tiistai 17. toukokuuta 2016

Takametsän hävitys

Nyt se sitten on totisinta totta. Takametsä on häviksissä. Kävi pari isoa konetta ja sinne se meni. Kato vaikka


 Tältä se näytti ennen

 Sitten tuli tämmönen kone ja rupes hommiin ja tämmöstä se sai aikaan

 Ja tämmöstä...

 Sit vielä tämmöstä...

 Sitte se jäi lepäämään...

ja tuli tämmönen hirvitys.

Siinä ne on siististi pinossa. Puut.

Hän yksin enää jäljellä. Mitähän seuraavaksi?

Minä niin tykkäsin siitä pikku metsästä. Se oli semmonen sielunmaisema. Usein istuin vain katsellen sitä. Useinkaan en siellä käynyt. Oli niin kuoppaista ja kivikkoista, ettei eteenpäin meinannut päästä. Mutta kaikella on aikansa. Sanotaan Sanassakin. Vuoden päästä tuossa pitäisi olla kaksi rivitaloa, joissa yhteensä seitsemän asuntoa. Toinen tulee tuohon oikealle, pääty tännepäin, melkein meidän terassille asti ja toinen tuonne perälle 90 asateen kulmaan tähän ekaan nähden.

Ehkä sen sielunmaisemuus tulee ihan sieltä synnyinkodista Kortesjärven Purmojärven Pellisen kylän reunamilta. Kotimme oli ihan metsän reunassa. Heti sen takana alkoi metsä. Siinä sitä usein leikittiin.

On tuosta hävityksestä se ilo ollut, että valo on lisääntynyt sekä meillä sisällä että takapihalla ja aurinkokin varmaan paistelee uudella tavalla terassille.

Saarnaaja 3:1-2 "Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika repiä istutus."

Jos haluat lukea millä vielä on aikansa, etsi tuo paikka Raamatusta.

 Alla oleva kirjoitus oli paikallisessa Ylöjärven Uutisissa mielipiteenä: Pohojalainen Pirkanmaalla Oon vähä miettiny tätä elämää ja sitä,...