Sienimetsässä

Pakkohan tänne on laittaa pari kuvaa sienisaaliista. Lähdettiin ihan summan mutikassa lähimetsään. Kierreltiin ja etsittiin suppareita (suppilovahveroita). Ei näkynyt. Sitten isoM huuteli katsomaan. Huh, oli hän löytänyt aikamoisen suppariapajan. Ei tunnistanut sientä siinä eikä sen jälkeenkään. Minä poimia nytystelin joka sienen, jonka löysin. Ihan pieneltä paikalta kaikki löytyivät. Ei tarvinnut kuin kyykyssä kääntyä toiseen suuntaan, niin jo taas oli pikkuapaja edessä. Toista paikkaa ei sitten löytynytkään.

Mutta löytyipäs keltavahveroita, kansanomaisemmin kantarelleja. Nekin tämä ansiokas sienikoira löysi. En minä, joka kyllä olen tunnistavinani yleisimmät ruokasienet. Tuo sieni koira tuskin muita sieniä tuntee kuin sen punalakkisen valkopilkkuisen. Suppariapajankin jälkeen tarjosi jos jonkin näköistä sientä supparina. Hih! Tässä kuvaa

Siinä se sienikoira nuuskuttaa.

Nyt sieniä siivoilemaan, pilkkomaan ja kuivattamaan.



Lauantaihommia

On kuluneella viikolla uni ollut hieman kateissa. Yhtenä yönä valvoin kolmeen ja seuraavana melkein kahteen. Onneksi viime yönä uni oli normaalia. Munni mietti mahtaisiko unettomuuteni johtua täysikuun ajasta. Enpä tiiä. En koskaan tiedä siitä kärsineeni. Ihminenhän voi tietenkin muuttua ja tulla alkeeri... eiku allergiseksi vaikkapa kuulle. Mistäpä tuonkaan tietää.

Käväistiin torstaina Änttikankaalla. Tiedoksi niille, jotka eivät tiedä missä se sijaitsee, kerrottakoon, että se on Kortesjärven hautausmaa. Laitettiin vanhempien ja isosiskon hauta talviteloille. Sen jälkeen käytiin Ilmi-tädin luona hernekeitolla ja pannarilla. Ilmi on 86-vuotias osi pirteä mummeli. Ajelee vielä täysillä autoa, pitkiäkin matkoja. Vielä sanoi lähtevänsä Pärnuun, jossa tapaa käydä pari kertaa vuodessa.

Ilmi-tädin luota ajettiin samassa kylässä asuvan Kaisa-tädin ja poikansa Karin luo. Siellä oli myös pirteä pikkuinen Kaisa-täti ja aina niin iloinen ja ihana Kari-serkku. Juotiin kahvit ja saatiin aamupäivällä itse tehtyjä karjalanpiirakoita ja Jorman vääntämää Ahvenanmaan pannaria. Hyvää oli!
On niin mukavaa käydä sukulaisten luona. Tätejä on vielä kaksi lisää isän puolelta. Äidin puolelta on vain Ilmi-täti, jota pidän varaäitinäni.

Aamusta aloin touhuta keittiössä. Tein huomisen srk-vierailijoita varten lohipiiraan ja suklaamoussekakun. Itelle ja Munnille väsäsin kaalilaatikon, joka muhii tuolla uunissa.

Josko sitä sais sen verran aikaan, että kävis ihmettelemässä löytyykö Laihian lähimetsistä suppareita. Se olis oikea onnenpotku. Tiedän kyllä, että niitä täällä on, mutta missä? Siinäpä vasta kysymys. Nåh, nyt riittää tältä erää.

Tai no, pitääpä mun kyllä noita niin valtavan ihania lastenlapsia kehaista vähän tälläkin foorumilla. Nelly 6 vee, katteli äitinsä kenkiä ja totesi, että numero on 39. Sitten katsoi omiaan, joissa näkyi numero 27. Mietti hetken ja totesi, että heillä on eroa 12. Miten tuo tyttö pystyi tuollaisen laskutoimituksen tekemään päässään, kun on vasta eskarissa.

Ja Ville 2 vee osaa laskea 14:ään. Paitsioon jää vain numero nio. Cajsa  6 vee on erittäin huolehtivainen mm. pikkuveljiään kohtaan ja oikea unelmaisosisko. Kalle 4 vee viettää pitkät ajat legojensa parissa, rakentaa mitä vain ja pelaa vaikeita pelejä, jopa lataa niitä itse netistä. Hannes 3 vee osaa myös laskea vaikka miten moneen, se todettiin taas kerran, kun leikittiin piilosta ja oli hänen vuoronsa laskea. Niin ja hän on oikea traktorimies.

Ja entäs sitten Johanna 19 vee, joka on opiskellut mm. japania ja valmistui ylioppilaaksi keväällä. Hän kirjoittaa tosi mahtavia aineita. Ties mitä hänestäkin tulee. Minä tietenkin ajattelen, että kirjastonhoitaja olisi oikein sopiva ammatti hänelle. Nåh, minähän en saa siitä päättää.

Omista lapsistaanhan jokainen on sitä mieltä, että he ovat maailman kauneimpia ja viisaimpia. Nämä lastenlapset on aivan erityinen juttu. Heitä kauniimpia ja viisampiahan ei ole olemassakaan. Heidät olisikin pitänyt tehdä ensin. :D Näin totesi eräs venäläinen isoisä, kun vierailimme heidän luonaan joskus vuosia sitten.

Psalmit 127:3 "Katso, lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä on anti."

Ruusupuskan siirto

Meidän pikkuterassin edessä kasvaa näkösuojana juhannusruusupensas, jonka leikkasin keväällä alas. Nyt se on kasvanut niin suureksi, että näkymät pikkumetsikköömme ovat huonontuneet eli metsikköä ei paljon ikkunasta näy - tai siis näkyyhän puita, mutta ei aluskasvillisuutta. Siispä päätin, että puska saa siirtyä. SiskoLiisa sen idean antoi, kun pähkäilin, mitä sivustan penkkiin laittaisin sen jälkeen, kun kaivoin kaikki lupiinit pois.

Tässä on alkuasetelma

Eipä muuta kuin lapion varteen. IsoM on sairaana flunssan kourissa, joten päätin suoriutua hommasta yksin. Ensin leikkasin nurmikon ja haravoin sen. Sitten koitti se suuri hetki. Ryhdyin kaivamaan entistä lupiinipenkkiä valmiiksi ruusupuskalle. Kaivelin ja siirtelin multaa sivuun. Sitten hoksasin, että on paljon viisaampaa viskata multa kottikärryyn, josta sitten on helpompi sitä puskien juurille kaadella. Kun olin kaivanut ensimmäisen erän. Se tarkoittaa pienen pientä kuoppaa, niin siirryin ruusupuskan juurelle ja totesin, ettei tästä mitään tuu. Huikkasin miehelle sisään, etten millään pysty tätä yksin tekemään. Täytyy jättää siksi kunnes hän on terve.

 Tuonne taakse olisi tuo puska saatava

Nåh, suomalainen sisupussi kun oon, ajattelin siirtää edes yhden osan puskaa. Niinpä ryhdyin toimeen. Kiskoin, hikoilin, kupsahtelin selälleni, kun juuret katkesivat kiskoessani. Kaivoin, siirtelin ja taas kaivoin, välillä peittelin. Ja näin siinä kävi

Osa puskasta jo irrotettu

Pari osaa uudelleen istutettuina ja kolmas odottelee vuoroaan

Yhtäkkiä kovan hikoilun jälkeen oli tarvittava määrä puskaa siirretty

Nämä jäi yli

Uusi kasvupaikka

Nyt on esteetön näköala metsikköön

Tämän alueen valmistelin nurmikoksi heittelemällä paaljon siemeniä

Ennen kuin hoksasinkaan, oli tarvittava määrä puskia siirretty pois. Pienen osan jätin tuonne tien puolelle näköesteeksi.

En kyllä olisi uskonut pystyväni tähän hommaan. Mutta pala kerrallaan se elefanttikin syödään. Hain vielä pari kottikärryllistä multaa siirrettyjen puskien juurelle, että varmasti saisivat hyvän alun ensi keväänä. Vaikka taitavat ne alkaa juurtumisen heti. Paljon piti juuria katkoa, kun taisivat melkein kaikki olla toisiinsa yhteydessä. Eli puska lisääntyy juuriaan levittelemällä.

En vielä raaski kukkapurkkeja tyhjentää, koska kukat vielä jollain lailla kukoistavat ja perennapenkitkin siistin vasta ensimmäisten pakkasten jälkeen. Raparperi sai jo siirtyä bioroskikseen.

Täällä istuu tosi tyytyväinen tyttö. Muuten paitsi, etten päässyt saunaan kovan urakan jälkeen liestyttämään lihaksiani. Jossain välissä isoM kysäisi, että laittaisiko saunan päälle. Minä en siinä työn touhussa kerinnyt kunnon vastausta antamaan, mutta ajattelin miehen nyt sen verran käsittävän, että sauna tosiaan olis paikallaan tuollaisen työn jälkeen. Pettymys olikin aika karvas, kun sauna olikin kylmä ja sain tyytyä suihkuun.

Jesaja 58:11 "Ja Herra johdattaa sinua alati ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa; hän vahvistaa sinun luusi, ja sinä olet oleva niinkuin runsaasti kasteltu puutarha, niinkuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu."

Lastenlasten vierailuja

Sunnuntai-iltana tässä istuskelen ja ihmettelen, mitä oikein kirjoittaisin. Viime viikonloppuna esikoisen kolme lasta oli meillä eka kertaa yökylässä. Mua ei heidän pärjäämisensä huolettanut ollenkaan, mutta mammaa taisi huolettaa eniten. Ja kaikki meni tosi hienosti. Minä nukuin Cajsan 6 v. ja Villen 2 v. kanssa meidän sängyssä. Tosin nukkuminen lienee hieman ylimitoitettu sana. Koiranunta se oli. Me oltiin aivan sikinsokin. Minä jalkopäässä milloin pitkin, milloin poikin ja lapset välillä päällekkäinkin, kun Ville unissaan kipusi Cajsan selkään. Kallen 4 v. nukutin kamariin, jossa isoM nukkui hänen kanssaan tyhjentyneen ilmapatjan päällä. Hän tosin siirtyi myöhemmin sohvalle kuorsaamaan. Nåh, ei hän nyt enää paljonkaan kuorsaile. Taidan minä harrastaa sitä sorttia enempi.

Seuraavana perjantai-iltana välipoika tuli perheineen ja pidettiin lättykestit. Oli hauskaa seurata, kun lapset söivät melkein kilpaa lättyjä. Hanneskin söi sen näköisenä kuin pelkäisi lättyjen loppuvan kesken.

Ja lauantaina olivat esikoisen lapset päiväkylässä ja taas paistettiin lättyjä. Keittämäni omenasose kävi kauppansa.

IsoM makaa tuolla sängyssä kuumeisen lunssan kourissa. Mutta eiköhän siitä selvitä ellei kahdessa viikossa niin ainakin 14 päivässä.

Huomenna aion ryhtyä isoihin juhannusruusupensaan siirtopuuhiin. Täytyy siis suoriutua siitä aivan yksin, kun kumppani on kipee. Lopetan siis tähän ja jatkan noilla puutarhahommilla myöhemmin. Aion antaa vaiheittaisen selonteon kuvineen kaikkineen. Joten pysykää linjalla!

Matteuksen evankeliumi 18:19 ""Vielä minä sanon teille: jos kaksi teistä maan päällä keskenään sopii mistä asiasta tahansa, että he sitä anovat, niin he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa."

Esikoisen lapset yökylässä

Eka kertaa yökylässä kaikki yhdessä. Hitusen jännitti - ainakin isoMattia - mutta minä uskoin meidän pärjäävän hyvin. Oonhan kasvattanu kolme lasta itsekin. Ja hienoja ihmisiä noista on tullut minusta huolimatta.

Meillä on ollut oikein mukavaa. Nåh paitsi yö oli mulla sellaista koiranunta. Nukuin Cajsan ja Villen kanssa meidän sängyssä ja nukkumisasentoja oli jokaisella monta. Oltiin täysin sikin sokin. Kuka mitenkin päin. Minä jalkopäässä joko pitkin, poikin tai vinossa. Mutta siitäkin selvittiin kunnialla.

Näin sitä lapsia hoidetaan :)

Ja hauskaa on...

Isoäiti ja ipanat

Ville heräsi päiväunilta, siispä on mentävä antamaan välipalaa. Jatketaan toiste.

Puolukkametsä

Kun olin pikku retkelläni, oli isoM sillä aikaa keksinyt itselleen tekemistä. Otti sangon ja poimurin ja kipaisi tuosta tien yli pikkumetsään. Taisin kyllä tästä jo kirjoitella, mutta kertaus on opintojen äiti, sanoi aina entinen opettajani. Siis tosi paljon on puolaimia tuossa vierimetsässä. Eilen hairaisin sieltä sangollisen ja tänään käväistiin poimasessa kaksi sangollista ja siivottiinkin samantien. Eli nyt sitten sangolliset odottelevat viinihappoa, sillä aion tehdä Vaasan Jaakoon puolukkamehua.

Jos ette usko, niin katsokaa

Ja vielä paljon runsasmarjaisempia paikkoja löytyy

Tämän päivän saalis

Reipas Munni

Iloksenne kuva, kun Cajsa näyttää, miten ajetaan ilman tukipyöriä!

Menkää ihmiset puolukkametsään!

Psalmit 135:1 - 3 "Halleluja! Ylistäkää Herran nimeä. Ylistäkää, te Herran palvelijat, jotka seisotte Herran huoneessa, meidän Jumalamme huoneen esikartanoissa. Ylistäkää Herraa, sillä Herra on hyvä, veisatkaa kiitosta hänen nimellensä, sillä se on suloinen."

Blogikirjoitukset siirretty

No nyt olen sitten siirtänyt ihan kaikki blogikirjoitukseni sieltä Vuodatus-blogistani (nyyh) tänne uuteen blogipohjaan. Olisin niin mielelläni jatkanut vanhassa blogissa, mutta kun se kadotti suuren osan kuvista, niin en enää uskalla. Ei sillä, etteikö mulla ole ne kaikki kuvat tallella, mutta eivät ole kirjoituksissa nähtävissä.

Että silleen. Tunnin kuluttua vieraat tulevat!

Pikkuinen reissu

Sunnuntaina Riitta-ystävä kysäisi lähtisinkö hänen kanssaan aamulla hakemaan heidän asuntoautoaan Pasilasta. Pyysin hieman miettimisaikaa. Tietenkin vastasin kyllä! Niin sitten aamulla sonnustauduttiin Laihian asemalta etelään menevään junaan. Matka sujui mukavasti jutellen. Pieni kommellus kuitenkin sattui - tietenkin junan vessassa - kuinkas muuten.

Piti jo toisen kerran käydä tutustumassa kyseisen junan pikkuruiseen ja haisevaan vessaan. Laitoin oven lukkoon. Ihan takuuvarmasti. Just kun olin nostelemassa somia housujani, ovi avattiin ja - onneksi nainen - kurkisti sisään ja työnsi oven nopeasti takaisin kiinni. Nåh, mitäs minä siitä! Laitoin oven uudelleen lukkoon ja jatkoin housujen nostelemista. Kun tulin ulos, nuori nainen alkoi kiihkeästi pyydellä anteeksi ja selitellä. Minä vain totesin rauhallisesti: ovi oli kyllä lukossa - mutta ole rauhassa, ei mun yöunet tästä mene! Niin ja hymyilin rauhoittavasti. Että sellainen pikku seikkailu.

Oli sovittu, että lounastaisimme Pasilassa työskentelevän tyttären kanssa, mutta pahaksi onneksi hän sairastui flunssaan ja makaili kotona sängyssään sillä aikaa, kun me nautimme falafel-lounaan Riitan kanssa aseman ravintelissa.

Kun saavuin kotiin illalla kymmenen paikkaille, tämä odotti minua keittiön pöydällä

Mitäh, kissa meidän keittiön pöydällä? Päästelin ihastuneita ääniä enkä meinannut uskaltaa koskea otukseen. Se näytti siltä kuin olisi juuri syntynyt ja emon puhtaaksi nuolema. Siis miten elävän näköinen pieni koriste-esine. Munni oli voittanut sen arpajaisista, jonne minä leivoin kolme myslileipää.

Ja oli siellä keittiössä toinenkin yllätys. Sangollinen poimittuja ja puhdistettuja puolukoita! En meinannut uskoa, että Munni oli ne yhtäkkiä hairaissut tien toiselta puolelta. Mutta kun hän totisena näin vakuutti, oli pakko uskoa.

Iltapäivällä saan mukavat vieraat - Tainan ja Noahin - Vaasasta. Noah on 8 kk:n ikäinen pikkuvesseli. Siksi täällä tuoksuu suklaakakku.

Mutta aion käväistä tuolla metsikössä katsomassa josko minäkin löytäisin puolukoita. Keitin jo eiliset hilloksi.

Menkää tekin puolukkametsään!

Tämä Raamatun paikka puhutteli mua, toivottavasti sinuakin.

Sananlaskut 25:25 "Kuin nääntyväiselle raikas vesi on hyvä sanoma kaukaisesta maasta. "

Loppukevennys

Laitan tähän edellisen kirjoituksen loppukevennyksen, kun en viitsi enää jatkaa kyseistä kirjoitusta, sillä muutamat ovat sen jo lukeneet.

Siis isoM kertoi hyvän jutun maanviljelijäystävästään, joka on 83-vuotias ja viljelee yhä. Niin, eräänä syksynä tämä mies oli ajanut leikkuupuimurillaan - sillä, joka on niin kauhean iso ja pelottava -  ja ruvennut ihmettelemään, miksi puimuri menee niin raskaasti eteenpäin. Kun hän katsahti takapeiliin, asia selvisi. Puimuri raahasi mukanaan läheistä latoa! Sen jyvienpoistotorvi oli tarttunut latoon, kun mies oli ajanut liian lähelle sitä.



Hain  netistä puimurin kuvan, mutta tuo kyseinen kone on paljon isompi kuin tämä. Ilmeisesti vanha jo kuten omistajansakin. Hyttikin niin korkealla, etten edes ylettyisi siihen, vaikka koko suureen pituuteeni ojentautuisin. Hih.

Sadonkorjuuta

On vähän tunkkainen päivä tänään. Migreeni yrittää tunkea päähäni huolimatta grammasesta Panadolista. Tai oikeastaan tällä hetkellä se tunkeilee tuonne niskan alaosaan sinne Atlas-nikaman tienoille. Meillä Pellisen naisillahan on sellainen pikkuinen kyttyrä tuon nikaman kohdalla. Israelissa, kun menin sairaalaan tutkituttamaan pitkään jatkunutta kurkkukipuani, lääkäri haki toisenkin lääkärin tutkailemaan tuota kyttyrää. Aika kumma juttu. Ei kertonut miksi ja miten se liittyi kurkkukipuuni.

Niin tuosta sadonkorjuusta. Eilen kävin nostamassa pikkuisia manteliperunoita parin penkin verran. Olivat todella pieniä, aivan muutama kohtuukokoinen vain oli joukossa. Samalla kertaa kaivoin maasta porkkanat. Kaikki asetettiin terassille isoihin paperikasseihin. Ei ne olleet itselle, vaan vanhemmalle pariskunnalle, jotka eivät itse kykene nostamaan - tai rouva ei kykene eikä mies ehdi.

Katselin siellä mm. leikkuupuimuria aivan lähietäisyydeltä. On muuten ISO vehje. En kuuna kullan valkeana uskaltaisi sen rattiin koskea - en edes ohjaamoon istua. Ja yksi pieni ja vanha mies sitä vain ohjaili taitavasti! Oli kyllä hieman pelottavaa edes katsella sitä.

Nyt isoM on poimimassa omenoita meille itselle sieltä. Soittelin just tuossa tuoremehuasemille, josko tekis niistä mehua. En vain oikein tiedä, missä sitä säilyttäis, kun taitaa tuo pakastin tulla täyteen ilman omenamehuakin. Meillä kun ei enää ole kylmiötä, vain kylmä varasto, jossa talvella kaikki nestemäinen jäätyy. Puolukatkin täytyy siis pakastaa. On muuten tosi vanhakin se pakastin ja vielä vihreä. Eli ainakin 40 vuotta. Ostettiin se Ruotsissa asuessa käytettynä. Mutta siellä se vain pouhuttaa kylmyyttä. Taitaa kuluttaa aika lailla sähköä. Taitaisi olla aika hankkia hieman uudempi. Jos tiedät kunnollisen ja aika ison kaappipakastimen, niin ilmoittele.

Lauantaina oli Nellyn 6-vuotissynttärit. Sukua oli mukavasti koolla. Tyttö on niin kasvanut ja hampaatkin heiluu, osa jo lähtenytkin. Mutta se kuuluu asiaan. Oli aika hauskan näköistä, kun toinen yläetuhammas oli jo lähtenyt ja toinen ihan vinossa. Ei antanut tyttö sitä irti kiskaista vielä.

Tällainen söpöläinen

Ja kakku oli viimeisen päälle hieno.

Kakun oli tehnyt Hanneksen kummi, joka on kondiittori. Ja sen kyllä huomaa. IsoM sai ottaa mukaan omat pullat. :( Mutta pärjäsi kunnialla senkin.

Tässä vielä melkein ääneen ihmettelen, kun ei kuulemma pysty kommentoimaan. Ei ainakaan Liisa ja Helinä. Iina kyllä onnistuu. Kokeilkaa tehdä näin: Klikkaa kohtaa "Ei kommentteja", valitse henkilöllisyydeksi "Anonyymi", kirjoita kommentti, klikkaa "Julkaise kommentti". Näin pitäisi onnistua. Olen poistanut sieltä kirjaintunnistuksen, joka estää robotteja kommentoimasta. En pelkää robotteja. :)

Efesolaiskirje 2:8"Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja ."