Keväthommia

Takapihan kunnostustyöt ovat alkaneet. Tämä tiedoksi!

Siellä on iso kivi, jonka päällä oli 5-7 cm maakerros ja kiven edessä koivun kanto. Noh, minähän halusin kiven esiin ja ryhdyin siirtämään maata kiven päältä pois. Sieltähän paljastui valtavia kaadetun koivun juuria, jotka makasivat kiven päällä. Eipä mitään, yritin sahata niitä, muttei oikein onnistunut. Siis ryhdyin tarkastelemaan "nurmikolle" (lainausmerkeissä siksi, että se on vain sammaleista maata) päin ojentautuvia juuria. Eikä auttanut muu kuin alkaa kiskoa niitä. Ensin lapiolla paljastin, missäpäin kuleksivat ja sitten vain käsivoimin ylös. Sain aikaan sekä nurmikon myyräntyön että ison kasan juuria. Tänään Munni viimeisteli paksuimpien juurien katkaisun kannon juuresta kirveellä. Lastut lentelivät ympäri pihaa. .





Siellä se kivi kajastaa takana ja myyräntyötäkin hieman näkyy.



Kaivoin myös esiin nurmettuneen kukkapenkin, jossa arvelen maan pinnalle pyrkivän esikoita, akileijoja ja lupiineja. Selvinnee myöhemmin tarkemmin.



Liisa oli kyllä sitä mieltä, ettei kannata kaivaa penkkiä esiin, mutta kun mulle ei enää ollut muuta tekemistä, niin kaivelin aikani kuluksi.



Tänään sitten oli vuorossa nurmikon tasoittelua ihan jaloilla vain. Siirsin myös muutaman kasvin odottamaan parempaa paikkaa ja aloin muodostaa ensimmäistä kasvipenkkiä, johon on suunniteltu kolme kärhöä: yksi isokukkainen ja kaksi tiukukärhöä. Niistä on hyviä kokemuksia Lepikon ajoilta. Siivosin myös pienen yrttimaan paikan sammalesta.



Tummaan kohtaan on suunniteltu yrttimaa ja takana aidan vieressä kärhöpenkki.



Niin ja kyselin jo traktorikuormallista multaa, huomenna selviää saadaanko sieltä, mistä yritin. Niin ja tarvinnee kysyä vuokranantajalta kustantavatko he mullan, kun kerran heidän pihaansa parannellaan.



Munni alkoi vihdoinkin rakentaa jo kauan sitten tilaamaani säilytys- ja istumapenkkiä



Kansi enää puuttuu ja pintakäsittely. Eikös olekin hieno? Kyllä meidän Munni osaa.



Tulevalla viikolla täytynee hakea puutarhakalusteet Lepikosta. Muuten kiinnostaako ketään lukijoista ostaa meidän sähkögrilli?



Siinäpä tämän päivän saavutuksia. Eilen kului tunti ja tämään kaksi + 50 minuuttia. Ettei kait tarvi lenkille lähteä.



Jesaja 44:3—4 ”Sillä minä vuodatan vedet janoavaisen päälle ja virrat kuivan maan päälle. Minä vuodatan Henkeni sinun siemenesi päälle ja siunaukseni sinun vesojesi päälle, niin että ne kasvavat nurmikossa kuin pajut vesipurojen partaalla.”

Emalipannu

Satuinpas sopivaan aikaan meidän srk:n kirpparille, kun eräs nainen toi sinne aivan ihanan emalisen kahvipannun, joka oli vielä aivan ehjäkin. Tällaisen







Mitäs tykkäätte?

Ja tuon liinan ostin viime viikolla Eurokankaasta. Tulee iloiseksi, kun vain katseleekin sitä. Ainakin minä.



Niin ja mulla on tainnut enkelien kerääminen vaihtua teekannujen ja pannujen keräilyksi, vai mitä sanotte tästä?







Ja toiselta päin kuvattuna







Tuon keltaisen löysin Finspångin kirpparilta. Kun eka kerran laitoin siinä teetä, lasite säröili. Olisi pitänyt ymmärtää kuumentaa pannu ensin. Mustan pannun löysin Iinan mökiltä lillstugonilta vintiltä. Valkoisen on Iina maalannut mulle äitienpäivälahjaksi eiku se olikin 60-vuotislahjaksi. Hui, olenko jo noin vanha? Vihreä on Ikeasta ja emalipannun kohtalon jo tiedättekin.



Olen parina päivänä puurtanut tuolla takapihalla.





Tässä on jonkinleinen kukkapenkki, joka oli ympäröity isoilla ja pienillä kivillä. Siinä on jotain liljan tai iriksen näköistä kasvia tulossa esiin. Kivet kannoin metsään mättäiden välissä olevaan isoon kuoppaan. Takana oikealla on puska, jonka leikkasin ja siitä vasemmalla ilmeisestikin raparperia pukkaa maasta. Tähän pitäisi saada jotain järjestystä.





Tässä on sammaleinen takapihan "nurmikko". Taustalla olevan kiven olen paljastanut, mutta edessä olevan koivunkannon juuret on niin paksut, etten niille saanut mitään. Pakko pyytää Munnia avuksi. Alhaalla oikealla näkyy hivenen ruusupensasta, jonka leikkasin myös.

Tuo takametsä on täynnänsä "rooppeja", näin kuoppia Pellisessä kutsuttiin. Lienee väännös ruåttinkielisestä gropista. Ne pitäis saada tasatuksi. Ei nyt kuitenkaan ihan koko metsässä, vaan ihan tuossa lähellä vaan.





Ja tältä tänään näyttää "terassiosastolla". Ei oikein innostavaa, mutta odottakaahan, kun kesä on, niin laitan uusia kuvia tästäkin nurkasta.





Tämän verran olen saanut risuja kasaan.



No niin, siinä sitä on kehuskelua. Saas nähdä saanko tuota takapihaa minkään näköiseksi. Liisa-sisko on tulossa huomenna antamaan vinkkejä. Hän kun on sellainen viherpiipe...eiku viherpeukalo. Oma lasitettu ISO terassi on jo kuulemma täynnänsä kaikenlaisia taimenalkuja. Hän kasvattaa ne yleensä siemenestä. Mulla ei ole moiseen kärsivällisyyttä. Mutta kaunista minäkin haluan takapihalle.



Tilauksessa on pitkänomainen laatikko, joka on sekä säilytyspaikka että penkki. Sellaisen Munni jo teki Lepikkoon, mutta tänne pitää tehdä uusi, kun edellinen oli tehty työnantajan laskuun ja jäi näin ollen sinne. Niin ja puutarhapöytä tuoleinensa pitänee jossain vaiheessa hakea Lepikosta. Niin ja riippukeinu ja riippuistuin. Senhän muistatte viime kesästä.



Nyt sataa ja siksi istun sisällä, vaikka aamusta olin kolmisen varttia tuolla ulkohommissa. Mutta jatketaan harjoituksia.



Jesaja 58:9—11 ”Jos sinä keskuudestasi poistat ikeen, sormella-osoittelun ja vääryyden puhumisen,

jos taritset elannostasi isoavalle ja ravitset vaivatun sielun, niin valkeus koittaa sinulle pimeydessä, ja sinun pilkkopimeäsi on oleva niin kuin keskipäivä. Ja Herra johdattaa sinua alati ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa; hän vahvistaa sinun luusi, ja sinä olet oleva niin kuin runsaasti kasteltu puutarha, niin kuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu.”

Lumen tuloa ei voi estää

Sitä on siis tullut ja paljon. Lunta meinaan nytkin tulee ihan keskitalven tapaan isoja hiutaleita ja ihan maahan asti vielä. . Päivät ovat kuluneet iltaan joka päivä. Mutta Munnista on tulossa saamaton! Pari pikku asiaa on roikkunut muutosta saakka. Ja roikkuu edelleen. Noh, taitaa niitä olla mullakin saamattomuuden kausia. Joskus. Nyt oon kyllä ollut aika saapa. Eilen tein kaksi täytekakun pohjaa ja täytin ne tänään. Alakerrokseen mansikkamousse ja yläkerrokseen baanaanisellainen. Vietiin ne tänään miniälle koristeltaviksi. Huomenna on Kallen 4-vuotisjuhlat.



Niin ja tein eilen taakelikakunkin. Tai meinasin tehdä. Mutta ei ollut tarpeeksi taateleita, siispä tuunasin hieman ja lisäsin luumuja. Kakku menee huomisiin myyjäisiin seurakuntaan samoin kuin viisi tänään leipomaani leipää. Tai siis  yksi leipä jää kotiin.







Toissapäivänä ei satanut lunta. Eikä vettäkään. Siispä kumpparit jalkaan ja takapihalle. Leikkasin alas ruusupensaan ja raahasin pikkumetsään jätetyt, kaadetut oksat ja pikkupuut kasaan. Ehkäpä ne joskus siitä joutuvat jonnekin. Meillä on varsinaista takapihaa aika vähän, mutta heti nurmikon (jos sitä nyt siksi voi kutsua) takana on metsää ja siitä on jossain vaiheessa kaadettu puita ja muita. Puut oli kyllä viety pois, mutta ne muut jätetty. Maatumaan luultavasti, mutta minä nyt satuin olemaan eri mieltä. Metsän pohja on valtavan kuoppaista ja olenkin suunnitellut jollain konstilla hankkivani (en siis omalla kustannuksella) sinne jonkinlaista maata täyttämään rooppeja. Sitten voisin sinne metsän siimekseen istuttaa vaikkapa rhododendronin ja heitellä lintumökistä jäljelle jääneet auringonkukan siemenet. Ja on suunnitteilla ryytimaakin. Tai oikeastaan vain sellainen pieni yrttimaa. Sipulia ympärille, nätteihin riveihin sitten salaattia, tilliä, persiljaa ja ehkä jotain muuta vielä. Saas nähdä. Annan raportin sitten myöhemmin.



Haimani taitaa muuten olla aika lailla jo tervehtymään päin. Kahteen päivään ei ole ollut enää yhtään kipua. Saas nähdä milloin tulee sappirakon poistoleikkausaika. Ja sitten saa nähdä oliko siitä apua. Lupauduin nimittäin tutkimusryhmään, jossa yritetään selvittää syytä ilman syytä olleelle haimatulehdukselle. Siis onhan siihen aina syy, mutteivät tiedä mikä se voisi olla. Siksi ottavat sen sapen pois. Munni väittää, ettei mua sen jälkeen enää voi sapettaa. Täytynee hoidella ne asiat sitten kunnolla pois ennen leikkausta.



Eipä sitten muuta tällä erää kuin hoideltaa itseänne ja toisianne. Ai niin, Tiina ja Tapsa ovat Pariisissa! Minäkin haluan.



Psalmit 91:1—2  ”Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy,

se sanoo: ’Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan.’"

Sairaalaviikko

Jopas nyt jotakin, kun tämä nainen on ruvennut alvariinsa sairastamaan. Olin nelisen päivää pikkuhiljaa voimistuvissa ylämahakivuissa kotona särkylääkeiden avulla. Sitten oli pakko mennä tohtoriin. Tai ajettiin toisena pääsiäispäivänä 7 minuuttia vaille 8 aamulla keskussairaalan päivystyspolille, että jospa ei tarttis mennä tk:n kautta. Noh, vastaanotto oli avulias ja ystävällinen, mutta piilossa pysytellyt tohtori sanoi, että tk:hon vain, koska se on auennut jo varttia vaille 8. Kevyesti ajattelin meidän olevan aivan ekoja, mutta jonoa oli meidän tullessa kahdeksan ihmisen verran. Onneksi ei tarvinnut sentään puolta tuntia kauempaa odotella. Lääkäri vähän koetteli mahaani ja kirjoitti lähetteen sairaalan. Tässä on pääsylippu, hän sitten humoristisesti tuumasi.



Se pääsylippu sitten oikeutti hoitoonpääsyn sairaalatasoiseen laitokseen. Ideopaattinen haimatulehdus oli diagnoosi. Siis syytä ei löytynyt. Noh, kivut sitten päivien mittaan lääkkeiden avulla hellittivät ja perjantaina oli suunta kotiin, jonne oli jo keskiviikkona tullut Ruåttinvieraita. Munnin tytär ja tyttärentytär. Vietettiin miellyttävät päivät yhdessä. Ja saihan isi olla lastensa kanssa hieman enemmän, kun mä en ollut vierellä hösäämässä.



Lauantaina oli omassa srk:ssa naisten iltapäivä, jossa mulla oli aloituspuheenvuoro. Päivä oli tosi hyvä. Ei oikeastaan paljon parempi olisi voinut olla. Herran Henki oli voimakkaasti ja hoitaen läsnä. Illalla vietiin typykät Fransmanniin syömään. Eikä tarvinnut pettyä. Tälläkään kertaa. Olen jonkun kuullut moittivan kyseista ruokapaikkaa, mutta minä en ole siellä pettynyt vielä kertaakaan.





Kala-äyriäisruukku: lohta, kuhaa ja simpukoita jokiäyriäiskastikkeessa, lisukkeena uuniperunaa. Oli vielä parempaa miltä näyttää!





Isä, tytär ja tyttärentytär





Pääsinhän minäkin kuvaan.



Tänä aamuna veimme tytöt laivalle. Toivottavasti paluumatkalla meri on tyynempi kuin tullessa, jolloin myrskysi aika lailla.



Luukas 8:22—25 ”Niin tapahtui eräänä päivänä, että hän astui opetuslapsinensa venheeseen ja sanoi heille: "Menkäämme järven tuolle puolen." Ja he lähtivät vesille. Ja heidän purjehtiessaan hän nukkui. Mutta alas järvelle syöksyi myrskytuuli, ja venhe tuli vettä täyteen, ja he olivat vaarassa. Niin he menivät ja herättivät hänet sanoen: "Mestari, mestari, me hukumme!" Ja herättyään hän nuhteli tuulta ja veden aallokkoa; ja ne asettuivat, ja tuli tyven. Ja hän sanoi heille: "Missä on teidän uskonne?" Mutta pelko oli vallannut heidät, ja he ihmettelivät, sanoen toisilleen: "Kuka onkaan tämä, kun hän käskee sekä tuulia että vettä, ja ne tottelevat häntä?"

Pääsiäiskokolla

Enpäs olekaan sitten Petolahden aikojen saanut olla pääsiäiskokolla. Siellä meillä oli joka pääsiäislauantai kokko ja osa sukuakin aina tuli sitä ihailemaan. Nytpäs sitten saatiin olla mukana Mäntymäen kokolla.



Ensin kokkoon ruiskutettiin valtavat määrät jotain herkästi syttyvää ja pahalta haisevaa nestettä





Vihdoinkin saatiin tulta





Näin komeasti kokko paloi





Ja paljon ihmisiä mukana





Illan kaunotar



Sellainen oli pääsiäiskokko armon vuonna 2012.



Luukas 22:55—62 ”Ja he virittivät valkean keskelle esipihaa ja asettuivat yhdessä istumaan, ja Pietari istui heidän joukkoonsa. Niin eräs palvelijatar, nähdessään hänen istuvan tulen ääressä, katseli häntä kiinteästi ja sanoi: "Tämäkin oli hänen kanssaan."

Mutta hän kielsi sanoen: "Nainen, en tunne häntä."

Ja hetkisen perästä näki hänet toinen, eräs mies, ja sanoi: "Sinäkin olet yksi niistä." Mutta Pietari sanoi: "Mies, en ole."

Ja noin yhden hetken kuluttua vakuutti vielä toinen sanoen: "Totisesti, tämä oli myös hänen kanssaan; sillä onhan hän galilealainenkin."

Mutta Pietari sanoi: "En ymmärrä, mies, mitä sanot." Ja samassa, hänen vielä puhuessaan, lauloi kukko.

Ja Herra kääntyi ja katsoi Pietariin; ja Pietari muisti Herran sanat, kuinka hän oli hänelle sanonut: "Ennen kuin kukko tänään laulaa, sinä kolmesti minut kiellät."

Ja hän meni ulos ja itki katkerasti.”

Purppurahelmen leivontablogi

Käykää hyvät ihmiset katsomassa tuosta vasemmalta sivusta purppurahelmen leivonnaisia. En ole moisia ilmestyksiä ennen nähnyt. Varsinkin vauvakakkujen koristukset.

Tästäkin sinne pääsee http://purppurahelmi.vuodatus.net/

Pääsiäinen

Enkeli ilmoitti, että hauta on tyhjä. Hän on noussut ylös!



Nyt on pitkäperjantai ja mulla on ollut tuo pääsiäisasetelma jo viikon verran pöydällä muistuttamassa tapahtumista parituhatta vuotta sitten.



En ehkä aivan ole vielä taudista toipunut, mutta kävelyllä on jo käyty. Viimeksi tänään. Aamulla, kun lähdin hakemaan lehteä, aukeni eteeni ihmeellinen maisema. Lunta oli yön aikana tullut ainakin 10 senttiä, aurinko paistoi lämpimästi ja linnut lauloivat.



Aamiaisen jälkeen käytiin 2,9 km pituisella kävelyllä. Munnilla reppu selässä ja sinne taittelin pajunkissoja, joihin aion kiinnittää värillisiä höyheniä ja laittaa ulos. Sauna lämpeni lenkin aikana ja nyt on saunottukin. Olo on auvoinen ja puhdas. Onhan synnitkin sovitettu ristillä!



Eilen olin seurakunnan kirpparilla myymässä. Ihan mukava tulos oli. Oikeastaan olin yllättynyt siitä, että niinkin paljon asiakkaita kävi siellä. Mutta oli se raskas päivä. Jostain kumman syystä. Ehkä siitä, että olen jo tottunut eläkeläinen. Koko viikon olen herännyt yöllä kolmen paikkeilla ja valvoskellut pari-kolme tuntia ennen kuin uni on vielä hetkeksi vallannut kehoni. Rintaa ja selkää on jomottanut ja niinpä varustauduin illalla yötä vasten aimo annoksella paracetamolia ja ibuprofeenia. Ja kas, nukuin koko yön heräten vain pari kertaa välillä. Hienoa!



Huomenna mennään katsomaan tuonne lähellä olevalle kentälle pääsiäiskokon polttoa. Sunnuntaina on srk:ssa musiikki- ja ilojuhla. Myös Iina tulee käymään eka kertaa meillä. Keskiviikkona saamme myös mieluisia "vieraita", kun Katta ja Johanna tulevat muutamaksi päiväksi.



Nyt taidan kirjoitta sellaista, josta ainakaan Kaisa ei taida tykätä. Uskallan silti. Kävimme nimittäin maanantaina Isossakyrössä. Etsittiin Vanha Aika -nimistä kauppaa ja löytyihän se, mutta valitettavasti oli sujettu. Mutta siitä Isostakyröstä. Laihia on tosi city siihen verrattuna. Eihän siellä ole mitään. Ai niin, oli yksi tienristeys! Olin aivan, että mitä, onko tää totta? Vaikka ollaanhan me siellä ennenkin käyty esimerkiki vanhojen markkinoiden aikaan. Mutta silloinhan siellä on porukkaa kuin pipoa. Eli Laihia rulaa - edelleen!



Johanneksen evankeliumi 3:16 ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.”