Kukat ovat kihlajaispäivän kukat, jotka kotimies eilen toi. Tänään on se päivä. Eli 23 vuotta sitten ostettiin kihlat Ruotsin Finspångissa, jossa sulhanen silloin asui. Paljon on vettä virrannut Kyrönjoessa kuten myös muissa joissa sen jälkeen.
Mutta eihän mun siitä pitänyt puhua, vaan viime aikojen mietinnöistä. Tämä ei siis ole mikään valtiovallan mietintö, vaan ihan oman pikku pääni ajatus. Vierailin veljentyttären luona. Hänellä on kaksi pientä lasta. Hän on kotiäiti. Koulutukseltaan erityislastentarhanopettaja. Välillä hän luennoi amk:ssa ja välillä pitää Leikkien-kutsuja. Käy zumbassa ja lasten kanssa harrastaa ties mitä. Niin ja Jippu-koiran kanssa agilityä. Sisustaa, tekee käsitöitä ja ties mitä muuta. Hän sanoi olevansa laiska. Nåh. Minä siitä asiaa miettimään. Mikä on laiskuutta ja mikä priorisointia?
Mun mielestä hän ei ole laiska, vaan priorisoi asioita. Laittaa tärkeysjärjestykseen. Ehkä se järjestys ei ole kaikkien mielen mukainen, mutta hänelle se lienee oikea. Eikä mielestäni olekaan kovin viisasta elää sen mukaan, mitä muut sanovat saati ajattelevat. Tärkeintä on olla sinut oman elämänsä kanssa.
Että tällaisia ajatuksia tänään, kun välipojan lapset ovat tulossa yökylään. Kovasti jo odotan heitä. Käväisin kävelylläkin. Oli jotenkin hauskan näköistä, kun poikkesin tieltä metsään. Siellä oli ohut lumikerros kaikkialla muualla paitsi polulla, jota kuljin. Se oli ruskeitten havunneulasten peittämä eikä lunta ollut hiutalettakaan. Harmi, etten ottanut siitä kuvaa. Sen sijaan saatte kuvan tuosta talon vieressä olevasta metsästä, jonka kautta yleensä kuljen.
Näkyyhän tosin tässäkin hieman tuota samaa ilmiötä.
Jesaja 55:10-11 "Sillä niin kuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän, niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin."
2 kommenttia:
Jotku meistä on varustettu sellaisella luonteenpiirteellä tai ominaisuuella kuin ikiliikkuja, tai jokapaikan sähläri. On monesa mukana, ehtii, jaksaa ja innostuu monista asijoista. Jonku toisen mielestä joka kattelee sivusta,hän voi aatella, että onpa tuon elämä rankkaa ja rasittavaa, ku aina on jotaki touhuamasa.
Iloa ja siunausta viikonloppuun!
Niin...aina olisi jotain kivaa, mitä vielä voisi / pitäisi ehtiä tehdä. ;) Kun olisi vielä muutama ekstratunti vuorokaudessa...
En muista, missä yhteydessä sanoin itseäni laiskaksi, todennäköisesti siivoamiseen liittyen. ;) Mutta tuo on kyllä totta, toiset priorisoi asioita eri tavalla kuin toiset. Se meille kaikille suotakoon. Joskus kyllä laiskottaa oikeasti ja mikäs sen ihanampaa kun sitten laiskotella... ;)
Lähetä kommentti