Hietalahtelaisena

Kun ei ole tullut otettua kameralla kuvia, niin laitanpa koneelta jonkun vanhan

Kuva on Laihian keittiöstä vuodelta 2015. Ikkunaverhot ovat äidin vanhat pitsiverhot. Taisin muutossa laittaa ne keräykseen. Nätit ovat.

Minä niin viihdyn täällä. Nämä ulkoilumaastot on aivan mahtavat. Käväisin pienellä 3 km:n kävelyllä tuolla Hietalahden Villan metsässä. On aivan ihanaa, kun on pieni pakkanen, vähän lunta maassa ja metsä. En ole tiennytkään, että kaipaan oikeaa metsää. Toivottavasti tuota ei kaadeta. Siellä on pururata, jota pitkin kuljin, paitsi sitten poikkesin metsään. Oi, miten mahtavaa. En kuitenkaan jaksanut pidempään. Olisi vielä voinut kiertää vaikka missä tuolla rannalla, mutta kun en jaksanut, niin en jaksanut. 

Kaupungillakin on kiva kävellä, eritoten illalla, kun on nuo jouluvalot ja ne loistaa niin ihanasti.

Illalla tulee Jussi perheineen käväisemään. Semmosta se on lesken elämä. Ei mulla mitään tulevaisuutta kuitenkaan vielä ole mielessä, kunhan etenen päivä kerrallaan ilman unelmia. Ehkä ne tulevat aikanaan nekin. 

Psalmit 56:5 "Jumalaan minä luotan ja ylistän Hänen Sanaansa, Jumalaan minä turvaan enkä pelkää. Mitä liha minulle tekisi?"

Paluumuuttaja etsii apteekkia

Niin se on kuulkaa, että olen nyt vaasalainen. Taas. Onhan siitä jo kuutisentoista vuotta, kun viimeksi olin. Olen ollut jo kuukauden. Asun Hietalahdessa.

Vaikka Vaasa on tuttu kaupunki, niin sain oikein ajella kunnolla ennen kuin löysin apteekin, joka oli ihan oikea apteekki. Koska olin autolla liikkeellä, ajattelin mennä sellaiseen apteekkiin, jossa on parkkitilaa ilmaiseksi. Onhan tuossa torin ympärillä kolme apteekkia - ja hyvä niin - mutta jos olet liikkeellä autolla, niin eihän niissä ole parkkipaikkoja. Ainakaan ilmaiseksi. Paitsi Kirkkoapteekissa on pari-kolme paikkaa Hovipuistikolla.

Niin se etsiminen. Ajattelin siis ajella Vetokannaksen apteekkiin. Mutta, mitä ihmettä, liiketila oli vuokrattavana eikä siis ollut enää apteekkia. Siispä ajattelin mennä Palosaaren apteekkiin. Mutta, mutta, tietyöt olivat niin pahat, että lähdin Järvikadun ja Wärtsilän kautta sinne. Ja kas kummaa, ei sielläkään ollut enää apteekkia, niin kuin ennen. Siispä auton nokka takaisin kaupunkiin päin. Ja Kirkkopuistikolla parkkasin maksulliselle paikalle - olisi Hovipuistikolla ollut ilmainen paikka, mutta en jaksanut lähteä ajelemaan ympäri Raastuvankadun risteyksen kautta. Siispä maksamaan parkkimaksua. Onneksi mulla oli 50 senttisiä, ettei mene niin paljon rahaa.  Sainkin asiani toimitetuksi nopeasti. Ostin vaan kalkkia ja sitruunahappoa. Tuo viimeksi mainittu on pyykkikonetta varten. Se kun on ruvennut haisemaan eikä etikkakaan ole auttanut. Katsotaan, miten käy tämän uuden konstin kanssa. Puhdistettu on sihti eikä haju sieltä tule. Kuulemma pesuainekin voi sitä ajan mittaan aiheuttaa - varsinkin, jos käyttää liikaa. Mikä sitten on liikaa, sitä en tiedä.

Eli tämän postauksen syy oli tuo apteekkijuttu. Miksi nämä esikaupunkialueiden apteekit on lopetettu? Onko myynti ollut liian pientä? Yleensä apteekeilla on isot katteet ja apteekkarit kuuluvat niihin hyvätuloisiin ihmisiin. Näin olen ymmärtänyt.

Toki on hienoa, että keskustassa niitä on, jos satut kulkemaan kävellen siellä. Mutta auton kanssa on kyllä mahdotonta. Ellei sitten ole paljon muita asioita, että kannattaa parkkeerata vaikkapa toriparkkiin.

Psalmit 146:1 "Halleluja! Ylistä minun sieluni Herraa."