Torstaina lahdettiin taas bussilla matkaan kohti Galileaa. Kaytiin muutamassa tutussa paikassa kuten Kapernaumissa ja Golanilla, ajettiin myos Tiberiaksen ohitse, itse kaupungissa ei kuitenkaan kayty. Talla matkalla kaydaankin osittain eri paikoissa kuin muilla matkanjarjestajilla.
Paiva oli erityisen kuuma, kuulemamme mukaan noin +36 celsiusta, joten vetta kului runsaan puoleisesti ja hiki virtasi. Pysahdyttiin myos Jordanilla paikassa, joka on rakennettu sita varten, etta haluavat voivat kayda siella kasteella. Paikan sanotaan olevan sama, jossa Jeesus kastettiin. Siella muutama ryhmastamme otti taman askeleen. Naista paikoistahan ei todellakaan voi olla aivan varma ovatko juuri niita, minka muistoksi ne on rakennettu. Mutta eihan silla oikeastaan ole merkitysta, paa-asia, etta niissa muistellaan kyseista tapahtumaa.
Kiersimme myas Genesaretin jarven pohjoispaasta etelaan pain ajaen. Kun edellisen kerran olimme samalla kierroksella Munnin kanssa muutama vuosi sitten, kierros tehtiin painvastaisessa jarjestyksessa. Silloin istuin etelapaan nousun ajan bussin lattialla. Nyt siis tultiin alaspain sita tieta. Siina on ns. hiusneulakurveja ja niissa bussi ajoi tosi hiljaa tuskin eteenpain liikkuen. Kaannokset ovat niin jyrkat. Ja reunalla jyrkka pudotus alas. Voitte vain arvata pelottiko mua. En pystynyt pahimmissa paikoissa olemaan silmat auki ja rukoilin koko ajan.
Kun sitten paastiin turvallisesti alas, aloitin aplodien annon kuskille. Kuski tuumasi oppaallemme, joka oli jo monen tunnin ajan puhunut kertoen meille elavasti Israelin ja samalla Raamatun historiaa. Niin kuski sanoi nain: 'Sina olet puhunut koko paivan etka saanut yhtaan aplodeja. Mina ajan kymmenen minuuttia ja saan heti raikuvat sellaiset!'
Mulle henkilokohtaisesti viimeinen kaymamme paikka oli kaikkein mielenkiintoisin. Muuten sivumennen sanottuna useat naista Raamatullisista nahtavyyksista ovat katolisten rakentamia ja heilla kaikki ei aina mene samalla tavoin kuin mita Raamattu sanoo. Niin se paikka oli Jeesuksen alassyoksymisen vuori. Eli se on Nasaretin lahella. Kun Jeesus kerran meni Nasaretiin, jossa han oli kasvanut siihen saakka, kunnes aloitti julkisen tyonsa, ja meni synagoogaan ja luki siella tietyn paikan kirjoituksista, ihmiset buuasivat hanelle ja halusivat syosta hanet jyrkanteelta alas. Raamattu kertoo, etta Jeesus kaantyi jyrkanteelta ja kaveli kansanjoukon lavitse. Katoliset kertovat ihmisten syosseen hanet alas ja etta Jeesus olisi leijaillut sielta maahan.
No niin, kun paasimme ylos vuorelle, ja katsoin alas hammastyin suuresti, silla nakyma oli tuttu!!! Olin vuoden 2008 helmikuussa nayssa seissyt samalla vuorella ja nahnyt sen nakyman. Peltojen tilkkutakki alhaalla. Nimittain silloin, kun etsin itselleni harjoittelupaikkaa jostain Euroopasta ja olin jo ollut yhteydessa viiteen eri yhdistykseen, mutta en viela tiennyt, minne paasisin tai me yhdessa Munnin kanssa, olimme ystavan luona Lohjalla rukouksessa ja nain nayn, jossa tiesin seisovani Israelin pohjoisosassa vuorella ja katselin juuri edessani aukeavaa nakymaa. Sanoin silloin Munnille, etta mahdammekohan me paasta Israeliin suorittamaan sita vapaaehtoistyota. Kahden paivan kuluttua mulle soitettiin, etta meilla on paikka Israelissa. Oli tosi mahtavaa seista silla nayn paikalla ja katsella sita ikaankuin toisen kerran. En koskaan aikaisemmin ole siella kaynyt. Tama taisi olla taman matkan tarkein kokemus.
Eilen meilla oli sitten vapaapaiva. Aamupaivalla menimme kaupungille vaihtamaan rahaa ja tuhlaamaan sita . Siella kului pari-kolme tuntia ja tulin yhta leninkia ja yhta tunikaa rikkaammaksi, mutta kukkaro hieman kevyemmaksi. Niin ja loysin tuliaisiakin pikkutytoille.
Ruokailu oli poikkeuksellisesti jo kello 15 - normaalisti se on klo 19 - tama sen vuoksi, etta eilen alkoi suuri sovituspaivajuhla eli Jom Kippur. Ennen ruokailua lahdimme rannalle ottamaan aurinkoa ja uimaan. Vaikka ei taalla uimisesta voi puhua, kun aallot ovat sen verran isot, ettei tottumaton oikein uskalla uida, mutta muuten vedessa 'leikkiminen' on tosi ihanaa.
Ruokailun jalkeen oppaamme veivat meidat juutalaiseen synagoogaan juhlajumalanpalvelukseen. Se olikin mielenkiintoinen kokemus. Miehet menivat eri ovesta kuin naiset, joiden paikka on ylhaalla lehterilla. Kaiteen paalla oli viela rautainen koristekiemuroin tehty kaide, joten suoraa nakyvyytta alas, jossa kaikki tapahtui, ei naisilla ole. Toki sinne nakyi niiden rautakiemuroitten lomitse. Kaksi miesta meni peraseinalla olevan verhon luo ja veti sen sivuun ja avasi sen takana olevat ovet. Ottivat sielta kaksi isoa toorakaaroa, jotka oli peitetty kankailla. He kuljettivat sitten niita ympari salia ja miehet koskettivat rukousliinansa tupsulla tooraa ja suutelivat sitten sita tupsua. Parin kierroksen jalkeen miehet menivat keskella olevaan 'alttariin', joka oli ymparoity kaiteilla. Siella oli kolmas mies, joka alkoi 'laulaa'.
Meidan vieressa istui eras nainen, joka rupesi kyselemaan mista olimme. Han oli kaynyt monta kertaa Suomessa mm. Helsingissa ja Turussa. Han sanoi, etta mies lauloi kolme kertaa samat asiat. Sisalto oli sellainen, etta kaikkien vuoden aikana tehtyjen syntien puolesta rukoiltiin ja pyydettiin armoa. Ja han sanoi myos, etta 'Tule Messias'. Heille Jeesus ei ole Messias, vaan he odottavat hanta yha. Kun tama mies lopetti, nainen sanoi, etta nyt on tarkein ohi, etta jaljella on vain rukouksia ja lahti pois. Sitten joku rabbi alkoikin puhua. No mekin lahdettiin aika pian pois, mutta kaksi meista ei huomannut muiden lahtoa ja jaivat ja tulivat yli tunnin kuluttua takaisin ja sanoivat, ettei se vielakaan loppunut.
Illalla siirryimme kattoterassille, jota kutsumme olohuoneeksemme ja soimme siella iltapalan. Kaikki oli hiljentynyt kaupungilla, autoja ei liikkunut enaa ollenkaan ja ihmiset kulkivat kaduilla ja seisoskelivat juttelemassa.
Sellainen on matkamme ollut tahan saakka. Tanaan on sapatti eika siis tapahdu mitaan. Kaupat ovat kiinni, bussit eivat kulje jne. Edelleen on lammin, vaikka saatiedoissa oli kuulemma sanottu ilmojen hieman viilenevan. No, se ei haittaa ollenkaan. Huomenna lahdemme Kuolleelle merelle ja siella menee taas koko paiva. Tuo Galilean reissu kesti 11 tuntia ja Pauli-opas puhui melkein koko ajan. Lopussa ehka tunnin verran laulettiin ja pidettiin iltahartaus.
Kuulemisiin. Shabbat Shalom!