Tiaiset ovat palanneet....

Jään olomuoto voi olla monenlainen. Tässä pari kuvaa Lepikosta talven 2006 ensijäistä

Viime viikolla ostin rikottuja maapähkinöitä pussillisen ja lisäsin lintumökkiin. Nyt näyttää siltä, että ainakin osa tiaisista on palannut murkinalle. Niissä näkyy olevan tali-, sini-, kuusi- ja hömötiaisia. Tosin täytynee vielä eläinkirjasta tarkistaa miten erottaa kuusi- ja hömötiaisen. Muistaakseni kuusitiainen on hieman isompi ja sen vatsassa on hieman ruskehtavaa, hömppä lienee harmaampi. On tosi ihanaa aamiaispöydässä seurailla lintuja, kun ne hakevat makupalan kerrallaan nokassaan ja lentävät lähipuihin sitä nauttimaan.

Sunnuntaikehrät ovat nousemassa - aika on 1-2 tuntia, mutta pakko on tuon lyhyemmän ajan riittää, kun pitää ehtiä puoli kahdeksi kampaajalle siistimään hieman niskatukkaa. Lauantaina saammekin vieraita. Meidän seurakuntaan on tulossa puhujavieraaksi Matin vuosikymmenten takainen tuttu, joka on kotoisin täältä Laihialta. Siksi meillä leivotaan. :) Olen lähettänyt pienet puffijutut paikallisiin lehtiin ja tänään ilmestyy niistä toinen, joten saa nähdä onko juttu saanut tilaa. Tein toissapäivänä myös A4-kokoisia ilmoituksia lauantai-illan evankeliumin tilaisuudesta ja veimme ne lähikauppoihin. Kaukokauppojahan Laihialla ei olekaan. :) Ellei nyt lasketa lähikaupunkien kauppoja niiksi. Olen myös lähetellyt RadioDeihin seurakuntamme tilaisuuksista menovinkkejä. Meillä on myös srk:n nettisivujen uusinta meneillään. Laitan linkin sitten, kunhan ne valmistuvat. Nyt ollaan vasta tutkailemassa onko ensigrafiikka sellainen, jonka haluamme.

Huomenna on sitten tätipäivä. Meillä sisaruksilla on ollut tapana käydä synnyinseudullamme Pellisen kylässä tapaamassa kahta tätiämme ja serkkuja. Kerran sitten toinen tädeistä kysyi tapaammeko Vaasassa asuvaa tätiämme lainkaan. Nåh siitähän tuli meille huono omatunto ja siitä lähtien olemme silloin tällöin - vuorotellen siskojen luona - kutsuneet tädin ja sisarukset kokoon, syöneet hyvin, juoneet kahvia ja ennenkaikkea jutelleet. On ihan häpeällistä, että olemme laiminlyöneet lähitädin, mutta onneksi toinen täti ojensi meitä.

Oltiin viikonloppuna hoitelemassa välipojan lapsia. Se oli syntymäpäivälahjan todeksi tekeminen. Lupasimme nimittäin heille vapaan viikonlopun kaksistaan välipojan synttärilahjana. Saman lahjan sai esikoinenkin. Se toteutettiin marraskuussa. Tämä näin vinkkinä muillekin. Eikä maksa mitään ja varmaan on kuitenkin suuriarvoista, että vanhemmat pääsevät joskus kaksistaan olemaan.

RadioDeistä tulee toivelaulukonsertti, kuten joka arkipäivä klo 11-12. Aivan ihania lauluja. Muuten en heidän musiikkitarjonnastaan päiväsaikaan kovasti pidäkään. Suljenkin radion aika usein päivisin. Toisaalta olisi ihan mukava kuunnella sieltä puheosuuksia, mutta en kerta kaikkiaan kestä sitä vingutusta ja jumputusta. Taidan olla jo liian vanha sellaiselle. Toisaalta kyllä uusissakin hengellisissä lauluissa on tosi paljon hienoja kappaleita.

Eipä tässä nyt muuta tänään kuin siunausta elämääsi. Saakoon Jeesus olla ensimmäisenä ajatuksissasi aamulla ja viimeisenä illalla.

Johanneksen evankeliumi 14:22-24 "Juudas, ei se Iskariot, sanoi hänelle (Jeesukselle): "Herra mistä syystä sinä aiot ilmoittaa itsesi meille etkä maailmalle?" Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä asumaan. Joka ei minua rakasta, se ei pidä minun sanojani; ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isän, joka on minut lähettänyt."

Hepreaa ja vähän muuta

Heprean opiskelusta on tullut tällä viikolla jokapäiväistä, kun opettaja lupasi pitää kokeet ensi tiistaina. Ollaan nyt käyty läpi kaikki aakkoset, mutta en vielä ihan kaikkia osaa. Hassua, että usein yölläkin, kun herään, ne tulevat mieleen. Eilen kyllä taisin oppia muistamaan muutaman uuden kirjaimen. Siinä täytyy siis opetella kaikki aivan alusta, kirjaimista lähtien ja vielä kirjoittaakin oikealta vasemmalle. Se tosin ei jostain syystä tunnu yhtään vaikealta. Nyt opetellaan kirjoitusaakkosia, mutta painetut aakkoset on sitten taas aivan eri näköisiä.

Heprean kielessähän on vain konsonantteja. Vokaaleille on tosin määritelty merkit konsonanttien alle, mutta niitä ei kuulemma käytetä esimerkiksi sanomalehdissä. Eli pitää oppia vain tietämään, mikä vokaali mihinkin sanaan kuuluu. Hassua!

Tulostin netistä TV7:n esittämän Mesila-nimisen heprenkielen opetusohjelman materiaalia ja siitä luin, että me länsimaiset ihmetellään miksi hepreaa kirjoitetaan väärinpäin - oikealta vasemmalle. Mutta hepreaa on kirjoitettu jo tuhansia vuosia ennen kuin meidän systeemimme edes luotiin - eli me taidetaan itse kirjoittaa "väärin päin".

Eilen illalla olin pitkästä aikaa kuntojumpassa. Meillä oli syksyllä tosi hyvä vetäjä Paula, mutta hänen jäätyään äitiyslomalle, on jo toinen sijainen ollut. Minä tosin olen tänä vuonna ollut mukana vain kaksi kertaa, mutta molempien sijaisien tunnilla. Eilen oli sellainen vanhempi naishenkilö - lieneekö ollut eläkkeellä oleva voimistelunopettaja - en tiedä. Mutta hänen tuntinsa oli tosi mukava. Ensinnäkin musiikki oli sellaista rauhallisempaa eikä sitä kamalaa jumputusta, jota nämä nuoremmat sitten vielä soittavat niin kovaa. Ensin lämmiteltiin ja sitten oli kuntopiiri, joka mentiin läpi kaksi kertaa. Ja lopuksi vielä vevyttelyt. Kyllä hiki virtasi.

Kävin kirpparilla katsomassa Riittaa, joka on vuorossa aina perjantaisin. Siellä oli jokin ihmehärveli, josta oli arvuuteltu, että mikähän se mahtaa olla. Nåh, minähän arvasin sen heti! :D. Se oli mustaa rautaa oleva viinapulloteline, jonka sai lukkoon. Heh. Mitenkähän sen arvasin? En tiedä. Jotenkin se vain tuli heti mieleen, kun siinä lukon alla oli sellainen "korkki", joka laitettiin alas. En jaksa ottaa kuvaa siitä. Olisi voinut laittaa arvausleikin tänne, mutta olkoon.

Eipä tässä tänään tämän enempää. Hyvää loppuviikkoa vain kaikille lukijoille!

Psalmit 91:14-16 "Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni. Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan.
Minä ravitsen hänet pitkällä iällä ja suon hänen nähdä antamani pelastuksen."

Minne linnut katosivat?

Tyhjänä on lintulauta ollut aivan koko talven. Alkutalvesta, kun aloimme ruokkia lintuja - tai siis laitoimme lintulaudan ja sille siemeniä - niitä vilisi aivan lupaavasti. Eräänä päivänä sitten kiinnitin huomiota siihen, että lintuja ei ollut näkynyt vähään aikaan.  Liian myöhään hoksasin talon tyhjentyneen siemenistä. Täytin sen ja laitoin samalla talimöykyn esille, mutta linnutpa eivät tulleetkaan takaisin. Ja koko talven tuo mökki on täysinäisenä heijannut keittiön ikkunan edessä. Aivan muutama yksinäinen lintu on käväissyt hieman nakertamassa talimöykkyä. Ovatko laihialaiset linnut noin nopeasti loukkaantuvaisia vai mistä on kyse? Osaako joku selittää?

Nyt sitten vain katsellaan linnutonta maisemaa. Tässä kuitenkin joulukuusen lamppujen johdosta pikkuinen yksityiskohta.

Jääpuikko

Matteus 6:26 "Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?