Joulupäivänä 2012

Tänään on sitten joulupäivä ja Jeesuksen syntymäjuhla. Eilen oltiin välipojan luona iltaan saakka. Askarreltiin yhdessä jouluruuat pöytään, odotettiin pukkia, availtiin lahjat ja lopulta juotiin iltakahvit ja glögit. Minä tosin join maitoa.

Oli oikein mukava aatto. Lapset oli aivan ihania lahjansaantitohinoissaan. Silmät loistivat ja aahh-huudot kaikuivat ilmoille, kun availivat paketteja. Nellylle tärkein lahja näytti olevan Lego Friends -paketti, jota hän kanteli edestakaisin huokailleen: "Just tätä mä oon toivonu." Ja Hannes ajeli innoissaan traktorinkuljetusautollaan. Tosin loppuillasta vei kauko-ohjattava auto kaiken mielenkiinnon samaan aikaan, kun Nelly rakenteli Fazeri... eiku faster Iinan kanssa legoystäviä.

Meillä ei ollut tarkoitusta lainkaan hankkia joulukuusta sisälle, mutta kuopus oli ehdottomasti sitä mieltä, että kuusi on oltava. Aatonaattona käytiin Vaasassa siskojen luona ja vähän typykän asioilla. Siellä hän ylipuhui myös Munnin joulukuusisuotuisaksi. Käytiin Plantagenissa, josta kuuset oli jo loppu. Jossain oli vielä kuusen myyntiä, mutta hinta oli neljäkymppiä vaivaiselta kuuselta. Minä sanoin, että äkkiä Laihialle. Munni meinasi ajaa suoraan kotiin, sillä kello oli jo melkein seitsemän, mutta minä sanoin, että käydään nyt kuitenkin kylillä katsomassa, josko siellä vielä on kuusia. Ja toden totta Pirkan pihassa oli monta miestä vielä muutaman kuusen kanssa. Heillä oli leikattu öljytynnyri, jossa paloi nuotio ja raakussa kiikkui mustunut kahvipannu. Näytti tosi tunnelmalliselta siinä pakkasessa.

Kuusia oli jäljellä vielä joitan harvaoksaisia malleja. Tyttö löysi yhden rumimmista ja oli hellässä sydämessään sitä mieltä, että koska kukaan ei ollut sitä huolinut, se otetaan. Niin sitten tultiin kotiin kympin kuusen kera.

Elämäni vähiten kaunis kuusi.

Siellä se nyt sitten seisoo terassin oven edessä. Sattuneesta syystä en viitsi laittaa ihan lähikuvaa.

Tyttö viettää joulupäivää.

Käytiin Munnin kanssa aamukävelyllä mukavassa pakkassäässä. Luonto on niin ihmeen kaunis lumipeitteisine puineen. Kaikkialla on puhtaan valkoista, likaista lunta ei näy missään. On kuin koko maailma olisi puhdistunut. Se tosin lienee vain harhaa. Paljon on likaa ja valoa kestämätöntä. Näin jouluna on kuitenkin mukava ajatella, että valkoinen lumi peittää kaiken lian. 

Jesaja ennusti Jeesuksen syntymän jo monta sataa vuotta ennen kyseistä tapahtumaa.

Jesaja 9:5 "Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas."

Miika puolestaan ennusti edelleen satoja vuosia aikaisemmin paikan, jossa Jeesus oli syntyvä.

Miika 5:2 "Mutta sinä, Beetlehem Efrata, joka olet vähäinen olemaan Juudan sukujen joukossa, sinusta minulle tulee se, joka on oleva hallitsija Israelissa, jonka alkuperä on muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista."

Eli sen keisari Augustuksen verollepanon piti tapahtua siksi, että kyseinen ennustus toteutuisi. Muutenhan Marian synnytys olisi tapahtunut Nasaretissa.

Siunattua joulun aikaa kaikille lukijoilleni! 

Jouluseikkailu - navigaattoriin ei kannata sokeasti luottaa

Tulipa päivä päivien joukossa, että meitä pyydettiin viemään joulukukka ja tervehdys kuudelle seurakuntamme vanhimmista jäsenistä. Yksi asuu aika kaukana kyliltä eli noin 30 km päässä. Saatiin netistä tulostettu kartta pastorilta, mutta otettiin varmuuden vuoksi navigaattori mukaan. Ja se oli iso erehdys. Ai että miksikö, no annapa kun kerron.

Päätettiin siis ensiksi ajella kauimpana asuvan seurakuntalaisen luo, jota emme tunne entuudestaan. Ajettiin ohjeiden mukaan Tampereen tietä hyvän matkaa, kunnes navi vaati kääntymään. Minä yritin sanoa, että kartassa lukee aivan toisenniminen tie kuin se, mitä navi ehdotteli. Sinnepäin kuitenkin lähdettiin ja minä edelleen tiirailen karttaa, että kun tämä tie ei ollenkaan tunnu oikealta. Mutta tottahan nyt navigaattori kaikki tiet tuntee ja osaa ohjata oikeaan. Niinhän sitä luulisi! Tai tietäähän se toki tiet, sen tulimme huomaamaan, kaikkein pienimmätkin, joita edes kartta ei tunne.

Ei aikaakaan, kun navi taas ehdotti kääntymistä ja sinnehän käännyttiin. Hieman oudoksutti tien laatu. Matkaa näytti olevan parikymmentä kilometriä jäljellä eikä tien laatu parantunut ollenkaan. Kyseinen tie ei ole nähnyt lumiauraa varmasti - siis aivan varmasti - koko talvena. Lunta oli arviolta 20 - 25 senttiä ja vain auton renkaiden jäljet tiessä onneksi! Niinpä sitten ajeltiin eteenpäin ja yritettiin pysyä tiellä. Ja ajettiin - ja ajettiin. Eikä tie parantunut. Minäkin istuin niska jäykkänä ja selkä irti selkänojasta ja jännitin, että pysytäänkö tiellä vai käydäänkö metsähallituksen puolella. Eikä tietenkään lumilapio ollut mukana takakontissa. Minä jo kyselin, että kenelle sitten soitetaan, jos jäädään kiinni. Kyllä rukous tuolla tiellä maittoi.

Valitettavasti kameran kuvassa ei oikein näy tuon tien kunto. Jos oikein tarkkaan tiiraa, voi nähdä auton renkaiden urat.

Tuskallisen hitaasti matka taittui, navi näytti jäljellä olevia kilometrejä ja pahalta näytti. Lopulta navin ilmoittama käännös läheni ja toivoin hartaasti, että vastassa olisi vähän parempi tie. Ja onneksi niin kävi. Kartan mukaan matkamme päämäärään pääsee useampaakin kautta, mutta tämä, ilmeisesti metsäautotie, ei ollut karttaan merkittynä. Onneksi tämä "uusi" tie löytyi kartaltakin ja olimme siis "kartalla" ja löysimme kyseisen osoitteenkin. Isäntä tuli juuri pyörällä kotiin ja niin ojensimme kukan  hänelle. Hän antoi ohjeet, miten päästä lyhintä kautta kirkolle.

Ei siis muuta kuin matkaan. Ensin vasemmalle ja palan matkaa eteenpäin, sitten vasemmalle ja vasta sen jälkeen oikealle. Selkeät ohjeet. Ihan huvin vuoksi laitoin navigaattoriinkin keskustan osoitteen. Ja jo lyhyen matkan jälkeen navi kehoitteli kääntymään oikealle, mutta mies oli kehottanut kääntymään vasemmalle ja samaa sanoi minunkin vaistoni karttaa tutkaillessani. Siispä sinne. Navi muutti reittiään ja ilmoitti matkan pituudeksi viisi kilometriä enemmän kuin tullessamme sitä kivaa metsäautotietä ja mies oli sanonut tämän olevan lyhin reitti. Mitä tai ketä tässä nyt oikein on uskominen? Mutta matka jatkui ja taival edessä lyheni. Taas navi kehotti kääntymään vasemmalle, minä sanoin, että ei kun oikealle ja onneksi Munni uskoi. Vasemmalla nääs oli määränpäänä Porintie ja sehän on selvästi poispäin Laihiasta. Mutta kas kummaa navin osoittama matka lyheni melkein puolella, mutta silti se kehotti vielä monen kilometrin ajan kääntymään takaisin. Me vain emme totelleet, koska tunsimme jo tien. Olihan sitä tullut ajeltua useampaankin kertaan Porintieltä Laihialle - jostain syystä.

Matkan opetuksen lienet jo arvannut. Ei todellakaan kannata sokeasti uskoa navigaattoria. Tämän olin kuullut jo joiltain muiltakin, mutta tulipa nyt kantapään kautta opituksi. Siispä edelleen tulostelemme netistä ajo-ohjeita.

Psalmit 23:3 "Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden."

Joulujuhla

Oli hyvä joulujuhla. Ohjelma oli sitä parasta laatua. Meillä on aivan mahtavia taitajia seurakunnassa. Laulajia, runonkirjoittajia, soittajia, laulajia ja näyttelijöitä sekä niiden kirjoittajia. Siis aivan mahtavaa pienessä seurakunnassa. Lupasin teille enkelikuvan ja tässä se tulee.

Tiinan ideoima seimiasetelma

Tässä juontaja hommassaan

Marian kiitosvirsi, kun hän saapui tätinsä Elisabethin luo, joka odotti Johannesta (Kastaja).

Luukas 1:46-55 "Ja Maria sanoi: "Minun sieluni suuresti ylistää Herraa, ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta, vapahtajastani; sillä hän on katsonut palvelijattarensa alhaisuuteen. Katso, tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi. 

Sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria, ja hänen nimensä on pyhä, ja hänen laupeutensa pysyy polvesta polveen niille, jotka häntä pelkäävät. 

Hän on osoittanut voimansa käsivarrellaan; hän on hajottanut ne, joilla oli ylpeät ajatukset sydämessään. 

Hän on kukistanut valtiaat valtaistuimilta ja korottanut alhaiset. 
Nälkäiset hän on täyttänyt hyvyyksillä, ja rikkaat hän on lähettänyt tyhjinä pois.

Hän on ottanut huomaansa palvelijansa Israelin, muistaaksensa laupeuttaan Aabrahamia ja hänen siementänsä kohtaan iankaikkisesti, niinkuin hän on meidän isillemme puhunut." 

Pulkkamäessä ja vähän muuallakin

Nelly ja Hannes viettivät lauantai-iltapäivän kanssamme. Mukavastihan aika meni muuten, mutta kun avattiin tv ja ryhdyttiin katsomaan dvd:tä, niin siitä ei tahtonut tulla loppua ollenkaan. Onneksi Nelly muistutti, että lupasin keittää suklaakiisseliä. Siitä tulikin menestys. Ei tainneet sanat lapsilla riittää kehua kiisseliä. Jostain vain tuli mieleen, että en ole vuosikymmeniin muistanut koko kiisseliä. Netistä vain resepti ja keittelemään. Ja niin helppoa. Tulee paljon halvemmaksi kuin suklaavanukkaat kaupasta.

Pimeän tultua lähdettiin pulkkamäkeen. Saatiin Hanneskin suostumaan, kun sanottiin, että saavat ottaa pikkuset led-taskulamput mukaan. Molemmilla oli pulkka mukanaan. Kivaa meillä oli. Nelly on aika huimapää, kun taas Hannes on hieman arempi. Eka kerran laskin hänen kanssaan, sitten hän uskalsi itsekin. Mutta ei tykännyt, kun lunta tulee naamalle ja siksi käänsikin päätä aina laskiessaan.

Kun Nelly laski jyrkemmästä mäestä, halusi Hanneskin kokeilla. Hieman kehnostihan siinä kävi. Poika kaatui ja alkoi itkeä. Ei kuitenkaan mitään vakavaa tapahtunut ja itkukin loppui, kun isu kävi lohduttamassa. Kun päästiin takaisin mäen päälle, Nelly kysi Hannekselta: "Sattuiko pahasti?" ja oli tosi osaaottavaisen näköinen.

Päiväkotivalokuvauksesta sen verran, että Hannes ei ollut suostunut yksilökuvaukseen, niin dagistäti hoksasi hakea Nellyn eskarin puolelta ja niin suostui poika kuvaan. Ja hyvä kuva tulikin.

Tässä pari kuvaa mäkikeikasta

Lähdössä yhteislaskuun

Hannesta "väsyttää"

Hannes yrittää vetää Nellyä ylös, mutta just, kun poika pääsi itse mäen päälle, lähti Nelly rymisten pulkalla rappuja alas. Ja se oli kivaa.

Tänään on seurakunnan joulujuhla ja valitsivat mut juontajaksi ja vielä pitää pukeutua enkeliksi. Enkelijuontaja. Saas nähdä, miten käy. Sisko-Liisaa pyysin etsimään kirpparilta mulle jotain vaatetta, tosi hienot siivet löytyi seurakunnan varastosta. Liisahan löysi vaatetta, mutta kun srk:n varaston siivouksen yhteydessä kävin läpi muutamaa laatikkoa, jonne oli tungettu kaikennäköisiä näytelmävaatteita, löysin kaksikin ihan ostettua ja ihan nättiä enkelivaatetta. Toisessa oli keltaisia koristenauhoja. Koska juuri se vaate oli vähän likainen ja sitä olin ajatellut käyttää, päätin pestä sen. Ei muuta kuin uuteen pyykkikoneeseen muiden valkoisten - pääasiassa mun alusvaatteiden - vaatteiden kera. Hupsista, mitä näinkään, kun pyykki oli valmis. Kaikki vaatteet olivat likaisen kellertäviä. Ja minä kun olin lapsena niin paljon kuullut siitä, miten pyykin pitää olla valkoista. Siispä laitoin kaikki uudelleen koneeseen Kloritepesuun. Vielä suurempi oli hämmästys, kun se koneellinen oli valmis. Kyseinen valkoinen vaate oli puhdas, eli päästänyt kaikki keltaisen värinsä ja se oli tarttunut entistä paremmin kaikkiin muihin vaatteisiin. Nyt sitten kuljetaan vaaleankeltaisissa alusvaatteissa. Hih.

Kun tästä kirjoittelin naamakirjassa, sain oivan neuvon. On kuulemma olemassa ns. värinsieppaajia, pieniä liinoja, jotka laitetaan pyykin kanssa koneeseen ja ne sieppaavat kaiken irtoavan värin ja niin vaatteista tulee kirkkaita eivätkä värit sekoitu. Kummallista! Mutta sellaisiahan on pakko ostaa ja kokeilla.

Ehkäpä saatte enkelikuviakin tänne pikapuoliin, saas nähdä.

Luukas 1:34-38 "Niin Maria sanoi enkelille: "Kuinka tämä voi tapahtua, kun minä en miehestä mitään tiedä?" 
Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: "Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sentähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi. 
Ja katso, sinun sukulaisesi Elisabet, hänkin kantaa kohdussaan poikaa vanhalla iällään, ja tämä on kuudes kuukausi hänellä, jota sanottiin hedelmättömäksi; sillä Jumalalle ei mikään ole mahdotonta." 
Silloin Maria sanoi: "Katso, minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan." Ja enkeli lähti hänen tyköänsä. "

Joulun odotusta vai ei?

Joulu on aina ollut mun suosikkijuhla, mutta nyt jostain syystä en millään pääse oikeaan vireeseen. Joulukoristeet on laitettu, kuten aikaisemmista päivityksistä olet jo huomannutkin (ainakin mikäli olet lukenut niitä). Kuusi seisoo kauniina tuolla takapihalla olkkarin ikkunan takana, muut jouluvalot loistelevat mikä missäkin. Mutta missä se tunnelma viipyy? On vain jotenkin niin syvä sisäinen väsymys. Siis ei fyysinen, vaan henkinen. Ei, ei en ole masentunut, mutta vain niin väääsynyt sisältä.

Täytyy sitä kuitenkin jaksaa hommailla kaikennäköistä. Viime viikolla olin kolmena päivänä kirpparilla myymässä, tosin kolmantena vain runsaat kaksi tuntia. Viimeisenä päivänä olin niin puhki, että kun tyhjentelin ihmisten tuomia pussukoita, laahustelin vaatteiden ja tavaroiden kanssa paikasta toiseen, kun normaalisti käyn kuin Tikkakoski. Joka ei tiedä, mikä Tikkakoski on, kerrottakoon, että se on poljettava ompelukonemerkki. Sellainen oli meidän äidillä ja erinäisiä tunteja istuin koneen takana katselemassa, kun äiti ompeli. Sieltä ovat ne vähäiset ompelutaitoni tulleet. Kun pojat oli pieniä, ompelin heille talvihaalareista lähtien. Tyttärelle en mekon mekkoa enää ommellut, sillä oma äitini huolehti siitä ja mummikin ompeli yhden, jota Iina inhosi.

Tämä oli se leninki. Skannasin kuvan, joten en saa sitä isommaksi.

Saunassa on nyt uusi kiuas ja tuli toteennäytetyksi, että todellakin jotkut sähkövastuksista olivat rikki. Hassua on se, että huoltomies kävi kokeilemassa ja totesi kaikkien vastuksien lämpiävän. Illalla on sitten kiukaan testaus. Uusi pyykkikonekin on tilattu ihan vain puhelimella Gigantista. Helppoa kuin mikä.

En ole tehnyt vielä mitään ruokia jouluksi. Laatikoita teen vain lanttua ja porkkanaa ja vain itselle, miniät eivät tarvitse. Kalkkunanfilettä on tilattuna kolmisen kiloa - savustettua sellaista. Siinä se. Nåh, erilaisia kaloja kyllä laitan ja lohifile on jo pakastimessa. Nyt olis tarpeen halli Laihialla. Siis kauppahalli. Sais aattona hakea monenmoista kalaeinestä brunssipöytään. Tytär haluaa aattoaamuna brunssin. Siispä äiti laittaa! Niinhän se menee.

Jokin aika sitten kamariin sorvaamani ikkunaverhot ovat löytäneet tiensä takaisin kirpparille, kun viikolla löysin sieltä tosi nätit valmisverhot. Ihmetystä herättää miksi joku on sellaiset verhot kirpparille kiikuttanut. Mutta sehän toki on mun onni. Tummansini-beessiruutuiset ja yläosassa beessi noin 10 sentin kaistale, johon on tummansinisellä kirjottu kukkakuvio. Verhoja on neljä, sellaisia normaalia leveämpiä paneeliverhoja, mutta mulla ne on yhdessä ikkkunassa kaksi kummallakin puolella. Jess, hyvältä näyttää.

Oon tehny hopeaglitteritähtiä tänään - tai siis leikannut niitä 35 kipaletta. Torstaina tehdään Tiinan kanssa jouluasetelma ruksalle. Tiina on entisenä somistajana sen aivoitellut, minä vain autan toteutuksessa. Saatte kyllä myöhemmin nähdä kuvan siitä. Mutta ei ennen joulujuhlaa, joka on 16.12.

Luukas 1:30-33 "Niin enkeli sanoi hänelle: "Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä. Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus. Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen, ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman."

Arkiaskareita

Hehkuttelin tuolla naamakirjassa, miten hyvä vuokraisäntä meillä on. Ollaan saatu uusi jää-pakastinkaappi, laminaattilattia, vesimittari on uusittu, kun vanha veteli mitä sattuu. Nyt on saunankiuas vetelemässä viimeisiään ja maanantaina tulee uusi. Siinä oli kuitenkin hauska juttu, kun ilmoitin, ettei kiuas lämpiä normaalisti, oli täällä meidän poissaollessamme (olemme ilmoittaneet, että huoltomies saa käydä) käynyt joku ja jättänyt lapun, että kaikki kiukaan vastukset lämpiää eikä uutta saada. Matti sitten kokeili vielä kerran (minä olin jo aikaisemmin kokeillut) ja totesi, ettei kolmesta vastusrivistä keskimmäinen lämpiä ja soitti Vuokratalolle ja kertoi tämän. Nåh, uskoivat heti ja uusi kiuas tulee kuin tuleekin. Vähän kyllä mietitytti, miten se henkilö oli kiukaan vastuksia tunnustellut, kun väitti kaikkien lämpiävän.

Kun olin tätä retostellut siellä naamassa ja menin ottamaan pyykkiä pois koneesta, huomasin, ettei kone ollutkaan tyhjentänyt vettä. Ohjelma oli silti mennyt loppuun saakka. Ei taas auttanut muu kuin ottaa naisen logiikka käyttöön. Ensin mietin, että minnekähän veisin pyykin huuhdottavaksi ja lingottavaksi, mutta sitten hokasin. Avasin nukkasihdin sisältävän aukon ja päästin vedet sieltä ulos ja sen jälkeen linkosin pyykin. Siinä huomasin, että vesi vaahtosi mukavasti lattiakaivossa. Niinpä laitoin aukon kiinni, huuhtelut päälle ja jäin koneen viereen seisomaan. Kun huuhtelu oli tehty, avasin aukon, että vesi pääsi ulos linkouksessa. Näin pyykki tuli huuhdottua ja lingottua.

Miniä soitti ja sanoi heillä olevan noin kuuden vuoden ikäinen kone autotallissa, kun ostivat uuden ja isomman. Tässä nyt mietitään, haetaanko se, vaikka se on hieman iso meille kahdelle vai ostetaanko uusi. On kuuden kilon kone ja nykyinen meillä lienee neljän. Kuuden kilon kone tietenkin käyttää enemmän vettä kuin pienempi ja me kun ollaan ruvettu vedensäästäjiksi.

On sitä kerran tullut tehdyksi piparkakkutalokin,nimittäin vuonna 2007

Tämä en ole minä, vaan tyttäreni Catariina/Iina/Catzo

Tämä ei ole äitini eikä sisareni Kaarina, vaan minä ite

Tällaista me saatiin aikaan

Aivan eri luokkaa taas on miniäMian aikaansaannos :)

Kohta lähdetään ruksalle siivoamaan, on meidän siivouskuukausi.

Johanneksen evankeliumi 15:16 Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi.

Eläkeläisen kiireitä

Josko sitä uskaltais riskeerata ja alkaa kirjoittaa tänne jotain, kun nopeudet on vielä aika alhaalla. Mutta rohkea rokan syö.
Viime viikolla oltiin kolmatta päivää ja kaksi yötä hoitelemassa esikoisen lapsia ja heidän eläimiään. Näin lahjoitettiin vanhemmille hieman omaa aikaa. Ja se on kuulkaa tärkeää muistaa parisuhteessa. Pitää olla sitä kahdenkeskistäkin aikaa. Sillä vanhempien suhde on se lapsen oikea koti.

Hyvinhän meillä meni, vaikka kyllä täytyy myöntää, että se jo tämän ikäisellä hieman venyttää jaksamista. Etukäteen hieman jännitin tuota jaksamista, mutta olihan siellä aikaa sohvallakin makoilla

Miten se lapsista onkin niin mukavaa peuhata aikuisten kanssa!

Cajsalla ja mulla on hauskaa, kun ville puhuu niin tosissaan puhelimessa mamman kanssa.

Kun on pitemmän aikaa lasten kanssa, saa paremmin tuntumaa heidän luonteisiinsa. Välillä sitä miettiin, että kunpa olisi osannut samalla tavoin miettiä omien lastensa luonteita. Mutta sitä on toiminut just niillä taidoilla ja tiedoilla, joita silloin oli.

Minä kyllä nautin noista lastenlapsistani. Jokaisesta! Ja niin ihanan erilaisia he ovat.

Cajsa rakastaa mansikkakiisseliä. Kun oli menossa kolmas lautasellinen, hän tuumasi: "Jag älskar det här." Kalle rakentelee pikkulegoista mitä hienompia tuotoksia. Ja Ville höpisee ihania. Ja välillä kipaisee ja halaa mun jalkoja, kun ei ylemmäksi ylety.

Lauantaina olin välipojan ja hänen lastensa kanssa Vaasan uimahallissa. Ja kyllä siellä oli kylmä. Vesikin oli lastenaltaassa aivan liian kylmää. Oli pakko käydä välillä saunassa lämmittelemässä eikä sekään paljoa auttanut.

Uinnin jälkeen tultiin meille syömään ja juomaan välipojan synttärikahvit. Vanha mummi oli mukana. Eli mun ex-anoppi. On mukavaa saada hänet aina välillä joukkoon.

Ei tullut otetuksi yhtään kuvaa heistä. Saatte siis tyytyä joulukuviin.

Tässä meidän tyylitelty seimi.

Munni joskus kauan sitten, kun oli vielä Vaasan kirkossa töissä, vei seimen ja sen saviset hahmot kirkkoon joulun aikana koristeeksi. Ja kuinkas sitten kävikään? Seimi hahmoineen tietenkin putosi ja monet hahmot meni rikki. Olen sittemmin tuunannut majan tällaiseksi.

Olen joskus ajatellut, että olis kiva tehdä itse oviseppele. Viime jouluna ostin erittäin kauniin sellaisen ja maltoin ottaa sen pois vasta joskus kesän kynnyksellä.

Tällainen tuli mun ekasta yrityksestä. Pohjavanteen kiersin katajan oksasta. Sitomiseen käytin ohutta kuparilankaa, mutta kyllä askartelurautalanka on parempaa. Se taipuu helpommin. Jostain olin joskus lukaissut seppeleenteko-ohjetta ja muistin siitä sen verran, että oksat kiinnitetään pieninä nippuina. Mulla on tuossa kolme pikkuoksaa nipussa. Olen ihan tyytyväinen tulokseen.

Lauantaina oli meidän vuoro siivota ruksa (lue: rukoushuone). Kaksi tuntia meni ja mä olin ihan poikki. On puolitoista viikkoa jonkinlainen mahavaiva vaivannut. Mutta sehän nyt ei mun kyseessä ollessa ole mitenkään outoa. Nimittäin mahavaivat. Täytynee vain odottaa ohi menemistä.

Nyt on siis ensimmäinen adventti eli odotusaika. Aamulla jo laulettiin Hoosianna. Se on aina yhtä tunteikasta. Minä sitten rakastan joulun aikaa. Jo keskiviikkona meille tuli joulu. Koti on joulukunnossa, terassilla ja etuovella valokuuset. Että joulun sopi siis tullakin!

Luukas 1:13-14 Mutta enkeli sanoi hänelle: "Älä pelkää, Sakarias; sillä sinun rukouksesi on kuultu, ja vaimosi Elisabet on synnyttävä sinulle pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Johannes. Ja hän on oleva sinulle iloksi ja riemuksi, ja monet iloitsevat hänen syntymisestään.