perjantai 8. marraskuuta 2013

Kirkasta valoa



Olen melkein koko syksyn ollut alamaissa ja se tuntui pahenevan entisestään, kun alkoivat sateiset ja harmaat kelit. Mikään ei huvittanut eikä mikään oikein tuntunut miltään. Kun mainitsin siitä ystävälleni ja sanoin jo harkinneeni kokeilla ostaa kirkasvalolampun, niin ystävä sanoi, että lainaa hänen miniältään, joka asuu naapurissamme. Miniä oli nimittäin tarjonnut omaansa lainaksi ystävälleni, joka ei kuitenkaan sitä halunnut. Niinpä minä kipaisin toissailtana naapuriin ja palasin kotiin valolamppu kainalossa. Eka annoksen otin heti, vaikka olikin jo ilta.

Eilen aamulla sitten lamppu paloi kirkkaana aamiaispöytämme laidalla. Munni ei oikein tykännyt niin kirkkaasta valosta, mutta ei napsauttanut lamppua kiinnikään. Onneksi! Mitkä sitten ovat olleet näiden kahden päivän tulokset tuosta valosta? Jo eilen oloni oli aivan erilainen kuin viikkoja aikaisemmin. Tosin enhän voi tietää johtuiko se valosta vai rukouksista. Mutta pääasia, että apua on ollut. Kerronpa lisää valon tehosta. Tänä aamuna rupesin katselemaan ympäristöä keittiössä tuossa kirkkaassa valossa. Ja kauhistuin. Onko meillä näin likaista? Kaakelit, joita olen kyllä yrittänyt itse bambulangasta kutomillani pöytäpyyhkeillä pyyhkiä ja pitää puhtaana, näyttivät aivan kauheilta. Eikä muuallakaan kovin puhtaalta näyttänyt.

Niinpä aamiaisen ja lehdenluvun jälkeen otin höyrypesurini esiin. Tai ihan ensiksi kyllä rupesin epäilemään bambupyyhkeitteni tehoa. Siksi otin mikrokuituliinan, kastelin ja väänsin sen kuivaksi ja pyyhin osan helllan takana olevista kaakeleista. Ja kas kummaa, kun kosteus oli haihtunut, olivat kaakelit aivan erinäköiset kuin ennen. Siinä paikassa päätin laittaa bambuiset kaappiin piiloon ja ottaa mikrokuituliinat tiskirättikäyttöön. Kumma nimi muuten tuo tiskirätti.

Niin sitten höyrypuhdistimen ja mikrokuituliinojen avulla pesin ihan ensiksi hanan ja saman käsittelyt saivat kaakelit ja kaikki ovet, liesi, jääkaapin ovi jne. Sen jatkoksi pesin vielä kaikki tuolit, pöydän, kaappien päällystät ja hyllyt (ei siis kaappien sisällä olevia, vaan avohyllyt). Lopuksi vielä matot ulos, imurointi ja lattian pesu. Ja puhdasta tuli! Ja minulla ihan melkein ylpeä olo. Sittenkin vielä tarmoa löytyy!

VAROITUS! Älä missään nimessä hanki kirkasvalolamppua, ellet ole valmis näkemään sitä, mitä sen valossa löytyy.

p.s. Päivän Sana sopii tähän kirjoitukseen paremmin kuin hyvin.

Johannes 8:12 "Niin Jeesus taas puhui heille sanoen: "Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus". 

2 kommenttia:

Elina kirjoitti...

Vaarallinen tuollainen kirkasvalolamppu: saa ihmispoloisessa aikaan valtaisan inspiraatioenergian siivoukseen ja näyttää kaikki liat ja pölyt. :D ( huom. tätä ei nyt ihan kirjaimellisen tosissaan kannata ottaa). Täytynee jostain hommata kirkasvalolamppu jos se noin saa ihmeitä aikaan. :)

viluinen kirjoitti...

Pitää kyllä varmaan hankkia tuollainen. Salli kiukuttelee nykyään enemmän, ja välillä nyyhkyttää, että "minun on ikävä audinkoa!". Tämä pimeys vaikuttaa siis lapsiinkin.

 Alla oleva kirjoitus oli paikallisessa Ylöjärven Uutisissa mielipiteenä: Pohojalainen Pirkanmaalla Oon vähä miettiny tätä elämää ja sitä,...