Kipsi on pois ja elämä jatkuu...

Kipsini poistettiin 19.9. eli viikko sitten. Jumppaohjeiden kanssa lähdin kotiin saatteena myös kokovaraus ja silleen. Eilen vietin päivystyksessä kuusi (6) tuntia, sillä jalka oli niin valtavan kipeä. Olin varma, että jalan käyttö oli vahingoittanut luita. Sääri ultrattiin tukosvaaran takia ja nilkka röntgattiin. Kaikki oli normaalia. Eli olin ilmeisesti "vain" rasittanut jalkaa liikaa. Sehän vahingoittui kunnolla. Yhden kirurgin kommentti oli, että murtuma oli hurja. Noh, mitä tuohon rasittamiseen tulee, niin minähän ajelin autolla parina päivänä Vaasaan ja takaisin. Kytkimen käyttö oli kivuliasta ja hankalaa. Piti siirtää penkki hyvin lähelle, että pystyin käyttämään koko jalkapohjaa.

Kun mietin päivystykseen pääsemistäni, oli vaikeuksia. En enää uskaltanut ajaa autoa, jalka oli niin vietävän kipeä. Pojat ja miniät olivat töissä eikä oikein ollut varaa kela-taksiinkaan. Yksi pkl-käynti kela-taksilla tulee maksamaan 91,70 e eli aivan liian paljon mun rahoihin, joita ei juurikaan ole. (Onneksi on eläkepäivä pian!) Noh tähän tuli avuksi naapurin nuorimies (46 v), joka lupautui kuskikseni. Hän oli aikaisemmin kysellyt tarvinko apua. Kehotin häntä lähtemään välillä kotiin sairaalasta, kun tiesin, että päivystyksessä kuluu tunteja. Hän oli mulle valtava apu.

Sairaalasta lähtiessäni sain tulehduskipulääkekuurin tai siis Burana-reseptin. Lääkäri kehotti syömään lääkettä pari viikkoa. Apteekissa tosin sanottiin, että kymmenenkin päivää riittää. Saa nyt nähdä miten mun käy. On kyllä hyvä lääke tuo Burana 600 mg. Olen ottanut näinä kipupäivinä 1g Panadolia kaksi kertaa päivässä, mutta tuo yksi Burana on auttanut paremmin kuin nuo kaksi. Mutta täytynee yrittää syödä niitä kolme kertaa päivässä nyt jatkossa. Ehkäpä se siitä laantuu - tuo kipukin, kun mahdollinen tulehdus saadaan hoidetuksi ja turvotus laskee.

Näinä sairaalassa viettäminäni päivinä - sekä edesmenneen mieheni vuoteen vierellä että omien sairauksien kanssa - olen kiinnittänyt huomiota vanhusten määrään sairaalassa. Suuri osa näkemistäni potilaista on ollut vanhoja ihmisiä. Olenkin miettinyt siihen syytä. Yksi lienee parantunut lääkitys eli tiedon lisääntyminen sairauksista. Sitäkin olen miettinyt, että jos sairastuisin syöpään tai muuhun kuolemaan johtavaan tautiin, ottaisinko hoitoja siihen vai ei. Varmaan riippuu taudista ja sen ennusteesta. Ei varmaankaan ole kovin helppoa elämää sekään, jos koko ajan pitää pelätä sairauden uusimista ja vielä lisäksi käydä läpi kaikki vaikeat hoidot. Eivät nekään ihan ilman oireita tapahdu. Tässä tietenkin on muistettava se, että ajatukset varmasti muuttuvat, kun on oikeasti sairauden edessä. Tässä vaiheessa on helppo sanoa toimivansa tietyllä tavalla, mutta sairaudesta kuuleminen muuttaa varmasti tilanteen toisenlaiseksi.

Nyt siis jatkan Burana-kuuria ja toivon jalan kipujen vähentyvän ja jalan tervehtyvän.

Saarn. 12:6-7 "...ennen kuin hopealanka katkeaa ja kultamalja särkyy ja vesiastia rikkoutuu lähteellä ja ammennuspyörä särkyneenä putoaa kaivoon. Ja tomu palajaa maahan, niin kuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin..."