Huitun laavulla mahtava päivä

Mulla on ollut monta kertaa mieli lähteä jonnekin ulos luontoon nuotion ääreen. Olin joskus löytänyt netistä sellaisen paikan täältä Laihialta, kun Huitun laavu. En ollut varma, missä se on, mutta sinne lupasi kotimies lähteä mun kanssa.

Niinpä laitoin lounaan foliopussukoihin - juureksia kahteen, lohta kahteen ja yhteen maisseja - kotimies keitti itelleen kahvia ja mulle teetä. Otin jopa pullaa (kardemumma ja rusinakranssi http://www.soppa365.fi/resepti/42738/kardemumma-rusinakranssi-2/) pakkasesta. Niin ja tietenkin mehua. Meinasin ottaa suolaa, mutta en ottanutkaan. Olisi tarvittu. Ja öljyn unohdin nyyteistä kokonaan. Mutta niillä mennään, mitä on.

Laavu löytyi helposti ja yllätti kyllä positiivisesti ihan mahdottoman paljon. Se oli oikea museoalue. Joskus 2000-luvun alussa yksityisen ihmisen perustama samoin kuin lähellä olevan pienen kappelinkin. Pakko sanoa, että laavulle haluan kyllä mennä uudelleenkin. Oli sen verran hieno paikka.

Tykkäsin etenkin museotorpasta, jonne oli kerätty vanhoja tavaroita. Myös ladossa oli vanhaa sälää. Paikalla oli myös vanha myllyrakennus ja savusauna. Tietenkin oli itse laavu, jossa oli paljon kuivia puita ja kaksi tylsää kirvestäkin puiden pilkkomista varten.

Laavulle oli juuri tullut noin 15 hengen ryhmä kehitysvammaisia ja heidän ohjaajiaan, joten sinne ei ollut menemistä. Onneksi vieressä oli IKLU eli grillikota, jossa oli parempikin meidän nyyttejämme kypsytellä.

Tällainen lounaastamme tuli

Seuraavassa hieman kuvia rakennusten sisältä 

Isä tuollaisilla höylillä tapasi höylätä talvi-iltoina tuvassa

Kaikenlaista pikkusälää seinällä, mm. keritsimiä (lampaita kerittiin niillä) piippaussakset hiuksille, sokerisakset, silitysrauta jne.

 Kangaspuut. Äiti tommosilla on kutonut kankaita satoma metrejä. Oli siellä luomapuutkin, joiilla kangas luotiin.

Separaattori kerman erottamiseksi maidosta. Tuollaista äiti käytti saunassa lypsyn jälkeen.

Vyyhdinpuu ym. sälää

Työkaluja

Suksia eri ajoilta ja tuolla ylhäällä maitosiivilöitä ja hinkki.

Lihamylly ja tuossa etualalla vyyhdeille teline, en muista nimeä.

Viikatteita ja sirppejä. Niillä vielä mun lapsuudessa kaadettiin viljaa.

Ja vielä muuta yleiskuva alueelta

Kun lähdimme laavulta, pysähdyimme hetkeksi saman miehen rakentamaan pieneen kappeliin ja siellä kotimies sai seistä saarnapöntössä

Kappeli ulkoa

Kappeli sisältä. Sinne mahtuunoin 30 ihmistä istumaan.

Kotimies "saarnaa".

Kappelin vieressä on muinaishauta

Olihan mahtava päivä.

Filippiläiskirje 2:10-11 "...kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra."

Taulu

Kaikki lukijathan luonnollisesti tietävät, että teen vapaaehtoistyötä meidän srk:n kirppiksellä. Yksi ystävä oli muuton edellä halunnut vähentää tavaroiden määrää ja kuskasi niitä kirpulle. Mukana oli tämä taulu. Kun näin sen, ihastuin heti ja ostin sen.

En oikein osaa sanoa, mikä taulussa viehättää. Siinä ei ole signeerausta eli en tiedä tekijää. Eikä se liene mikään miljoonia maksava teos, mutta se on niin hieno. Ripustin sen olkkarin seinälle ja usein istun vain katselemassa sitä.

Eilen mietiskelin tuota seinää, jossa on portti. Se jotenkin ei kuulu kuvaan. Aivan kuin se haluaisi peittää jotain. Mielikuvitus herää, kun mietin, mitä seinän takana voisi olla. Aivan kuin seinä olisi maalattu tauluun myöhemmin kuin verhoksi, että en haluakaan tätä näyttää. 'Kadun sitä mitä maalasin ja peitän sen.'

Joskus mietin, mihin nuo kolme ihmistä ovat matkalla. Ja nuo kukkaruukut ovat niin kauniita. Taulu tuo mieleeni eteläeurooppalaisen kaupunkimaiseman.

Taulu on maalattu oljyväreillä kankaalle. Sitäkin mietin, miksi tekijä ei ole sitä signeerannut. Mielestäni se on taideteos. Mutta ehkä vain mun mielestä.

Nyt tuleekin pitempi pätkä Korkeasta veisusta.

Korkea veisu 5:10-16 "Minun rakkaani on valkoinen ja punainen, kymmentätuhatta jalompi. 
Hänen päänsä on kultaa, puhtainta kultaa, hänen kiharansa kuin palmunlehvät, mustat kuin kaarne. Hänen silmänsä ovat kuin kyyhkyset vesipurojen partaalla, jotka ovat maidossa kylpeneet ja istuvat runsauden ääressä. 
Hänen poskensa ovat kuin balsamilava, kuin höystesäiliöt; hänen huulensa ovat liljat, ne tiukkuvat sulaa mirhaa. 
Hänen käsivartensa ovat kultatangot, krysoliitteja täynnä. 
Hänen lantionsa on norsunluinen taideteos, safiireilla peitetty. 
Hänen jalkansa ovat marmoripatsaat aitokultaisten jalustain nojassa. 
Hän on näöltänsä kuin Libanon, uhkea kuin setripuut. 
Hänen suunsa on sula makeus, hän on pelkkää suloisuutta.
Sellainen on minun rakkaani, sellainen on ystäväni, te Jerusalemin tyttäret."

Pelkoa

Oltiin pojantyttären Nellyn kanssa shoppailemassa. Lelukaupassa kierrettiin hyllyt ainakin kymmeneen kertaan, ellei enemmänkin. Kaksi kertaa pitä käydä, että vihdoin typykkä osasi päättää, mitä haluaa synttärilahjaksi.

Kyllä me kestitsimmekin itseämme

Nelly rakastaa munkkeja, niinpä käväisimme syömässä suklaamunkin ja colaa. Minä vain katselin ihastuneena, miten munkki katosi typykän suuhun. Kyllä me kävimme lopuksi vielä pitsalla. Tosin se ei kyllä mielestäni maistunut oikein miltään. Liekö vika mun makuhermoissa vai itse pitsassa?

Mutta siitä pelosta mun piti kirjoittaa. Kun on ollut niin paljon uutisissa ja kaikenlaisissa medioissa kirjoituksia niin hirveän pahoista asioista, joita lapset kohtaavat nykymaailmassa, niin mun piti ihan koko ajan pitää silmällä tyttöä. Kädestähän ei voi koko aikaa pitää 9-vuotiasta! Mutta silmistäni en tyttöä päästänyt. Koskaan aikaisemmin ei ole ollut sellaista tunnetta. Nykyään kun voi tapahtua ihan mitä tahansa. Vaikkapa kassajonossa, kun joku ei tykkää sun puhelimenkäyttötavoistasi! Voi tätä maailman menoa. 

Mutta me selvisimme Nellyn kanssa hienosti. Lopuksi käytiin vielä Henkassa ja Maukassa ja sieltä tyttö bongasi ihanan pehmeän puseron ja vielä lisäksi toisen lohenpunaisen. Mutta pitihän Hanskillekin jotain vietävää olla. Nelly löysi puseron, josta hän uskoi pikkuveljen pitävän.

Mukava päivä meillä oli! Kiitos Nelly <3

Psalmit 127:3 "Katso lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä on anti."