Luottamus - mitä se on?

Etsin kauan kuvaa/kuvia, jotka kertoisi otsikon asiasta. Löysin pari. Otettu sirkuksessa kuten tarkkaavainen lukija ehkä arvaakin.

Mun mielestä molemmat kuvat edustaa luottamusta jossain mielessä.

Valvoin aamuyöstä muutaman tunnin ja mietiskelin kaikenlaista. Mm. otsikon asia tuli mieleeni. Mitä se luottamus oikein on? Ylös noustuani kipaisin tietokoneelle ja googlasin. Wikipediassa asiaa luonnehditaan mm. näin: "Luottamus on tunne tai varmuus siitä, että johonkuhun tai johonkin voi luottaa, että joku tai jokin ei petä toiveita tai aiheuta pettymystä."

Lisäksi vielä näin: "Luottamus on ennen kaikkea tunne, jonka kohdistamme ihmiseen, johon luotamme. Luotetavuus sen sijaan riippuu omasta käyttäytymisestämme. Muut arvioivat miten luotettavasti käyttäydymme. Lyhin tie luottamukseen on käyttäytyä luotettavasti ja olla luottamuksen arvoinen. Luottavaisuus on ominaisuus, johon vaikuttaa sekä persoonallisuus että kasvuympäristö. Toiset luottavat helpommin kuin toiset."

Yllä olevissa kuvissa esiintyy mielestäni aikamoista luottamusta. Ensimmäisessä mm. siihen, että mies jaksaa ja haluaa pitää toisesta kiinni eikä päästä putoamaan. Myös molemmissa kuvissa, mutta varsinkin toisessa on vahva luottamus veitsen heittäjän taitoihin.

Olenko minä luotettava? Sitähän en itse pysty arvioimaan, se jääköön toisten tehtäväksi. Haluaisin kuitenkin olla. Jokin aika sitten siskontyttöni luonnehti mun tytärtä naamakirjassa ja antoi hänelle todella suuren luottamuksen - jopa itsensäkin sanoi uskaltavansa luottaa tyttäreni käsiin. Se on jotakin se! Koko hänen kirjoituksensa henki vahvaa luottamusta. Luulen sen olevan heillä molemminpuolista.

Kun menen esimerkiksi sairaalaan ja johonkin leikkaukseen, taidan luottaa aika lailla henkilökuntaan ja eritoten lääkäriin, joka leikkauksen suorittaa. Luotan myös siihen, että juna kulkee aikataulun mukaan - vaikka toisinkin tietenkin voi käydä. Luotan siihen, että tämä kone toimii - ainakin jotenkin ja joskus. Me taidetaan oikeasti luottaa aika moneen asiaan joka päivä. Myös moniin ihmisiin. Sitä ei vain tule ajatelleeksi - se lienee niin luonnollista.

Tuli mieleen hyvä kuvaus luottamuksesta. En tiedä onko tarina tosi, mutta se voi hyvin olla vaikkapa meidän jokaisen kohdalla. Eli, isä nosti pojan seisomaan korkealle pöydälle ja pyysi häntä hyppäämään syliinsä. Poika hyppäsi. Hän luotti siihen, että isä ottaa kiinni. Samalla tavalla haluan luottaa Taivaalliseen Isääni. Kun tunnen putoavani, saan pudota Hänen syliinsä.

Hebrealaiskirje 11:1 "Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, Ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy."