Konsulinnan kahvihuoneessa

Pöh...arvatkaapas harmittaako, kun kirjoitin aika pitkästi jo juttua tänne ja sitten rupesin lisäämään noita kuvia, niin joko yhteys tai kone rupes tökkimään. Kesti ja kesti ja kesti ja niin keskeytin toiminnon, mutta en päässytkään enää takaisin kirjoitustilaan, vaan kuvalisäystila jäi päälle eikä millään sieltä päässyt pois tekstit säilyttäen. Niinpä joudun nyt sitten kehittelemään aivan uudet tekstit. Harmittaa niin vietävästi. Nyt otin toisen Internet-selaimen käyttöön ja tämä näyttää toimivan aivan hyvin ja nopeasti. Eli oliko vika sitten selaimessa vai missä, kuka tietää.

Niin, lähdettiin siis Vaasaan. Munnilla oli vain halu päästä käymään entisten työkavereiden pakeilla ja mulla aivan oikea tarve. Täältä kun en ole vielä löytänyt digitaalisia kuulokojepattereita, niin pakko hakea Finfonicilta, jossa patterit maksaa ylipaljon. Pakko mikä pakko.

Tuntui tosi hyvältä katsella niitä miljoonia tavaroita, joita ilman tulee toimeen. En tiiä oonko tullut vanhaksi vai mitä, mutta enää ei kiehdo kaikenlaisen tavaran hankkiminen. Olen ihastunut kierrätykseen yhä enemmän. Kirpparillakin on niin tosi mukavaa olla töissä, vaikka painan aina töitä hullun lailla koko viisi tuntia ja olen sitten aivan poikki illalla. Mutta nautin siitä, että saa perata ihmisten tuomia tavaroita ja järjestellä myytäviä. Eilisen jälkeen rupesi oikea jalka vihottelemaan. Aikaisemmin sitä on tehnyt vain vasen. Mutta suon sen siitä, että saan tehdä siellä töitä.

Haahuilin siis yksin kaupungilla ja nautin tulevan joulun tunnelmasta. Pakko sanoa, että nautin hieman myös Vaasan keskustassa kävelemisestä. Varsinkin Hallin ilmapiiri kiehtoi. Se on niin retroa niin retroa että. Sitten tuli nälkä ja oli tehtävä päätös, minne syömään. Halliin vai Loftetiin. Jälkimmäinen vei tällä kertaa voiton. Menusta valitsin kana-pekonipadan bulgurilla. Enpä kyllä ole aikoihin syönyt mauttomampaa ruokaa. Se ei siis maistunut juuri miltään, eli aivan sama kuin olisi syönyt kosteita sahajauhoja. Ja kuitenkin kana-pekoniyhdistelmästä on mahdollisuus saada todella maistuvaa. Ehkä kokki ei ollut maistanut teoksiaan. Jälkkäriksi ostin appelsiini-suklaatortun palan. Eikä sekään oikein kunnolla maistunut. Eikä teekään ollut yhtä hyvää kuin Keisarin morsian, vaikka oli jotain konsulinnaa. No niin olisi pitänyt syödä omaa ruokaa eikä valitella tässä.

Mutta ympäristö. Wau! Se on aivan mahtava. Otin hieman kuvia sieltä, ellet ole siellä sattunut pistäytymään. Söin konsulinnan kahvihuoneessa, joka  ymmärtääkseni on aika lailla alkuperäisessä kuosissaan. Seinissä tammiset puolipanelit ja muutakin tammesta tehtyä koristetta hyllyjä yms. Lattia kuvioitua tammiparkettia. Tapetti oli kartongin paksuista ja kohokuvioista. Paksuuden näin yhdestä reiästä, joka tapettiin oli tehty ikkunaverhon taakse.

Tässä kuvia

Oli pakko ottaa kuva tuosta ikkunan sulkijasta. Ajattelen ikkunoidenkin olevan alkuperäisiä.

Pöydällä oli Muumikaruselli kynttilä yllä.

"Loftetin talo on yksi uuden Vaasan vanhimpia rakennuksia. Talo on asemakaava-arkkitehti Carl Axel Setterbergin piirtämä, samoin kuin  Vaasan komeat maamerkit, hovioikeus ja kaupungin kirkko. Talo valmistui 1860-luvulla kaupungin keskeisimmälle paikalle. Talon omistajat ovat olleet ahkeria liikemiehiä. Yksi merkittävimmistä oli John Edward Moe, joka oli osakkaana monessa perinteikkäässä vaasalaisessa yrityksessä. Moen toinen vaimo, englantilais-norjalainen Tulla, oli 1900-luvun alussa talon emäntänä. Hän oli yksi kaupungin tärkeimmistä seurapiirihahmoista. Korkeasta asemastaan huolimatta Tulla oli erittäin suosittu kaikkien kansankerrosten parissa ystävällisyytensä ja reippautensa vuoksi. Kaupunkilaiset ihailivat esplanadilla ratsastavaa ylvästä Tullaa ja palvelusväki kertoi juttuja Tullan hienoista juhlista. Lapsille Tulla saattoi tarjota limonadia ja pitää balettitunteja tai näytelmäkerhoa." 

Tässä on kuva Tulla Moesta.

Mutta olihan taas ihana tulla kotiin. Huomenna sitten lähdetään kolmeksi päiväksi hoitelemaan esikoisen lapsia, kun vanhemmat lähtevät viettämään omaa aikaa risteilyllä Tukkiholmaan. Miniä on antanut hyvät pärjäämisohjeet, joten kyllä me pärjätään. Eihän siinä muuta ihmeellistä olekaan kuin eläinten kanssa pärjääminen. Mutta kyllä me pärjätään. Ihan varmasti. Saatte selonteon sitten myöhemmin.

Johanneksen evankeliumi 7:38 "Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat."

Ps. Kun olin julkaisemassa tätä tekstiä, huomasin, että se edellinen teksti olikin tallentunut luonnoksena. Hih! Vaikka kone väitti, ettei ole voinut tallentaa.

Enkeleitä ja kristallia

Jo kauan olen katsellut tuota ihanaa, isän ja äidin perua olevaa kristallikruunua, että se pitäisi puhdistaa. Väliin olen siitä huiskinut hämähäkinverkkoja menemään. Tänään sitten tuli se HETKI! Nyt sen putsaan. Ryhdyin siis irrottelemaan prismoja. Muutaman irrotettuani kysäisi, että pantaisko tiskikoneeseen kuitenkin niin kuin Kaj on tehnyt. Ei innostunut siitä Munni. Sitten menin koneelle kurkistelemaan, miten Martat ynnä muut pesevät ristallejaan. Keskusteluissa kävi ilmi, että kunnon puhdistamiseen suosittiin prismojen irrottamista. Toiset pukivat käsiinsä puuvillahanskat, jotka kastoivat astianpesuaineella terästettyyn veteen ja niillä sitten puhdistivat jokaisen prisman erikseen. Toiset tykkäsivät puhdistussuihkeesta. Yksi ehdotti Kaj'n konstia eli astianpesukonetta. Heti sen jälkeen oli ilmeisesti jonkin tasoisen asiantuntijan varoittava kirjoitus, ettei missään nimessä pidä mennä laittamaan tiskikoneeseen.

Nåh, kun kerran oli aloittanut prismojen irrottelemisen, jatkoin sitä. Niitä oli 169 kappaletta. Osaa ei saa irti, joten ne puhdistin paikoillaan mikrokuituliinalla, joka oli kastettu astianpesuaine-etikkaveteen, jossa prismat lilluivat. Tai siis eiväthän ne lilluneet, vaan olivat aivan upoksissa. Aitoja kun ovat.

Mutta niistä enkeleistä. Etikkapullo on koosta johtuen sijoitettu keittiön yläkaappiin ja koska olin päättänyt lorauttaa sitä pesuveteen, oli pullo ensin saatava kaapista ulos. Eikun kiipeämään keittiöjakkaralle - ja mua kun huimaa jo siinä korkeudessa. Mutta ei nyt huimannut. Kun olin saanut pullon käteeni, unohdin olevani tikkailla ja astuin alas. Ymmärtänette, että askel oli aika pitkä lattialle. Niinpä rojahdin selälleni lattialle. Pakko uskoa, että enkeli laittoi kätensä väliin, sillä minulle ei käynyt kuinkaan. Kiitos Jumalalle!

Muutaman hetken jälkeen, kun Munni oli käynyt moitteitten kera nostamassa minut ylös, tuli heikotus. Kädet vavisten jatkoin prismojen nostelua vedestä pyyheliinan päälle. Pikkusen tuntuu kyljessä, mutta se on vain pientä lihasten venäytystä ja ihan pientä. Mutta ajatella, miten olisi voinut käydä ilman sitä enkeliä? No niin, Helinä, nyt ei sitten mitään saarnoja kaivata! Munni jo antoi ne. Vaikka eihän se vahinko tule kello kaulassa. Vai onko jollekin tullut?

Pääasia, että ristallit loistaa

Onhan se kaunis!

Tai siis ihan tärkein pääasia on, ettei mulle käynyt kuinkaan, vaikka mahdollisuudet isoonkin vahinkoon olivat olemassa.

Psalmit 91:10-12 "Ei kohtaa sinua onnettomuus, eikä vitsaus lähesty sinun majaasi. Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi. He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi."

Tätipäivä

Ollaan ryhdytty viettämään sisarusten kanssa tätipäivää, kun meillä on yksi kolmesta vielä elossa olevasta tädistä Vaasassa. Kolme kertaa on jo tavattu ja tänään olimme meillä. Tosin pikkuveli ei päässyt mukaan, mutta ehkä ensi kerralla.

Menu: kreikkalainen pyttipannu ja lakkakiisseli. Tässä pyttiksen resepti. On kyllä niin hyvää, että meinaa viedä kielen mennessään. Kylmä kastike kruunaa sen.

Kreikkalainen pyttipannu

(6:lle)

1 kg               possun ulkofileetä

Marinadi lihalle

1,5 dl             öljyä

1,5 tl             sambal oelekia (chilipasta)

2 rkl              soijaa

1 rkl              inkivääriä (käytin tuoretta raasteena)

                      suolaa ja pippuria maun mukaan

3                    pilkottua valkosipulin kynttä

Muut aineet

1 kg               lohkottuja perunoita (käytin perunaa, lanttua ja porkkanaa)

3                    punasipulia lohkottuina

3                    tomaattia lohkottuina

1                    keltainen paprika paloina

1                    punainen paprika paloina

0,5                 kesäkurpitsaa paloina

100 g             fetajuustoa (ripotellaan päälle viimeiseksi)

Kylmä kastike

2 dl                ranskankermaa

2                    valkosipulin kynttä puristettuna

0,5                 limen mehu

1 maustemitta mustapippuria ja suolaa

Näin se käy:

1.  Sekoita kaikkia marinadin ainekset astiassa tai kaksinkertaisessa muovipussissa.

2.  Paloittele liha annospaloiksi. Laita liha marinadiin ja anna marinoitua vähintään 6 tuntia, mieluiten yön yli.

3.  Sekoita kastikkeen aineet keskenään, mausta maun mukaan ja laita se kylmään odottamaan ruokailua.

4.  Kuori perunat (ja muut juurekset) ja leikkaa lohkoiksi. Jos haluat valmistaa kaiken yhtä aikaa uunissa, keitä juureksia noin 5 minuuttia.

Muuten perunat vaativat hieman enemmän aikaa uunissa kuin muut ainekset.

5.  Laita uuni 225 asteeseen lämpiämään.

Laita juurekset korkeareunaiseen uunipannuun. Kaada päälle liha ja marinadi ja sekoita.

6.  Pilko punasipulit kapeiksi lohkoiksi. Lohko paprikat, tomaatit ja kesäkurpitsa. Laita vihannekset peruna-lihaseoksen päälle.

7.  Laita uunipannu uunin keskiosaan ja paista 25-30 min.

Minä laitoin ensin folion pannun päälle ja paistoin noin puoli tuntia, otin folion pois ja pidin uunissa vielä vajaan puoli tuntia. Mutta kypsyydenhän voi tarkistaa aina välillä.

8. Ripottele valmiin pyttipannun päälle fetajuustokuutiot. Tarjoile kylmän kastikkeen kanssa.

9.  Yhtä hyvin possunlihan sijasta voi käyttää broilerinfilettä, tai mikseipä molempiakin yhtä aikaa.

 Kattaus. Tuo vesikannu pilaa sen. Munni kun särki kalustoon kuuluvan kannun. Nåh ehkä sen korvaa se, että tuo kannu on minun vanhemmilleni 60-luvulla ostamasta ruokakalustosta.

Kolossalaiskirje 3:23 "Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille."

Kanakeitto a'la Heeka

Aamurukokoukseen menolle oli kaksi vaihtoehtoa: kävellen tai autolla. Jos menisimme kävellen, tarkoittaisi se 2 x 40 minuutin sauvakävelyä. Jos autolla, niin rukoilun jälkeen olisi matka uimahallille uimaan. Pidän nääs kuntoilupäiväkirjaa. Päätettiin jo kävellä, kun yhtäkkiä kello olikin niin paljon, ettei ehdittäisi. Siispä uimakassi valmiiksi Raamattulaukun viereen ja autoon.

Minä sitten nautin uimisesta ja varsinkin siitä jälkitilasta. Mikään muu kuntoilumuoto ei ole ainakaan vielä saanut minulta yhtä paljon pisteitä kuin uiminen. Mutta EI luonnonvesissä. Siellähän voi olla piilossa vaikka mitä; ahvenruohoa, kaloja, verkkoja ja ties mitä otuksia. Onneksi uimahallin allas on olemassa. Uin tänään kilometrin ja on taas niin auvoinen olo että.

Kotona oli ensimmäisenä tehtävänä ruuanlaitto, sillä Munnin piti kiirehtiä auttelemaan maanviljelijäystäväänsä. Kuten jo aikaisemminkin olen hehkuttanut, on tämruuanlaitto nykyään niiiiin helppoa. Toista se oli ennen! Munnin ruokavalion takia ei voi ajatellakaan keittää mitään perunakeittoa, eikä pinaatti- tai sienikeitto nyt napannut. Siispä olin päättänyt keittää kanakeiton. Yritin äkkiä nappaista netistä hieman vinkkejä, mutta se oli taas loukkaantunut jostain syystä eikä antanut nopeutta juuri mitään. Siispä vain omat aivonystyrät käyttöön. Kattilaan vettä, sekaan heittelin mm. kanaliemikuution, makaroonia pari kourallista, pakastevihanneksia sisältäen (tätä muotoa inhoan: sisältäen höh) parsa- ja kukkakaalin nuppuja ja porkkanaa. Paistoin broilerinpalat ja heitin joukkoon, samoin pilkotun, freesatun sipulin. Entäs sitten mausteet? Suolaa, paprikajauhetta, mustapippuria myllystä, chilijauhetta, ja kun vihdoin pääsin nettiin, hoksasin, että sinne voi laittaa myös kurkumaa ja näin tuli kauniin keltaista keittoa. Niin eikä sovi unohtaa, että pilkoin mukaan myös muutaman siivun tuoretta inkivääriä. A vot ja hyvää tuli. Kokeile vaikka! Tuunaa lisää, jos haluat.

Kuopuskin on saanut vakituisen työpaikan Yleltä, jossa on toiminut jo yli vuoden X3M-radiokanavan nettitoimittajana. Sai myös ylennyksen nettitoimituksen vastuulliseksi henkilöksi. Hienoa, että lapset osaa tehdä töitä ja pärjää. Olen jo kauan sitten lopettanut toivomasta, että lapset pääsisivät mahdollisimman korkeaan asemaan. Se ei mielestäni ole mikään tavoittelemisen arvoinen asema. Pääasia on, että työ on mielekästä ja siitä saa tarpeellisen toimeentulon. Että sill viisiin.

Kyselin, minkä Raamatunpaikan tähän laittaisin. Tuli mieleen tuo keskimmäinen jae. Laitoin "täytteeksi" jakeen edeltä ja jäljestä.

Galatalaiskirje 5:14 Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi."
5:15 Mutta jos te purette ja syötte toisianne, katsokaa, ettette toinen toistanne perin hävitä.
5:16 Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä.

Yskityttää

Mulla on aivan kaamea yskä. Mistä lie tullut? Tosin ajatuksia siitä on: kirpparityöskentelystä tai liiasta kynttilöiden polttamisesta. Tai sitten ihan jostain muusta, esimerkiksi jokin pöpö on iskenyt kyntensä limakalvoihini. Mene ja tiedä! Mutta kamalaa tämä on. Äskenkin sain nojatuolissa istuessani sellaisen kohtauksen, että siitä on oksat pois. Oli pakko mennä keittiön altaan ääreen varmuuden vuoksi. Kohtaus kesti monta minuuttia. Samanlaisia tuli yöllä pari-kolme. Ja lisäksi useita pienempiä. Eipä siis paljon ole uni silmiä rasittanut.

Ulkona on tosi kurja ilma. Sataa taas ja on kuraista. Onneksi huomiseksi on jo luvattu hieman kylmempää. Josko se talvi sittenkin pian tulisi! Varaston etupuoli jo kovasti odottaa

Hyllynkannattimille uusi käyttötarkoitus

Netti on taas tökkinyt tavallista enemmän. Yhtenäkin päivänä jouduttiin menemään ystävän firmaan hoitelemaan verkkopankin asioita, kun ei omalla koneella päässyt mihinkään.

Epä tässä muuta kuin käpyjä keräämään :)

Ilmestyskirja 3:20 "Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani."

Kamariin verhot

Ulkona satelee pieni lumihiutaleita. Miten mukavaa. Tämä syksyn pimeys ja kuraisuus eivät lainkaan miellytä sisintäni.

Meidän kamari eli työ- ja vierashuone on ollut murheenkryyninäki alusta saakka. Ikkunoissa on roikkuneet vanhat - siis ikivanhat eli yli 10 vuotta - verhot ja sohva on huono ja nopeasti tarpeeseen hankittu. Sen tilalle haluaisin joko vanhanaikaisen sivustavedettävän, mutta ovat niin vietävän kalliita. Sen pitäisi sitäpaitsi olla valkoinen eikä meillä ole tiloja itse maalata. Ja mieluiten vielä hieman kulunut sellainen.

Nyt tosin olen ihastunut metalliseen sohvasänkyyn. Sillä tämän huonekalut tulee täyttää kaksi asiaa. Siinä pitää voida istua ja sen pitää saada kahdelle nukuttavaksi. Ja vielä niin, että siinä ihan oikeasti on hyvä nukkua. No niin. Tässä tämä toivomus on nyt kaikkien lukijoiden ihmeteltävänä.

Mutta verhoistahan mun piti puhua. Menin eilen auttelemaan kirpparille, kun sinne oli viikonloppuna - maanantaisinhan se on kiinni - tullut mahdoton määrä tavaraa. Siinä sitten jälleen kerran katselin verhoja ja muita kankaita. Tarkastelin uudelleen jo aikaisemmin hylkäämääni sini-valkoruudullista verhoa. Harmi, että sitä oli vain yksi. Mutta sitten ajattelin, että mihin nyt sitten ovat tuunaustaitoni hävinneet? Ja kas, löysin ruudulliseen sopivaa kukikasta kangasta - tai oikeammin ilmeisesti paneeliverhoja kaksi kipaletta.

Siltä seisomalta päätin, että halkaisen ruudullisen verhon ja ripustelen sen kukikkaan kanssa rintarinnan. Ja tällaista siitä tuli.

Tässä kuvassa on kummalliset värit, todellinen väsi on alemmassa kuvassa. Mutta malli näkyy.

Nämä värit ovat luonnolliset.

Kaikenlaista sitä kaapeista ja laatikoista löytyy, kun vain jaksaa etsiä. Ei siis ole ollenkaan turhaa olla hieman hamsterintapainen. Kamarin sohva on tummanpunainen, peitin sen tummansinisellä sängynpeitteellä. Ja vot, hyvä tuli. Uusi ilme huoneeseen. Tosin edelleen haluaisin sen metallisängyn esimerkiksi tällaisen http://www.jysk.fi/4/751/3103909/a/catalog

Tosin tuo peite ei ole mistään kotoisin - mun mielestä

No nyt se lumisade jo lakkasi. Ei ehtinyt tulla maahan paljon mitään.

Naapuririvitaloon on muuttanut valkoinen kissa perheensä kanssa. Kissa on paljon ulkona ja tuppaa aina tulemaan sisälle, kun ovet vain joko jäävät auki tai tuuletetaan. Kissa on hieman varauksellinen. Antaa jo silittää itseään, mutta ei yhtään tykkää, kun sanon sille: olet naapurin kissa, et saa tulla meille. Väkisin vain tuppautuu sisään.

Söin juuri lounasta. Yleensä emme syö näin aikaisin, mutta aamulla riisijuomaan keittämäni riisihiutalepuuro ei tunnu oikein pitävän nälkää. Mutta kun Munni ei saa syödä tavallista kaurapuuroa, niin pitää jotain aina välillä keksiä. Niin siihen lounaaseeni. Kerron teille nyt salaisuuden. Luulen, ettei kukaan muu syö sellaisenaan sitä, mitä söin. Rakastan nimittäin kananmunaa. Ja joskus teen kolmen munan munavoita. Nytkin. Söin sen juusosiivulla kruunatun hapankorpun kera. Että voi olla hyvää. Jälkkäriksi tein turkkilaisesta jugurtista vadelmasellaista. Hyvää oli sekin.

Nyt on pakko taas mennä sulkemaan RadioDei. En kestä tuota metallirämpytysvingutusmusiikkia. Niin ja jälkkärin jälkkäriksi on tulossa keisarinmorsianteetä ja sen kanssa nautiskelen suklaakakkua gogreenvaahdon kera. Mumsista.

Edellistä päivitystäni kommentoi eräs ystävä, jonka blogia käväisin lukemassa ja laitoin sen blogilistalleni. Täällä löytyy http://riihipirtti.blogspot.fi/ . Että joku voi kirjoittaa kauniita sanoja. Ihan hävettää nämä riipustukseni, jotka ovat niin maanläheistä ja jokapäiväistä turinaa. Mutta onneksi saamme jokainen olla juuri sellaisia kuin olemme - sikäli mikäli olemme kutakuinkin terveitä persoonia. Ja jos emme olekaan, niin silti saamme olla sellaisia kuin olemme. Tulikohan tämän nyt ymmärretyksi oikein?

Mutta nyt lähden juomaan teetä ja syömään suklaakakkua.

Roomalaiskirje 14:17 sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.

Tiaisia

Saatiin lintulauta ripustetuksi keittiön ikkunan eteen. Siitä on tosi hauska seurata lintujen ateriointia. Lepikossa se oli meille suurta huvia.

Taidan minäkin olla mukana tuossa kuvassa. Ostin joskus kauan sitten eräällä Kuusamon matkalla joltain huoltoasemalta luontokirjan ja sen avulla olen oppinut tunnistamaan jo monia lintuja. Tiaisista en ennen tuntenut kuin talisellaisen ja senkin ilmeisesti usein väärin. Nyt erotan tali- ja sinitiaisen toisistaan. Ovat aika lailla samannäköisiä. Samoin ovat hömö- ja kuusitiainen. Nyt erotan nekin. Eli on tullut opituksi neljä tiaislajia. Hih!

Viime viikon voin aika huonosti. En koko viikolla ulkoillut lainkaan. Oli noita sisäelinvaivoja ja kummallista väsymystä. Piti iltaisin mennä sänkyyn jo yhdeksältä. Yhtenä yönä sitten valvoin melkein neljä tuntia. Mutta eihän se nyt eläkeläiselle mitään haittaa, vaikka en päikkäreitä harrastakaan. Eilen oli eka päivä, kun tunsin taas olevani kunnossa. Hiphiphurraa!

Kävin eilen ex-anoppini 90-vuotispäivillä Rudolla. Olipahan mukava tavata 40 vuoden takaisia tuttuja; kummityttö, työkaveri, hänen vaimonsa, naapureita, ex-mies ja hänen veljensä ja vaimonsa. Tietenkin puhumattakaan ex-anopista, vaikka häntä olen jo aikaisemminkin käynyt tapaamassa ja sain kutsun sekä kehotuksen tuoda Matinkin seuraavalla kerralla.

Illalla olin kauppaopiston aikaisen luokan tapaamisessa. Ei meitä ollut siellä kuin kuusi 34:stä. Mutta oli hauska muistella vanhoja aikoja. Pekka muisti ihmeellisesti kaikenlaisia asioita, joita minä en muistanut alkuunkaan eivätkä tuntuneet muutkaan niin hyvin muistavan. Sekin oli hauska huomata, että kouluaikana (kaksi vuotta yhdessä) he olivat minua paljon nuorempia, mutteivät enää. Minä olinkin luokan vanhus = äitihahmo ja Pekka minua hitusen nuorempana isähahmo. Sain muuten häneltä mukavan kiitoksen. Hän kertoi, että kun olin opiskellut kauppakorkeassa vuoden, olin soittanut hänelle ja kehottanut tulemaan myös sinne, että helppoa on. En sitäkään ollut muistanut, nyt harmaasti se kajastaa tuolla takaraivossa - nimittäin se puhelu.

Kohta lähdetään sauvakävelylle, illalla on Raamattu- ja rukouspiiri taas meillä. Aion tarjoilla syksyn ensimmäiset glögit ja piparit. Itse ollaan jo pari kertaa nautittu näistä antimista.

Jesaja 41:10 älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi: minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä.