Vanhuksen rukous

"Kohtele minua hyvin,
sitten kun en enää muista nimeäni.
Sitten kun tämä päivä on sekoittunut eiliseen.
Sitten kun aikuiset lapseni ovat kasvaneet muistoissani pieniksi jälleen,
sitten kun en enää ole tuottava yksilö,
kohdelkaa minua silloinkin ihmisenä.
Välittäkää minusta,
antakaa rakkautta,
koskettakaa hellästi.
Kello hidastaa,
eräänä päivänä se pysähtyy kokonaan,
mutta siihen on vielä aikaa.
Antakaa minulle arvokas vanhuus."

- Tuntematon -

Tammisunnuntai - menikö pukukoodi rikki?

Onpahan ollut erilainen päivä tänään. Tammikuun alussa senaattorille tuli kutsu valtakunnalliseen Tammisunnuntain 95-vuotisjuhlaan, joka tänä vuonna pidettiin Laihialla. Kutsun kuori meni roskikseen ja kun rupesin pari päivää sitten kyselemään eikö hän aio mua ottaa mukaan, hän ryhtyi selvittelemään eikö kutsu ollut avec. Valtuustotoverilta sitten sai tiedon, että kuoressa olisi ollut avec-merkintä. Olin siis kutsuttu minäkin.

Aamulla sitten häthätää nettiin selvittämään, mitä kutsun tumma puku kunniamerkkeineen miehillä edellyttää naisen pukeutumiselta. Ja löytyihän se pukukoodi. Miehen tumman puvun seuraksi nainen pukeutuu vierailupukuun, juhlapukuun tai iltapukuun. Päivällä naisella on polvipituus hameessa. Minä sitten päätin pukeutua mustaan kynähameeseen - ennen se oli nimeltään kapea hame - sähkönsiniseen huivikauluksiseen 80-luvulta peräisin olevaan puseroon ja Shanghaissa teetettyyn tummansiniseen kirkkaansinisellä kirjottuun puolipitkään kiinalaisvaikutteiseen jakkuun. Mitenkäkö siinä sitten kävi?

Kirkossa oli messu klo 10 ja siellä oltiin päällysvaatteet päällä - me ainakin ja monet muutkin. Kirkonmenojen jälkeen laskettiin seppele sankarihaudoille. Juuri ennen seppeleen laskua Hornet suhahti ylitsemme. Tuntui tosi hienolta.

Seppeleen lasku.

Tämän jälkeen kutsuvieraat saivat syödä lounaan vanhalla meijerillä ja muut srk-talolla. Noin tunnin pituisen tauon jälkeen alkoi monitoimitalolla varsinainen päiväjuhla. Vieraita oli paljon - kaukaakin tulleita. Liekö ollut kuutisensataa henkilöä. Musiikista vastasi Pohjanmaan Sotilassoittokunta.

Tässä osa alkusoittoa. Kuvasin kameralla ihan oikeinpäin ja tämä on makuullaan. Kummallista. Pitänee kuvata ensi kerralla kamera poikittain.

Juhlayleisöä

Etukäteen mua jo jännitti, että mitenhän jaksan kuunnella liirumlaarumia. Mutta yllätys oli suuri, sillä kaikki puheet olivat mielenkiintoisia ja toivat uutta valaistusta ns. vapaus- tai veljessotaan. Laihian Hulmilla oli aikanaan venäläisten kasarmi ja kun 6.12.1917 Suomi oli julistautunut itsenäiseksi, jäi Venäjän sotilaita maahan puheen mukaan muistaakseni noin 10.000. Hallitus päätti sitten 25.1.17 perustaa Suomeen puolustusvoimat ja siksi nimitettiin suojeluskunta. Mannerheim kutsuttiin päälliköksi. Tarkoituksena oli vapauttaa Suomi Venäjän sotavoimista. Laihian Hulmilla päätettiin itsenäisesti 27.1.18 riisua venäläiset aseista ja tästä alkoi varsinainen vapaussota. Hulmilla kuoli viisi miestä.

Kesällä käytiin tutustumassa Hulmilla sijaitsevaan Kapteenin taloon ja siellä sijainneen venäläisen kasarmin muiden tilojen raunioihin. Poimittiin muuten sieltä pari sangollista vattuja, mikä näin kuriositeettina mainittakoon. :) Mutta asiaan. Juhlassa puhuttiin vapaussodasta, mutta joku mainitsi puheessaan sen muuttuneen myöhemmin veljessodaksi. Juhlassa piti eräs lukiolaisneitokainen puheen, jossa hän mainitsi punaisten ajaneen sosiaalisia etuja ja valkoisten vapautta. Sen jälkeen eversti evp sanoi tytön tuoneen mielenkiintoisen ajatuksen asiaan.

Oli siellä myös sosiaali- ja terveysministeri Paula Ristik... eiku Risikko.

Risikko toi juhlaan valtiovallan tervehdyksen. 

Niin siitä pukukoodista piti puhumani. Kun tutkailin yleisöä, niin ihmettelin, kun melkein - siis toden totta melkein - kaikki naiset olivat pukeutuneet mustaan. Ihan kourallisella oli jotain muuta väriä. Ja minä olin keskisininen enimmäkseen. Tulihan kyllä mieleen, että menikö nyt pukukoodi rikki. Ministerikin oli kokomustassa jakkupuvussa. Mutta eihän nyt ollut kyseessä mikään surujuhla! Vai kunnioituksestako mustaa?

Juhlalippuja.

Kaiken kaikkiaan oli tosi hieno päivä. Ja antoisa. En ole olllut kovinkaan utelias enkä tietoinenkaan Suomen sodista, mutta täällä juhlassa tuli paljon tietoa, jota omalta osaltaan ja vähän toiselta kantilta on lisännyt filmi Täällä Pohjan tähden alla, jota olemme sunnuntai-iltaisin senaattorin kanssa katsoneet. Filmi on aika uusi ja Timo Koivusalon ohjaama. Hyvin todentuntuinen ja hienosti tehty.

Jeremia 29:7 "Ja harrastakaa sen kaupungin menestystä, johon minä olen teidät siirtänyt ja rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidän menestyksenne."

Hiihtoa ja mäenlaskua

Oltiin muutama tunti välipojan lasten kanssa, kun vanhemmat oli ostoksilla. Nelly halusi hiihtämään ja pyysi mua matkaan. Minä tosin en hiihtänyt, vaan kävelin vieressä. Ihan heidän kotinsa vieressä on hieno latu sekä perinteiseen että luisteluhiihtoon. Ja ihan mukavan kokoinen mäkikin löytyy. Tyttö hiihteli ihan poistieheen ja kun piti päästä mäkeä ylös, luulin, että saan työntää tytön mäen päälle. Mutta tämäpä ryhtyikin heti kiipeämään haaratyylillä tyylikkäästi rinnettä. Kun kehuin, miten hienosti hän osaa, niin tyttö tyynesti totesi oppineensa reeneissä.

Vaikka lakki vinossa, mutta ylöspäin mennään

Niinpä ryhdyin sitten opettamaan, miten mäkeä laskiessa on hyvä pitää polvet vähän koukussa, mutta Nelly sanoi muina miehinä: "Mun poikakaverin isä on opettanut." Hih, tyttö on 6 vuotta ja jo poikakaveri.

 Tässä tyylinäyte

Parin kolmen mäenlaskun jälkeen neiti lähti hiihtämään latua eteenpäin. Oli hieno ilma, vaikka lunta satoikin. Tyttö vain jatkoi menoa ja minä yritin pysyä mukana.  

Matkalla oli tällaisia mm. alkoholinkäyttöön liittyviä kysymyksiä sekä suomeksi että på svenska.

Minä jo yritin houkutella neitiä kääntymään, mutta eikun eteenpäin vain. Lopulta tuli yksi käännöspaikka ja siinä sanoin päättäväisesti, että tässä käännytään, sun täytyy jaksaa takaisin kotiinkin vielä hiihtää. Siinä oli aika iso mäki - mun mittapuun mukaan - tytöllä ei päätä huimannut, alas vain. Mutta kun hyvä koneella tehty latu loppui ja olisi pitänyt kääntyä joitain asteita, tyttö muksahti maahan. Kun ehdin luo, oli toteamus: "Latu loppui!" Että silleen!

Kun päästiin kotiin, olivat Munni ja Hannes tehneet kovasti lumitöitä ja sen jälkeen jo maistui ruokakin.

Matteus 19:14 "Niin Jeesus sanoi: "Antakaa lasten olla, älkääkä estäkö heitä tulemasta minun tyköni, sillä senkaltaisten on taivasten valtakunta."

Hepreaa ja muutakin

Aloitetaanpas muisteloilla

Täältä muutettiin vuosi sitten

Voiko päivän enää ihanammin alkaa?

Parvekenäkymä

Kaunista

Siellä sitä oltiin kymmenisen vuotta. Kummallista, että vaikka maisemat siellä ovat aivan huikaisevan ihanat, ei sinne ole ikävä. Aika aikaa kutakin, sanoi vanha kansa.

Ja nyt sitten on heprean aika. Tiistaina alkoi kurssi. Opeteltiin muutama kirjain. Täytyy opetella kaikki aakkosista alkaen. Saas nähdä riittävätkö rahkeet ja mielenkiinto koko kevään.

Eilen käytiin vihdoinkin hakemassa uusi sohvasänky kamariin. Tuossa se vielä odottelee paketissa, kun pitää ensin saada vanha sohva alta pois. Ja se tapahtuu huomenna. Mukavaa sisustusta odotettavissa. Mielessä on jo suunnitelmia.

Illalla olin pitkästä aikaa - edellisestä kerrasta lienee noin 2 kuukautta - kuntojumpassa. Oli ohjaaja vaihtunut, kun edellinen jää pian äitiyslomalle eikä vauva taida oikein tykätä kovasta hyppimisestä. Niin, minä kun aina haluan olla eturivissä niin koulussa kuin muuallakin. Nåh olipahan takana jumppaavilla kivaa, kun kattelivat mun sekoiluani. Olin askelissa sekaisin kuin seinäkello. Olivat muut jo kerran hänen kanssaan harjoitelleet. Edellinen opettaja otti kaikki liikkeet hitaasti alussa, että ne ehti oppia. Minä en kerta kaikkiaan saa käsiäni ja jalkojani toimimaan samanaikaisesti. Taisin kyllä olla aikamoinen heiluva variksen pelätti siinä eturivissä. Ehkäpä menen ensi kerralla taakse. Voinhan aina sanoa, että musiikki kuuluu NIIN kovaa siinä edessä. 

Hertsileijaa, olen ajatellut mennä mukaan Marttoihin marttailemaan. Kuvittelen sen olevan mukavaa. Saa nyt sitten nähdä toteutuuko ajatus ollenkaan. Aika pitkällä jo ollaan, kun tiedän seuraavan tilaisuuden pitoajan ja -paikan.

Mutta kirjoitellaan taas.

Matteus 5:17 Jeesus sanoo: "Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään."

Kiinalainen vieras seurakunnassa

Olipahan mielenkiintoinen lähetysilta ruksalla. Kiinan lähetti ja hänellä mukanaan kiinalainen työtoveri, nuori nainen. Ehkä vähän yli kaksikymppinen, vaikea sanoa.

Tytön todistus oli tosi koskettava. Hän on perheen vanhin lapsi ja koska hän oli tyttö, vanhemmat yrittivät uudelleen ja taas tuli tyttö. Vasta kolmannella kerralla tuli poika. Ja koska vanhemmat olivat rikkoneet yhden lapsen lakia, heille määrättiin suuri sakko, jota heillä ei ollut varaa maksaa. Niin odotti vankila, mutta vanhemmat lähtivät karkuun kahden nuorimmaisen kanssa. Naapuri vei tytön tämän isoäidille. Muutaman vuoden kuluttua vanhemmat palasivat ja maksoivat sakkonsa. Mies pahoinpiteli vaimoaan ja välillä lapsiakin. Sitten tämä tyttö sairastui eikä heillä ollut varaa lääkäriin. Niin äiti myi vertaan, että sai tytön lääkäriin. Tästä isoäiti vihastui ja haukkui äidin ja sanoi, että teillähän on kaksi lasta vielä, antakaa tytön kuolla.

Kaikki tämä vaikutti äitiin niin, että  hän sairastui henkisesti. Vanhin tyttö joutui hoitamaan nuorempia sisaruksiaan ja väkivalta kotona jatkui, nyt myös äidin kautta. Sitten äiti meni viikoksi siskonsa luo, joka oli uskossa. Äiti tuli siellä uskoon ja parani psyykkisestä sairaudestaan. Kotiin tultuaan hän pyysi tältä vanhimmalta tytöltä anteeksi, ettei ollut osannut olla kunnon äiti. Nyt vasta pahoinpitelyt kunnolla alkoivat, kun äiti kävi seurakunnassa. Joka kerta sieltä tullessa hän sai selkäänsä. Äiti kertoi lapsille Jeesuksesta, mutta tämä tyttö ei halunnut kuunnella. Silti äiti joka ilta kävi siunaamassa tytön.

11-vuotiaana tyttö joutui lopettamaan koulun isän käskystä ja meni tehtaaseen töihin ansaitakseen rahaa kotiin. Sitten tämä tyttö sairastui ja joutui sairaalaan eivätkä lääkärit antaneet mitään toivoa paranemisesta. Äiti ja jotkut muut uskovat kävivät rukoilemassa tytön puolesta. Tytöllä oli kovat kivut ja lopulta hän sanoi sydämessään, että jos sinä Jeesus olet olemassa, tahdon antaa elämäni sinulle kokonaan. Siinä samassa, hänet ikäänkuin paiskattiin pois sängystä ja hän rupesi julistamaan evankeliumia muille huoneessa oleville. Ja hän parani täydellisesti.

Nyt tyttö joutui kokemaan isän väkivaltaa joka kerta, kun kävi seurakunnassa. Aina odotti selkäsauna kotiin palattua. Joskus isä lukitsi tytön huoneeseen, mutta nuoremmat sisarukset päästivät hänet sieltä ja tyttö meni vessan ikkunasta ulos ja seurakuntaan. Kun hän oli 16-vuotias, isä laittoi hänet valinnan paikalle. Joko hän jättää seurakunnan tai sitten hän ei ole enää isänsä lapsi, vaan saa lähteä kotoa pois. Tyttö valitsi jälkimmäisen. Sitä seuraavista vuosista hän ei kertonut, sanoi vain, ettei kolmeen vuoteen tavannut perhettään.

Kahdeksan vuotta hän rukoili joka aamu isänsä puolesta, kunnest tämä tuli uskoon ja tukee tytärtään tämän lähetystyössä. Nyt tyttö kulkee ympäri maailmaa tämän suomalaisen lähetin  (jonka tunnen henkilökohtaisesti) kanssa kouluttamassa seurakuntien pyhäkoulun opettajia.

Tyttö oli tosi iloinen eikä näkynyt jälkeäkään mistään kauheuksista, joita hän oli elämässään kokenut.

Psalmit 126:5-6 "Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten leikkaavat. He menevät itkien, kun kylvösiemenen vievät; he palajavat riemuiten, kun lyhteensä tuovat."

Elämää joulun jälkeen

Tänään siivosin joulukoristeet ja ikkunaverhot pois. Tuntuu taas ihan tavalliselta. Käytiin pitkästä aikaa - edellinen kerta oli 13.11. - uimassa. Kyllä se on sitten mukavaa puuhaa. Täällä on pieni uimahalli, allas on kuitenkin 25 m kuten oli Vaasan vanhassa hallissa. Käytiin joulukuussa välipojan ja lastensa kanssa Vaasassa uimassa ja siellä oli kyllä niin kylmä, että meinas ihan paleltua.

Kaiken huippu ja ihanuus on niska-hartia-selkähierontasuihku, joka ihan oikeasti hieroo, kun vesi tulee valtavalla voimalla. Se tekee hyvää uinnin jälkeen.

Vaasassa kun käyt uimassa olet yksin, vaikka siellä on paljon porukkaa, mutta täällä Laihialla et ole yksin, koskaan. Ihmiset ovat avoimia ja juttelevat ja tervehtivät kaikkia. Jopa minä, joka en nyt niin kovin sosiaalinen luonne olekaan, juttelen täysin vieraiden ihmisten kanssa ja vieläpä pidän siitä. Sellaista kevyttä jutustelua, josta en ystävien kanssa  tykkää ollenkaan. Asiaa sen pitää olla, mutta nytpä olen saanut tuntea, miten mukavaa on tuollainen kevyt rupattelu. Hih! Sitä voi näköjään vielä näinkin ikäisenä oppia uutta.

Mutta tässä teille hieman silmäniloa talvelta 2010-2011 eli viimeinen kokonainen talvemme Lepikossa.

Lumikaislat

Lumiaaltoja merellä

Kevättalven aurinko

Ei ole oikeastaan mitään erityistä kirjoitettavaa. Elämä kulkee omaa latuaan ja eläkeläisen kiireet jatkuvat. On tosi ihanaa olla eläkkeellä. Saa tietyissä rajoissa itse päättää, miten aikansa käyttää. Kohta esimerkiksi lähdetään rukouskokoukseen, joita onkin tällä viikolla joka ilta, kun meillä on rukous- ja paastoviikko. Me tosin paastamme vain osittain, eli emme syö lihaa tai kalaa tällä viikolla.

Jesaja 58:6-8 "Eikö tämä ole paasto, johon minä mielistyn: että avaatte vääryyden siteet, irroitatte ikeen nuorat, ja päästätte sorretut vapaiksi, että särjette kaikki ikeet? 
Eikö tämä: että taitat leipäsi isoavalle ja viet kurjat kulkijat huoneeseesi, kun näet alastoman, vaatetat hänet etkä kätkeydy siltä, joka on omaa lihaasi? 
Silloin sinun valkeutesi puhkeaa esiin niinkuin aamurusko, ja haavasi kasvavat nopeasti umpeen; sinun vanhurskautesi käy sinun edelläsi, ja Jumalan kunnia seuraa suojanasi."

21 vuotta liittoa ja uusi vuosi 2013

Niinpä niin, silleen ne vuodet vierii. Meilläkin tuli viime vuoden viimeisenä päivänä täyteen 21 vuotta aviossa. On se vaan aika ihmeellistä, miten taaksepäin katsoen vuodet vierivät aivan liian nopeasti ja eteenpäin tutkaillen hitaasti. Oltiin häälounaalla ihan Vaasassa asti, Fransmannissa. Kesken syömisen siippani kysäisi, mikä on ollut parasta tässä liitossa. Melkein nielaisin appeet väärään kurkkuun ja tuumasin, ettei sitä noin vain äkkiä voi tuollaiseen vaativaan kysymykseen vastata. Kuitenkin hetken mietittyäni annoin vastaukseksi: yhteinen elämänkatsomus. Siipan kokemus oli hieman toisenlainen: että ollaan selvitty hengissä. Mieti siitä, mitä hän tuolla tarkoitti.

Vuodenvaihde vietettiin seurakunnan keskellä. Tosin ei meitä siellä nyt ihan tungokseen asti ollut, mutta hyvä ilta oli. Kaarina oli laittanut nakkeja ja perunasalaattia ynnä muita naposteltavia ja lisäksi brita-kakkua oli kahvin kera tarjolla. Hyvältä maistui! Minä siellä toitotin, että huomenna alkaa laihdutuskuuri. TAAS! Hui, kun niin kovaan ääneen sitä kuulutin, oli pakko panna toimeksi heti aamulla. Olen saanut täällä Laihialla takaisin kaikki melkein viisi kiloa, jotka ennen tänne muuttoa irrotin kyljistäni. Nyt tahtoo päästä takaisin samalle tasolle.

Aamulla tuli oikein ihanaa instrumentaalimusiikkia Deistä. Istuttiin hämärässä ja kuunneltiin. Suureksi ihmeekseni isoM aikoi lämmittää saunan. Yleensä se olen minä, joka haluan aamusaunaan. Mutta tuolla se nyt on lämpimänä, joten taidan hipsiä sinne päin.

Siunattua alkanutta vuotta jokaiselle lukijalleni!

Jeremia 29:7 "Ja harrastakaa sen kaupungin menestystä, johon minä olen teidät siirtänyt, ja rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidän menestyksenne."