Terassikirjoitus

Istuskelen ilta-auringossa täällä merenpuoleisella terassilla. Lämpöä on sellaiset +28, kun aurinko-kulta ei ole pilvessä. Ruudn näkymät on tosin hieman heikot, kun pakkaa eniten näkyä oma kuva.

Eilen siis oli kesäkukkien istutuspäivä. Tuli laitetuksi multiin 50 pelargoniaa, 70 lobeliaa ja 21 begoniaa. IsoM kiikutti ja kumosi mullat laatikoihin, minä sekoittelin kanankakat ja työntelit kukat multiin. Komiaa vain pakkaa olemaan - kato vaikka

Nämä näyttävät tässä heikossa näkymässä nähtynä olevan pikkuterassin begonioita. Olivat kyllä komeita.

Ja tässä pelargonioita lobelioineen

Keskipäivän käytin perennapenkin kunnostamiseen. Joskus alkuvuosina täällä ostin pisamakelloa, joka on ihan nätti kasvi, mutta se raato leviää kuin tauti. Nyt  yritin kitkeä jokaisen näkemäni taimen ja revin juuria niin paljon kuin löysin. Toinen leviävä on isoruiskaunokki, jota myös kitkin, mutta vain liikoja. Sitähän piti kyllä jättää muutama mätäs.

Ei oo enää oikein paljon hajua siitä, mitä kaikkea tämä penkki sisuksiinsa kätkee, mutta tullevat sieltä aikanaan näytille sen verran, että ne voi tunnistaa.

Aamulla oli aikainen herätys jo ennen seitsemää, kun piti viedä auto huoltoon kahdeksaksi. Korjauksen piti kestää pari tuntia. Kun isoM viiden tunnin jälkeen kyseli joko auton pian saa, sanoivat, ettei sitä ole vielä otettu edes työn alle. Kaiken kaikkiaan hortoiltiin kaupungilla ja oltiin lopuksi Liisalla ja Kajlla hoidossa. Seitsemän tuntia sai autoraukkamme olla siellä korjaamolla kaiken kaikkiaan. Oli kyllä korjaaja antanut 20 rosenttia alennusta odotuksesta. No lämmittihän se edes vähän.

Viime viikolla olin kahtena päivänä hoitelemassa välipoikaa (häntä yhtenä päivänä) ja lapsia. Angiina teki toisen hyökkäyksen perheeseen. Jussi ja Nelly sairastuivat uudelleen. Tällä viikolla ei sitten olekaan muita menoja kuin perjantaina Day Spahan nauttimaan kasvo- ja käsihoidosta, jotka sain äitienpäivälahjana. Mukavaa odotettavissa.

Nautin kesästä aivan tavattomasti. Täällä Lepikossa vain nuo luonnon äänet pakkaa hukkua autojen melusaasteeseen tuolta penkereeltä. Ei uskoisi, miten vilkas liikenne siinä on, moottorien ääni kantautuu vettä pitkin yhtenäisenä humuna ja voittaa usein lintujen konsertinkin.

Rastasemo muuten rakensi pesän aivan keittiön ikkunan alle japaninmarjakuuseen. Vai kerroinko sen jo? No nyt siellä jo kovalla tohinalla haudotaan. Samoihin aikoihin - siis pesäntekoaikoihin -aorava kipitteli kuusen runkoa ylös ja alas rakentaessaan pesänsä puun latvaan. Ja isoM:n rakentamaan pönttöönkin on saatu asukkaat, lienevät peippopariskunta. Lahdella uiskentelee isokoskeloita, joutsenia ei ole näkynyt vähään aikaan. Lokilla on tapana tehdä joka kesä pesä rannan läheisyydessä olevalle kivelle, mutta ei vielä kertaakaan ole nähty siellä poikasia. Aina ovat jotkut nälkäiset ehtineet ennen munien kuoriutumista käydä pesällä. Nyt just on kova kirkuna tuolla. Joku iso lintu ajoi lokkeja tai sitten päinvastoin, en saanut selvää kuka ketä ajoi, mutta kova lentosirkus ja meteli on käynnissä. Nyt näyttää siltä, että lokkiparvi on ajamassa sitä isoa lintua pois. Nämä äänet voittavat autojen äänet. Tarkistin tuossa lintukirjasta, että luultavasti se petolintu oli haukka. Se käväisi tuossa läheisessä koivussa, joten nänin sen aika läheltä.

Olen kyllä täällä asuessa oppinut tunnistamaan aika monia lintuja kirjan avulla. Vaikka vieläkin tietämykseni linnuista on tosi vähäinen.

Palatakseni vielä kesäkukkiin, tarkoituksena on jonain päivän - ehkä jo huomenna, käväistä Sundomin kukkatarhalla etsimässä omiin parvekelaatikoihin kukkia. Haluan aniliininpunaista miljoonakelloa. Mulla on tapana ostaa iso amppeli, jonka sitten - tai siis sen kukan - jaan kahtia ja istutan kahteen laatikkoon ja sitten jotain roikkuvaa siihen lisäksi.

Näin - tai

Näin

Saa sitten nähdä, mitä sieltä löytyy. On kyllä tainnut olla melkoisen kukkakeskeinen tämä blogini viime aikoina. Mutta tämä ajankohdasta johtuen.

Jesaja: 35:1—2 ”Erämaa ja hietikko iloitsee, aromaa riemuitsee ja kukoistaa kuin lilja.Se kauniisti kukoistaa ja iloitsee ilolla ja riemulla. Sille annetaan Libanonin kunnia, Karmelin ja Saaronin ihanuus. He saavat nähdä Herran kunnian, meidän Jumalamme ihanuuden.”

 

 

Sadepäivänä

Ei mitään kerrottavaa. Laitetaan nyt sitten kuitenkin yksi kaunis kuva ruusuista sateen jälkeen

Häiräännyin ostamaan terassihortensian, jonka väri ei oikein sovellu mun ruusutarhaan

Jesaja 35:1 ”Erämaa ja hietikko iloitsee, aromaa riemuitsee ja kukoistaa kuin lilja. Se kauniisti kukoistaa ja iloitsee ilolla ja riemulla. Sille annetaan Libanonin kunnia, Karmelin ja Saaronin ihanuus. He saavat nähdä Herran kunnian, meidän Jumalamme ihanuuden.”

Sananlaskut luku 3

Sananlaskut 3: 14—18 ”Autuas se ihminen, joka on löytänyt viisauden, ihminen, joka on saanut taidon. Sillä parempi on hankkia sitä kuin hopeata, ja siitä saatu voitto on kultaa jalompi. Se on kalliimpi kuin helmet, eivät mitkään kalleutesi vedä sille vertaa. Pitkä ikä on sen oikeassa kädessä, vasemmassa rikkaus ja kunnia. Sen tiet ovat suloiset tiet, sen polut rauhaisat kaikki tyynni. Elämän puu on se niille, jotka siihen tarttuvat; onnelliset ne, jotka siitä pitävät kiinni.”

Lue vaikka koko luku 3. Sen otsikkona on Kehoitus jumalanpelkoon, viisauteen, laupeuteen ja oikeamielisyyteen.

Pieni osa ruusutarhaani

Netistä poimittua

Reijo Telarannan kotisivuilla on sarja Viikon jutut. Jaan tässä yhden niistä.

Kristallikruunun opetus

 

Oletko nähnyt jonkun oikein suuren ja upean kristallikruunun? Sellaisia voi nähdä joissain kirkoissa tai kuninkaiden palatseissa. Kun seuraavan kerran näet kristallikruunun, niin kuuntele tarkasti, millaisen viestin kruunu kristalleineen sinulle haluaa antaa:

Iso kristallikruunu muodostuu sadoista tai jopa tuhansista kristalleista, jotka on kiinnitetty kristallikruunun runkoon ja sen lukemattomiin haaroihin. Kaikkein ylimpänä on yleensä se tärkein, valon lähde. Sieltä valo säteilee kristalleihin. Jokainen niistä ottaa valon vastaan ja jakaa sen edelleen monille muille kristalleille, kunnes koko kristallikruunu loistaa kirkkaana.

Yksinäinen kristalli ei valaise. Kristallikruunusta irrotettuna se on vain hienosti hiottu mutta silti hyödytön lasinpala. Vain liitettynä kristallikruunuun ja valon yhteyteen se saa loistaa yhdessä muiden kanssa.

Jokainen kristalli heijastaa ja jakaa valoa omalla tavallaan ja hieman eri tavalla valon värejä toistaen. Silti kyseessä on yksi ainoa valo.

Jeesus Kristus on valo. Kristallikruunu on hänen maailmanlaajuinen seurakuntansa. Jeesuksen seuraajien Kirkkokunnat paikalliset seurakunnat sekä jokainen Jeesukseen Vapahtajanaan ja pelastajanaan uskova on kutsuttu olemaan kristalli, joka saa ottaa vastaan Jeesus-valoa ja jakaa sitä ympärilleen.

Hierojalla

Käväistiin Munnin kanssa Seinäjoella hierojalla, kuten taisin edellisessä kirjoituksessani jo mainitakin. Jalat hierottiin ja pakarat. Polvessa jänne pois paikoiltaan. Sekö lie aiheuttanut ne kivut. Hieroja kyllä meinas, ettei se tapaa leposärkyä aiheuttaa. No aika näyttää oliko tuosta apua. Oli kyllä kivulias neliviisminuuttinen. Varsinkin etureisien lihakset oli niin kireinä, että sattui ihan hirveästi. Vasemman pakaran ja lantion väliset lihakset oli niin kipeitä, ettei oikein pystynyt edes hieromaan. Pitäis varmaankin venytellä enemmän ja alkaa taas käydä uimassa. Se onkin jäänyt koko keväänä. Talvella käytiin yhdessä muutaman kerran.

Tullessa ostin Minimanin parkkipaikan kukkamyynnistä alennettuun hintaan yhdeksän äitienpäiväruusua, jotka istutin parvekkeelle.

Eikös olekin kauniita. Aikomukseni on täyttää parveke tänä viimeisenä kesänä ruusuilla ja muilla punaisilla kukilla. Ehkä vielä laitan jotain valkoista purkkeihin reunoille roikkumaan.

Äitienpäivänä välipoika oli perheineen täällä monta tuntia. Hannes rakastaa traktoreita ja uskalsi eka kerran mennä Lepikon traktoriin. Ajelivat Munnin kanssa ja Hannes polleana ohjaili, siitä ei valitettavasti tullut kuvaa otetuksi

Hannes ja Munni rakkussa

 

Nelly pelasi Munnin kanssa jalkapalloa

Nellyllä ja Munnilla on aina salaisuuksia keskenään. Usein ne liittyy jotenkin karkkeihin

Psalmi 127:3 ”Katso, lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä on anti.”

Oi, se on niin väärin!

Niin väärin! Kun olin päivällä Vaasassa, mulla oli aivan liikaa vaatteita. Että miksikö? No, kun meillä oli lähtiessä +12 astetta ja Vaasassa 19,5 ja nousi vielä 23,5:een. Kotiin tultua, oli meillä noussut 17,5:een. Että sellaista se on asua täällä pohjoisessa.

Keitin tuossa viisi purkillista puolukkahilloa - petolahtelaista. Elikkä noin puolet survotuista marjoista keitetään (olen muuttanut reseptiä hieman ja käytätnyt hillosokeria) ja lisätään sokeri. Keitetyt marjat sekoitetaan tuoreisiin (tai mulla ne oli otettu pakastimesta) ja survottuihin marjoihin. Ja ei ku purkkiin. Tosi hyvää aamupuuron kanssa. Ja terveellistä.

IsoM tuolla vahtaa jotain kummaa kiekkopeliä. Mua ei sitten kiinnosta vähääkään.  Eikä sille voi mitään. No, nehän on vain kerran vuodessa. Ja sitten kesällä on jalkapalloa ja talvella hiihtoa. Mä en piittaa kattoa muuta kuin mäkihyppyä ja joskus hiihtoa ja kesällä yleisurheilua. Vaikka eivät ne mitään kaikkein suosituimpia listallani ole, mutta menettelevät. Kuka muuten viittii kesällä istua tv:n ääressä?

Yksi naamakirjakaveri oli sitä mieltä, että eikö pitäisi hankkia niille kaikille pelaajille oma kiekko, ettei tartte yhdestä tapella! Aika hyvä pointti!

Huomenna lähdetään isoM:n kanssa retkelle Seinäjoelle. Tai oikeastaan hierojalle. Kun muutti hyvä sellainen täältä sinne. IsoM:llä oli polvi kipeä ja se tuossa linkutti sen kanssa. Voideltiin ja sidottiin ilman minkäänlaista tulosta. Sanoin sitten, että Neittaanmäki kyllä olis varmaan sitä mieltä, että siellä on jänne pois paikoiltaan. Siitä paikasta ukko tilasi ajan ja kävi siellä jo kerran. Dignoosini osui oikeaan ja on polvi ollut jo aika hyvä. Huomenna vielä mennään. Mullakin on polvi kipeä, tosin siinä on lepo- eikä rasitussärkyä, jota taas puolestaa on molemmissa lonkissa. Ei tämä ikä tuu ilman kaveria - aina vain jotain vaivaa pukkaa.

Oikea pikkusormikin tarttee jo kotitekoisen tuen näitä näppäimiä näpytellessä. Siinä lienee nivelrikko. On sormi kasvanut talven ja kevään aikana leveyttä nivelen kohdalta ja köyristynyt ja appajee, on arka kuin silmäterä, jos sen vaikka sattuu pukkaamaan johonkin. Mutta sekin lienee näitä iän tuomia vaivoja ja sukurasitusta löytyy enemmän kuin lääkäri määrää. Eipähän siihenkään tautiin liene paljon muuta kuin kärsiä vain ja rukoilla, että säästyisi enemmiltä vaivoilta ja säryiltä.

Mutta taitaa kohta mennä vallan valitteluksi, joten pistetään kiitosta väliin. Olen niin kiitollinen Taivaalliselle Isälleni, että Hän vapautti mut muutama viikko sitten parin vuosikymmenen taakasta iloon ja luottamukseen. Aivan mahtavaa. En voi lakata iloitsemasta ja kiittämästä siitä!

Psalmi 102:2-5 ”Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä. Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt,
hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi, joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella, joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan.”

Varaston siivousta

Tänään sitten käärittiin hihat ja ryhdyttiin rupeamaan! Olin jo jonkin aikaa huomautellut, että pitäis siivota tuo leirikeskuksen työkaluvarasto, kun se muuttokin lähenee. Maalipurkkeja oli toista kymmentä - siis kuivuneita ja muuta pärtöä (Kuusamossa sanotaan rojusta näin) peräkärryllisen verran ja enemmänkin, kun osa laitettiin suoraan isoihin roskiksiin. Peräkärry sen sijaan ajettiin hyötykäyttöasemalle ja tyhjennettiin sinne.

Tullessa ostettiin yksi mustaherukkapensas ja istutin sen. Vaikka emme enää sen satoa ehdikään korjata, niin tulipahan istutetuksi.

Minä sitten tykkään tällaisesta rojuhommasta. Kun meillä oli viitisen vuotta se mökki vuokralla, nautin aivan valtavasti siitä, että sain kaivella ulkorakennuksista kaikkea kivaa vanhaa tavaraa, siivota niissä ja sitten sisustaa sillä löydetyllä tupaa ja muita huoneita. Pitäisköhän mun ruveta rojunsiivoajaksi?

Huomenna on vuorossa kellari. Ja siinä sitä onkin hommaa. Ipanallakin on täällä vielä muutama laatikollinen edellisistä asunnoista kärrättyä tavaraa. On kyllä luvannut tänä kesänä tulla ne käymään läpi ja paree onkin, muuten voi tavaroiden käydä huonosti. Tai enhän mä voi mitään hienoa, vanhaa tavaraa pois heittää. Mutta tiiä sitten, mitä niissä hänen laatikoissaan on. En oo viittiny penkoa, en valokuviakaan kattella. Se on sitä yksityisyyden kunnioitusta.

Vähän on lonkat romuna ja selkä, kun nosteltiin 60 litran multasäkkejä isoM: kanssa. Pitää aikanaan taas istuttaa leirikeskuksen terassille kesäkukat. Minä olen päättänyt tänä kesänä koristaa meidän parvekkeen ruusuilla. Odotan vain, kun äitienpäiväruusujen hinta laskee ja ryntään ostoksille. Saatte sitten nähdä.

Eipä tässä muuta kuin pitäkää toista parempana kuin itseänne - tai ainakin yhtä hyvänä!

Uusia linkkejä

Olen lisännyt pari uutta linkkiä vasemmalle ylös: Saarnoja ja Viikon tarinoita. Saarna-linkin takaa löydät monia saarnoja, kuten jo nimikin antaa ymmärtää. Viikon tarinat ovat Reijo Telarannan kotisivuilla. Siellä on mukavia ja ajatuksia herättäviä tarinoita. Käyhän kuulolla ja kurkistelemassa!

Lohikäärmeen hönkäys

Se se oli, ihan varmasti. Wappuaamuna puoli neljältä se tuli. Tulimeri ruokatorveen. Jos olis hönkäissyt, niin varmasti olis tulet lentäneet. Parit Somacit hieman lievitti, mutta makuulle menoa ei voinut edes ajatella, sillä tuli oli heti taas kurkussa.

Nojatuolissa sitten kärvistelin pari tuntia, kunnes petasin sänkyyn istuma-asennon. Ja sitten se laajeni. Mahan sisältö ryöppysi ylös valtavalla voimalla. No, mikäs siinä, tulikin syödyksi aivan liikaa illalla, mitä tapaa mun ei sais ollenkaan harrastaa, mutta josta on niin vietävän vaikeaa päästä eroon. Eiköhän tämä kuitenkin auta - ainakin joksikin aikaa.

Elikkä wappu kului sängyssä kuumeen ja mahakivun kanssa kärvistellen. Ja tänä aamuna olis pitäny olla aikaisin tikkana jo menossa Valkeakoskelle Nooran permismalliksi. Mutta täällä minä vain toivuskelen kotona ja odotan, saako Noora siirretyksi permiksen näytön huomiseksi. Ja juuri äsken soitti toinen miniä, että lapset ovat jälleen sairaina, joten huomenna mua tarvittais myös siellä. On ihanaa olla suosittu!

On muuten ollut kovin sairastelurikasta viime talvi ja tämä kevät. Kaikki lastenlapset ovat sairastelleet ja minä itsekin enemmän kuin ehkä edellisenä kymmenenä vuotena. Ja että kuumeessakin olen ollut ainakin neljä kertaa, se on kumma se!

Ja se Osama bin Ladenkin on nyt sitten eliminoitu! Mitäköhän tuohon sanoisi? Saiko ansionsa mukaan, vai onko kenenkään tappaminen sallittua? Hirveitä asioitahan hän on saanut aikaan, joten osa minua on ihan sitä mieltä, että oikein oli, että tapettiin. Mutta! Oliko se sittenkään oikein? Olisiko kuitenkin pitänyt ottaa kiinni ja antaa 900 vuoden tuomio, kuten USA:ssa on tapana?

Psalmit 37:3 ”Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta.”