Tämä kuva on otettu vuosia sitten Lepikossa järven jäällä. Jäätynyt kivi oli niin hienon näköinen - mun mielestä.
En oikein keksinyt, mitä kuvia tähän blogiin laittaisin, niinpä tuo kivi saa nyt olla tässä mukana. Ehkä vain siksi, että nyt on kuin onkin talvi, vaikkei aina ihan uskoisi. Tänään toki on pientä pakkasta ja luntakin hivenen maassa.
Mutta sairaudestahan mun piti kirjoittaa. Niin. Kotimies sairastui vakavasti. Marraskuun alusta helmikuun alkupuolelle oli sairaalassa - lukuunottamatta seitsemää päivää, joista yhden täällä tk:ssa ja kuusi kotona. Näin jälkikäteen on hyvä miettiä mennyttä ja sieltä löytyy kyllä viitteitä sairastumisesta jo vähintään vuosi sitten. Toki ei hän siihenkään saakka ihan terve ollut, mutta pärjäsi kuitenkin. Kuusi vuotta sitten se oikeastaan alkoi, kun tuli sydäninfarkti. Siitä ei selvitty ilman vaurioita, vaan vajaatoimintaa jäi, kun yksi pääsuoni meni kokonaan tukkoon pallolaajennuksessa eikä sitä enää saatu auki. Sanoivat myös, ettei ohitusleikkauskaan auttaisi. Sitä myötä sitten tuli munuaisten vajaatoiminta ja sitä myötä taas kihti. Ja lisäksi oli jo ilmennyt muutakin häikkää terveydessä.
Mutta marraskuussa sitten pamahti oikein kunnolla. Sydämen tahdistimen johdossa alkoi kasvaa bakteeria. Tahdistin poistettiin ja antibioottihoito kesti viikkoja lääkkeitä vaihdellen. Lopulta tulehdus saatiin kuriin, mutta kova lääkitys oli jo ehtinyt saattaa munuaiset toimettomiksi ja niin ollen alkoi dialyysi kolme kertaa viikossa. Samassa yhdeydessä, kun eräs lääkäri tämän tulehduksen syyn löysi, havaitsi hän muutakin poikkeavaa. Tuloksena oli myeloomadiagnoosi eli luuydinsyöpä. http://syopapotilaat-fi-bin.directo.fi/@Bin/15e298cbf2fc39955750807202c52d66/1455794879/application/pdf/58438/Multiple_Myelom_suomi_1806.pdf
Eli nyt sitten eletään näiden tautien ehdolla. Onneksi hän pääsi kuitenkin kotihoitoon helmikuun 10. päivänä. Täältä sitten käy keskussairaalassa dialyysissä ja saamassa sytostaattihoitoja. Ja minusta on tullut omaishoitaja.
Tämän tarkoitusta emme vielä ymmärrä - ehkä emme koskaan, mutta näillä nyt sitten mennään, kunnes toisin osoitetaan.
Psalmit 71:16-18 "Herran, Herran väkeviä tekoja minä tuon julki, minä ylistän sinun vanhurskauttasi, sinun ainoan. Jumala, Sinä olet opettanut minua hamasta nuoruudestani, ja yhä vielä minä Sinun ihmeitäsi julistan.
Älä, Jumala, minua hylkää vanhaksi ja harmaaksi tultuani, niin minä julistan Sinun käsivartesi voimaa nousevalle polvelle, Sinun väkevyyttäsi kaikille vielä tuleville."
2 kommenttia:
Voimia teille molemmille ja Taivaan Isän läsnäoloa!
Teitä kannattavat iankaikkiset käsivarret, eikä hänen kädessään mitään tapahu etteikö hän sitä tietäisi. Siunausta ja voimia.
Lähetä kommentti