistaikinaa varten. Pakettia ei löytynyt, mutta lättyjauhoja kuulemma kyllä. Tuolla kuulenkin keittiössä vispilän suhinan. Kohta saan herkutella.



Keittiöstä kuului äsken: Huomenna laitetaan hernekeittoa. Se on Munnin herkkuruoka. Lapsena piti mennä kouluun, vaikka oli sairas, kun siellä oli hernekeittopäivä.



Että tällainen päivä tänään.



Psamit 139:14—16 ”Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää.

Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä.

Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut.”

Käynti Lapualla

Oltiin Lapualla sunnuntaitilaisuudessa, jossa Munnin siskontytön mies perheineen siunattiin työhön Lapuan helluntaiseurakuntaan. V-M aloitti siellä pastorina. Noh, siksi oikeastaan aloin kirjoittaa, kun päivän aikana kuulin kaksi hyvää juttua, jotka ajattelin jakaa kanssasi.



Ajaessamme aamulla Lapualle kuuntelimme Radiodeistä Nurmon kirkosta tullutta jumalanpalvelusta. Puhuja kertoi seuraavan tarinan: Kirkkoherra oli puhunut jumalanpalveluksessa päivän aiheesta ja asiat menivät puheessa hieman sekaisin. Hän kertoi, että Jeesus ruokki viisi ihmistä viidellätuhannella leivällä ja kahdellatuhannella kalalla. Saarnatuolin alapuolella istunut suutari loihe lausumaan ääneensä, että tuohon olisin minäkin pystynyt. Noh, aikaa kului kunnes jälleen päivän aiheena oli tämä sama ruokkimisihme. Ja pappi päätti nyt pitää tarkasti mielessä ja puhua asian oikein. Ja niin hän kertoi Jeesuksen ruokkineen viisituhatta miestä plus naiset ja lapset viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Tämän sanottuaan hän katsahti alas suutariin ja totesi: Olisitkos tähän pystynyt? Tähän suutari totesi, että tottahan toki. Pappi oli hetken hiljaa ja kysäisi sitten, että miten olisit sen tehnyt? Suutari totesi ykskantaan: jäi niin paljon yli viime kerralla.



Toisen tarinan kertoi tämä Munnin siskontytön mies puheessaan. Koulussa opettaja ja ekaluokkalainen tyttö juttelivat valaista. Opettaja selitti, että valaalla on niin pieni kurkku, ettei se mitenkään pysty nielemään ihmistä. Tyttö totesi vakavissaan, että Raamattu kyllä kertoo valaan nielaiseen Joonan. Tähän opettaja uudelleen selitti, että kyllä se valaan kurkku on niin pieni, ettei ihminen siitä sovi läpi menemään. Tyttö ei jäänyt sanattomaksi, vaan lupasi kysyä aisaa Joonalta taivaaseen päästyään. Opettaja sanoi, että entä jos Joona ei päässytkään taivaaseen. Tyttö vastasi topakasti: no sitten opettaja voi kysyä sitä Joonalta.



Matteus 21:14—16 ”Ja hänen tykönsä pyhäkössä tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät. Mutta kun ylipapit ja kirjanoppineet näkivät ne ihmeet, joita hän teki, ja lapset, jotka huusivat pyhäkössä ja sanoivat: "Hoosianna Daavidin pojalle", niin he närkästyivät sanoivat hänelle: "Kuuletko, mitä nämä sanovat?" Niin Jeesus sanoi heille: "Kuulen; ettekö ole koskaan lukeneet: 'Lasten ja imeväisten suusta sinä olet valmistanut itsellesi kiitoksen'?"

Avoin lapsen lailla

Aluksi muutama kuva puolentoista vuoden takaiselta Israelin matkalta.





Kaj ja unelma





Hotellin kattoterassilla päiväkahvilla





Kukkapensas Golanilla





Genessaret Golanilta kuvattuna





Uninäkyni maisema todellisuudessa





Kuolleella merellä





Öljypuita Getsemanessa





Kaksi kuumissaan olevaa ja väsynyttä



Hän tahtoo myös soittaa







Siskokset ruokasalissa. Mahtoiko olla melkein viimeinen ilta?



Joko tuli kunnon ikävä? Koska lähdetään uudelleen?



Ja sitten toiseen asiaan.



Oltiin lauantaiaamu-uinnilla. Näyttää tämä paikallinen halli olevan kovassa käytössä. Uiskentelin taas kilometrin verran. Munni se juoksentelee vedessä.





Kuva on Härmän kuntokeskusen altaalta, mutta Laihian allas on hyvin samanlainen ja aivan samankokoinen.



Mutta asia, joka tänä aamuna on ajatteluttanut.

Uinnin jälkeen menin saunaan, jossa kaksi pikkkutyttöä jo oli. He leikkivät napossa olevalla vedellä. Rupesin juttelemaan heidän kanssaan. Olivat eskarilaisia, toukokuussa 7 vuotta täyttäviä tyttösiä, Ellariina ja Ida. Juteltiin niitä näitä. Sanoivat olleensa jo synnytyslaitoksella samassa huoneessa ja ikäeroa olevan vain yksi päivä.



Kun olin pukuhuonneessa, Ida tuli sinne myös. Ellariinakin käväisi, mutta meni takaisin pesuhuoneeseen. Ida ryhtyi pukemaan ja soitti äidilleen kertoen, että Ellariina ei vielä halua lähteä, vaan menee uudelleen uimaan. Puhelun jälkeen Ida yritti puhua Ellariinaa ympäri, että lähtisi jo kotiin. Minäkin menin pesuhuoneen ovelle. Siellä tyttö puki uimapukua ylleen. Rupesin juttelemaan hänelle ja kyselin, etteikö hän voisi jo lähteä Idan kanssa kotiin. Jonkin ajan kuluttua Ellariina muutti mielensä, riisui uimapukunsa ja tuli pukuhuoneeseen. Suoritinkohan siinä sitä paljon puhuttua kollektiivista vanhemmuutta?



Siinä jälleen juteltiin. Kerho on kuulemma kivempi kuin eskari. Kun yritin sanoa, että siellä ja koulussahan opitaan uusia asioita, niin Ida kysi, että mitä aikuiset vielä voi oppia. Päästiin yhteisymmärrykseen asiasta. Mutta tytöt olivat omasta oppimisestaan sitä mieltä, että he osaavat jo vaikka mitä: lukea ja kirjoittaa ja laskea miljoonaan ja tuhanteen. Ei tainnut kannettu vesi pysyä noissa kaivoissa - eli en saanut heitä vakuuttuneiksi koulun hyvistä puolista.



Jäin matkalla miettimään, minne lapsen avoimuus ja luonnollisuus aikuisuuden myötä häviää? Nuorilla ja keski-ikäisillä aikuisilla usein nämä ominaisuudet ovat joko kokonaan hävinneet tai ainakin vähentyneet huomattavasti. Sitten jälleen vanhenemisen myötä ne pakkaavat tulemaan takaisin. Ainakin mulla on käynyt niin. Ja luulen tämän ilmiön olevan laajempikin. Lapset ja vanhat eivät ota itseään niin vakavasti. Siinähän se ydin onkin! Sitä uskaltaa jo tässä iässä olla sitä mitä on. Entä sitten, jos tukka ei aina ole niin hyvin eikä meikki kunnossa? Onko sillä nyt niin suurta väliä? Sisinhän se on tärkein - vai mitä? Eräs rakas ystäväni tulee srk:n tilaisuuksiin keskellä talveakin vaikka aamutossuissa, jos siltä tuntuu. So what?



Olen aikuisena ollut aika ujo ja arka (nyt joku ei usko tätä, mutta totta se on) ottamaan yhteyttä vieraisiin ihmisiin - paitsi työelämässä. Mutta nykyään juttelen niitä näitä vaikka missä. Saatan kenkäkauppaan tultuani kysäistä: onko teillä täällä kenkiä? Tai sanoa vaikka kaupan kassajonossa jollekin: onpa sulla nätti tukka/takki tms. En edes unissani olisi voinut kuvitella tekeväni mitään sellaista nuorena. Oikeastaan tuntuu hyvältä levittää hyvää tuulta ympärilleen.



Muuten olen sitä mieltä, etten enää halua asua muualla kuin Laihialla ja täälläkin Mäntymäellä! Että sellainen juttu.



Markus 10:13—16 ”Ja he toivat hänen tykönsä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia. Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille:

"Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."  Ja hän otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän päällensä ja siunasi heitä.”

Suklaakakkua ja päiväpiiriä

Tänään leijailee taivaalta pienenpieniä lumihiutaleita. Ei paista aurinko ei, mutta onhan se paistanutkin joka päivä ainakin viikon ajan. Pakkasta ei silti ole, vaan nollaa mittari näyttää.



Tänään onkin tulossa pikkuvieraita. Nelly ja Hannes tulevat hoitamaan meitä muutamaksi tunniksi. Meillä on tarkoitus tehdä suklaamuffinsseja.



Ai niin, otsikko onkin suklaakakkku. Jokin päivitys sitten näitte kuvan suklaakakusta - tai ainakin siitä, mitä oli jäljellä kahvittelujen jälkeen. Löysin Kivihaan CM:sta kakun tekoaineet. Eli jos haluat hyvää suklaakakkua etkä viitsi nähdä paljon vaivaa, käy ostamassa tällainen paketti





Valmistaja on siis Kungsörnen - kuningaskotka. Kannattaa kokeilla. Ei tarvitse lisätä kuin vettä ja sulaa voita ja voilaa - siinä se on. Mahtavan hyvä suklaakakku. Noh, täytyy se tietenkin paistaakin.



Oltiin eilen Vaasassa puhumassa päiväpiirissä. Oli tosi mahtava tilaisuus. Kaikkien puheet ja laulut sopivat toisiinsa kuin nenä päähän ja Pyhän Hengen läsnäolo oli valtava.







Hyvin puhui meidän Munni Jeremian kirjan johdolla siitä, miten Jeremia kutsuttiin profeetaksi (Jer. 1:5-10) sekä savenvalajan huoneesta. Miten Jumala, suuri savenvalaja muovaa meitä työpöydällään ja jos astia menee rikki, hän muovaa sen uudelleen. (Jer. 18:2-6)



Minä luin erään kaksikymmentä vuotta sitten kuolleen rakkaan ystäväni viimeisistä hetkistä hänen poikansa kirjoittamana. Siitä, miten tämä ystävä ennen kuolemaansa kuunteli yli kahden tunnin ajan enkeleitten laulua, kuuli siipien kohinaa ja jutteli jollekin näkymättömälle ja ihmetteli miksei poika kuule samaa kuin hän. Kuuli, miten häntä kutsuttiin ja sanoi monta kertaa, että pian Jeesus hakee hänet kotiin. Hänen viimeiset sanansa olivat: "Nyt hän tulee - koska kohina yltyy, ja näen jo hahmon joka hohtaa."  Oli todella koskettavaa, ei ollut montaa kuivaa silmää silloin.



Johanneksen evankeliumi 3:16 ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.”

Ruismarjapuuroa ja sisaruksia

Taitaa kyllä ruispuuro olla ainut sellainen, joka ohenee sitä enemmän mitä kauemmin se kiehuu. Tänään syömme ruismarjapuuroa. Olin ottavinani pakastimesta puolukkaklöntin, mutta sen kattilassa sulaessa, marjat osoittautuivatkin viinimarjoiksi. No se ei haittaa. Hyvä puuro siitäkin tulee. Kun vatkasin jauhot joukkoon, puuron koostumus oli oikein sopivan sakea. Nyt, kun se on kiehunut nelisenkymmentä minuuttia, se on aika löysää. hmpf.



Huomenna mennään Vaasaan. Hih! Munni puhuu siellä  Asemakadulla päiväpiirissä, joka alkaa kahdeltatoista. Ja multakin odotetaan jonkinlaista osallistumista ohjelmaan. Mitä, en vielä tiedä. Todistuspuheenvuuoro? Runo? Saas nähdä.



Muuten tosi mukavaa saada positiivista palautetta srk-lehdestä. Sitä on ollut mukava tehdä.



Olen ulkoillut melkein joka päivä täällä. On niin mahtavat tienoot ja ilmatkin ovat suosineet. Uimassakin kävin taas eilen, mutta ajankohta ei ollut paras mahdollinen. Siellä oli niin paljon väkeä, että sai uida melkein toisen varpaat suussa. Yks mies ui ohi ja nauru suupielessä kysäisi ohi mennessään, että tarvinko koko altaan. Noh, minä tietenkin myönsin tarvitsevani. Vaikka omasta mielestäni uin oikein sievästi oikealla reunalla. Kilometri taas taittui. Täällä on kuukauden kestävä Ui kesäksi kuntoon -kampanja. Ja minähän tietenkin aion osallistua, eilen täytin jo kortin. Mutta ei oo vielä laihialaisuus tarttunu, kun huomasin vasta saunassa, että unohdin sanoa olevani eläkeläinen. Siis maksoin tuplat. Oma moka!



Mutta sen pitemmittä puheitta. En viitti kirjoittaa pitkästi, kun pelkään, ettette jaksa lukea loppuun saakka. Mutta Raamatun paikka pitää aina olla mukana.



Psalmit 91:14—15 "Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni. Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan. Minä ravitsen hänet pitkällä iällä ja suon hänen nähdä antamani pelastuksen."



p.s. Pakko etsiä joku kuva piristämään tekstiä. Siispä etsin puolentoista vuoden takaisen kuvan, jossa on meidän sisarussarjan jäljellä olevat. Silloin tosin vielä mami oli kuvioissa mukana, ei vain ollut kuopuksen synttäreillä. En muista olenko tämän kuvan joskus aikaisemmin "julkaissut", mutta koittakaa kestää.

Viimeinen Kotiseurakuntalehti minun osaltani

Täällä se on. Ole hyvä ja lue. Siinä on hyviä kirjoituksia.

Kotiseurakunta

Candlefordin postineiti

Mä oon aivan myyty tuohon postineitisarjaan. Siinä on niin ihastuttavia henkilöhahmoja ja kaikenlaisia mukavia kommelluksia, mutta myös viisauksia.



Että ei sitten muuta nyt kuin hyvää perjantai-iltaa.



Psalmit 122:6" Toivottakaa rauhaa Jerusalemille, menestykööt ne, jotka sinua rakastavat."

Päiväpiiriä ja uimahallia

Olin heti tänne muutettuamme luvannut Riitalle, että pidän tämän päiväisent päiväpiirit vanhainkoti Toiskassa ja palvelutalossa. No, Toiskassa riehuu vatsatautiepidemia, joten siltä osin piiri peruuntui, mutta palvelutalolla oltiin. Päätettiin lukea Johanneksen evankeliumin 14. luku. Tulostin sen valmiiksi nettiRaamatusta. Ensin tulostin viisi kipaletta, mutta sitten otin vielä kaksi lisää. Koskaan ei tiedä miten monta vanhusta tulee piiriin. Noh, alussa näytti hieman huonolta, kun vain yksi piiriläinen oli paikalla, mutta pikkuhiljaa niitä alkoi valua, niin että lopulta heitä oli seitsemän. Huomio siis 7. Eli just se määrä, minkä olin kopsannut. Tunnin verran laulettiin hengellisiä lauluja, luettiin Raamattua ja juteltiin. Ja tuo Raamatun paikkakin oli tarkalleen oikea. Eräs nainen alkoi kertoa, miten se on hänelle tärkeä paikka ja kertoi 41 vuoden takaisen tapahtuman, jonka aina muistaa tuota paikkaa lukiessa.



Palvelutalo sijaitsee samassa yhteydesä kuin uimahalli. Tai päinvastoin. Ihan miten vaan. Mutta Laihian kunta lähetti meille uusina kuntalaisina tietopaketin kunnastaan ja mm. kaksi uimahallilippua. Hih. Noh, me mentiin sieltä palvelutalosta uimahalliin, mutta pahaksi onneksi siellä oli koululuokka. Taikka ei se ollutkaan paha, vaan hyvä onni, sillä vastaanotossa oltiin just keittämässä uutta kahvia ja saimme ilmaiseksi - huom. uusina laihialaisina - kupilliset. Ja mullekin tehtiin lattea hymyssä suin. Tietenkin jo laihialaistuneena kysyin, että pääseekö yhdellä lipulla kaksi eläkeläistl. Ja ihan totta! Se toimi. Elikkä päästään molemmat kaksi kertaa ilmaiseksi uimaan. Mites on Helinä, onnistuuko siellä Vaasassa? Jos ei, niin muuttakaa ihmeessä tänne.



Kun kahvit oli juotu, pääsiin pukuhuoneeseen. Minä uiskentelin - en tosin pukuhuoneessa - kilometrin ja Munni juoksenteli - enemmän se kyllä näytti vyön kanssa uinnilta - mitä lie juossut.



Että sellainen maanantai.



Psalmit 91:1—2 ”Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, se sanoo: "Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan."

Lauantaiturinoita

Eipäs tässä sen kummempia juttuja, mutta kun kerran on alkanut bloggaamaan, niin täytyy jatkaa, vaikkei olis mitään kirjoitettavaakaan.

Fanny - kääpiösnautseri - on ollut meillä hoidossa maanantaista lauantaihin. Siis niin maan kiltti koira, ettei kiltimpää. Adoptoi mut heti kättelyssä. Kulki mun perässä koko ajan. Nuolla en antanu, vaikka olis tahtonu tehdä sitä joka välissä. Tehtiin ainakin neljä kävelyretkeä päivässä. Ei tosin mun kanssa joka kerta. Minä lähdin aamulenkille ja hoiteli päiväretket hoidettiin kuka milloinkin.



Maanantaina oli esikoinen perheineen kylässä. Lasketeltiin pulkkamäessä. Vahinko, että unohdin kameran kotiin. Sen jälkeen syötin nakkisoppaa kattilallinen.



Yksi ainut kuva tuli otetuksi.



Villestä taitaa tulla taiteilija, kun aloittaa näin pienenä.



Olen korkannut myös Laihian uimahallin. Uiskentelin kilometrin verran. Ihan mukava halli. Tosin pukutilat on ahtaat, mutta eihän kotimatka ole pitkä, joten vois vaikka uimapuvulla ajella kotiin. No, no ei sentään. Mutta tukkaa ei tarvi kuivatella kuin vasta kotona.



Nyt ei muuta. Niin, noin viikon kuluttua valmistuu viimeisin päätoimittamani seurakuntalehti. Sen voi sitten käydä tsekkaamassa Vaasan helluntaiseurakunnan sivuilta.



Psalmit 145:1—5 ”Daavidin ylistysvirsi.

Minä kunnioitan sinua, Jumalani, sinä kuningas, ja kiitän sinun nimeäsi aina ja iankaikkisesti.

Joka päivä minä kiitän sinua ja ylistän sinun nimeäsi aina ja iankaikkisesti.

Suuri on Herra ja sangen ylistettävä, ja hänen suuruutensa on tutkimaton.

Sukupolvi ylistää sukupolvelle sinun tekojasi, ja he julistavat sinun voimallisia töitäsi.

Sinun valtasuuruutesi kirkkautta ja kunniaa ja sinun ihmeellisiä tekojasi minä tahdon tutkistella.”