Rukoushuoneessa oli tällainen huone - toimisto - siinä minä nukuin kolme yötä. Onhan vähän hieno?
Tässä kuva ruksan takaosasta.
Tässä on video rukoushuoneelta.
Rukoushuoneen ovat rahoittaneet ja suunnitelleetkin - niin ymmärsin - ruotsalaiset. Haluan kertoa lisää tuosta takaseinän aivan mahtavasta teoksesta. Se on kuulemma savea ja se on tehty lusikalla, haarukalla ja veitsellä. Näin kertoi tulkkimme. Joku taiteilija on ollut kuulemma asialla. Se on tosi hieno.
Nukuimme kyllä muuallakin, mutta en kaikista paikoista aio kuvia laittaa. Eka yö nukuttiin Tohmajärven ruksalla. Matkan jälkeen nukuttiin seuralaisteni ystävien kotona Hoilolassa ihan rajan pinnassa. Sen jälkeisen yön nukuin ystävien luona Lahdessa.
Tällaisessa veneen puolikkaassa seminaari pidettiin. Kuvassa ystävä Juhani sekä tulkkimme Aili.
Tämä tulkkimme kertoi ihmeellisen asian. Hän on koulutukseltaan erityisopettaja eikä hänellä ole arvosanaa mistään kielestä. Hän osasi vain venäjää. Asui pienellä paikkakunnalla, jossa ei hänen koulutuksellaan ollut työpaikkoja. Sitten hän täyttyi Pyhällä Hengellä ja sai samalla Jumalalta viestin, että hänestä tulee tulkki. Hän ei sitä oikein voinut uskoa, kun ei osannut kuin yhtä kieltä.
Sitten tuli Suomesta ryhmä, joka tarvitsi tulkkia. Hänelle sanottiin, että hänen olisi tulkattava. Hän kielsi ja sanoi, ettei hän osaa suomea eikä niin ollen voi tulkata. Asiaa vaan hänelle väännettiin, että hänen pitää tulkata. Lopuksi hän totesi, että voihan puhuja pitää puheen ja hän pitää omansa. Kun hän sitten asettui tulkiksi, hän yhtäkkiä ymmärsi kaiken, mitä suomalainen puhui ja tulkkasi sen venäjäksi. Suomenkielen taito on jäänyt hänelle pysyväksi. Tämä tuntuu aivan ihmeelliseltä. Kysyin häneltä vielä ennen lähtöämme, onko hän opiskellut suomen kieltä. Hän kielsi sen. Hän oli muuten tosi hyvä tulkki. Tulkkasi myös simultaanina mulle suomeksi venäjänkielestä.
Tämä kuva on Lahdenpohjan ruksan tontin rajalta otettu.
Tämä laatuiset rakennukset ovat ihan yleisiä siellä. Nämä lienevät autotalleja.
En halua laittaa kaikkia ottamiani kuvia tänne. Tässä kuitenkin on yksi, joka näyttää, minkälaista siellä on rakennusten suhteen. On muutaman kymmenen vuotta jäljessä meitä. En kyllä omasta lapsuudestani muista, että näin huonoa olisi ollut.
Ja tiet ovat asia sinänsä. Aivan kammottavia. Kuoppaisia. Todella kuoppaisia. Niin ja tie Lahdenpohjaan oli niin mutkainen, etten sellaista ole ennen kokenut. Olisi mielestäni voitu rakentaa hieman suoremmiksi. Mutkat olivat yllättäviä ja ainakin 90 astetta. Ihan pelotti.
Tässä on Suomen aikaisen Jaakkiman kirkon rauniot.
Kävimme myös yllä olevan kirkon raunioilla. Kirkko on rakennettu vuonna 1850 ja se on palanut 1977, sinne mahtui noin 3000 ihmistä kerralla. Oli hienot rauniot. Pakko sanoa, että hienommat kuin Vanhan Vaasan kirkon rauniot. Mutta eihän näitä ole mitenkään suojeltu eli ovat ihan palon jälkeisessä tilassa tai kaiketi vielä pahemmassa kunnossa.
Minäkin sain mieleeni rauhaa tällä matkalla. Olen ajatellut aivan vääränlaisia ajatuksia - antanut niiden vallata mieleni. Yritän päästä niistä eroon. Olenhan kuninkaan tytär. :)
Psalmit 45:14 "Ylen ihana on kuninkaan tytär sisäkammiossa, kultakudosta on hänen pukunsa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti