Kyllä me kestitsimmekin itseämme
Nelly rakastaa munkkeja, niinpä käväisimme syömässä suklaamunkin ja colaa. Minä vain katselin ihastuneena, miten munkki katosi typykän suuhun. Kyllä me kävimme lopuksi vielä pitsalla. Tosin se ei kyllä mielestäni maistunut oikein miltään. Liekö vika mun makuhermoissa vai itse pitsassa?
Mutta siitä pelosta mun piti kirjoittaa. Kun on ollut niin paljon uutisissa ja kaikenlaisissa medioissa kirjoituksia niin hirveän pahoista asioista, joita lapset kohtaavat nykymaailmassa, niin mun piti ihan koko ajan pitää silmällä tyttöä. Kädestähän ei voi koko aikaa pitää 9-vuotiasta! Mutta silmistäni en tyttöä päästänyt. Koskaan aikaisemmin ei ole ollut sellaista tunnetta. Nykyään kun voi tapahtua ihan mitä tahansa. Vaikkapa kassajonossa, kun joku ei tykkää sun puhelimenkäyttötavoistasi! Voi tätä maailman menoa.
Mutta me selvisimme Nellyn kanssa hienosti. Lopuksi käytiin vielä Henkassa ja Maukassa ja sieltä tyttö bongasi ihanan pehmeän puseron ja vielä lisäksi toisen lohenpunaisen. Mutta pitihän Hanskillekin jotain vietävää olla. Nelly löysi puseron, josta hän uskoi pikkuveljen pitävän.
Mukava päivä meillä oli! Kiitos Nelly <3
Psalmit 127:3 "Katso lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä on anti."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti