Kevät on tullut

On tosi ihanaa, kun on kevät. Tuntuu tosi hienolta kävellä tuolla ulkona, kun jalkakäytävätkin (joo on niitä täällä) on siivottu sorasta ja aurinko paistaa. Vaikka ensi viikoksi onkin luvattu kylmempää. Saas nähdä.

Maalahdenjoen jäät on lähdössä.

Tuon kuvan jälkeen alkoi yläjuoksulta tulla jäätä, joka kulki keskellä virtaa. Naapurin "nuori"mies kuvasi sitä. Hän tapaa käydä ulkona tupakalla ja kahvia juomassa ja kuvailee aina välillä samalla.

Olen ollut hieman huonossa kunnossa. Olin varma, että haimatulehdus taas jyllää (mullahan on autoimmuunihaimatulehdus), mutta ei se onneksi ollut sitä. Kyseessä oli lääkärin ja TT-kuvan mukaan ohutsuolen pään limakalvon ärtymistila tai tulehdus. Mutta kipeä olen ollut. Sain kahta kipulääkettä lääkäriltä. Siis reseptit.  En sitä toista vahvempaa hakenut heti ja siinä tein virheen. Kaksi päivää kipuilin ja yritin pärjätä sillä toisella (Litalgin) ja Panadolilla. Mutta eilen oli pakko soittaa välipojalle, että hän hakis sen vahvemmankin (Trampalgin) lääkkeet apteekista mulle. Ja kas kummaa, kun sitä otin, niin kivut ovat ollet poissa. Toki kävellessä ylävatsassa tuntuu jotain. Jopa nukuin ihan ok viime yönä, kun illalla otin vahvempaa kipua taltuttavaa.

Kävin tänään kävelyllä pitkästä aikaa. Siinä kävellessä ja tuntiessani pitkästä aikaa hyvää oloa mietin, miten emme osaisi arvostaa hyviä aikoja ilman niitä huonoja. Mieleeni tuli jälleen kerran yksi vanha laulu, jonka lauloi Ragni Malmsten. Riepumatto. Laitan linkin juutuubiin tähän, jospa joku haluaisi kuunnella. "Jos nuo tummat raidat ottaisimme pois, ei niin kirkkaita nuo vaaleatkaan ois."

https://www.youtube.com/watch?v=Tnwca8_e3cc

Eipä muuta tällä kertaa.

Saarnaaja 1:13 "Ja minä käänsin sydämeni viisaudella tutkimaan ja miettimään kaikkea, mitä auringon alla tapahtuu. Tämä on vaikea työ, jonka Jumala on antanut ihmislapsille, heidän sillä itseään rasittaaksensa."

Runua ja muuta

Mitähän tästä päivästä tulee?
Mikään ei huvita.
Pitäiskö sitten huvittaa?
Kuka sen tietää?
Ei aina voi tehdä jotain
eikä aina osaa olla tekemättäkään.
Siinäpä se.
Elämä menee menojaan
päivä kerrallaan.

Ajattelin laittaa - ja laitoinkin Pellisen Paavon ja Helvin katraasta kuvan. On otettu joskus 50-luvulla Halmeella, Kortesjärven Pellisen kylässä, metsässä kotimme takana.

Vasemmalta takarivissä: Antti, Kaarina, Esa ja äiti

Edessä: isällä sylissään Helinä ja Tuomo, minä seison vieressä ja Liisa mun vieressä.

Oon aika muttusen näköinen. Mahdoinko olla tommonen aina? Enpä usko. Vaikka nykyään kyllä tiedän, että olen melankolinen luonne. Helposti masentuvaista sorttia. Isäkin oli. Oon kai aika paljon tullut häneen. Äiti oli niiiiiiin positiivinen ja iloinen ihminen. Mutta isän kanssa hänestäkin tuli hieman eristäytynyt. Ei halunnut lähteä oikein minnekään isän kuoleman jälkeen.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------

Naapurin vietnamilainen mies soitti ovikelloa ja antoi mulle puhelimensa. Ja jos oikein ymmärsin - hän ei osaa ruotsia kuin muutaman sanan - niin hän olisi halunnut, että poistan tulleen puhelun, johon hän ei ollut vastannut sekä viestit. En löytänyt paikkaa, mistä poistaa puhelu. Poistin kaikki viestit, mutta en tiedä ymmärsikö hän oikein, kun kysyin saako ne poistaa. Luulin hänen tarkoittavan niitä, mutta hän tarkoitti ilmeisestikin sitä puhelua. Kummallista, ettei löytynyt paikkaa, josta sen olisi voinut poistaa. Hänellä oli vanhan mallinen puhelin, mutta kyllähän mullakin on niitä ollut, joten osasin kyllä sitä käyttää. Kädestä hän kiitti, vaikkei saanut sitä apua, jota etsi. Hän asuu poikansa kanssa, mutta poika ei tainnut olla kotona, kun hän tuli apua pyytämään.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------

Olen tutustunut kolmeen tämän rapun asukkaaseen - tai oikeastaan neljään, jos lasketaan tämän vietnamilaisen poika mukaan. Heitä on: Ruotsista yksi, nämä vietnamilaiset ja yksi suomenruotsalainen. Tätä suomenruotsalaista olen paljon auttanut. Sitten on vielä kaksi perhettä Bosniasta tässä rapussa. Mutta en tunne yläpuolellani asuvia bosnialaisia. Tällä alueella asuu paljon maahanmuuttajia. Alue on hyvä ja asuntoni tosi hyvin suunniteltu. Täällä on kyllä jotain, mikä häiritsee. Tunkkainen haju, välillä tulee liesituulettimen kautta naapurien ruuanlaitonhajut tänne. Eilen tuli jälleen, sitä ennen ei pitkään aikaan. Parvekkeeni vieressä olevalla parvekkeella käy ukrainalainen nuori nainen tupakalla. Eli olkkarin ikkunaa ei oikein voi pitää auki, ellei halua tupakansavua sisälle. He ovat asuneet täällä toista vuotta. Heillä on kaksi lasta. Tyttö on Hanneksen luokalla ja poika päiväkodissa. 

Pakkasella keittiön ja makkarin ikkunan alaosat on aina ihan märät ja kerran ollut jopa jäässä. Eli ihan niin kuin ennen vanhaan. Talohan on rakennettu 1974 eli vanha on. Niin ja rappukäytävässä on ajoittain todella paha haju. Siivooja käyttää raikastussuihketta! Minä ja joku muukin tapaa laittaa alaoven auki. En tiedä, mistä haju tulee. Jostain asunnostako vai?

Tämän päivän uskonkirjojen päivän sana sopinee tähän.

Sananl. 19:17 "Joka vaivaista armahtaa, se lainaa Herralle, ja Hän maksaa jälleen hänen hyvän tekonsa."