Cajsan koiruliini Fanny on meillä hoidossa. On sitte viisas ja kiltti ja vielä tottelevainenkin koira. Eikä rumakaan. Kato vaikka
Eikös olekin aika söötti?
Fanny on päättänyt, että olen oikean emännän puutteessa varaemäntä. Vaikka menen minne, se seuraa perässä kuin hai laivaa. Käväistiin äsken kaupungilla ja Fanny jäi Matin kanssa autoon siksi aikaa, kun kävin kukkakaupassa. Se raukka oli ollut hieman epätoivoinen, kun minä lähdin. 
Harmi vain, ettei uskalleta antaa sen olla irti ulkona niin kuin kotona saa olla. Täällä liikkuu sen verran paljon autoja, joihin Fanny - vasta 1 vee - ei ole tottunut, joten voi juosta vaikka alle. Tosin en usko sitä, mutta varmuus paras. Kun palattiin kotiin, avasin auton oven ja koira lähti juosta jolkottelemaan pihalla ja minä perässä huudellen Fannyyy, Fannyy. Mitä lujempaa juoksin sitä lujempaa koira meni. Mutta, kun pysähdyin ja kutsuin sitä, se tuli heti. Siis ihan oikeasti kiltti ja tottelevainen on.
Ei minusta nyt kuitenkaan tälläkään kokemuksella tule koiraihmistä. Se vain on niin, että olen kissaihminen.
Eteisen peiliovet oli Fannylle kummallinen kokemus. Se haukkui ja hyppi ja ihmetteli sitä toista koiraa. Meni välillä kaappiinkin katsomaan. Välillä se makaa peilin edessä kasvot peiliä kohti ja tuijottelee kuvaansa.
Ovien alaosat kaipaavat siis kuuraamista, kun Fanny lähtee. Viime yönä oli tullut pissi olkkarin lattialle, vaikka pissatettiin ennen nukkumaan menoa ja jo kuudelta aamulla. Se ei ole tottunut tiettyihin pissatusaikoihin, kun voi kotona olla vapaana pihalla. Ei siis liene rakko venynyt.
No, tällaista se on koiran hoitajan elämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti