Tämä yksinäisen elämä on sitten kummallista. Viime yönä - tai oikeammin illalla - tapahtui jotain, mitä en ikinä olisi uskonut.
Olin illalla tosi väsynyt ja menin jo kahdeksalta sänkyyn lukemaan muuten tosi hyvää kirjaa - toista kertaa - Taivaan rajalla. Se kertoo kuolemanrajakokemuksista, joita eräs amerikkalainen pastori on tutkinut 35 vuoden ajan. Kirja on antanut mulle tavattoman paljon. Eikä vähiten tietoa siitä, minkälainen Jeesus on.
Mutta mitä mun pitikään kirjoittaa?
Niin, luin noin puoli yhdeksään, sitten en jaksanut enää ja nukahdin. Heräsin ja katsoin, että kellohan on jo puoli kymmenen. Enhän näin pitkään ole yleensä nukkunut. Ihan 11 tuntia on tulllut nukuttua. Nousin ylös, kävin tarpeillani ja menin keittiöön ja laitoin aamupalan. Sen kanssa otin aamulääkkeet. Sitten pesin hampaat ja kasvot ja puin päälleni. Lopuksi vielä petasin petin. Kunnes hoksasin kattoa puhelimen kelloa, joka on digitaalinen. Kello oli 22:28!!!! Eli ei ollut mikään aamu, vaan vielä ilta. Olin nukkunut noin tunnin. Höh! Kolme kertaa aikaisemminkin on tapahtunut samanlaista - tosin silloin olen hoksannut ennen "aamutoimia" katsoa puhelimen kelloa.
Ihmettelinkin, että miten on niin kummallisen näköinen ilma ulkona. Valoisaahan oli, mutta erilaista kuin aamun valoisuus. Ei muuta kuin kaikki toimet purkuun ja takaisin sänkyyn. Pian nukahdin ja nukuin puoli kuuteen. Eli ihan hyvä yö siitä sittenkin tuli.
Yksinäisyys teettää kaikenlaista. Kuten nyt tuotakin. Jos olisi ollut vielä puoliso mukana, olisin valvonut myöhempään ja jos yöllä olisin ruvennut ylös nousemaan, siihen olisi kyllä puututtu nopeasti. Mutta tätähän tämä elämä nyt on.
Ulkona on tosi hieno ja aurinkoinen ilma. Tämä talojen ympäristö on tosi kaunista. Käveleskelin tuolla ulkona ja katselin joessa kivellä olevaa kahta lokinpoikasta, joitten emo lensi tiehensä jättäen poikaset syömään jotain. En tiedä, mitä se oli. Kohta toinen poikanen oli joessa kuin vesieläin. Mahtaako lokkikin olla vesieläin? Ainakin se osasi uida - lentämisestä en tiedä.
Kävin ennen yhdeksää puolen tunnin pikku kävelylläkin. Hiki tuli. Täällä on tosi kaunista. Tämä on maalaisempaa kuin Laihia. Kuten Iina-tytär eilen sanoi, Laihia on kuin lähiö. Se lienee totta. Siellä on enemmän palveluja tarjolla kuin täällä. Täällä taas on enemmän luontoa kuin Laihian keskustassa. Toki sitä maalaismaisemaa on Laihiallakin sivummalla.
Mutta pitemmittä puheittä. Terve taas!
Psalmit 96:11 "Iloitkoot taivaat, ja riemuitkoon maa; pauhatkoon meri ja kaikki, mitä siinä on. Ihastukoot kedot ja kaikki, mitä kedolla on, riemuitkoot silloin kaikki metsän puut..."
sunnuntai 9. heinäkuuta 2017
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Alla oleva kirjoitus oli paikallisessa Ylöjärven Uutisissa mielipiteenä: Pohojalainen Pirkanmaalla Oon vähä miettiny tätä elämää ja sitä,...
-
Hyi kauheeta, minkälaiset hampaat. En viitsi laittaa kuvaa isommaksi. Onneksi eivät hampaani noin huonossa kunnossa ole eivätkä toivotta...
-
Mulla on ollut monta kertaa mieli lähteä jonnekin ulos luontoon nuotion ääreen. Olin joskus löytänyt netistä sellaisen paikan täältä Laihial...
-
Se on kaikista sanoista suurin. Se on kirkas ja ihmeellinen. Se on kaikista sanoista kaunein. Kaikkein pieninkin ymmärtää sen. Y...
1 kommentti:
Minäkin luin tuon Taivaan rajalla ja tykkäsin :) Annoin sen eteenpäin ystävälle.
Lähetä kommentti