lauantai 17. lokakuuta 2015

Ajatuksia tasa-arvosta tai sen puutteesta

Tasa-arvosta on viime aikoina puhuttu ihan kyllästymiseen asti. Ja voipi olla, etten osaa siitä paljoakaan sanoa, mutta oman näkökantani kuitenkin. Jokaisella kun mielestäni saa olla ihan oma kantansa niin tästä kuin muistakin asioista. Meillä ihmisillä vaan on monta kertaa tapana yrittää saada toinen itsemme kanssa samalle kannalle. Niin minullakin usein. Varsinkin kotimiehen kanssa.

Miksikö tästä nyt yhtäkkiä ryhdyn kirjoittamaan? Jaa-a, asiaa olen pohtinut puolelta jos toiselta viime aikoina, mutta varsinaisen sysäyksen antoi eräs kirjoitus, jonka joku oli fb-sivulleni linkittänyt. Jos kiinnostaa, se on täällä http://www.aitoavioliitto.fi/artikkelit/nimeni-on-millie-fontana-olen-23-vuotias-keinohedelmoityksen-avulla-lesbovanhemmille-syntynyt-lapsi/.
Laittoi todella ajattelemaan asiaa monelta kannalta. Sekä tytön puhumaa asiaa että muitakin asioita.

Nuorena olin - ja ehkä useimmat meistä - hyvin mustavalkoinen, oikeudenmukainen ja aina valmis nousemaan barrikaadille sellaisen asian puolesta, jossa mielestäni näin epäoikeudenmukaisuutta. Se kait kuuluu nuoruuteen. Nyt 69-vuotiaana ja paljon elämää nähneenä en enää ole ollenkaan varma, minkälaisen asian puolesta voisin barrikaadille nousta. Ehkä on yksi asia - usko! Siis se, mihin minä uskon. Toki toisilla on oikeus uskoa haluamallaan tavalla, vaikka tietenkin haluaisin kaikkien löytävän Jeesuksen! Mutta se ei ollut asiani tällä kertaa.

Olen alkanut ajatella asioita useammalta kuin vain omalta kantiltani. Joka asiallahan on aina monta puolta. Ihan niinkuin tuossa linkissä olevassa asiassa on esimerkiksi äitien puoli, tyttären puoli, isän puoli, sukulaisten puoli ja vielä ympäröivän yhteiskunnankin puoli, ehkä vielä muitakin, joita en nyt hoksaa. Ja jokainen ajattelee olevansa oikeassa. Mutta jos minä olen jotain mieltä, onko se toiselta pois? Ja osaanko ottaa huomioon toisten mielipiteet? Ja vielä onko minulla oikeus yrittää muuttaa ympäröivä yhteiskunta oman ajatteluni mukaiseksi? Ja mikä on oikeasti ihmisten välistä tasa-arvoa? Onko se sitä, että kaikilla on sama palkka? Vai onko se sitä, että kotityöt jaetaan tasan perheessä? Vai sitä, että ollaan sukupuolettomia? Mitä se oikeastaan on?

Minä ajattelen tasa-arvosta jotain tällaista. Kun jokaisella ihmisellä on omat osaamis- ja vahvat alueensa, niin se, joka asian osaa paremmin tekee sen. Sillä ei ole väliä onko mies vai nainen. Jotkut hehkuttavat, että miesvalta pitää lopettaa, mutta olisiko naisvalta sitten parempi? Eikö se, että molemmat ovat yhtä tärkeitä kaikissa asioissa, sukupuolesta huolimatta, ole tasa-arvoa?

Olen lukenut, että joissain tapauksissa jossain on menty siihen, ettei lapselle opeteta kumpaa sukupuolta hän on eikä muutenkaan sukupuolten fyysisiä eroavaisuuksia. Siksi kai, että lapsi voisi jossain vaiheessa itse päättää kumpaa sukupuolta hän on huolimatta fyysisistä ominaisuuksistaan. Entä, jos lapselle ei puhuttaisi siksi, että hän voisi jossain vaiheessa itse päättä, mitä kieltä haluaa puhua? No kaikki ymmärrämme, että se olisi aivan absurdia. Lapsihan oppii matkimalla. Ymmärrän, etteivät kaikki ajattele näin, mutta olen sitä mieltä, että minulla on oikeus ajatella näin. Ja silti voin kunnioittaa toisten erilaisia mielipiteitä. Siksi kai en enää ole valmis nousemaan barrikaadille.

1.Moos. 5:2 "Mieheksi ja naiseksi Hän heidät loi ja siunasi heidät ja antoi heille nimen ihminen, silloin, kun heidät luotiin."

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Juttua hampaista


Hyi kauheeta, minkälaiset hampaat. En viitsi laittaa kuvaa isommaksi. Onneksi eivät hampaani noin huonossa kunnossa ole eivätkä toivottavasti koskaan tule olemaankaan. Äääh!

Mutta kävin eilen hammaslääkärillä tarkistuttamassa hampaani ja niistä tehtiin oikein kartta. 


Ylhäällä kaikki muut hampaat oli paikattu, lukuunottamatta yhtä hammasta. Alhaalla oli hieman parempi tilanne, olikohan neljä ehjää. Melkein kaikki paikat ja muutamat puutokset ovat nuoruuden ajoilta. Eihän sitä hammashoitoa ensimmäiseen kymmeneen vuoteen juuri ollut. Olihan meillä muistaakseni yksi yhteinen hammasharja seitsemällä lapsella!! (Oliko näin siskot?) Ja harjauksessa käytettiin suolavettä, silloin köyhällä perheellä mitään hammastahnoja ollut. Liekö ollut koko kylässä, en tiedä.

Joskus -67 - -68 mulle tehtiin oikealle eteen silta Seinäjoella, kun yksi hammas piti poistaa. Kahden hampaan takaosa on kultaa, jota siihen aikaan vielä käytettiin aika yleisesti. Silta on edelleen hyvässä kunnossa. Ajatelkaa, yli 50 vuoden jälkeen!! Kerran nastahampaan muoviosa laitettiin uusiksi - jo edesmennyt hammaslääkäri Pentti Airenne Vaasassa.


Minähän juon aamuisin vahvaa, mustaa teetä nimeltään Keisarin Morsian ison kupillisen. Se on ajan myötä värjännyt hampaani tummiksi ja hammaskiveä on tullut jopa hampaiden päälle, ei ainoastaan sisäpuolelle. Noh, eivät ne nyt sentään tuon kuvan mukaisesti olleet värjääntyneet.

Kun hammaslääkäri oli tarkistuksensa tehnyt hoitajan avustuksella - hoitaja siis teki sen kartan lääkärin antamien ohjeiden mukaan, mulla oli aika hygienistille. Sepä olikin uusi kokemus.

Hän alkoi poistaa hammaskiveä. Ennen aikaan se raaputettiin jollain koukulla, nyt olikin uudet tuulet. Hygienisti käytti laitetta, joka suihkutti hampaisiin jotain ainetta kait, mutta ainakin vettä. Sanoinkin että se oli kuin painepesuri. Ehkäpä se olikin hampaiden sellainen. Lopuksi vielä poistettiin värjäytymät soodakäsittelyllä. Siinä sai mahakin närästyslääkkeen samalla, samoin posket, jotka olivat jälkeenpäin aivan soodarakeiset. Hygienisti varoittikin homman olevan aika sotkuista.

Mutta, mutta. Nyt mulla on kauniin valkoiset hampaat!


Oliskin noin kauniit ja tasaiset, mutta niillä mennään, jotka on jäljellä! Ei muuta tällä kertaa.

Jeremia 31:29 "Niinä päivinä ei enää sanota: ´Isät söivät raakoja rypäleitä, lasten hampaat heltyivät"

 Alla oleva kirjoitus oli paikallisessa Ylöjärven Uutisissa mielipiteenä: Pohojalainen Pirkanmaalla Oon vähä miettiny tätä elämää ja sitä,...