perjantai 27. tammikuuta 2017

Sairastuneen vierellä

Tiedätkö, mitä on olla vakavasti sairastuneen vierellä? En minäkään tiennyt ennen kuin kotimies sairastui. En julkaise kuvia hänestä, kerron vain omia tuntemuksiani.

Mitä on, kun puoliso ei enää pysty oikein mihinkään ja kivut ovat niin kovat, että hän huutaa myrkkyä? Et voi auttaa muuta kuin olemalla vierellä ja rukoilemalla. Niin ja tietenkin se fyysinen auttaminen; pukeminen, syöttäminen jne. mukaan lukien auttaminen kehon luonnollisissa toiminnoissa.

Kun kipu tekee puolison tuntemattomaksi. Kun käsivarsi on niin kipeä, että hän huutaa. Tai kun poski päivän aikana turpoaa rajusti. Tai kun toinen silmä alkaa roikkua (tai luomihan siinä roikkuu) eikä sillä enää näe lukea. Tai kun hän ei pysty syömään itse eikä edes avaamaan turvotuksen takia suutaan kunnolla. Tai kun hän pystyy nukkumaan vain unilääkkeellä ja selällään suu auki. Enää et voi olla vaimo, vaan hoitaja. Hyvältä kuitenkin tuntuu kuulla, että hän silti rakastaa.

Sairauksia on monia enkä niitä tässä ala luettelemaan. Lääkäri kuitenkin soitti eilen ja lupasi kirjoittaa lähetteen kipua lievittävään hoitoon. Toivottavasti tapahtuu pian. Pakko oli illalla soittaa kotisairaanhoitoon, kun mies myrkkyä huusi. Tk-lääkäri sitten tutki miehen lääkelistaa ja totesi, että kipulaastari pitää poistaa, kun se ja toinen kovan kivun lääke vaikuttavat toisiaan vastaan eli toinen heikentää toisen tehoa. Sitten hän määräsi toisen kipulääkkeen. Ja niitä on jo aika monta. Minä tietenkin otin laastarit pois ja tein hänen määräystensä mukaan. Vähän jännittää, mitä hänen omat lääkärinsä sairaalassa asiasta sanovat.

Tänään mies lähti sitten taas dialyysiinsä. Ei voitu edes päällystakkia laittaa (hän menee Kelan invataksilla pyörätuolissa), sillä hän ei sitä saa pois päältään. Kiedoin viltin hänen ympärilleen ja pipo päähän. Sinne hänet sitten taas vietiin. Iltapäivällä haen hänet sieltä, kun on matka muutenkin kaupunkiin.

Eikä nuo monet kipulääkkeetkään ihan ilman sivuvaikutuksia ole. Mutta niitä on vaan pakko ottaa. Muuten ei pärjää.

Ilman uskoa tämä tuntuisi kai vielä pahemmalta.

5.Moos. 33:27 "Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret."

1 kommentti:

Sesse kirjoitti...

Voi kun ikävää, teille molemmille! Ei sitä koskaan tiedä mitä tuleman pitää elämässä eteen...niinkuin päiväsi on voimasi, sanotaan...mutta kyllä joskus matka voi tuntua raskaalta.. Kauheaa on jos joutuu kivuista koko ajan kärsimään. Voimia teille molemmille <3

 Alla oleva kirjoitus oli paikallisessa Ylöjärven Uutisissa mielipiteenä: Pohojalainen Pirkanmaalla Oon vähä miettiny tätä elämää ja sitä,...