Moi

Väsyttää...ei jaksa kirioottaa...tulos vanhaksi...vai mitä se nyt on?

Uneton yö

Varttia vaille kaksitoista viime yönä heräsin siihen, kun Matti vääntäysi sängystä hakemaan puhelinta, joka soi. Yleensä se olen minä, joka herään ensin, siispä nukuin tosi syvää unta. Iinan puhelin soitteli itsekseen mulle. Siitä seurasi, että sain uudelleen unen päästä kiinni vasta puoli viisi aamulla. Eli tuli valvotuksi melkein koko yö. Koikkelehdin ylhäällä, katselin TV7:ää ja korjailin ja muokkasin sitä perinnönjakokirjaa. Aina välillä menin sänkyyn ja yritin löytää unta, mutta ei.... no ehkäpä ensi yönä uni tulee pyytämättä. Toivotaan.

On aivan ihanaa tämä lämpö, vaikkakin välillä ihmettelen, miten jaksoin viime kesän siellä Israelissa, kun nyt jo tekee tiukkaa välillä. Jouduin mm. ajaessani lauantaina Seinäjoelta kotiin, pysähtymään lepäämään Laihian ja Vaasan välillä. Olin aivan loppu.

Talviturkkikin on heitetty mereen ja eilen uitiin Nellyn ja Marian kanssa 20-asteisessa vedessä. Oikeastaan olisi pitänyt tänäänkin käydä uimassa - vielähän sitä ehtii. On mukamas ollut kaikenlaista muuta puuhaa.

Eipä tässä muuta kuin nauttikaa lämmöstä....niin kauan kuin sitä kestää.

Kesäleskenä

Munni lähti tänään Haikon kartanoon pariksi päiväksi, olen siis yksinäni. Iina käväisi täällä ja syötiin terassilla ja juteltiin henkeviä - taas kerran.

Pitää tällä viikolla saada aikaan perinnönjakokirja, että saadaan jakaa talorahat. J:n ja P:n edunvalvojan pitää ensin hyväksyä se, sit vasta saadaan panna rahat jakoon. Sitten pitää vielä jokaisen hakea oikaisua perintöverotukseen, kun saatiin vähemmän kuin arvioitiin perukirjassa. Höh...tosi paljon hommaa tällaisessa omaisuuden muuttamisessa rahaksi ja sen jakamisessa. Matin ja mun jälkeen ei jaettavaa jää - onneksi. Pääsee lapset vähemmällä - mahtavatkohan ymmärtää, että se onkin onni eikä onnettomuus .

No joo....ihan mukavaahan se on saada vähän nöyhtää, vaikkei sitä nyt niin paljon tulekaan. Ehkä osta uudet silmälasit - siis jos löydän paremmat kuin nää nykyiset, jotka on niin tosi mieluiset olleet jo kolme vuotta.

Torstaina tulee eräs serkkuni vaimonsa kanssa meille vierailulle. Ollaan nähty muutaman kerran koko elämämme aikana. Joissain hautajaisissa kuulemma viimeksi, en tosin muista kenen.

Käväisin tuolla Köklotintiellä kävelyllä ja tutkailin samalla kukkapenkkiäni. Annanpahan tässä nyt varoituksen, että älkää ostako penkkiinne pisamakelloa, ellette halua sitä joka paikkaan. Se nimittäin leviää kulovalkean lailla. Olen nyppinyt niitä jo vaikka miten paljon pois enkä aina tiedä onko se edes varmasti just se pisamakello. Se ulottaa lonkeronsa joka paikkaan. Syksyllä olen päättänyt antaa sille lopulliset lähtöpassit.

Niin ja pysyäkseni näissä kasvisasioissa uhosin tuolla aikaisemmin istuttaneeni miljoonakelloja. Kun viherpeukalo-Liisa kävi meillä, hän totesi, ettei ne mitään miljoonakelloja ole

vaan surfinioita

tosin mun surfiniat on kyllä tuon miljoonakellon värisiä. Ne kuuluvat petunioihin.

No tässä tämän kerran kasvitieteellinen hetki.

Vaikka, kun uudelleen kattelin muunkinlaisia kuvia noista kukista, en ole enää ollenkaan varma, etteivätkö mun terassikukat ole miljoonakelloja. Jääköön arvoitukseksi....

Toipumista

Ei kyllä paljon kirjotuta, on jotenkin niin hutera olo. Aamulla vaihdettiin terassin neljään kukkalaatikkoon kevään orvokkien tilalle kesäkukat: miljoonakelloa ja lobeliaa. Olin aivan naatti sen jälkeen. Välillä piti oikein istua ja huilata. Multa on kyllä kaikki entiset voimat kadonneet - minne lie....veikö se kurja tulehdus vai tämä rankka antibioottikuuri ne mukanaan?

Cajsan kummisedästä ollaan leipomassa opetusministeriöön valtiosihteeriä. Hurja virka nuorelle miehelle, vaasalainen lähtöjään ja Cajsan äidin paras ystävä. Tänään oli uutinen lehdissä. Cajsan vanhemmat lähtivät tänään Hesaan hieman tuulettumaan ja tapaavat myös tämän tulevan valtiosihteerin siellä. Miniän äiti hoitelee lapsia ja minä menen apuriksi tänä iltana ja huomenillalla sitten kotiin.

Eli ei tällä kertaa tämän kummempia - en siis jaksa - pft...

Oltiin erilaisissa kihlajaisissa

Kihlapari saapui paikalle

Eli pikkasen tavanomaisuudesta poikkeavat asusteet ja morsiamelle oli ilmestynyt vähän lisää kurveja sekä eteen että taakse . Mahtoiko vaatetukseen vaikuttaa taannoinen Aasian kolmen kuukauden matka, jonka aikana nukuttiin mm. puussa. Nähtiin kattava otos filminä matkasta. Ihan kivat juhlat Kruunupyyssä järven rannalla.

Tässä kolme siskosta

Keskellä meistä vanhin, sitten minä ja nuorin vasemmalla. Kova kolmikko, vaikka ite sanonkin.

Mä haluisin kans tommosen hameen, mutta taidan olla liian nuori - eiku ikäinen... tässä siis mun lastenlasten ikioma Fazerina - siis faster Iina.

Yhtenä päivänä oli niin hieno auringonpaiste, että makoilin terassilla uudessa uimapuvussa

Halpa-Hallista alle 20 euroo..

Että sellaista viime viikolla. Vielä on hieman toipilasolo. Munni ulkoilutti mua ja arvatkaapas montako moottoriajoneuvoa Alskatintiellä ohitti meidät jompaankumpaan suuntaan hieman yli kilometrin matkalla. Väärin - 68!!! Kaksi niistä oli moottoripyöriä ja yksi karttori tai siis ratkori eiku mites se nyt menikään.....

Kesäkukkia

Iloksenne muutama aikaisempien kesien kukkakuva

Keisarinkruunu...

Mikä-sen-nimi-nyt-onkaan-en-muista-mutta-kaunis-on

Miljonakello on mun jokakesäinen suosikkini. Helppo, kaunis ja näyttävä...

Sairauslomalla

Täällä sitä vain kotona mojutaan. Olo on vielä hieman hutera. Otin lakanat sängystä ja sekin aiheutti hien pintaan...pft, kuten Iina tapaa kirjoittaa. Mutta varmaan tämä päivä päivältä helpottuu. Huomenna on Jarnon ja Johannan kihlajaiset Kruunupyyssä Johannan vanhempien huvilalla. Ihan mukavaa juhlia välillä. Täytyy vain muistaa syödä kohtuullisesti ja pureskella hyvin . Toivottavasti ei sada.

Kiva juhlia.

Eilen aloin hieman tutustua omaishoitajuuteen, pitäis vain hakea vielä joitan kirjoja tutkittavaksi. Munni kävi sahaamassa pikkuveljen luona Nellyn leikkimökin terassin kaiteen laudat kuvioon.

Ei nyt oikein kirjoituta, joten koittakaahan päriätä ja ellette, niin soitelkaa...

Mahatauti palasi - tai siis ei ollutkaan ohitettu

Sunnuntaina mahani äityi aika kipeäksi ja kuumekin nousi, joten eikun terkkariin. Siellä ei ollut edes mun henkilötietoja - niin hyvin on toiminut työterveyshuolto. Odotusaika noin 20 minuuttia, nuori pojankloppi lääkärinä - lähetti mut keskussairaalaan. Minä kyllä ajattelin, että ei halunnut ehkä ottaa vastuuta, mutta tulin kyllä myöhemmin toisiin ajatuksiin.

Sairaalan päivystyksessä oli pakko pyytää peti, kun oli niin vaikea istua mahakivun takia. Kaikki hoitui tosi hienosti ja nopeasti. Vaikka tulehdusarvot eivät olleetkaan kovin korkeat - seuraavat kuulemma perässä ja näin kävikin - lääkäri oli sitä mieltä, ettei suun kautta otettu antibiootti riitä tainnuttamaan tätä tulehdusta, joten eikun petiin ja tipat tippumaan. Kyseessä siis suolistotulehdus.

Kolme yötä siellä kahden mummon kanssa vietin. Eikä mulla kyllä ole moitteen sanaa kummastakaan, terkkarista tai sairaalasta - eikä kyllä mummoistakaan . Kovasti ihmetyttää näiden paikkojen moittiminen lehdissä. Ystävällistä, asiantuntevaa ja hyvää palvelua sain koko ajan. Ja suomenkielellä.

Ruokaa sain vasta tiistaina ja silloinkin soseena...pakollista laihdutuskuuria. Mieluummin kuitenkin ottaisin vapaaehtoista. Tipoissa olin koko ajan. Tässä vähän todistusaineistoa poimittuna Iinan blogista.

Kaksi kertaa suoni meni tukkoon, joten mua pisteltiin kunnolla. Mutta selvisin siitäkin hengissä. Mulla on kuulemma unelmasuonet käsissä, paksut ja hyvin koholla.

Oli tosin melko nostalgista olla juuri sillä osastolla. Se nimittäin on entinen synnytysosasto ja olen siellä ollut kaikkien lapsieni jälkeen. Nyt aivan samalla puolella kuin Iinan kanssa. Esittelinkin hänelle missä on huone, jossa hän on viettänyt ensimmäisen joulunsa.

Sitä harmittelimme, kun pihalla ei ollut minkäänlaisia tuoleja tai penkkejä, joilla istuskella.

Sairausloma jatkuu juhannukseen saakka, joten eikun huilimaan....

Yö Selman kanssa

Olin eilen illalla ja viime yönä hoitelemassa Cajsaa ja Kallea. Oli oikein mukava ilta. Kalle nukahti itekseen omaan sänkyynsä. Cajsa vähän kaipasi mammaa ja pappaa, mutta aika hyvin kuitenkin meni. Luettiin montamonta kirjaa. Molemmat nukkuivat kellon ympäri.

Mulla oli vähän huonommat oltavat. Selma kun tukki mun sänkyyn ja piti mua hereillä yhteen saakka. Ai kuka Selma? No tämä Selma

Oli kyllä sellainen petikaveri, etten ennen ole kokenut. En koskaan oo ymmärtäny ihmisiä, jotka päästää eläimet sänkyyn. Kun Uma oli meillä, makuuhuone oli kiellettyä aluetta ja ovi suljettiin aina yöksi. Siinä se sitten ovenpielessä maaten aamulla odotteli meitä. Mutta tämä Selma....en voinut laittaa huoneen ovea kiinni, kun piti olla kuulolla, jos lapset heräilevät yöllä, mitä eivät kylläkään tehneet. Ai joo heräsihän Kalle yhden kerran, mutta tutin saamisen jälkeen nukahti uudelleen.

Niin siitä Selmasta. Se oli aivan mahdoton. Puski kuonollaan - onko kissalla kuono - mun naamaan, nuoli posket ja leuan ja kaulan ja halusi syödä mun kaulaketjun. Välillä se makasi mun pään päällä, välillä kiertyi keräksi mun leuan alle kaulaa vasten aikansa ensin puskettuaan. Entä sitten se pikku moottori sen sisällä - yritä siinä nukkua. Yritti se välillä nukkua jalkopäässäkin ja täkin alla, mutta aina lopuksi mun kasvot kiinnosti enemmän. Yhdeltä se sitten vissiin kyllästyi ja häipyi, esikoinen oli yöllä kotiin tultuaan päästänyt sen ulos. Ja minä aamulla huutelin sitä ja ihmettelin, missä mahtaa kisuliini olla.

Tälleen me nukuttiin - tai yritettiin nukkua..tosin oli kyllä välillä vieläkin makeampia asentoja, tämän vain sain kameralle, kun sekin kiinnosti Selmaa aivan mahottomasti

 

Kumpi ompi kauniimpi Selma vaiko Hellevi....? Taitaa olla Selma

Joutsentanssi

Munni huuteli olkkarista kattoon erikoista näytelmää merellä. Otin kiikarin ja kattelin, kun siellä näytti olevan kolme joutsenta ja hirveä taistelun meininki. Vesi roiskui ja siivet räpsi ilmaa. Yritin saada selvää mitä siellä oikein tapahtuu ja montako niitä lintuja on. Kaksi näytti uiskentelevan ympärillä kuin ihmetellen ja taistelun melskeessä näin selvästi välillä kaksi joutsenen kaulaa ja välillä vain yhden. Eli niitä oli pakko olla neljä. Välillä toinen joutsen paino toisen veden alle. Ne kieppuivat ja hakkasivat siipiään ja toinen näytti koko ajan olevan  ylivoima-asemassa. Ja ne kaksi muuta kiertelivät ympärillä. Sitten toinen taistelijoista pääsi irti ja ne lähtivät pintaa pitkin peräkanaa "juoksemaan" heilutellen valtavia siipiään. Toinen ajoi toista takaa ja kun sai kiinni, meni päälle.

Mahtoiko kyseessä olla tappelu vai parittelu - se jäi arvoitukseksi. Lopulta ne häipyivät näköpiiristä penkereelle päin. Mutta oli kyllä erikoinen näytelmä näin aamun piristykseksi.

Yöllä kahdentoista maissa herättiin palohälytykseen - oltiin just nukahdettu. Se oli vikahälytys ja Munni taisi valvoa sen jälkeen suuren osan yöstä. Minä sen kun pussuttelin aamuun ja ihan puoli yhdeksään saakka, vaikka normaalisti herään puoli kahdeksan maissa.

Eilen illalla olin Maalahdessa välipojan luona, kun avovaimollaan oli Tupperware-kutsut. Esikoisen vaimo oli esittelijänä ja minä sulkeuduin Cajsan ja Kallen kanssa Nellyn huoneeseen. Nelly oli mummulassa ja Hannes oli kutsuilla. Meillä oli Cajsan ja Kallen kanssa ihan mukavaa. Leikittiin tekemällä ISOA palapeliä, joka koostuu parin sentin paksuisista pehmeistä muovilevyistä, kooltaan noin 30x30 cm ja niiden keskellä on eläinkuvioita, joita kootaan paloista ja isoista paloista kootaan sitten ikäänkuin matto. Cajsa oli oikein taitava. Kallea kiinnosti enemmän yövalo koskettimessa.

Pitäis ryhtyä rupeamaan - siis siivoamaan.

Mahatauti ohitettu

Oli kummallinen viitisen päivää kestänyt mahatauti. Kipua, huonoa oloa, vetämättömyyttä - lauantaina jopa hieman lämpöä. Ja tuotokset oli tummanvihreitä...hihii... Nyt kipu hellittänyt - ainakin melkein kokonaan. Mulla yleensä mikään mahatauti puolta päivää kauemmin oo kestäny. Ehdotin jo Iinalle syöpää, muttei se hyväksyny.Mutta silti on kesä, vaikkei enää olekaan lämmintä ja aurinkoa.

Lauantai-iltana oltiin esikoisen luona, jossa Cajsalla ja Kallella oli tosi hauskaa vesiliukumäessä. Kaikkia ne kiinalaisetki keksii... muovinen alusta, jonka keskellä...no kato ite...

Kallekin halusi mukaan - eikä vaatteet haitannu yhtään....

Iina ja Cajsa vauhdissa...

Nyt on pakko ryhtyä rupeamaan, siis litteroimaan ne viimeisetkin haastattelut. Sen jälkeen sitte tutkailemaan, mitä niistä löytyi. Siis mukamas tieteellisesti. Osaanhan mä jo nyt sanoa, mitä niisä oli huomion arvoista....

Ei kun hihat heilumaan - tai siis sormet...