Elämää

Paljon olen viime päivinä miettinyt tätä elämän kulkua. Esimerkiksi semmoista, miten vanhempani tulivat heidän vanhemmistaan, minä omista vanhemmistani ja lapseni minusta ja heistä taas heidän lapsensa. Tämä sukupolvien ketju ulottuu kauas taakse ja me kannamme mukanamme monia asioita, jotka tulevat tästä ketjusta. Tietämättämme, ymmärtämättämme. Mutta kuitenkin.

Ensin ollaan lapsia

 Tässä olen teini-ikäinen.

Ei sitä tuossa vaiheessa tiennyt, minne elämä kuljettaa. Itehän niitä päätöksiä tein. Tässä seuraavassa muutama kuva seuraavista vuosikymmenistä:

Olen ehkä 15-16 ikäinen

Tässä taas siinä 18-19.

I

Tässä vähän yli 20 vuotta.

Tässä kuopuksen kanssa noin nelikymppisenä.

Viimeisin hääkuva. Siinä kuopus on mukana.

 Ja sitten kuvat, joiden väliä on nelisenkymmentä vuotta. Ekassa parikymppisenä ja tokassa yli kuusikumppisenä samalla rapulla.

Mitähän viisasta - tai vähemmän viisasta - sitä vielä kirjoittais. Nyt on ne kaikki hienot ajatukset kuin poispyyhkäistyt. Minne lienevät ajelehtineet?

Luopumistahan tämä elämä on. Sekä mulla että varmasti jokaisella. Tänne synnytään, eletään elämä, miten eletään ja sitten kuollaan. Siinähän se on tämä elämän kaari. Paljon tuohon elämäosioon kuitenkin yleensä mahtuu. Ainakin niillä, joilla kaari on pitkä. Jokaisessa vaiheessa on oma luopumisosionsa. Mulla tämä viimeisin - puolisosta luopuminen. Ja sen seuraukset. Joita ei ole ollenkaan vähän. Eikä vähäisempänä yksinäisyys. Välillä jo tuntui, että elämä voittaa, mutta ylä- ja alamäkeähän tämä kuitenkin on. Joskus tuntuu, ettei jaksaisi yhtään enää, sitten taas tulee parempi päivä ja yökin.

Ei yhtään innosta ajatella, että luopuminen jatkuu vääjäämättä ja lopulta, jos elämän päiviä riittää, on edessä terveyden menetys. Harvahan täältä terveenä lähtee! 

Ja se vanhuus ja yleensä kyvyttömyyskin. Kyvyttömyys moniin asioihin. Mihin kenelläkin. Muistan, kun rukoilin, ettei äidin tarvitsisi joutua sängyn omaksi. Neljä vuotta hän kuitenkin siinä makasi - sängyssä - kävelykyvyttömänä. Suuri toiveeni on, ettei mun tarttis, vaan saisin lähteä suhtkoht kykenevänä. Niin ja ettei lapsille jäisi isoa taakkaa selvittää mun jäämistöä - sekä materiaalista että taloudellista.

Saarnaaja 12:1-7 " Ja muista Luojaasi nuoruudessasi ennen kuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, joista olet sanova: 'Nämä eivät minua miellytä'; ennen kuin pimenee aurinko, päivänvalo, kuu ja tähdet, ja pilvet palajavat sateen jälkeenkin - jolloin huoneen vartijat vapisevat ja voiman miehet käyvät koukkuisiksi ja jauhajanaiset ovat joutilaina, kun ovat menneet vähiin, ja akkunoista kurkistelijat jäävät pimeään ja kadulle vievät ovet sulkeutuvat ja myllyn ääni heikkenee ja noustaan linnun lauluun ja kaikki laulun tyttäret hiljentyvät; myös peljätään mäkiä, ja tiellä on kauhuja, ja mantelipuu kukkii, ja heinäsirkka kulkee kankeasti, ja kapriisinnuppu on tehoton; sillä ihminen menee iankaikkiseen majaansa, ja valittajat kiertelevät kaduilla - ennen kuin hopealanka katkeaa ja kultamalja särkyy, ja vesiastia rikkoutuu lähteellä, ja ammennuspyörä särkyneenä putoaa kaivoon.

Ja tomu palajaa maahan niin kuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin."