perjantai 28. kesäkuuta 2019

Täällä taas...

Onkin pitkä aika siitä, kun kirjoitin viimeksi.


Laitetaan nyt edes yksi kuva, kun niitä ei oo pitkään aikaan ollut. Johtuu siitä, että mun läppäri ei tunnistanut mun uutta puhelinta ja kameralla en ole pitkään aikaan kuvannut. Puhelimessa olis kuvia mielin määrin, mutta antaa nyt olla. Pitäisi kyllä nyt siirronkin onnistua, kun käytiin Gigantissa ja siellä yksi kaveri know howssa teki puhelimelle jotain - en nyt muista mitä, mutta väliäkö sillä.

Oon viime aikoina miettinyt sitä, miten hyvää tämä suhde on mulle tehnyt - tai sanotaanko suoraan, että se hyväntekijä on ollut tuo Heikki. Minähän oon ollut semmonen tavallinen pohojalaanen, joka on ittellinen ja teheny kaiken ite palio muilta kyselemättä. Nyt mulla on semmonen mies, joka haluaa osallistua kaikkeen ja mä oon antanu periksi. Eihän mun tarvi kaikkea tehdä ite ja osata kaikkea. Tänään haettiin Fidan kirpulta mulle takki syksyn ruskareissua varten ja mä kysyin - ajatelkaa ny, mä kysyin - että otetaanko tämä? Minä, joka ennen oon ostanu miehellenikin vaatteet sen kummemmin kyselemättä. Mutta eihän tuo vastaankaan pannut.  Että semmosta muutosta on tapahtunu. Ainakin. Voi olla ja onkin muutakin, mutta olkoon nyt. Eiköhän tässä jo oo tarpeeksi, vai mitä sanoo sisarukset ja lapset? Ne mut kaikkein parhaiten tuntee.

Voi, miten on tullu mieleen noita vanhoja murresanoja, mutten ny viitti niitä kaikkia käyttää. Olokoon tän kerran.

Tuli muuten kans mieleen, että tuo Heikki on kun tehty mulle tähän vaiheeseen ja samaa sanoo hän, tietenkin toisinpäin, että minä oon hälle tarpeeseen. Ollaankin sitä mieltä, että Jumala, joka kaiken tietää, on meidät yhdistänyt. Oon ruukannu sanoa, että oon jo tullu riippuvaiseksi hänestä. Hih. Revi sitten siitä!

Kun kirjoitin tuota Saarnaajan kohtaa, tuli mieleen, että neljän kuukauden aikana Heikki on nostanut mua jo kolme kertaa ylös maasta. Kerran pääsin ite. Että semmonen juttu!

Saarnaaja 4:9-12 "Kahden on parempi kuin yksin, sillä heillä on vaivannäöstänsä hyvä palkka. Jos he lankeavat, niin toinen nostaa ylös toverinsa; mutta voi yksinäistä, jos hän lankeaa! Ei ole toista nostamassa häntä ylös.
Myös, jos kaksi makaa yhdessä, on heillä lämmin; mutta kuina voisi yksinäisellä olla lämmin? Ja yksinäisen kimppuun voi joku käydä, mutta kaksi pitää sille puolensa. Eikä kolmisäinen lanka pian katkea."

 Alla oleva kirjoitus oli paikallisessa Ylöjärven Uutisissa mielipiteenä: Pohojalainen Pirkanmaalla Oon vähä miettiny tätä elämää ja sitä,...