Nyt vuosikymmeniä myöhemmin olen tavannut näitä ihmisiä ja tehnyt mielenkiintoisen havainnon. He ovat vanhentuneet - jotkut aika paljonkin - omaa vanhenemista sen sijaan en oikein ole ymmärtänyt. Laitetaanpas tähän pieni kuva. Siinä on kaksi kuvaa, joiden väliä on yli neljäkymmentä vuotta. Otettu samalla rapulla.
Laskin juuri, että kuvien välillä on 47 vuotta.
Pakkohan se on uskoa noita kuvia katsellessa, että ikä on tehnyt tehtävänsä. Parhaiten kuitenkin olen ajan kulumisen huomannut muiden silloisten tuttujen vanhenemisesta. Se on aika kumma juttu. Mahtaako johtua siitä, että tämän naaman näkee joka päivä? Eli iän näkyminen tulee hiipien ja siihen tottuu ajan mittaan.
Kotimiehen serkkuvainaja laukaisi kerran: "On se kummaa, kun entiset morsiamet tulee nykyisin rollaattorilla vastaan."
Muistellaan vielä menneitä yhden kuvan verran. Tosin en ole lupaa kysynyt siskoilta, mutta onhan tämä jo ollut naamakirjassa eivätkä ole mua toruneet.
.jpg)
Siinä me ollaan. Siskokset. Yksi puttuu eli esikoinen. Minä olen vasemmalla, sitten meistä nuorin ja oikealla vanhin.
Tämä kuva on otettu 80-luvun lopulla meidän silloisessa keittiössä, joka nykyisin on esikoiseni keittiö - tosin uusittuna.
Huomaahan sen ikääntymisensä myös lapsista, kun mullakin esikoinen täyttää huomenna jo 43 vuotta ja välipoika viikon päästä 41. Kuopuskin tulee joulukuun puolessavälissä 34 vuoden ikään eli samaan ikään, joka minulla oli, kun hän syntyi. Ja kuitenkin heidän syntymänsä tapahtui kuin eilen!
Eipä sitä tämän kummempia tänään. Voikaahan lukijat hyvin!
Psalmit 92:13-16 "Vanhurskas viheriöitsee kuin palmupuu, hän kasvaa kuin Libanonin setri. He ovat istutetut Herran huoneeseen, he viheriöitsevät meidän Jumalamme kartanoissa. Vielä vanhuudessaan he tekevät hedelmää, ovat mehevät ja vihannat ja julistavat, että Herra on vanhurskas, hän, minun kallioni, ja ettei Hänessä vääryyttä ole."
5 kommenttia:
Yksi utelias kysyy: Mikä kauppa on kuvissa?
Kovasti kiinnostaa.
Utelias Rosina. Kauppa oli Rudolla. En viitsi kertoa nimeä, mutta arvannet sen.
Aika tekkee tehtävänsä meisä kaikisa. :) Oishan se aika kummallista jos ajanpatina ei näkys missään.
Näinhän se on marumummeli. Mutta se on vaan niin kummallista, että omalla kohdalla on vaikea ymmärtää sitä oikeasti. Tai en tiedä olenko sitten ainoa sitä lajia? ;) Järki tietenkin sanoo, että aika jättää jälkensä, mutta kun sisältä ei tunne vanhenevansa, ja ulkomuotoaan kattelee joka päivä peilistä, niin se jotenkin jää tajunnan ulkopuolelle tuo vanheneminen. Eikä lastenkaan vanheneminen sitä mulle ainakaan ole tuonut. Sitten vasta, kun vuosikymmenien jälkeen näkee tuttuja ja heissä ajan patinan, tajunta ymmärsi. :) En sitten tiedä, miksi näin on mun kohdalla käynyt.
Kerran kälyni sanoi vanhemmistani - jo edesmenneistä - kun he ostivan uuden sängyn, että appivanhemmat elävät kuin eläisivät ikuisesti. Toisaalta se onkin mielstäni aika hyvä elämänasenne. Eihän me tiedetä, milloin lähdön aika koittaa.
Toisaalta taas ei saa tuudittautua siihen, että elän ikuisesti täällä maan päällä ja voin jättää ratkaisuni Jumalan puoleen tehtäväksi vasta tulevaisuudessa. Kun sitähän meillä ei ole, on vain tämä hetki. Eilinen on mennyt, huomisesta en tiedä, elä siis tänään. Kiitos kommenteista! <3
Heeka
En muista/tiedä tuota Rudolla olevaa kauppaa.
Lapsuuteni vietin toisella puolella Laihiaa.
Mukavat kuvat sinulla, ennen ja nyt.
Lähetä kommentti