perjantai 24. helmikuuta 2017

Hän on poissa - rakkaani


Hän lähti.
Ovenkahvaan ja kynnyspuulle
jäi kaipaus kukkimaan.
Se kuiskaa kysyvän suulle:
Ei erhettä milloinkaan tee,
elämän antaja meille,
vaikka tänään tuntuukin niin.
sydän kuitenkin Jumalan teille,
jää itkien kiitoksiin.
(Hilja Aaltonen)

Oli raskasta nähdä rakkaansa kärsivän. Dialyysi lopetettiin 15.2. ja hän lähti nukkuessaan morfiinin vaikutuksesta 22.2. klo 2 yöllä. Olin siellä huoneessa, mutta nukuin. Hoitaja herätti ja sanoi: Matti on lähtenyt. Nuo sanat soivat korvissani vähän väliä. Kuitenkin turvanani on ikiaikojen Jumala ja Hänen väkevät käsivartensa. Hän on antanut minulle välittävän perheen ja välittävät ystävät. Olen saanut kokea aivan ihmeellistä rakkautta heidän kauttaan.

Matti oli SUURI mies sanan henkisessä ja hengellisessä merkityksessä. Sen olen saanut kokea ystäviltä.

Vaikka olenkin harjotellut tätä yksin olemista viimeisten puolentoista vuoden aikana  yhteensä noin puoli vuotta, tämä lopullinen yksinäisyys tuntuu raskaalta. Olen todella iloinen, että Iina tuli luokseni juuri ennen mieheni poismenoa ja oli tähän aamuun saakka. Hän hoitaa ison osan asioita. Minä loput.

Elämä jatkuu juuri niin kauan kuin meille sitä on suunniteltu.

Fil. 1:21 "Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto."

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Vielä vähän aikaa...

Kotimies on taas sairaalassa. Sai olla kotona 10 päivää tammikuussa, sitten oli taas pakko viedä. Nyt on syöpälääkitys lopetettu tehottomana. Myelooma ihan räjähti joulukuussa, niin että hematologikin ihmetteli. Sanoi hänellä olleen yksi samanlainen tapaus jokin aika sitten. Marraskuun eka päivänä hän vielä totesi myelooman olevan kotimiehellä kilttiä sorttia.

Nyt on luusto jo niin hauras, että luut naksahtelevat pienestäkin asiasta. Kun lähdettiin sairaalaan, ja kotimies otti kiinni oven rivasta, kuului naksahdus. Myöhemmin sama eli oikea käsivarsin murtui siitä kohti. On ollut lasikuitulastassa kolmisen viikkoa. Toissa-aamuna, kun hoitajat siirsivät häntä, vasenkin käsivarsi naksahti. Vielä ei rtg:ssä näy murtumaa, mutta haurastumiset näkyy. Eli myelooman plasmasytoomat (pesäkkeet) näkyvät kirkastumina luissa. Ja niitä on ympäri kehoa. Lisäksi pehmytpesäkkeitä. Mm. oikean silmän takana. Ja se aiheuttaa vasemman silmän "roikkumisen". Luomi on melkein kiinni, silmä on työntynyt ulospäin ja sarveiskalvo turvonnut ja näyttää siltä kuin valkuainen purskahtaisi ulos silmästä. Niin ja reisiluussa on niin iso pesäke, että kävely on kielletty. Nåh, tässähän näitä tuli.

Tänään menen lääkärin pyynnöstä dialyysiin mukaan ja hän tulee juttelemaan jatkosta. Oli viime viikolla puhetta kotiutuksesta. Saa nähdä, mihin tulokseen hän on tullut. Olen luvannut, etten itse ota kantaa dialyysin lopettamiseen, sen saavat tehdä lääkäri ja kotimies.

Huonoltahan tämä nyt näyttää kotimiehen elämän suhteen. Eikä tämä helppoa mullekaan ole. Hän on sairastanut tätä myeloomaa puolitoista vuotta (tai diagnoosista on sen verran, lienee tauti ollut jo kauan kehossa) ja  puolisen vuotta siitä viettänyt sairaalassa. Että olen saanut totutella yksinoloon jo ennakolta. Vain ihme hänet voi pelastaa.

Fil. 1:23 "...halu minulla on täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi monin verroin parempi..."

 Alla oleva kirjoitus oli paikallisessa Ylöjärven Uutisissa mielipiteenä: Pohojalainen Pirkanmaalla Oon vähä miettiny tätä elämää ja sitä,...