Hän on poissa - rakkaani

Hän lähti.

Ovenkahvaan ja kynnyspuulle

jäi kaipaus kukkimaan.

Se kuiskaa kysyvän suulle:

Ei erhettä milloinkaan tee,

elämän antaja meille,

vaikka tänään tuntuukin niin.

sydän kuitenkin Jumalan teille,

jää itkien kiitoksiin.

(Hilja Aaltonen)

Oli raskasta nähdä rakkaansa kärsivän. Dialyysi lopetettiin 15.2. ja hän lähti nukkuessaan morfiinin vaikutuksesta 22.2. klo 2 yöllä. Olin siellä huoneessa, mutta nukuin. Hoitaja herätti ja sanoi: Matti on lähtenyt. Nuo sanat soivat korvissani vähän väliä. Kuitenkin turvanani on ikiaikojen Jumala ja Hänen väkevät käsivartensa. Hän on antanut minulle välittävän perheen ja välittävät ystävät. Olen saanut kokea aivan ihmeellistä rakkautta heidän kauttaan.

Matti oli SUURI mies sanan henkisessä ja hengellisessä merkityksessä. Sen olen saanut kokea ystäviltä.

Vaikka olenkin harjotellut tätä yksin olemista viimeisten puolentoista vuoden aikana  yhteensä noin puoli vuotta, tämä lopullinen yksinäisyys tuntuu raskaalta. Olen todella iloinen, että Iina tuli luokseni juuri ennen mieheni poismenoa ja oli tähän aamuun saakka. Hän hoitaa ison osan asioita. Minä loput.

Elämä jatkuu juuri niin kauan kuin meille sitä on suunniteltu.

Fil. 1:21 "Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto."