Sukkahousulegginsit

Ai, että mitkä? Nåh sukkahousuista tehdyt leggingsit. Semmosia oon käyttäny jo vuosia farkkujen ym. housujen alla. Niin että miksikö? No siksi, kun en oo mistään löytäny ohuita leggingsejä ja paksut on liian paksut. Tulee hiki! Niin ja toinen syy on se, että niissä lavoissa hikoaa, kun kuitenkin käytän paksumpia nilkkasukkia.

Aluksi leikkasin vain terät pois tavallisesti hameen kanssa käyttämistäni, hieman kiiltävistä sukkahousuista. Mutta ne pakkas mennä usein rikki. Pukiessa sormet vaan meni läpi ja se oli siinä. Sitten keksin, että ostanpahan ihan tavalliset, kiiltämättömät - semmoset mummusukkahousut - ja vielä 40 denieriä. Leikkasin terät pois ja niitä olen käyttänyt jo kauan. Toki aina välillä pesasen. Mutteivät mene rikki niin kuin ne ohuemmat, ja silti eivät ole liian paksut farkkujenkaan alle. Eiku kokeilemaan.

Joulu tuli keittiöön vähän aikaisin

Adventti on vasta viikon päästä, mutta otin vähän etuottoa. Enpä olisi uskonut, että joskus mulla on punaiset pitsikarteekit ikkunassa! Näin se mieli muuttuu. Äidin iankaikkisen vanhat verhot pääsivät eka kertaa mun keittiöön. On jotenkin niin nostalgista se. Mulla on myös äidin leipäkori ja leikkuulauta. 

Jotenkin vaan niitä ei voi luovuttaa pois. Leipäkori on päivittäisessä käytössä - silloin, kun leipää satutaan tarjoamaan. :) Äidillä tuo kori oli piparkakkukäytössä. Lapsenlapsetkin tiesivät, että isoäidillä on piparia kaapissa. Tai en muista oliko se leipäkäytössä. Mutta niitä piparia joka tapauksessa oli äidillä aina kaapissa.

Niin niistä karteekeista mun piti kirjoittaman ja joulun tulosta keittiöön. Vaikka eipä siinä paljon kirjoittamista ole. Yksi kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa. Eli voit katsoa tuota alussa olevaa kuvaa. Mutta haluan vielä sanoa pari sanaa mielestäni tosi ihanista lapsiaiheisista koristeista. Näistä

Nämä lapsukaiset ilmestyvät meidän keittiön pöydälle aina talviaikaan. Ja tänään on ensi lumi maassa, niin se sopii oikein hyvin. Tykkään näistä kovasti. Ostettu joskus vuonna viis Ruotsin Ullaredistä. Puualusta löytyi kirppikseltä ja siihen nuo mielestäni sopivat hyvin. Kesällä alustalla on kesätyttöjä. 

Eipä mulla muuta. Päätetään talvikuvaan

Jesaja 55:9-11 "Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.

Sillä niin kuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän, niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin."

Ajatuksia tasa-arvosta tai sen puutteesta

Tasa-arvosta on viime aikoina puhuttu ihan kyllästymiseen asti. Ja voipi olla, etten osaa siitä paljoakaan sanoa, mutta oman näkökantani kuitenkin. Jokaisella kun mielestäni saa olla ihan oma kantansa niin tästä kuin muistakin asioista. Meillä ihmisillä vaan on monta kertaa tapana yrittää saada toinen itsemme kanssa samalle kannalle. Niin minullakin usein. Varsinkin kotimiehen kanssa.

Miksikö tästä nyt yhtäkkiä ryhdyn kirjoittamaan? Jaa-a, asiaa olen pohtinut puolelta jos toiselta viime aikoina, mutta varsinaisen sysäyksen antoi eräs kirjoitus, jonka joku oli fb-sivulleni linkittänyt. Jos kiinnostaa, se on täällä http://www.aitoavioliitto.fi/artikkelit/nimeni-on-millie-fontana-olen-23-vuotias-keinohedelmoityksen-avulla-lesbovanhemmille-syntynyt-lapsi/.
Laittoi todella ajattelemaan asiaa monelta kannalta. Sekä tytön puhumaa asiaa että muitakin asioita.

Nuorena olin - ja ehkä useimmat meistä - hyvin mustavalkoinen, oikeudenmukainen ja aina valmis nousemaan barrikaadille sellaisen asian puolesta, jossa mielestäni näin epäoikeudenmukaisuutta. Se kait kuuluu nuoruuteen. Nyt 69-vuotiaana ja paljon elämää nähneenä en enää ole ollenkaan varma, minkälaisen asian puolesta voisin barrikaadille nousta. Ehkä on yksi asia - usko! Siis se, mihin minä uskon. Toki toisilla on oikeus uskoa haluamallaan tavalla, vaikka tietenkin haluaisin kaikkien löytävän Jeesuksen! Mutta se ei ollut asiani tällä kertaa.

Olen alkanut ajatella asioita useammalta kuin vain omalta kantiltani. Joka asiallahan on aina monta puolta. Ihan niinkuin tuossa linkissä olevassa asiassa on esimerkiksi äitien puoli, tyttären puoli, isän puoli, sukulaisten puoli ja vielä ympäröivän yhteiskunnankin puoli, ehkä vielä muitakin, joita en nyt hoksaa. Ja jokainen ajattelee olevansa oikeassa. Mutta jos minä olen jotain mieltä, onko se toiselta pois? Ja osaanko ottaa huomioon toisten mielipiteet? Ja vielä onko minulla oikeus yrittää muuttaa ympäröivä yhteiskunta oman ajatteluni mukaiseksi? Ja mikä on oikeasti ihmisten välistä tasa-arvoa? Onko se sitä, että kaikilla on sama palkka? Vai onko se sitä, että kotityöt jaetaan tasan perheessä? Vai sitä, että ollaan sukupuolettomia? Mitä se oikeastaan on?

Minä ajattelen tasa-arvosta jotain tällaista. Kun jokaisella ihmisellä on omat osaamis- ja vahvat alueensa, niin se, joka asian osaa paremmin tekee sen. Sillä ei ole väliä onko mies vai nainen. Jotkut hehkuttavat, että miesvalta pitää lopettaa, mutta olisiko naisvalta sitten parempi? Eikö se, että molemmat ovat yhtä tärkeitä kaikissa asioissa, sukupuolesta huolimatta, ole tasa-arvoa?

Olen lukenut, että joissain tapauksissa jossain on menty siihen, ettei lapselle opeteta kumpaa sukupuolta hän on eikä muutenkaan sukupuolten fyysisiä eroavaisuuksia. Siksi kai, että lapsi voisi jossain vaiheessa itse päättää kumpaa sukupuolta hän on huolimatta fyysisistä ominaisuuksistaan. Entä, jos lapselle ei puhuttaisi siksi, että hän voisi jossain vaiheessa itse päättä, mitä kieltä haluaa puhua? No kaikki ymmärrämme, että se olisi aivan absurdia. Lapsihan oppii matkimalla. Ymmärrän, etteivät kaikki ajattele näin, mutta olen sitä mieltä, että minulla on oikeus ajatella näin. Ja silti voin kunnioittaa toisten erilaisia mielipiteitä. Siksi kai en enää ole valmis nousemaan barrikaadille.

1.Moos. 5:2 "Mieheksi ja naiseksi Hän heidät loi ja siunasi heidät ja antoi heille nimen ihminen, silloin, kun heidät luotiin."

Juttua hampaista

Hyi kauheeta, minkälaiset hampaat. En viitsi laittaa kuvaa isommaksi. Onneksi eivät hampaani noin huonossa kunnossa ole eivätkä toivottavasti koskaan tule olemaankaan. Äääh!

Mutta kävin eilen hammaslääkärillä tarkistuttamassa hampaani ja niistä tehtiin oikein kartta. 

Ylhäällä kaikki muut hampaat oli paikattu, lukuunottamatta yhtä hammasta. Alhaalla oli hieman parempi tilanne, olikohan neljä ehjää. Melkein kaikki paikat ja muutamat puutokset ovat nuoruuden ajoilta. Eihän sitä hammashoitoa ensimmäiseen kymmeneen vuoteen juuri ollut. Olihan meillä muistaakseni yksi yhteinen hammasharja seitsemällä lapsella!! (Oliko näin siskot?) Ja harjauksessa käytettiin suolavettä, silloin köyhällä perheellä mitään hammastahnoja ollut. Liekö ollut koko kylässä, en tiedä.

Joskus -67 - -68 mulle tehtiin oikealle eteen silta Seinäjoella, kun yksi hammas piti poistaa. Kahden hampaan takaosa on kultaa, jota siihen aikaan vielä käytettiin aika yleisesti. Silta on edelleen hyvässä kunnossa. Ajatelkaa, yli 50 vuoden jälkeen!! Kerran nastahampaan muoviosa laitettiin uusiksi - jo edesmennyt hammaslääkäri Pentti Airenne Vaasassa.

Minähän juon aamuisin vahvaa, mustaa teetä nimeltään Keisarin Morsian ison kupillisen. Se on ajan myötä värjännyt hampaani tummiksi ja hammaskiveä on tullut jopa hampaiden päälle, ei ainoastaan sisäpuolelle. Noh, eivät ne nyt sentään tuon kuvan mukaisesti olleet värjääntyneet.

Kun hammaslääkäri oli tarkistuksensa tehnyt hoitajan avustuksella - hoitaja siis teki sen kartan lääkärin antamien ohjeiden mukaan, mulla oli aika hygienistille. Sepä olikin uusi kokemus.

Hän alkoi poistaa hammaskiveä. Ennen aikaan se raaputettiin jollain koukulla, nyt olikin uudet tuulet. Hygienisti käytti laitetta, joka suihkutti hampaisiin jotain ainetta kait, mutta ainakin vettä. Sanoinkin että se oli kuin painepesuri. Ehkäpä se olikin hampaiden sellainen. Lopuksi vielä poistettiin värjäytymät soodakäsittelyllä. Siinä sai mahakin närästyslääkkeen samalla, samoin posket, jotka olivat jälkeenpäin aivan soodarakeiset. Hygienisti varoittikin homman olevan aika sotkuista.

Mutta, mutta. Nyt mulla on kauniin valkoiset hampaat!

Oliskin noin kauniit ja tasaiset, mutta niillä mennään, jotka on jäljellä! Ei muuta tällä kertaa.

Jeremia 31:29 "Niinä päivinä ei enää sanota: ´Isät söivät raakoja rypäleitä, lasten hampaat heltyivät"

Huitun laavulla mahtava päivä

Mulla on ollut monta kertaa mieli lähteä jonnekin ulos luontoon nuotion ääreen. Olin joskus löytänyt netistä sellaisen paikan täältä Laihialta, kun Huitun laavu. En ollut varma, missä se on, mutta sinne lupasi kotimies lähteä mun kanssa.

Niinpä laitoin lounaan foliopussukoihin - juureksia kahteen, lohta kahteen ja yhteen maisseja - kotimies keitti itelleen kahvia ja mulle teetä. Otin jopa pullaa (kardemumma ja rusinakranssi http://www.soppa365.fi/resepti/42738/kardemumma-rusinakranssi-2/) pakkasesta. Niin ja tietenkin mehua. Meinasin ottaa suolaa, mutta en ottanutkaan. Olisi tarvittu. Ja öljyn unohdin nyyteistä kokonaan. Mutta niillä mennään, mitä on.

Laavu löytyi helposti ja yllätti kyllä positiivisesti ihan mahdottoman paljon. Se oli oikea museoalue. Joskus 2000-luvun alussa yksityisen ihmisen perustama samoin kuin lähellä olevan pienen kappelinkin. Pakko sanoa, että laavulle haluan kyllä mennä uudelleenkin. Oli sen verran hieno paikka.

Tykkäsin etenkin museotorpasta, jonne oli kerätty vanhoja tavaroita. Myös ladossa oli vanhaa sälää. Paikalla oli myös vanha myllyrakennus ja savusauna. Tietenkin oli itse laavu, jossa oli paljon kuivia puita ja kaksi tylsää kirvestäkin puiden pilkkomista varten.

Laavulle oli juuri tullut noin 15 hengen ryhmä kehitysvammaisia ja heidän ohjaajiaan, joten sinne ei ollut menemistä. Onneksi vieressä oli IKLU eli grillikota, jossa oli parempikin meidän nyyttejämme kypsytellä.

Tällainen lounaastamme tuli

Seuraavassa hieman kuvia rakennusten sisältä 

Isä tuollaisilla höylillä tapasi höylätä talvi-iltoina tuvassa

Kaikenlaista pikkusälää seinällä, mm. keritsimiä (lampaita kerittiin niillä) piippaussakset hiuksille, sokerisakset, silitysrauta jne.

 Kangaspuut. Äiti tommosilla on kutonut kankaita satoma metrejä. Oli siellä luomapuutkin, joiilla kangas luotiin.

Separaattori kerman erottamiseksi maidosta. Tuollaista äiti käytti saunassa lypsyn jälkeen.

Vyyhdinpuu ym. sälää

Työkaluja

Suksia eri ajoilta ja tuolla ylhäällä maitosiivilöitä ja hinkki.

Lihamylly ja tuossa etualalla vyyhdeille teline, en muista nimeä.

Viikatteita ja sirppejä. Niillä vielä mun lapsuudessa kaadettiin viljaa.

Ja vielä muuta yleiskuva alueelta

Kun lähdimme laavulta, pysähdyimme hetkeksi saman miehen rakentamaan pieneen kappeliin ja siellä kotimies sai seistä saarnapöntössä

Kappeli ulkoa

Kappeli sisältä. Sinne mahtuunoin 30 ihmistä istumaan.

Kotimies "saarnaa".

Kappelin vieressä on muinaishauta

Olihan mahtava päivä.

Filippiläiskirje 2:10-11 "...kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra."

Taulu

Kaikki lukijathan luonnollisesti tietävät, että teen vapaaehtoistyötä meidän srk:n kirppiksellä. Yksi ystävä oli muuton edellä halunnut vähentää tavaroiden määrää ja kuskasi niitä kirpulle. Mukana oli tämä taulu. Kun näin sen, ihastuin heti ja ostin sen.

En oikein osaa sanoa, mikä taulussa viehättää. Siinä ei ole signeerausta eli en tiedä tekijää. Eikä se liene mikään miljoonia maksava teos, mutta se on niin hieno. Ripustin sen olkkarin seinälle ja usein istun vain katselemassa sitä.

Eilen mietiskelin tuota seinää, jossa on portti. Se jotenkin ei kuulu kuvaan. Aivan kuin se haluaisi peittää jotain. Mielikuvitus herää, kun mietin, mitä seinän takana voisi olla. Aivan kuin seinä olisi maalattu tauluun myöhemmin kuin verhoksi, että en haluakaan tätä näyttää. 'Kadun sitä mitä maalasin ja peitän sen.'

Joskus mietin, mihin nuo kolme ihmistä ovat matkalla. Ja nuo kukkaruukut ovat niin kauniita. Taulu tuo mieleeni eteläeurooppalaisen kaupunkimaiseman.

Taulu on maalattu oljyväreillä kankaalle. Sitäkin mietin, miksi tekijä ei ole sitä signeerannut. Mielestäni se on taideteos. Mutta ehkä vain mun mielestä.

Nyt tuleekin pitempi pätkä Korkeasta veisusta.

Korkea veisu 5:10-16 "Minun rakkaani on valkoinen ja punainen, kymmentätuhatta jalompi. 
Hänen päänsä on kultaa, puhtainta kultaa, hänen kiharansa kuin palmunlehvät, mustat kuin kaarne. Hänen silmänsä ovat kuin kyyhkyset vesipurojen partaalla, jotka ovat maidossa kylpeneet ja istuvat runsauden ääressä. 
Hänen poskensa ovat kuin balsamilava, kuin höystesäiliöt; hänen huulensa ovat liljat, ne tiukkuvat sulaa mirhaa. 
Hänen käsivartensa ovat kultatangot, krysoliitteja täynnä. 
Hänen lantionsa on norsunluinen taideteos, safiireilla peitetty. 
Hänen jalkansa ovat marmoripatsaat aitokultaisten jalustain nojassa. 
Hän on näöltänsä kuin Libanon, uhkea kuin setripuut. 
Hänen suunsa on sula makeus, hän on pelkkää suloisuutta.
Sellainen on minun rakkaani, sellainen on ystäväni, te Jerusalemin tyttäret."

Pelkoa

Oltiin pojantyttären Nellyn kanssa shoppailemassa. Lelukaupassa kierrettiin hyllyt ainakin kymmeneen kertaan, ellei enemmänkin. Kaksi kertaa pitä käydä, että vihdoin typykkä osasi päättää, mitä haluaa synttärilahjaksi.

Kyllä me kestitsimmekin itseämme

Nelly rakastaa munkkeja, niinpä käväisimme syömässä suklaamunkin ja colaa. Minä vain katselin ihastuneena, miten munkki katosi typykän suuhun. Kyllä me kävimme lopuksi vielä pitsalla. Tosin se ei kyllä mielestäni maistunut oikein miltään. Liekö vika mun makuhermoissa vai itse pitsassa?

Mutta siitä pelosta mun piti kirjoittaa. Kun on ollut niin paljon uutisissa ja kaikenlaisissa medioissa kirjoituksia niin hirveän pahoista asioista, joita lapset kohtaavat nykymaailmassa, niin mun piti ihan koko ajan pitää silmällä tyttöä. Kädestähän ei voi koko aikaa pitää 9-vuotiasta! Mutta silmistäni en tyttöä päästänyt. Koskaan aikaisemmin ei ole ollut sellaista tunnetta. Nykyään kun voi tapahtua ihan mitä tahansa. Vaikkapa kassajonossa, kun joku ei tykkää sun puhelimenkäyttötavoistasi! Voi tätä maailman menoa. 

Mutta me selvisimme Nellyn kanssa hienosti. Lopuksi käytiin vielä Henkassa ja Maukassa ja sieltä tyttö bongasi ihanan pehmeän puseron ja vielä lisäksi toisen lohenpunaisen. Mutta pitihän Hanskillekin jotain vietävää olla. Nelly löysi puseron, josta hän uskoi pikkuveljen pitävän.

Mukava päivä meillä oli! Kiitos Nelly <3

Psalmit 127:3 "Katso lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä on anti."

Pikku jalat kärsii

Oltiin Savonlinnassa viikonloppuna yhteisellä bussilla. Mua ei tuo politiikka jaksa kiinnostaa, siispä käveleskelin kaupungilla pari päivää sillä aikaa, kun kotimies ja muut politikoivat. Kävelin runsaat kuusi kilometriä päivässä. Perjantaina oli tosi huono ilma. Satoi koko päivän. Kastuin aika lailla, vaikka käytinkin sateenvarjoa. Vällillä kävin kuivattelemassa vaatteita ja istuskelemassa sängyssä täkin alla tv:tä katsellen. Tässä muutama kuva matkalta.

Savonlinnan tärkeimpiä nähtävyyksiä

Olavinlinna lienee nähtävyyksistä tärkein. Kävin siellä, mutta opastuskierros oli juuri alkanut enkä ryhtynyt odottelemaan uutta. Kuviakin on lisää, mutta tässä uudessa tietokoneessa ei ole kuvien puhelimestani siirron ohjelmaa.

Perjantai-iltana oli juhla puoluekokouspaikalla eli Savonlinnasalissa. Oli tosi hyvä ohjelma. Kannatti olla mukana.

Lauantaina ei satanut ja istuskelin torilla. Siellä oli tosi paljon varpusia norkoilemassa pöydältä putoavia muruja. Tässä yksi niistä.

Kävin Algeria-kahvilassa. Oli kiva yllätys. Siellä kaikki oli vanhaa. Pöydillä isoäitien erilaisia pöytäliinoja, tuolit eriparisia samoin kuin pöydätkin. Viihtyisä paikka. Ikkunalaudoilla oli kirjoja lueettavaksi. Nappasin tällaisen kirjan. En enää muista kirjoittajaa, mutta siinä oli hyviä ajatuksia. Tämä sivu aukesi ensimmäisenä. Harmi, etteivät tekstit näy kokonaan.

Mutta oikeastaan tarkoitus oli kirjoittaa hieman jaloistani. Ne tulivat nimittäin tosi kipeiksi. Minulla oli kyllä hyvät kengät - tosin uudet ja sen tiesin jo alussa virheeksi. Koskaan ei saa lähteä pitkille kävelyille uusilla kengillä!! Muista se tästä lähtien! 

Lauantaina oli vaikeuksia kävellä. Joka askel sattui säärilihaksiin, jalkapohjiin ja jalan päälle. Jouduin ottamaan ortopediset pohjalliseni pois, että jaloille olisi enemmän tilaa.

Kun lähdimme viiden jälkeen bussilla kotia kohti, jalkoja särki koko matkan tosi paljon. Ei auttanut Panadol siihen. Välillä oli iso äksidenttikin. Istuimme kotimiehen kanssa etupenkillä, joten näimme koko tapahtuman. Kaksi peuraa meni vasemmalta tien yli - minä tosin näin vain jälkimmäisen. Ja tuo jälkimmäinen päättikin tien pientareelle päästyään kääntyä ja lähti uudelleen ylittämään tietä toiseen suuntaan. Nåh, kolarihan siitä seurasi. Paukaus vain kuului, kun peura osui auton keulaan. Siinä meni joku ihme ilmajarruputki rikki ja jarrut menivät jumiin.

Onneksi meillä oli laihialainen mies mukana, joka on vuosikymmeniä työkseen huoltanut tuollaisia isoja autoja. Hän selvitti, mitä osia/osaa tarvitaan ja muutaman soiton jälkeen löytyi henkilö, joka lähti osaa meille tuomaan puolen yön jälkeen. Kuski soitti myös poliisit, jotka soittivat edelleen metsästysseuralle, joka tuli lopettamaan vielä hengissä olevan eläimen. Poliisit ohjasivat liikennettä, kunnes päästiin lähtemään. Siinä vietimme yötä parisen tuntia.

Kun vika oli korjattu uusilla/uudella varaosalla, pääsimme jatkamaan matkaa. Olimme kotona kolmen paikkeilla yöllä.

Ja jalkoja särki aivan mahdottomasti. Kun otin kengät ja sukat pois pikkuisista ja laihoista jaloistani, ne olivat muuttuneet aivan palleroisiksi - kuin vauvan jalat. Jalkapöydät olivat turvonneet kunnolla. ei mulla koskaan ennen ole moisia vaivoja ollut. Aamulla jalat toki olivat entisensä, mutta nyt, kun olemme palanneet kokouksesta kotiin, on jalkapöydissä jälleen hieman turvotusta. En taida tänään mennä kävelylle.

Antoisa matka monella tapaa!

Psalmit 119:105 "Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni."

Kummallinen kesä

Ja etenkin, sori, etten ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään. Toisaalta enhän edes tiedä kiinnostaako juuri ketään mun sepustukset. ;)

Tosi paljon olen ihmetellyt kukkien vointia tänä kesänä. Kato vaikka

Tämmönen on mun miljoonakello tänä kesänä. Kukinnot vaan ruskistuu ja kuolee, vain muutama kukka kukoistaa. Tältä näyttivät mun miljoonakellot Lepikossa vuonna 2002 ja 2007

Monena vuotena käytin parvekkeella miljoonakelloa ja aina ne olivat yhtä kauniit. Tässä lobelian kanssa, joskus lumihiutaleen ja muratin kanssa ja miten milloinkin.

Kyllä täällä Laihiallakin ovat kukat yleensä onnistuneet, mutta tämä kesä ei ole ollut ollenkaan otollinen - ainakaan mun kukille. Tosin samanlaista olen kuullut joiltain muiltakin.

Ja tilli näyttää tältä. Höh. Ei mitään mieltä. Eikä pinaatti onnistunut ollenkaan. Yleensä siitä on tullut hyvä sato. 

Ja maljaköynnös oli Lepikossa tällainen

Tänä kesänä muutama kukka ja pudottelee nuppujaan aivan laureen. Nostin sen pari viikkoa sitten sisään ja kyllä muutama kukka tuli heti lisää, mutta edelleen pudottelee nuppuja, joita on kyllä paljon.

Eikä mainitsematta kannata jättää keisarinkruunua, joka kukki aikaisemmin näin hienosti

mutta tänä kesänä muutama kitukasvuinen kukka ja lehdet aivan ruskeat. Mikä nyt mättää? Oliko se alkukesän kylmyys ja sateisuus vai mikä?

Vielä jää nähtäväksi saako kärhö kukintansa runsaaksi vai ei - ei nimittäin kuki vielä. Lepikossa näytti yhtenä kesänä tältä 

Nyt tietenkin nousee esiin se kysymys, että mahtoiko Lepikon sijainnilla olla merkitystä? Merenranta, paljon tuulta, viileä ilma jne. En tiedä, mutta en usko näin suurta eroa sen tehneen.

Mutta iloitaan siitä, että elokuu kuitenkin on ollut lämmin ja kaunis. Ja tämä sadekin tekee luonnolle hyvää.

Jesaja 55:12 "Sillä iloiten te lähdette, ja rauhassa teitä saatetaan; vuoret ja kukkulat puhkeavat riemuun teidän edessänne, ja kaikki kedon puut paukuttavat käsiänsä."