Mikään ei huvita.
Pitäiskö sitten huvittaa?
Kuka sen tietää?
Ei aina voi tehdä jotain
eikä aina osaa olla tekemättäkään.
Siinäpä se.
Elämä menee menojaan
päivä kerrallaan.
Ajattelin laittaa - ja laitoinkin Pellisen Paavon ja Helvin katraasta kuvan. On otettu joskus 50-luvulla Halmeella, Kortesjärven Pellisen kylässä, metsässä kotimme takana.
Vasemmalta takarivissä: Antti, Kaarina, Esa ja äiti
Edessä: isällä sylissään Helinä ja Tuomo, minä seison vieressä ja Liisa mun vieressä.
Oon aika muttusen näköinen. Mahdoinko olla tommonen aina? Enpä usko. Vaikka nykyään kyllä tiedän, että olen melankolinen luonne. Helposti masentuvaista sorttia. Isäkin oli. Oon kai aika paljon tullut häneen. Äiti oli niiiiiiin positiivinen ja iloinen ihminen. Mutta isän kanssa hänestäkin tuli hieman eristäytynyt. Ei halunnut lähteä oikein minnekään isän kuoleman jälkeen.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------
Naapurin vietnamilainen mies soitti ovikelloa ja antoi mulle puhelimensa. Ja jos oikein ymmärsin - hän ei osaa ruotsia kuin muutaman sanan - niin hän olisi halunnut, että poistan tulleen puhelun, johon hän ei ollut vastannut sekä viestit. En löytänyt paikkaa, mistä poistaa puhelu. Poistin kaikki viestit, mutta en tiedä ymmärsikö hän oikein, kun kysyin saako ne poistaa. Luulin hänen tarkoittavan niitä, mutta hän tarkoitti ilmeisestikin sitä puhelua. Kummallista, ettei löytynyt paikkaa, josta sen olisi voinut poistaa. Hänellä oli vanhan mallinen puhelin, mutta kyllähän mullakin on niitä ollut, joten osasin kyllä sitä käyttää. Kädestä hän kiitti, vaikkei saanut sitä apua, jota etsi. Hän asuu poikansa kanssa, mutta poika ei tainnut olla kotona, kun hän tuli apua pyytämään.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------
Olen tutustunut kolmeen tämän rapun asukkaaseen - tai oikeastaan neljään, jos lasketaan tämän vietnamilaisen poika mukaan. Heitä on: Ruotsista yksi, nämä vietnamilaiset ja yksi suomenruotsalainen. Tätä suomenruotsalaista olen paljon auttanut. Sitten on vielä kaksi perhettä Bosniasta tässä rapussa. Mutta en tunne yläpuolellani asuvia bosnialaisia. Tällä alueella asuu paljon maahanmuuttajia. Alue on hyvä ja asuntoni tosi hyvin suunniteltu. Täällä on kyllä jotain, mikä häiritsee. Tunkkainen haju, välillä tulee liesituulettimen kautta naapurien ruuanlaitonhajut tänne. Eilen tuli jälleen, sitä ennen ei pitkään aikaan. Parvekkeeni vieressä olevalla parvekkeella käy ukrainalainen nuori nainen tupakalla. Eli olkkarin ikkunaa ei oikein voi pitää auki, ellei halua tupakansavua sisälle. He ovat asuneet täällä toista vuotta. Heillä on kaksi lasta. Tyttö on Hanneksen luokalla ja poika päiväkodissa.
Pakkasella keittiön ja makkarin ikkunan alaosat on aina ihan märät ja kerran ollut jopa jäässä. Eli ihan niin kuin ennen vanhaan. Talohan on rakennettu 1974 eli vanha on. Niin ja rappukäytävässä on ajoittain todella paha haju. Siivooja käyttää raikastussuihketta! Minä ja joku muukin tapaa laittaa alaoven auki. En tiedä, mistä haju tulee. Jostain asunnostako vai?
Tämän päivän uskonkirjojen päivän sana sopinee tähän.
Sananl. 19:17 "Joka vaivaista armahtaa, se lainaa Herralle, ja Hän maksaa jälleen hänen hyvän tekonsa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti