keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Läheltä piti


Että miksikö tällainen mitäänsanomaton kuva? Juuri tämä kohta on seuraavaksi kertomani tapahtuman keskiössä.

Poikien kanssa leikkipuistoon menossa

Esikoisen keskimmäiset eli pojat, Kalle ja Ville olivat meillä yökylässä. Päätimme lähteä nukutun yön jälkeen pulkkamäkeen uudelle, hienolle leikkikentälle, jossa oli myös nuotiopaikka. Ajateltiin nimittäin grillata makkaraa samalla. Keli oli lämmin ja luistava. Ei satanut ja lämpötila plussan puolella. 

Oli vaikea saada nuotiota syttymään. Vaikka miten yritin, ei onnistanut. Munni lähti sitten autolla hakemaan kirvestä, että saa puita pienemmiksi. Hän ottikin naapurilta neljä kuivaa puuta ja niistä veistettyjen pienempien kalikoiden avulla nuotio jo kohta roihusi hienosti. Saatiin makkarat paistetuiksi ja syödyiksi - hyvää olivat!

Pojat laskettelivat pulkillaan - tai oikeammin sininen pulkka on meidän ja punainen lainattiin naapurin pihalta - ja heillä oli hauskaa. Menin sitten minäkin sinne mäen päälle auttelemaan poikia asettumaan pulkkiinsa. Laitoin ensin Villen, 4,5 vee matkaan ja heti perään Kallen, kohta 7 vee. Hyvin luisti, mutta sitten ei enää mennytkään niin hyvin. Villen pulkka teki jostain syystä - ehkä lumiraiteesta johtuen - kurvauksen oikealle ja - voi kauhistus. Suoraan edessä olevaan aika syvään ojaan, jossa oli vettä. Kalle osasi ohjata jaloilla pulkkaa ja ohjasi Villen perään. Minä kauhuissani juoksemaan alas mäkeä ja ojan reunalle. Kun pääsin sinne saakka, pojat olivat jo nousseet vedestä ja seisoivat ojan toisella puolella. Ville itki ja oli säikähtänyt kovasti. Pulkat olivat vielä ojassa. Vettä oli sen verran, ettei minulla ollut mitään mahdollisuutta päästä yli. Kehotin poikia nousemaan ojan penkaa ylös ja näytin kiertotien ja lähdin itse juoksemaan sitä kautta poikien luo. Kahlasin syvässä lumessa ja kohdattiin poikien kanssa puolivälissä. Kalle oli ehtinyt vetää pulkat pois ojasta. Ville oli aivan märkä ja itki kauhuissaan. Rauhoitin heitä ja sanoin, että lähdetään heti kotiin ja riisutaan märät vaatteet.

Tällainen onneton oja. Vettä ehkä mua puolisääreen.

No tästä tapahtumasta selvittiin onneksi säikähdyksellä, mutta kyllä pahemman draaman aineksetkin olivat koossa. Munni on jo viime talvena ihmetellyt sitä, ettei ojaa ole mitenkään suojattu, ettei näin pääsisi käymään. Toinen hänen suosikkikohteensa on mäen alle laitettu lyhtypylväs, jota tosin on yritetty suojata matalalla maavallilla.

Alhaalta päin otettu kuva

Tässä ylhäältä mäen päältä otetussa kuvassa näkyy paremmin pylvään tosi huono sijoitus. Mäestä nimittäin voi laskea myös tuonne vasemmalle päin.

Heti kotiin tultuamme minä riisuin pojat pesuhuoneessa ja vaihdettiin kuivat päälle. Hanskoista sai vääntää veden. Ei muuta kuin kaikki märät vaatteet saunaan ja sauna lämpimäksi, että saatiin vaatteet kuiviksi samana päivänä.

Munni sen sijaan tarttui heti puhelimeen ja soitti paikallislehteen tapahtuneesta. He tuntevat jo meidät ja pyysivät meitä kirjoitustaitoisina :) kirjoittamaan jutun itse. Niinpä teinkin sen heti. Munni päätti käydä myös kunnassa puhumassa asiasta.

Käytiin myöhemmin poikien kanssa saunassa ja yllätyksenä mamma ja pappa tulivat samaan aikaan hakemaan heitä kotiin ihanan, pienen PimPomin (Wilman) kanssa. Cajsa-esikoinen oli kaverin luona eikä ollut mukana.

1.Mooseksen kirja 48:16 "...enkeli, joka on minut pelastanut kaikesta pahasta, siunatkoon näitä nuorukaisia...."

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Kaisa-mami


En varmaankaan tee kovin paljon vääryyttä, vaikka laitan rakkaan, edesmenneen vanhimman siskoni, meidän kaikkien ikioman Kaisa-mamin kuvan tänne nettiin. Kuva otettiin hänen 70-vuotisjuhlissaan, jotka me sisarukset hänelle järjestimme. Eikös hän olekin kaunis? Helinä-sisko värkkäsi tuon synttärihatun.

Kaisan oikea nimi oli Kaarina Tellervo. Hän oli meidän seitsenlukuisen sisarusparvemme esikoinen. Kaikkien lemmikki. Kaikkien rakastama. Varsinkin sisarusten lapset rakastivat Kaisa-mamia. Ja hän vastasi rakkauteen. Varmaankin meillä jokaisella on tai oli jotain, jonka Kaisa-mami oli ommellut tai tehnyt. Tuosta nimestä tuli mieleen eräs tarina, jota muistan lapsena kerrotun. Seuraavan lapsen nimi on Esa Kullervo. Kun Kaarina oli mennyt tätinsä luona käymään Esan kanssa, niin oli kysytty nimiä, oli Kaarina sanonut: "Kaarina Kullervo ja Esa Tellervo."

Hän oli niin taitava käsistään. Ompeli ihan mitä kukin vain hoksasi pyytää. Tulee tässä mieleen jotain; tanssipukuja paljetteineen, lohikäärmepuku, pikkumiehen liivipuku ja monta, monta muuta hienoa asiaa. Kun minä olin nuori, Kaisa ompeli mulle monta ihanaa leninkiä. Kunpa olisin ymmärtänyt säästää niistä edes jonkun. Mielessäni ne ovat kuitenkin. Esimerkiksi sini-hopeaisesta brokardista tehty leninki, jossa oli tulppaanialaosa, valkoisesta kapeapliseeratusta kankaasta tehty (siitä on kyllä kuva jäljellä), kaakaon ruskeasta veloursametista tehty, se oli hihaton ja hihanreikiä ympäröi beiget hanhenuntuvat, jotka oli otettu lakista. Hänellä oli niin paljon mielikuvitusta ja taitoa!!!

Kaisa oli minulle kuin toinen äiti. Oman äitini kertoman mukaan, minä olen nukkunut Kaisan vieressä puolivuotiaasta viisivuotiaaksi asti. En tiedä miksi, mutta niin vain oli.

Joskus jälkeenpäin olen miettinyt, että ei me sisarukset varmaankaan osattu kuitenkaan antaa Kaisa-mamille sitä arvoa, joka hänelle olisi kuulunut. Ehkä hyväksikäytettiinkiin hänen hyväluontoisuuttaan.

Hänen loppuvuosiaan sävyttivät hyvin monet vakavat sairaudet. Ei hän kuitenkaan koskaan valittanut. Siitä olen kiitollinen, että kävimme hänen luonaan useaan kertaan viimeisinä vuosina.

Kiitos Kaisa-mami rakkaudestasi! R.I.P

1.Johanneksen kirje 4:10 "Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti  Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi."

 Alla oleva kirjoitus oli paikallisessa Ylöjärven Uutisissa mielipiteenä: Pohojalainen Pirkanmaalla Oon vähä miettiny tätä elämää ja sitä,...