Ajatuksia tasa-arvosta tai sen puutteesta

Tasa-arvosta on viime aikoina puhuttu ihan kyllästymiseen asti. Ja voipi olla, etten osaa siitä paljoakaan sanoa, mutta oman näkökantani kuitenkin. Jokaisella kun mielestäni saa olla ihan oma kantansa niin tästä kuin muistakin asioista. Meillä ihmisillä vaan on monta kertaa tapana yrittää saada toinen itsemme kanssa samalle kannalle. Niin minullakin usein. Varsinkin kotimiehen kanssa.

Miksikö tästä nyt yhtäkkiä ryhdyn kirjoittamaan? Jaa-a, asiaa olen pohtinut puolelta jos toiselta viime aikoina, mutta varsinaisen sysäyksen antoi eräs kirjoitus, jonka joku oli fb-sivulleni linkittänyt. Jos kiinnostaa, se on täällä http://www.aitoavioliitto.fi/artikkelit/nimeni-on-millie-fontana-olen-23-vuotias-keinohedelmoityksen-avulla-lesbovanhemmille-syntynyt-lapsi/.
Laittoi todella ajattelemaan asiaa monelta kannalta. Sekä tytön puhumaa asiaa että muitakin asioita.

Nuorena olin - ja ehkä useimmat meistä - hyvin mustavalkoinen, oikeudenmukainen ja aina valmis nousemaan barrikaadille sellaisen asian puolesta, jossa mielestäni näin epäoikeudenmukaisuutta. Se kait kuuluu nuoruuteen. Nyt 69-vuotiaana ja paljon elämää nähneenä en enää ole ollenkaan varma, minkälaisen asian puolesta voisin barrikaadille nousta. Ehkä on yksi asia - usko! Siis se, mihin minä uskon. Toki toisilla on oikeus uskoa haluamallaan tavalla, vaikka tietenkin haluaisin kaikkien löytävän Jeesuksen! Mutta se ei ollut asiani tällä kertaa.

Olen alkanut ajatella asioita useammalta kuin vain omalta kantiltani. Joka asiallahan on aina monta puolta. Ihan niinkuin tuossa linkissä olevassa asiassa on esimerkiksi äitien puoli, tyttären puoli, isän puoli, sukulaisten puoli ja vielä ympäröivän yhteiskunnankin puoli, ehkä vielä muitakin, joita en nyt hoksaa. Ja jokainen ajattelee olevansa oikeassa. Mutta jos minä olen jotain mieltä, onko se toiselta pois? Ja osaanko ottaa huomioon toisten mielipiteet? Ja vielä onko minulla oikeus yrittää muuttaa ympäröivä yhteiskunta oman ajatteluni mukaiseksi? Ja mikä on oikeasti ihmisten välistä tasa-arvoa? Onko se sitä, että kaikilla on sama palkka? Vai onko se sitä, että kotityöt jaetaan tasan perheessä? Vai sitä, että ollaan sukupuolettomia? Mitä se oikeastaan on?

Minä ajattelen tasa-arvosta jotain tällaista. Kun jokaisella ihmisellä on omat osaamis- ja vahvat alueensa, niin se, joka asian osaa paremmin tekee sen. Sillä ei ole väliä onko mies vai nainen. Jotkut hehkuttavat, että miesvalta pitää lopettaa, mutta olisiko naisvalta sitten parempi? Eikö se, että molemmat ovat yhtä tärkeitä kaikissa asioissa, sukupuolesta huolimatta, ole tasa-arvoa?

Olen lukenut, että joissain tapauksissa jossain on menty siihen, ettei lapselle opeteta kumpaa sukupuolta hän on eikä muutenkaan sukupuolten fyysisiä eroavaisuuksia. Siksi kai, että lapsi voisi jossain vaiheessa itse päättää kumpaa sukupuolta hän on huolimatta fyysisistä ominaisuuksistaan. Entä, jos lapselle ei puhuttaisi siksi, että hän voisi jossain vaiheessa itse päättä, mitä kieltä haluaa puhua? No kaikki ymmärrämme, että se olisi aivan absurdia. Lapsihan oppii matkimalla. Ymmärrän, etteivät kaikki ajattele näin, mutta olen sitä mieltä, että minulla on oikeus ajatella näin. Ja silti voin kunnioittaa toisten erilaisia mielipiteitä. Siksi kai en enää ole valmis nousemaan barrikaadille.

1.Moos. 5:2 "Mieheksi ja naiseksi Hän heidät loi ja siunasi heidät ja antoi heille nimen ihminen, silloin, kun heidät luotiin."