Pikku jalat kärsii

Oltiin Savonlinnassa viikonloppuna yhteisellä bussilla. Mua ei tuo politiikka jaksa kiinnostaa, siispä käveleskelin kaupungilla pari päivää sillä aikaa, kun kotimies ja muut politikoivat. Kävelin runsaat kuusi kilometriä päivässä. Perjantaina oli tosi huono ilma. Satoi koko päivän. Kastuin aika lailla, vaikka käytinkin sateenvarjoa. Vällillä kävin kuivattelemassa vaatteita ja istuskelemassa sängyssä täkin alla tv:tä katsellen. Tässä muutama kuva matkalta.

Savonlinnan tärkeimpiä nähtävyyksiä

Olavinlinna lienee nähtävyyksistä tärkein. Kävin siellä, mutta opastuskierros oli juuri alkanut enkä ryhtynyt odottelemaan uutta. Kuviakin on lisää, mutta tässä uudessa tietokoneessa ei ole kuvien puhelimestani siirron ohjelmaa.

Perjantai-iltana oli juhla puoluekokouspaikalla eli Savonlinnasalissa. Oli tosi hyvä ohjelma. Kannatti olla mukana.

Lauantaina ei satanut ja istuskelin torilla. Siellä oli tosi paljon varpusia norkoilemassa pöydältä putoavia muruja. Tässä yksi niistä.

Kävin Algeria-kahvilassa. Oli kiva yllätys. Siellä kaikki oli vanhaa. Pöydillä isoäitien erilaisia pöytäliinoja, tuolit eriparisia samoin kuin pöydätkin. Viihtyisä paikka. Ikkunalaudoilla oli kirjoja lueettavaksi. Nappasin tällaisen kirjan. En enää muista kirjoittajaa, mutta siinä oli hyviä ajatuksia. Tämä sivu aukesi ensimmäisenä. Harmi, etteivät tekstit näy kokonaan.

Mutta oikeastaan tarkoitus oli kirjoittaa hieman jaloistani. Ne tulivat nimittäin tosi kipeiksi. Minulla oli kyllä hyvät kengät - tosin uudet ja sen tiesin jo alussa virheeksi. Koskaan ei saa lähteä pitkille kävelyille uusilla kengillä!! Muista se tästä lähtien! 

Lauantaina oli vaikeuksia kävellä. Joka askel sattui säärilihaksiin, jalkapohjiin ja jalan päälle. Jouduin ottamaan ortopediset pohjalliseni pois, että jaloille olisi enemmän tilaa.

Kun lähdimme viiden jälkeen bussilla kotia kohti, jalkoja särki koko matkan tosi paljon. Ei auttanut Panadol siihen. Välillä oli iso äksidenttikin. Istuimme kotimiehen kanssa etupenkillä, joten näimme koko tapahtuman. Kaksi peuraa meni vasemmalta tien yli - minä tosin näin vain jälkimmäisen. Ja tuo jälkimmäinen päättikin tien pientareelle päästyään kääntyä ja lähti uudelleen ylittämään tietä toiseen suuntaan. Nåh, kolarihan siitä seurasi. Paukaus vain kuului, kun peura osui auton keulaan. Siinä meni joku ihme ilmajarruputki rikki ja jarrut menivät jumiin.

Onneksi meillä oli laihialainen mies mukana, joka on vuosikymmeniä työkseen huoltanut tuollaisia isoja autoja. Hän selvitti, mitä osia/osaa tarvitaan ja muutaman soiton jälkeen löytyi henkilö, joka lähti osaa meille tuomaan puolen yön jälkeen. Kuski soitti myös poliisit, jotka soittivat edelleen metsästysseuralle, joka tuli lopettamaan vielä hengissä olevan eläimen. Poliisit ohjasivat liikennettä, kunnes päästiin lähtemään. Siinä vietimme yötä parisen tuntia.

Kun vika oli korjattu uusilla/uudella varaosalla, pääsimme jatkamaan matkaa. Olimme kotona kolmen paikkeilla yöllä.

Ja jalkoja särki aivan mahdottomasti. Kun otin kengät ja sukat pois pikkuisista ja laihoista jaloistani, ne olivat muuttuneet aivan palleroisiksi - kuin vauvan jalat. Jalkapöydät olivat turvonneet kunnolla. ei mulla koskaan ennen ole moisia vaivoja ollut. Aamulla jalat toki olivat entisensä, mutta nyt, kun olemme palanneet kokouksesta kotiin, on jalkapöydissä jälleen hieman turvotusta. En taida tänään mennä kävelylle.

Antoisa matka monella tapaa!

Psalmit 119:105 "Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni."

Kummallinen kesä

Ja etenkin, sori, etten ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään. Toisaalta enhän edes tiedä kiinnostaako juuri ketään mun sepustukset. ;)

Tosi paljon olen ihmetellyt kukkien vointia tänä kesänä. Kato vaikka

Tämmönen on mun miljoonakello tänä kesänä. Kukinnot vaan ruskistuu ja kuolee, vain muutama kukka kukoistaa. Tältä näyttivät mun miljoonakellot Lepikossa vuonna 2002 ja 2007

Monena vuotena käytin parvekkeella miljoonakelloa ja aina ne olivat yhtä kauniit. Tässä lobelian kanssa, joskus lumihiutaleen ja muratin kanssa ja miten milloinkin.

Kyllä täällä Laihiallakin ovat kukat yleensä onnistuneet, mutta tämä kesä ei ole ollut ollenkaan otollinen - ainakaan mun kukille. Tosin samanlaista olen kuullut joiltain muiltakin.

Ja tilli näyttää tältä. Höh. Ei mitään mieltä. Eikä pinaatti onnistunut ollenkaan. Yleensä siitä on tullut hyvä sato. 

Ja maljaköynnös oli Lepikossa tällainen

Tänä kesänä muutama kukka ja pudottelee nuppujaan aivan laureen. Nostin sen pari viikkoa sitten sisään ja kyllä muutama kukka tuli heti lisää, mutta edelleen pudottelee nuppuja, joita on kyllä paljon.

Eikä mainitsematta kannata jättää keisarinkruunua, joka kukki aikaisemmin näin hienosti

mutta tänä kesänä muutama kitukasvuinen kukka ja lehdet aivan ruskeat. Mikä nyt mättää? Oliko se alkukesän kylmyys ja sateisuus vai mikä?

Vielä jää nähtäväksi saako kärhö kukintansa runsaaksi vai ei - ei nimittäin kuki vielä. Lepikossa näytti yhtenä kesänä tältä 

Nyt tietenkin nousee esiin se kysymys, että mahtoiko Lepikon sijainnilla olla merkitystä? Merenranta, paljon tuulta, viileä ilma jne. En tiedä, mutta en usko näin suurta eroa sen tehneen.

Mutta iloitaan siitä, että elokuu kuitenkin on ollut lämmin ja kaunis. Ja tämä sadekin tekee luonnolle hyvää.

Jesaja 55:12 "Sillä iloiten te lähdette, ja rauhassa teitä saatetaan; vuoret ja kukkulat puhkeavat riemuun teidän edessänne, ja kaikki kedon puut paukuttavat käsiänsä."