keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Höyrykone mullakin käytössä, vaikkei oma

No niin Helinä ei pääse enää ylpeilemään höyrykoneellaan, minäkin olen nyt sitten sellaista käyttänyt. Taisi kuitenkin olla hivenen erilainen kuin hänellä. Elikkä lainasin ystävältä höyrypesurin pestäkseni kosteat paikat kotona, eli vessan, pesutuvan ja saunan.

Kerran aikaisemminkin olen Lepikossa sellaista käyttänyt ja samaan tulokseen tulin tälläkin kertaa. Ei yksin höyryllä pärjää. Ainakaan minä. Pakko oli muitakin konsteja käyttää, että sai puhdasta. Vessan liat sai kyytiä eilen, pesutupa ja sauna tänään.

Kaakeleihin kone on erinomainen - tai siis kaakelien saumoihin. Tulevat kyllä puhtaiksi, jos vain jaksaa joka sauman käydä läpi. Minä en jaksanut ylempää, vain seinän puolestavälistä. Hih.

Saunassa ajattelin aloittaa lauteiden alta ja kömmin sinne pesurin irrotettavan käsiosan kanssa. Heti työn alettua hoksasin, että istumapenkkihän lähtee irti. Siispä eikun pois lauteiden alta ja nostin penkin irti. Huhhuh, alla olevat parrut olivat osin aivan lahoneet. Eikä höyry puhdistanut likaa puusta - tosin käyttöohjeessakin sanottiin, ettei sovi käsittelemättömälle puulle - mutta pitihän sitä kokeilla. Siispä eikun sankoon vettä ja juuriharja käteen. Sillä ne lauteet puhdistuivat. Pakko oli kuitenkin jättää penkki pystyyn ja laittaa sauna päälle, että varmasti kuivuvat kaikki palkit. Ehkä lienee paikallaan nostaa penkki jokaisen saunomisen jälkeen kuivamaan. En missään nimessä halua mitään remonttia nyt enää - tai ainakaan pitkään aikaan tänne. Vaikka nuo märkätilat tullevat remonttiin tässä jossain vaiheessa, näin meinasi päällikkö tänne muuttaessamme ja tarkistusta tehtäessä.

Tarvinnee vielä perjantaina puhdistaa keittiön kaakeleiden saumat. Nyt en jaksa. Oli pakko mennä pesusession jälkeen suihkuun, kun hiki virtasi joka paikasta. Olen muutenkin ruvennut hikoilemaan naamasta aivan vietävästi. Tuntuu välistä siltä, että kaikki hikirauhaset on siirtyneet sinne.

Huomenna on mulla kirpparipäivä kymmenestä kolmeen. Se on mielestäni tosi mukava päivä. Saa kaivella ihmisten tuomia pussukoita ja lajitella niiden sisältöä. Myydäkin ennättää aina välillä, vaikka meidän asiakkaat ovat niin itsenäisiä, etteivät tarvi apua kuin maksun vastaanottamisessa. Ette kyllä usko, miten paljon sitä tavaraa tulee, se on aivan uskomatonta. Vajaa kuukausi sitten haettiin iso kuorma Viroon ja taas tällä viikolla, tosin ei yhtä paljon. Ja roskaa tulee myös paljon. Ihan kaatopaikkatavaraa. Joskus ajattelee, miten ihmiset kehtaavat. Mutta he jättävätkin pussukat oven eteen kiinnioloaikana.

Viime kerralla ostin Iinalle villakangastakin, mustan. Oli melkein käyttämättömän näköinen, duffelimallinen, jossa iso, hieno huppu. Lähetin sen neidille. Tänään tuli viesti, että tuli parahiksi.  Neiti oli eilen vihoitellut nahkatakissaan kylmyyttä ja tänään sai laittaa päälleen lämpimämmän takin. Hyvä niin!

Vielä mulla olis ulkona yksi kukkapurkki, jota en malttanut viimeksi vielä laittaa pois. En ole kolmeen päivään ollut ulkona, enkä tiedä viitsinkö tänäänkään mennä. Tai saattaapi olla, että illalla kävellään rukouskokoukseen, saa samalla hyötyliikuntaa. Mutta eipä tänään tämän enempää.


Onnelliset ja tyytyväiset siskokset Natanian hotellin aulassa

Muistatteko tämän? Voi, kun pääsis uudelleen!

Aina noita siskosten kuvia. Tässä meidän turvamies!

Iloksenne kuvat kahden viikon Israelin matkalta syksyltä 2010.

Psalmit 91:7 Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu.
91:9 Sillä: "Sinä, Herra, olet minun turvani." - Korkeimman olet sinä ottanut suojaksesi.

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Sunnuntaiaamuna

Ihanaa, talvi on tullut. On tämä paljon mukavampaa kuin märkyys ja pimeys. Tosin vielä lienee pelättävissä takasyksyn tulo. Jos on takatalvi, miksei myös takasyksy, tai takakesä, tai takakevät? Kysyn vaan?

Eilinen päivä kului esikoisen lapsia kaitsiessa. On niin mukavaa seurata noiden viiden lastenlasten kehitystä; jokainen on aivan oma lukunsa, niin erilaisia ovat. Jokaisella oma erityisyytensä ja jokainen yhtä rakas. Pikkuherra Ville 2 vee on aivan ehdoton sydänten murskaaja. On kuulemma kietonut jo päiväkodin täditkin sormensa ympärille. Aivan hymyilyttää vieläkin, kun muistelen niitä tötteröhuulia. Isosisarusten parissa oppiikin aivan eri lailla asioita kuin yksinäinen lapsi. Ville osaa jo laskea, tuntee melkein kaikki värit, tiesi mikä on ympyrä ja nelikulmio!! Kaksi vuotta! Mutta mitä isot edellä sitä pieni perässä. Niinhän se menee.

Oltiin ulkona ihanassa auringonpaisteessa puolitoista tuntia. Miniä varusti meille fiikakorin ja käytiin naapurin autiotalon varastosuojassa glögillä ja pikkuleivillä. Mukavaa oli.


Tässä nämä nökönenät

Kelkkaakin vedettiin. Cajsa vain ei tahtonut näyttää itseään kuvassa. Just ja just isoäiti jaksoi vetää.


Ennen kuin lähdin kotiin, toi välipoika Nellyn Cajsan kaveriksi yökylään.

Tänään on sitten äänestyspäivä. Meillä on ollut yleensä tapana äänestää ennakkoon. Niin teimme nytkin. Matilla on siis varmana ainakin kaksi ääntä. Taitaa tulla jännittävä ilta, vaikka ei hän ole erityisemmin hanakka valtuustoon menemään. Ei ole siis luvannut pettyä, vaikkei pääsisikään. Tulikohan tuo nyt oikein sanotuksi? Olisi kai parempi sanoa; on luvannut olla pettymättä, tai lupasi, ettei pety. Mun kun aina pitää miettiä voiko noin tai noin sanoa. Siitä on ollut aikoinaan paljon riesaakin, kun jotain kirjaa lukiessa tuntuu, että kieli on liian huonoa. Nåh siitä olen kyllä jo aika paljon kasvanut ulos. Jokainenhan saa sanoa juuri niin kuin haluaa.

Illalla laitoin yhteyden ylläpitäjälle tekstarin, että jo kolmas viikonloppu, kun nopeudet on melkein nollassa. Tarkoittaa sitä, ettei ole paljon nettiin asiaa. Ilmeisesti oli jotain häikkää, sillä kohtapian oli nopeuksia tarpeeksi, kuten nytkin on. Tämä tekniikka on edelleen niin ihmeellistä.

Ajatelkaapa sitä, miten paljon on tapahtunut meidänkin elinaikanamme - 66 vuotta. Lapsena tuijotin ison radion vihreää silmää kuunnellessani Kalle Kustaa Korkkia. Puhelin oli erityinen kapistus siellä seinällä. Nyt sellainen on joka taskussa. Miten sitä oikein on edes kestänyt tämän kehityksen? Vai ollaanko me kestetty? Kaikki menee niin vinhaa vauhtia eteenpäin - vai onko se yleensäkään eteenpäin menoa - ettei meinaa mukana pysyä. Ja monethan sitä kelkasta putoavatkin. Tuli tässä mieleen, että miten monen masennukseen tämäkin vaikuttaa? Tähän nykyiseen kansantautiimme. Siinäpä olisi oiva tutkimusaihe jollekin.

Mutta kohta lähdetään rukoushuoneelle kokoukseen. Tänään julkistetaan Jukka Harjulan kirja Elämä kuin palapeli - lähetyslääkäri Jukka Harjulan värikäs kutsumus. Vaasassa julkaisutilaisuus on klo 15. Eli meillä ensin! Hih! Asuivathan Harjulat täällä ennen Vaasaan muuttoa, joten aivan oikeutettua.

Mutta lukemisiin ja Jumalan siunaus elämääsi seuratkoon!

Joh. 3:16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
3:17 Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.

maanantai 22. lokakuuta 2012

Netti tökkii


Ei ole ollut paljon haluja kirjoitella tänne, kun netti on tökkinyt viime aikoina vähä paljo. Signaali on heikko ja nopeutta ei paljon mitään. Nyt on kuitenkin pakko yrittää saada aikaan jotain, etteivät kaikki kaksi lukijaa karkaile muualle.

Viime viikko oli lasten syyslomaviikko. Keskiviikkona olin Petossa hoitelemassa kipeää Villeä, että vanhemmat sai tehdä töitänsä.

Kuva: Höstlov. Sitter i onepiecen ännu å dricker kaffe. Lintottarna har satt upp nån massageverksamhet i köket.. Mammas ungar :) va ska man hitta på idag då?!

Cajsa ja Ville antavat Kallelle hierontaa. Olispahan mukavaa olla tuossa hierottavana itsekin.

Torstaina oltiin Maalahdessa Nellyä ja Hannesta hoitamassa. Keksittiin, että lähdetään perjantaina Ähtäriin eläinpuistoon, reissu jäi nimittäin tekemättä kesällä. Lapset tulivat meille yöksi ja heti aamiaisen jälkeen lähdettiin. Ajoaikaa kertyi parisen tuntia. Eläinpuiston reitti oli 3 km pitkä ja meiltä sen kulkeminen kesti 3 tuntia. Pysähdyimme kaksi kertaa syömään eväitä. Onneksi olin ymmärtänyt ottaa sellaista mukaan. Tosin makkaraa en hoksannut ostaa. Paljon oli nähtävää ja koettavaa. Tässä kuva parista lumileopardista.

Hannes ja Nelly lumileopardeina

Mattoasiat ovat nyt järjestyksessä, mutta se vaati paljon ajatustyötä ja aikaa. Pestiin kesällä kaikki meidän räsymatot täällä hienolla maapesupaikalla. Jo kuukauden kuluttua keittiön matto, joka oli tiskipöydän edessä, oli aika ränsistyneen näköinen - tai siis likainen. Kun meillä nyt siis on se uusi lattia, ja tämä keittiön maton paikka oli katsottava uusiksi, aiheutti se paljon päänvaivaa. Mutta ei hätää. Helinä-siskolla on mattoja vaikka muille jakaa ja niin päädyinkin heidän autotalliinsa ja sieltä lähdin vaalea, iso räsymatto kainalossa. Kiikutimme sen Finnvaconiin pestäväksi.

Sitten oli vain keksittävä sille paikka. Olin tullut siihen tulokseen, että keittiön matto saa tästä lähtien sijaita pöydän alla. Hupsista! Siellä mulla ei olekaan koskaan ennen matto sijainnut. Kokeilin sinne ensin omaa isoa räsymattoa. Ei muuta kuin mattorulla pöydän alle ja minä sinne perässä kontilleni. Nostin pöytää selälläni niin, että päädyn molemmat jalat nousivat sen verran, että sain maton sinne alle ja sama temppu toiseen päähän. Sitä mattoa katselin siinä päivän pari, mutta ei se sinne sopinut. Seuraavaksi kokeilin sinne pesulasta haettua mattoa. Mutta se oli aivan liian vaalea. Mun keittiössä pitää olla värejä.

Kävi jo mielessä, että onko pakko lähteä uudelle kirppiskierrokselle sopivaa mattoa etsimään. Mutta sitten. Heureka! Iltayöstä sain sängyssä herätyksen. Eteisen kaksi vihreää mattoa vierekkäin keittiön pöydän alle - tosin jätin muutaman sentin raon mattojen väliin, ettei joku luule mun yrittävän niillä esittää isoamattoa. Ja se Helinältä saatu vaalea matto, jossa on mustat loimilangat, eteiseen. Jess. Ja tosi hyvä tuli. Ei oikeastaan voisi olla paremmin. Olen enemmän kuin tyytyväinen. Antaa nyt kuitenkin lukijoitten mielikuvitukselle tilaa, siispä en laita tänne kuvia. Sen sijaan saatte kuvan keittiön ikkunalaudalla olevasta kukka-asetelmasta.


Asetelma oli pakko siirtää pöydälle, kun ikkunaa vasten kuva ei olisi onnistunut. Eivätkö menninkäiset olekin veikeitä?

Johanneksen evankeliumi 14:1 "Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun.
14:2 Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? 14:3 Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.
14:4 Ja mihin minä menen - tien sinne te tiedätte." 


keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Tadaa sauna on tyhjä

No niin, lattiaremontti on saatettu päätökseen. Meillä oli tosi ahkera ja taitava mies. Sanoi eka kertaa saaneensa nuhteita työnantajalta, kun on liian nopea töissään. Tässäkin remontissa olisi pitänyt mennä viikko, mutta  poika hoiti sen kolmessa päivässä. Teki töitä koko ajan, vain pari kahvitaukoa ja ruokatunnin piti.

Lattiahan on ihan hieno, mutta niin kovin uuden näköinen. Ja minä kun tykkään vanhasta - niin kuin tuosa ukostakin. Hihii! Jotenkin nyt mun ihanat räsymatot ei näytäkään yhtä hyviltä kuin vanhalla lattialla. Tämä lattia varmaan vaatis sellaisen kokovalkoisen kalustuksen, joka nykyisin on niin in. Mutta minäpäs tykkään väreistä enkä aio valkoiseen vaihtaa.

Olihan siinä hommaa. Melkein kuin muutto. IsoM hoiteli kirjahyllyn täyttämisen. Laatikoita oli seitsemän. Sellaisia isoja. Taisi kestää nelisen tuntia. Mutta hyvä tuli. Minä hoitelin enempi tuota astia- ja koriste-esinepuolta.

Kamariin pitäisi saada/hankkia uudet verhot. Ei enää löytynyt omasta kaapista sellaisia, jotka olisin kelpuuttanut. Täytynee tarkistaa Halpa-Hallin valikoimat.

Nyt saatte pärjätä ilman kuvaa, en viitti ruveta etsimään ja lataamaan. No olkoon haetaan nyt pari kuvaa

Tässä pikkusiskon kanssa kälyn synttäreillä


Isosisko ja veljentyttärentytär

Markuksen evankeliumi 5:36 Mutta Jeesus ei ottanut kuullakseen, mitä puhuttiin, vaan sanoi synagoogan esimiehelle: "Älä pelkää, usko ainoastaan."

maanantai 8. lokakuuta 2012

Remontti jatkuu

Voihan mörkö tätä sekasotkua - tai oikeastaan hyvässä järjestyksessähän nuo kaikki meidän tavarat on kahdessa kamarissa. Hih! Kato vaikka

Sänky palasina ja sohvakalusto pinossa

Kirjahylly vielä enemmän palasina

Nyt laitetaan olohuoneen lattiaa ja huomenna kuulemma keittiö. Eli vielä saa tätä laatua nauttia muutaman päivän. Sauna on muuten vaan täynnä kaikenlaista pärtöä, kuten Kuusamossa sanotaan.

Eilen kävi yksi riski nuorimies nostamassa olkkarin ISON senkin Munnin kanssa kamariin. Milloinkahan kaikki tavarat on taas löytäneet paikoilleen? Nåh, täytynee ottaa positiivisesti - tuleepahan joulusiivot tehdyksi. Munni on jo ikkunat pessy ulkopuolelta ja välistä. Kun lattialevyjen sahaus loppuu, suoritetaan pesu myös sisäpuolelta. Näin on hallitus päättänyt!

On vaan niin tosi tylsää, kun ei voi muuta tehdä kuin istua keittiössä. Poika tekee hommia olkkarissa ja eteisessä ja kamarit on täynnä. Keittiön pöytä on vielä paikoillaan, joten tää kone voi olla käytössä.

Mutta eteenpäin mennään joka päivä. Tarttee kattoa aikataulua, josko pääsis uimaan tänään.

Naahum 1:7 "Hyvä on Herra, turva ahdistuksen päivänä, ja hän tuntee ne, jotka häneen luottavat."

perjantai 5. lokakuuta 2012

Lattiaremontti

Nyt se sitten alkoi. Nimittäin uuden lattian asentaminen asuntoomme. Saamme tosi hienon vaalean laminaatin. Vanha lienee alkuperäinen eli vuodelta 1993, joten vaihdon aika alkaa olla tosiaankin käsillä. Vaikka ei tässä nykyisessäkään sen suurempia vikoja ole kuin, että imuroidessa se imaiseen suulakkeeseen kiinni. Ei nääs ole liimattu. Olenkin kieltäytynyt imuroimasta, kun en jaksa sitä imuria vedellä ja kun laittaa imutehoa pienemmälle, eivät roskat juurikaan vähene. Niin ja onhan toki esimerkiksi meidän makuuhuoneessa tosi pahat, isot ja ruskeat jäljet. Aivan kuin joku vanha heteka olis siinä ruostuneena seissyt. Ruskeita, huonekalujen jalkojen jälkiä on kahdessakin paikassa myös olohuoneessa. Aika hyvin ne kuitenkin on saanut peitettyä matoilla.

Tältä meillä nyt näyttää
Olohuone on saanut uuden sisustuksen. Mitähän mahtaisivat Avotakassa sanoa?


Uusi lattia on vielä täällä

Uusi lattia valmistuu tosi nopeaa tahtia ja komiaa näyttää tulevan. Voi kun mahtavaa, minäkin voin tas - joskus - imuroida. Ehkäpä jätän kuitenkin tuon vaativan työn Munnille.

1. Kun. 6:30 "Ja temppelin lattian hän päällysti kullalla, sekä perä- että etuosan lattian."

 Alla oleva kirjoitus oli paikallisessa Ylöjärven Uutisissa mielipiteenä: Pohojalainen Pirkanmaalla Oon vähä miettiny tätä elämää ja sitä,...