Eipähän näyttäny kukaan kaipailevan kesää, kun eivät ilmoittautuneet.
Harjoittelut on siis aloitettu seurakunnasssa. Tuntuu tosi mukavalta. Välillä sitä miettii, että miksiköhän sitä oikeastaan ei ole osannut hakeutua kyseiselle alalle jo nuorenpana. Mutta kaiketi sitä kaikella elämässä on tarkoituksensa. Mulla ei ole oikeastaan mitään varsinaista aikataulua, kunhan suoritan sen harjoitteluun tarvittavan tuntimäärän, joka oli jotain 374 tuntia tai sinnepäin. Viime viikolla jo tein seurakunnan nykyisen diakoniatyö kartoitusta ja uusia suunnitelmia on muhimassa päässä. Käytiin myös toisen diakonin kanssa tapaamassa vanhainkodissa kahta vanhaa seurakuntalaista. Torstain pidin vapaata ja perjantaina auttelin tilojen siivouksessa.
Ettäkö siivotenko sitä diakoniaa tehdään? No myös siten. Munni tapaa muistella, että kun Finspångissa asuessa suomalaisella ryhmällä oli oma siivousvuoronssa oli joskus siivoamassa vain hän ja hänen siskonsa. Kun sisko sitten marisi, Munni sanoi, että siivoa vain, niin voit päästä siivoamaan joskus isoa kirkkoa. Kun Munni sitten oli Vaasan kaupunginkirkon ylivahtimestarina ja luonteesa mukaisesti auttoi siivoamisessa, hän härnäsi siskoa, että sinä marisit etkä päässyt siivoamaan isoa kirkkoa. 
Elämä on oikeastaan mallillaan, vaikka kaikki ei olekaan niin hirveän hyvin. Munni toipuu tuossa vierellä pikkuhiljaa. Odotellaan kovasti huhtikuun 20. päivää, sillä silloin lentelemme Israeliin. Voi, miten sinne kaipaan. Se on kyllä hieman ihmeellistäkin, mutta niin vain asia on.
Käväisin perjantaina kampaajalla. Olen jo kuukausia halunnut jotain uutta hiuksiini, mutta sitä ei ole muutaista kampaajakäynneistä huolimatta oikein löytynyt. Olen jo vuosia ostanut hiustenhoitotuotteet Fanletistä ja perjantaina siellä oli kouluttaja Hesasta. Ilmaisin asiakaspalvelijalle huoleni kapauksestani ja niin sain ajan tunnin päähän. Jenni-niminen kampaaja suunnitteli leikkauksen ja kouluttaja tarkensi sitä ja suunniteltiin värikin. Ensin värjättiin, ei kovin radikaalisti, sillä inhoan viimeisen päälle juurikasvua. Sitten leikattiin kuulema Sassoonin peruspolkkatukka. Ja viimeisteltiin suoristusraudoilla, joista en tykkää yhtään ja kaikki kampaajat niitä nykyään käyttää. Niillä ei tule yhtään ilmavuutta, kiiltoa toki sitäkin enemmän. Kyllähän se näytti siinä oikein hyvältä, mutta minä nyt vain kertakaikkiaan en halua suoraa pitkin päätä menevää tukkaa.
Siispä pesun jälkeen laitoin se itse ilmavasti ja kyllä se on ihan kiva. Joo joo, laitan kuvan, kunhan ehdin. Ihan lyhyt takaa, päällä on kuitenkin pituutta. Ja vain astetta omaa väriä tummempi.
Asiasta kolmanteen, inhoan tätä läppäriä. Pitäisi kirjoittaa niin hitaasti tai sitten voimaa käyttäen, että saa jokaisen haluamansa kirjaimen näyttöön. Voihan nipsut...en kestä tätä.
Eipä muuta tällä kertaa. Yritin muuten ottaa pois naamakirjasta yhteyden blogiin. Saa nähdä onnistuinko.
Ihanaa lumitalvea ja hiihtokelejä kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti