perjantai 3. lokakuuta 2014

Viisaus rakentaa talon ja rakkaus sisustaa sen!





Viisaus rakentaa talon ja rakkaus sisustaa sen!

Löysin tuon otsikon lauseen joskus jostakin. Se on mielestäni aika hyvin sanottu! Seuraavassa ajatuksia, joita tuo lause minussa kirvoitti:

Mikä se talo sitten onkin; yhden tai useamman ihmisen perhe, työyhteisö, seurakunta. Tai meidän sydämemme. Jumala haluaa olla antamassa meille sekä viisautta että rakkautta rakentaa luja ja pysyvä rakennus.

Hän haluaa koskettaa jokaisen meidän sydäntämme ja pyytää antautumaan kokonaan Hänelle. Kun sen teet, Jeesus muokkaa sydämesi maaperän pehmeäksi ja kylvää sinne siemenen. Sydämeen, jossa on vihaa ja epätoivoa, Hän kylvää rakkauden siemenen. Surulliseen sydämeen ilon siemenen. Katkeraan sydämeen anteeksiantavaisuuden siemenen. Äkkipikaiseen sydämeen pitkämielisyyden ja itsensä hillitsemisen siemenen. Epäystävälliseen sydämeen ystävällisyyden siemenen. Huolien täyttämään sydämeen rauhan siemenen. Ja niin edelleen, juuri siten, mitä Hän näkee kunkin tarvitsevan. Mutta ei Hän tee sitä väkisin, vaan painaa sormensa hellävaraisesti siihen kohtaan sydäntäsi, johon sattuu ja sanoo: Minä parannan sinut. Turvaa vain minuun ja jätä asiasi minun haltuuni. Ja kun Hän on saanut luvan ja siemen on kylvetty, Hän antaa rakkautensa lämmittää maaperän ja Henkensä kastella sen, ja niin taimi pääsee kasvuun. Suojele sitä! Kun halla tulee, kääri taimi rukouksen lämpöön. Tue sen kasvua ja eräänä päivänä tulet näkemään vahvan ja kauniin taimen, joka tuottaa siemenen mukaista hedelmää!

Ennen oli ennen, nyt on nyt

Kotimies ongella edellisessä asuinpaikassamme.

Aamukävelyllä hienoisessa sumussa mietiskelin lapsuuttani. Miten se oli erilainen kuin esimerkiksi omilla lapsillani ja nykylapsilla. Minä olin mm. pikkupiikana opettajan perheessä. Alunperin mun piti mennä hoitamaan heidän poikansa perheen esikoista, joka taisi olla jotain vuoden ikäinen. Mutta tosiasiassa en koskaan häntä hoitanut, hän oli "häkissään" ISON tuvan lattialla. Minä sen sijaan siivosin.

Tupa oli siis tosi ISO. En tiedä olisko ollut ainakin 10 m pitkä ja vähän kapeampi. Ja matot sen mukaan pitkät. Muistan, kun yritin niitä ulkona ravistella. Eihän se kovin voimakasta ravistelua ollut, minä pienikokoinen ja hento tyttö ja piiitkät matot. Miten olisin niitä kunnolla ravistellut? Mutta yritystä oli. Seuraavaksi tuvan lattia piti lakaista ja lopuksi pyyhkiä kostealla kontillaan. Kun tupa oli siivottu, oli opettajan ja hänen miehensä kamarin vuoro. Mieleeni on jäänyt, kun pyyhin kostealla pölyjä isosta, ruskeasta kirjoituspöydästä. :) Joskus siivosin vielä lisäksi pojan ja miniän ison kamarin. Niin ja sitten jossain välissä kuorin sangollisen perunoita. Oli siinä 9-vuotiaalle urakkaa kerrassaan. Ja palkka sitten. Sain kaakaota! Kaakaojauheeseen sekoitettiin sokeria ja paksua kermaa. Mmmm, että se oli hyvää. En koskaan aikaisemmin ollut sellaista herkkua saanut. Enkä kai jälkeenkään. :D

Omat vanhimmat lastenlapseni ovat 8-vuotiaita tyttöjä - esikoisen ja välipojan esikoiset, joilla on viiden kuukauden ikäero. En voisi kuvitellakaan heitä samanlaisissa hommissa. Tosin esikoisen tytär kyllä jo osaa laittaa ruokaa ja auttaa äitiään, onhan hänellä kaksi pikkuveljeä ja yksi pikkusisko. Välipojan tyttärellä on yksi pikkuveli, joka on kiinnostuneempi keittiöhommista kuin tyttö.

Kotimies kertoilee välillä, miten hän on kaivanut ojaa Kuusamon korvessa 10-vuotiaasta lähtien viitenä kesänä. Muut pojat kulkivat uimaan, kun hän veljensä kanssa ahersi kovassa työssä. Ilmankos miehellä on ISOT kourat ja leveät hartiat. Juuri eilen illalla laitoin käteni hänen kätensä viereen ja ihmettelin niiden kokoeroa.

Asiasta kolmanteen. Olen epätoivoisesti yrittänyt muuttaa blogini taustaväriä eilen ja kerran tänä aamunakin, mutta ei vain onnistu. Sain kuitenkin muuta muutosta aikaan. Haluaisin syksyn oranssin värin taustalle, mutta kun ei, niin ei.

Sefanja 3:17 "Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa. Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä Hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee."

torstai 2. lokakuuta 2014

Vastaus kysymykseen: vastakysymys vs. vertaus

Heräsin aikaisin tänä aamuna eli jo kuudelta ja nousin ylös, koska ei enää nukuttanut. Kotimies jäi edelleen kuorsailemaan. Mahapillerin jälkeen join kupposen maitokahvia. Hyvää! Samalla luin päivän Sana-annosta.

Olen suora ihminen. Välillä liiankin suora. Toivon kuitenkin oppineeni iän myötä hieman. Joskus penään kotimieheltä suoraan kysymykseeni suoraa vastausta, jota en useinkaan saa. Silloin olen ajatellut, että on vielä toinenkin, joka yleensä ei vastannut kysymykseen suoraan. Jeesus! Hän vastasi usein vastakysymyksellä tai sitten vertauksella. Mietin tänä aamuna tuota vertauksena esitetyn tarinan voimaa. Kun ei saa suoraa vastausta, vaan kertomuksen sen sijaan, se pakottaa kysyjän miettimään ja löytämään vastauksen tuosta kertomuksesta. Ja siinä sitä oppi menee paremmin perille. Näin uskon. Jos sanotaan suoraan, sen voi helposti sivuuttaa, unohtaa tai olla ymmärtämättä - niin halutessaan. Mutta kun vastaus osn tarinan muodossa, se panee ajattelemaan asiaa laajemmin ja sen kautta tullut/vastaanotettu oppi menee paremmin perille. Näin uskon.

Tämän päivän Sana-annoksessa on kohta Luukkaan evankeliumista luvusta 14. Siinä Jeesus... tai ei, laitan sen tähän, niin saat itse lukea. Tässä tosin kukaan ei kysynyt mitään, mutta vastaus on sangen selkeä, vaikka onkin tarinan muodossa.

"Kun Jeesus huomasi, kuinka kutsutut valitsivat parhaita paikkoja, hän kertoi heille vertauksen: ´Kun joku on kutsunut sinut häihin, älä asetu aterioimaan kunniapaikalle, Hän on ehkä kutsunut jonkun, joka on sinua arvokkaampi, ja niin se, joka on kutsunut teidät molemmat, tulee ja sanoo sinulle: 'Anna paikkasi hänelle'. Silloin joudut häveten siirtymään viimeiselle sijalle. Kun sinut siis on kutsuttu, asetu viimeiselle sijalle, jotta se, joka on sinut kutsunut, tullessaan sanoisi: 'Ystäväni, siirry lähemmäksi'. Silloin saat kunnian kaikkien pöytävieraiden edessä, sillä jokainen, joka itsensä ylentää, se alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään."


 Alla oleva kirjoitus oli paikallisessa Ylöjärven Uutisissa mielipiteenä: Pohojalainen Pirkanmaalla Oon vähä miettiny tätä elämää ja sitä,...